Kirjoittaja Aihe: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.  (Luettu 52557 kertaa)

Poissa Vilhelm

  • Viestejä: 148
  • aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #435 : 28.01.23 - klo:23:46 »
Nyt ehdin lukea rästiin jääneet viestit.

Koska en kettulaista tunne enkä taida tutustuakaan niin otetaan pois roskiksesta ja siirretään hyllylle; luetaan jos ehditään (ei ehditä).

Sielunhoidollisessa hengellisessä väkivallassa pahin on 'sielunhoitaja' joka synninhädässä olevan ihmisen rauhoittaa kepeällä höpinällä rakkauksista ja suosittelee mielialalääkkeitä, eikä ymmärrä että se on Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Se Helvetin kauhu on nimenomaan juuri sitä työtä jota Pyhä Henki on tullut tekemään. Ja sen tarkoitus on ajaa ihminen löytämään ratkaisu (se ainoa) siihen.

Jeesus ei kainostellut esitellä syntisten iankaikkista kauhua ja kohtaloa. Nykyäänhän se on hävettävää ja kirkkokunnat kilvan rientävät toiseen suuntaan koska ovat löynneet viisauden toisaalta.

En tietysti halua westporolaisten militanttia yhdenkoon sapluunaa ihanteeksi, mutta ne on aivan yhtä typeriä ja pihalla kuin suurin osa liberaalista laitakristillisyydestä jonka mielestä Jumala ei enää omaa mitään mielipidettä mistään ja kunhan kaikki vaan rakastaa jotain niin kaikki on hyvin.

Ja tämä laitakristillisyys on Suomessa valtavirtaa.
'Sille, joka voittaa, annan valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.'

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1161
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #436 : 25.03.23 - klo:13:35 »
Tieteen kuvalehti Historia -lehden numerossa 05/2023 oli jännä juttu keskiajan itsensäruoskijoista (flagellantit). En tiennyt tuollaisestakaan ilmiöstä. Neljän sivun jutussa mainittiin, että joillakin ruoskijalahkoilla oli tuhansia jäseniä ja he joutuivat hankauksiin paavien kanssa. Itsensäruoskijakulkueissa käveli suuria joukkoja, mutta se loppui 1400-luvulle mennessä.

Juttu (osittain) luettavana (https://historianet.fi/yhteiskunta/keskiaika/flagellantit-ruