Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: HelenaM - 28.01.23 - klo:09:28
-
Otan tämän uuteen aloitukseen. Raamatussa ja myös Ut:ssa on paljon kehotuksia ja kieltoja. Liikenteessä mennään sääntöjen mukaan, muuten siitä ei tulisi mitään. Jo tuon liikenne-esimerkin kautta voi pitää itsestäänselvyytenä, että Jumalan antamat käskyt ja ohjeet ovat ihmiselämän parhaaksi, ihmisen puolella ja niiden motiivina ja tavoitteena on Jeesuksen sanoin yltäkylläinen elämä.
Ajattelen niin, että ainut keino ja tie noudattaa Jumalan antamia ohjeita on seurata Jeesusta. Käskyjä ja ohjeita on lukematon määrä ja ihmisluonnon rajallisuus ymmärtää Raamattua tekee niiden noudattamisesta haasteellista, joiltain osin, tai moneltakin osin, miten vaan.
Jeesuksen seuraaminen taas on asia, josta voitaisiin varmaan puhua hyvin paljon. Mitä se kaikenkaikkiaan tarkoittaa, mistä siinä on kysymys. Kuitenkin tällä tiellä ainoastaan Jumalan käskyt tulevat osaksi luontevaa käyttäytymistä, näin ajattelen. Käskyjä ja kieltoja on mahdotonta edes yrittää noudattaa pidemmällä aikavälillä siitä lähtökohdasta, että joku asia on kielletty, tai näin Raamattu ohjeistaa tekemään. Se jää ulkokohtaiseksi. Esimerkiksi joku on saanut elantonsa varastamalla, mutta uskoontulossaan hänen omatuntonsa herää ja siksi tulee voimakas synnintunto. Hän saa kaiken anteeksi. Tämän myötä entinen tapa hankkia elatus ei käy ja hän on valintatilanteessa. Tekeekö hän valintansa ainoastaan siksi, koska varastaminen kielletään Raamatussa, ehkä alkuun niin. Koko elämäntapa on luonnollisesti murrosvaiheessa. Jos hän ei paaduta sydäntään, jatko on Jumalan kädessä.
Pointtini on tuo johon viittasin: luonteva Jumalan mielen mukainen elämä. Siinä ei enää tarkkailla sitä, teenkö oikein vai väärin niissä asioissa, joissa voitto on saatu. Ihan niin kuin liikenteessäkin, se sujuu luontevasti liikennevaloissa, kieltomerkkien ja kaistaopasteiden kanssa, niiden noudattaminen on "selkäytimessä".
Niiltä osin Jumalan laki tulee kirjoitetuksi sydämeen ja kaikenlainen muu vaihtoehto näyttäytyy kauhistavuutena, Jumalan Isän sydäntä loukkaavana ja murehduttavana.
Tämä tuli mieleen, kun ajattelin pyhitystä yleensä. Kun Raamatussa puhutaan muuttumisesta Jeesuksen kuvan kaltaisuuteen, kirkkaudesta kirkkauteen. Asia ja alue kerrallaan se tapahtuu.
-
En ole ajatellut, että uskova kokisi elämän Herran kanssa käskyinä ja kieltoina.
Itse en ole noin kokenut uskoon tulon jälkeen.Tosin en sitä ennenkään. :-[
Mutta uskovanakin olen kokenut, että sellaiset elämän alueet mitä Jumala ei syystä tai toisesta ole koskettanut, voivat todella johtaa tuollaisen käskyjen, tuomion tunteen, kapinoinnin kierteeseen, kun oma itse yrittää oikeuttaa sen mikä sitten liekään.
Siinä voi kokea olevansa jopa kadotukseen tuomittu. Mutta ainakin minulla se on johtunut siitä että en ole samaa mieltä Jumalan kanssa jostain asiasta, että se on syntiä. Oon kertonut oman kokemukseni tästä täällä joten en viitti toistaa. Eikä ole aikaa.
-
Minusta tuntuu, että ainakin omat selkärangasta tulevat reaktiot ovat usein aika "maallisia" ja inhimillisiä. Eilen Lentoturmatutkinta-TV-ohjelmassa oli maininta, että lentäjien koulutuksessa ensin tutuksi tulleet reaktiot menevät "takaraivoon" ja voivat aktivoitua stressitilanteessa myöhemminkin. Venäläisten ja länsimaalaisten lentokoneiden keinohorisontit ovat erilaiset ja siksi lentäjä käänsi konetta väärään suuntaan, kun stressitilanteessa vanha koulutus palasi mieleen. Erilaiset keinohorisontit ovat kuin maailma ja Jumalan valtakunta: arvot ja toimintatavat ovat erilaisia, mutta vanha voi silti aktivoitua.
Toinen ohjelmassa tullut "primitiivireaktio" on usein tapahtuva lentäjien reaktio sakkaamiseen: käännetäänkin ohjaimesta konetta ylöspäin. Oikea reaktio olisi kääntää kone nokka alaspäin, jotta nostovoima voisi palautua. Ei aina mene ihmisen reaktiot oikein koulutetuillakaan ihmisillä. Syntielämässä voinee mennä samoin: automaattiset reaktiot eivät auta asiaa ja synnistä eroon pääsyä.
Varmasti vanhaa ihmistä (esim. ennen uskoon tuloa itselläni) on siis runsaasti jäljellä ja sitä voi yrittää vastustaa. Ehkä ja toivottavasti pikkuhiljaa reaktiot voivat muuttua paremmiksi. Lisäkoulutusta voidaan tarvita, jotta vanhasta päästää eroon. Käskyt ja kiellot voivat auttaa tässä. Lentokone (minä) on ikään kuin menossa väärään suuntaan koko ajan ja vääriä ajatuksia ja toimintoja tulee, mutta niitä voi yrittää oikaista ja korjata Raamatun ohjeiden (ja Pyhän Hengen) avulla. Tältä ainakin oma elämä tuntuu: harvoin mikään -- ajatuksista alkaen -- menee täysin oikein. Korjausliikkeitä pitäisi tehdä jatkuvasti, mutta toivottavasti ei joudu korjaamattomaan synnin syöksykierteeseen.
Tuohon varas-esimerkkiin liittyen: luin toiselta foorumilta tarinaa, jossa autoon oli murtauduttu ja yritetty varastaa jokin osa rikkoen samalla autoa. Kuvittelin sen omassa päässäni ja ajatukseni varasta kohtaan olivat ensimmäiseksi kaikkea muuta kuin ystävälliset. Muistin kuitenkin lähimmäisen rakastamisen ja vihamiehen puolesta rukoilun periaatteet ja ajatteluni kääntyi toivottavasti enemmän niiden mukaiseksi. Rukoilin varkaan kohteeksi joutuneen ja varkaan puolesta ja yritin asettaa tapahtuneen isompaan kuvaan: kyseessä on kuitenkin vain materiaa. Ja varkaallakin on toivoa.
Varmasti tämä olisi tosin paljon vaikeampaa, jos varkaus olisi sattunut omalle kohdalle. Tunnereaktio ja harmi olisi ihan eri luokkaa. Hyvän tahdon löytäminen voisi olla vaikeaa.
-
Pyhitys on mielestäni ennen kaikkea Pyhän Hengen työtä meissä, jos toimin väärin, aivan varmasti minua Henki siitä muistuttaa. Toki vaara että en välitä siitä enkä tee parannusta jolloin paatunut on lähellä.
Ovatko käskyt ahdistavia🤔 ehkä ahdistaa asiat joita pitäisi tehdä ja jäävät tekemättä syystä tai toisesta.
Olemme valinnan paikalla joka hetki, seuraanko Jeesusta vai onko mukavampi käpertyä omaan itseensä.
Olen peilannut haluani tehdä Jumalan tahdon mukaan ajatusleikillä että Jeesus on ihan fyysisesti läsnä vieressäni, miten toimisin toisin hänen lähellään. Ja tuo onkin totta hän on koko ajan läsnä, se on hyvä muistaa.
-
Ajattelin sitä, kun joku esim sanoo, ettei tee jotakin, koska Raamattu kieltää sen. Tai tekee jotakin, koska Raamattu niin ohjeistaa. Tästä tulee ainakin mulla mieleen, että asia on (vielä) ulkokohtaisella tasolla ja tarvitsee työstämistä, että tulee sydämen muuttumisen tasolle. Varmuuden vuoksi vielä totean, ihminen ei itse saa tätä aikaan, se on Jumalan muuttavan työn tulosta, niinkuin jo aloituksessa viittasin.
Ja asia ja alue kerrallaan tämä tapahtuu. Hyvin usein puhutaan sitä, miten keskeneräisiä ja heikkoja olemme, ja se on totta. Tämä toinen puolikin on olemassa, Kristus on meidän pyhityksemme. Paavali mainitsi jossain siitä, että Kristus saisi muotoa omissaan. Siitä tässä on nähdäkseni kyse, ja se on mahdollista, muuttumalla kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Korpima kirjoitti reaktioista. Nekin voivat muuttua, vähitellen. Kerran itsekin huomaa, ettei enää ollutkaan ensireaktioissaan esim. negatiivinen.
-
Itselläni ei ole kovin selkeätä kuvaa tästä pyhityksen prosessista, joten helposti menee itsetarkkailun ja kenties omilla voimilla tehtävään muutokseen. Voikohan jotenkin tietää onko tämä muutoksenteko Jumalasta lähtöisin vai yritänkö vain kontrolloida ja muuttaa itse itseäni?
Paavali kuvaa heprealaiskirjeessa (12:4), että syntiä vastaan tulisi taistella "verille asti", mutta tapahtuukohan varsinainen muutos sydämen tasolla tosiaan kuitenkin vasta Jumalan armosta omalla ajallaan?
Ajatuksiaan voi hallita ja kontrolloida jonkin verran, tekoja samoin (noudattaa käskyjä ja kieltoja), mutta sisäinen muutos ja pyhitys on siis lopulta hengen vaikutusta? Ja muutos voinee tapahtua hyvin hiljalleen ja viedä vuosikymmeniäkin, jos kaikessa edes muutosta tapahtuu.
Tällaisesta kilvoittelusta ei ole itselleni ihan helppo sanoa, miten menee ja mitä pitäisi tehdä (toiminko oikein?), kun kyseessä on kuitenkin hankalasti havainnoitavat sisäiset ja myös hengelliset asiat.
Lapsetkin kaipaavat sääntöjä, rajoja ja sosiaalistuvat yhteiskunnan arvoihin ja lakeihin, jotka sitten sisäistyvät toivottavasti. Jumalan lapsellakin lienee monta vaihetta ja näkökulmaa ja oppimiskokemusta, mutta onneksi olemme hyvissä Jeesuksen käsissä.
-
Mietin tätä🧐 Raamatussa on paljon käskyjä ja kieltoja eikä niitä pysty täyttämään. Esimerkiksi älä varasta, varastamme aikaa Jumalalta.
Kaikki käskyt on rikottu vaikka sitä ei haluaisi tiedontasolla. Pointti jutussa onkin tuntuuko pahalta rikkoa käskyt.
Onneksi emme pelastu lain kautta.
-
Jotenkin Raamattua lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että Jeesus joutui käyttämään nykykielellä sanottuna 'heittoja', koska yhtäkään Jumalalle kelpaavuuskriteeriä ei kukaan ihminen pysty täyttämään. Toki hän niitä toi julki, tosin äärettömän surullisena tuntien ihmisen läpeensä syntisen olemuksen, esim. rikkaan nuorukaisen tapauksessa. Jeesus itse on ahdas portti, josta on mentävä, eikä sitä porttia korista mitkään muut teot, kuin Jeesuksen oma ristintyö ja ylösnousemus.
-
Sandia kirjoitti reaktioista. Nekin voivat muuttua, vähitellen. Kerran itsekin huomaa, ettei enää ollutkaan ensireaktioissaan esim. negatiivinen.
En kirjoittanut reaktioista.
-
Sandia kirjoitti reaktioista. Nekin voivat muuttua, vähitellen. Kerran itsekin huomaa, ettei enää ollutkaan ensireaktioissaan esim. negatiivinen.
En kirjoittanut reaktioista.
Anteeksi, Korpima kirjoitti.
-
Pyhitys ja muuttuminen kaikkineen on Jumalan aikaansaama. Olen tavannut uskovia, jotka kipuilevat Jumalalle kelpaamisensa kanssa lukiessaan Raamattua. He kokevat voimakkaasti, etteivät riitä, eivät täytä mittaa minkään vertaa. Tietenkään kukaan ei täytä Raamatusta nousevaa "Jumalan mittaa". Monet eivät ole päässeet kokemaan armollista Jumalaa jostain syystä ja tämän takia Raamattu näyttäytyy syyttävänä ja vaatimuksia täynnä olevana heille.
Tällaiseen elämään väsyy, ja siksi valitettavan moni on todennut, ettei usko ollut heitä varten, minusta ei ollut kristityksi. Raamatun ja Ut:nkin lukuisat kehotukset aivankuin painavat heidät maahan ja saavat aikaan jonkinasteisen epätoivon niiden edessä.
Nämä ihmiset eivät ole koskaan päässeet kokemaan sydämessään sitä, että Jumalan armo kuuluu minulle, olen rakastettu ja täydellisesti hyväksytty Jeesuksessa, häneen turvatumalla armo riittää ylenpalttisesti antamaan anteeksi kaikki syntini ja tämä armo on voimallinen muuttamaan kaiken sen, mikä sitoo ja orjuuttaa. Ja että Jumala antaa rauhansa, armossaan johdattaa ja kasvattaa, sekä pyhittää omaansa.
-
Pyhitys ja muuttuminen kaikkineen on Jumalan aikaansaama. Olen tavannut uskovia, jotka kipuilevat Jumalalle kelpaamisensa kanssa lukiessaan Raamattua. He kokevat voimakkaasti, etteivät riitä, eivät täytä mittaa minkään vertaa. Tietenkään kukaan ei täytä Raamatusta nousevaa "Jumalan mittaa". Monet eivät ole päässeet kokemaan armollista Jumalaa jostain syystä ja tämän takia Raamattu näyttäytyy syyttävänä ja vaatimuksia täynnä olevana heille.
Tällaiseen elämään väsyy, ja siksi valitettavan moni on todennut, ettei usko ollut heitä varten, minusta ei ollut kristityksi. Raamatun ja Ut:nkin lukuisat kehotukset aivankuin painavat heidät maahan ja saavat aikaan jonkinasteisen epätoivon niiden edessä.
Nämä ihmiset eivät ole koskaan päässeet kokemaan sydämessään sitä, että Jumalan armo kuuluu minulle, olen rakastettu ja täydellisesti hyväksytty Jeesuksessa, häneen turvatumalla armo riittää ylenpalttisesti antamaan anteeksi kaikki syntini ja tämä armo on voimallinen muuttamaan kaiken sen, mikä sitoo ja orjuuttaa. Ja että Jumala antaa rauhansa, armossaan johdattaa ja kasvattaa, sekä pyhittää omaansa.
Tuohon Helenan kirjoitukseen liittyen panen tähän linkin Olavi Peltolan esitykseen aiheesta "Mitä teen, kun minua vaaditaan tekemään parannus". (Peltolan kirjoitukset ovat minusta hyvin rohkaisevia ja kannustavia.)
https://rovasti.fi/node/340?fbclid=IwAR2P4IYhNAd4_RkExLXSXwAyhmoQBaW5YI8LY8hg7bsK1YxKKdtYofhHojk
-
Pyhitys ja muuttuminen kaikkineen on Jumalan aikaansaama. Olen tavannut uskovia, jotka kipuilevat Jumalalle kelpaamisensa kanssa lukiessaan Raamattua. He kokevat voimakkaasti, etteivät riitä, eivät täytä mittaa minkään vertaa. Tietenkään kukaan ei täytä Raamatusta nousevaa "Jumalan mittaa". Monet eivät ole päässeet kokemaan armollista Jumalaa jostain syystä ja tämän takia Raamattu näyttäytyy syyttävänä ja vaatimuksia täynnä olevana heille.
Tällaiseen elämään väsyy, ja siksi valitettavan moni on todennut, ettei usko ollut heitä varten, minusta ei ollut kristityksi. Raamatun ja Ut:nkin lukuisat kehotukset aivankuin painavat heidät maahan ja saavat aikaan jonkinasteisen epätoivon niiden edessä.
Nämä ihmiset eivät ole koskaan päässeet kokemaan sydämessään sitä, että Jumalan armo kuuluu minulle, olen rakastettu ja täydellisesti hyväksytty Jeesuksessa, häneen turvatumalla armo riittää ylenpalttisesti antamaan anteeksi kaikki syntini ja tämä armo on voimallinen muuttamaan kaiken sen, mikä sitoo ja orjuuttaa. Ja että Jumala antaa rauhansa, armossaan johdattaa ja kasvattaa, sekä pyhittää omaansa.
Tuohon Helenan kirjoitukseen liittyen panen tähän linkin Olavi Peltolan esitykseen aiheesta "Mitä teen, kun minua vaaditaan tekemään parannus". (Peltolan kirjoitukset ovat minusta hyvin rohkaisevia ja kannustavia.)
https://rovasti.fi/node/340?fbclid=IwAR2P4IYhNAd4_RkExLXSXwAyhmoQBaW5YI8LY8hg7bsK1YxKKdtYofhHojk
Olipas erikoista tuo, että hänelle on lähetelty senkaltaisia "sanomia". Kaikkea sitä onkin. Mutta se asia, jonka hän varsinaisesti toi esiin, saattaa olla yleistäkin. Kaikki lukevat samaa Raamattua, toinen mieltää jonkun asian ahdistavana, toinen taas jonkun toisen. Ja sitten on yleisesti tuo, josta kirjoitin, armon kokemisen puutetta vai kyvyttömyyttä ymmärtää tai omistaa sitä uskossa omalle kohdalle.
-
Tuohon Helenan kirjoitukseen liittyen panen tähän linkin Olavi Peltolan esitykseen aiheesta "Mitä teen, kun minua vaaditaan tekemään parannus". (Peltolan kirjoitukset ovat minusta hyvin rohkaisevia ja kannustavia.)
https://rovasti.fi/node/340?fbclid=IwAR2P4IYhNAd4_RkExLXSXwAyhmoQBaW5YI8LY8hg7bsK1YxKKdtYofhHojk
Tämä oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen linkki.
Välillä olen myös muualta lukenut joskus kommentteja, että välttämättä kaikki/monet/useimmat luonteenpiirteet ja syntitaipumukset eivät muutu vanhaan ikään mennessäkään. Jos juuri mikään. Eikä näin ole ollut tuon linkin kirjoittajan kokemustenkaan mukaan. Mutta Jumalaan ja hänen armoonsa voi silti luottaa, vaikka suurta muutosta ei tapahtuisikaan. Kai tämä painottaa ennen kaikkea suhteen merkitystä (Jeesus - minä) ja syntien anteeksiantamusta sekä armoa, eikä niinkään sitä että ihmisestä tulee mitenkään täydellinen ja virheetön nykymuodossaan.
Tuli mieleen aihepiiristä myös kirje filippiläisille 2:12: "Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa."
Ensimmäisen lauseen loppu tuli ensin mieleen ("peläten ja vavisten") ja voihan sen tulkita ahdistavasti. Toisaalta jälkimmäinen lause on hyvin lupaava: Jumala aiheuttaa tekemistä. Eli kaikki osaaminen ei ole onneksi omassa varassa.
-
Vielä tuohon edelliseen jatkoksi: itselleni on kyllä hieman epäselvää, miten ja mihin ihmisen osiin/toimintoihin/ominaisuuksiin pyhitys tai Pyhän Hengen vaikutus voi vaikuttaa - tai yleensä tekee. En siis oikein tiedä juuri mitään aiheesta.
Omat sanani ja ajatukseni ovat aika hajanaisia. Äkkinäinen muutos psykopaatista uskovaksi on mahdollista (David Wood YouTubessa), mutta tämä lienee ääritapaus. Kaikenlainen muutos on varmaankin mahdollista ja tapauskohtaisuutta esiintynee. Jumala tietää mitä tekee ja mikä on tarpeellista, siihen voi luottaa.
Oman kilvoittelun osa ja vaikutus sitten on vaikeampi kysymys. Kaikki muutos ei ole usein helppoa tai ehkä omin neuvoin edes toteutettavissa. Ihmiset ovat erilaisia.
Eli tästä(kään) aihepiiristä en osaa paljoa varmaksi sanoa.
-
Vielä tuohon edelliseen jatkoksi: itselleni on kyllä hieman epäselvää, miten ja mihin ihmisen osiin/toimintoihin/ominaisuuksiin pyhitys tai Pyhän Hengen vaikutus voi vaikuttaa - tai yleensä tekee. En siis oikein tiedä juuri mitään aiheesta.
Omat sanani ja ajatukseni ovat aika hajanaisia. Äkkinäinen muutos psykopaatista uskovaksi on mahdollista (David Wood YouTubessa), mutta tämä lienee ääritapaus. Kaikenlainen muutos on varmaankin mahdollista ja tapauskohtaisuutta esiintynee. Jumala tietää mitä tekee ja mikä on tarpeellista, siihen voi luottaa.
Oman kilvoittelun osa ja vaikutus sitten on vaikeampi kysymys. Kaikki muutos ei ole usein helppoa tai ehkä omin neuvoin edes toteutettavissa. Ihmiset ovat erilaisia.
Eli tästä(kään) aihepiiristä en osaa paljoa varmaksi sanoa.
Laaja aihe, ja koko elämänmittainen ja -laajuinen. Pyhitys on kasvua uskovana Jumalan yhteydessä, näin lyhyesti jos yritän sitä luonnehtia. Raamatussa puhutaan mm. "Kristuksen täyteyden täyden iän määrästä", jonka ymmärrän olevan uskovan kasvun päämäärä. Kaikki alkaa uudestisyntymästä, jolloin ihminen luetaan ja julistetaan syyttömäksi Jumalan edessä ja silmissä Jeesuksessa. Tästä alkaa "synnin ruumiin kukistaminen" Raamatun sanoin, Jeesusta seuraten. Jeesuksen seuraaminen merkitsee mm. itsensä kieltämistä, mikä pitää sisällään itsekkäiden motiivien kuolettamista, oman edun, kieroilun, vilpillisyyden, nurjien asenteiden, rakkaudettomuuden, ulkokultaisuuden ym ym pois panemista. Kaikki tapahtuu Pyhän Hengen, Totuuden Hengen valaisussa.
Oma ymmärrykseni on, että kaikki ihmiset ovat kovin syntisiä. Kyse on vain siitä, onko ihminen tietoinen tästä. Jumalan Henki on äärettämän hienotunteinen, Hän ei syytä eikä häpäise omiaan siitä, miten heikko, syntinen ja särkynyt joku on. Jeesus on haavoitettu jokaisen ihmisen rikkomusten tähden ja rangaistu jokaisen syntien tähden. Hän johdattaa viisaalla kädellä jokaista ja iloitsee omista teoistaan ihmisen elämässä. Ja kun jotain pois pantavaa kuolee uskovan elämässä, aina myös jotain uutta ja kaunista nousee tilalle ylösnousemusvoimassa.
-
Kyllä, onhan tässä aiheessa ymmärtämistä: käskyistä ja kielloista kaikenlaiseen muuhunkin pyhittymiseen. Käskyjä ja kieltoja on tavallaan helppo noudattaa, mutta syvällisempi muutos ja ymmärrys voi varmastikin viedä aikaa. Ja alueita on runsaasti, samoin synnin syvyys voi tulla esille, kuten se peruskallio siivottujen kivien jälkeen jossain vertauksessa, jonka luin.
Olavi Peltolan sivuilta löytyi myös eräs teksti pyhityksestä: https://rovasti.fi/node/343. Tässä oli myös vähän samaa pohdintaa kuin itselläni yhdessä kohtaa, että "kaikki kristityt jatkuvaan kurssitukseen ja modernit psykologiset ym. menetelmät käyttöön". Eli ei kai välttämättä näin.
Mutta varmastikin tuossa kirjoituksessa mainittu "yhteyteen ja elämään Jumalan kanssa" on olennaista. Onneksi kaikkea ei tarvitse ymmärtää viimeistä piirtoa myöten - ainakaan heti.
-
Niinpä, mitään ymmärtämispaineita ei ole. Jeesuskin kutsui opetuslapsia "olemaan kanssaan". Se on kokonaisvaltainen, elämän läpäisevä oleminen.
-
Yritän vastata tähän vaikka lähtökohtani on melko subjektiivinen, joten en uskalla yleistää, kerron vain oman kokemukseni,minkä toki olen kertonut aiemmin.
Jo vuosia sitten, joskus 2000 luvun alussa,jotain 2004 tai 2005 olin lukemassa 2.Korinttolaiskirjeen 5. lukua. Jae 10 teki minuun sillä hetkellä hyvin voimakkaan vaikutuksen.
Kun luin sitä, ikäänkuin "näin" Jeesuksen valtaistuimellaan ja itse siis oli. hänen edessään.
Hänen olemuksensa huokui hiljaisuutta ja nöyryyttä. Se oli niinkuin tosi iso vastakohta: valtaistuimella, mutta syvän nöyrä ja hiljainen olemus.
Se oli hyvin vahva henkilökohtainen kokemus minulle, ja tajusin, että siinä valossa oli todella helppo nähdä kaikki oma "metelöinti", joka lähtee omasta vähemmän nöyrästä ja hiljaisesta olemuksesta. Oli todella helppo nähdä siinä valossa mikä on pimeyttä ja syntiä minussa ja tajusin että se tulee hyvin helposti esille eri tilanteissa ja että ne asiat ovat juuri sellaisia mitkä on hyvä tuoda valkeuteen Herran eteen ja tunnustaa ne.
Omat lähtökohdat ovat niin erilaisia kuin Herran. Ja kaikki omasta lähtökohdasta suoritetut päätelmät ovat enemmän tai vähemmän väärin.Eivätkä kestä Herran edessä.
Siinä ei todellakaan ollut kyse käskyistä ja kielloista vaan ihan jostain muusta.
Tuo jäi minulle jotenkin "päälle" sen suhteen miten näen synnin itsessäni.
-
Ups, olisi kai hyvä laittaa se Raamatun jae mistä puhun.
Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
2. Kor. 5:10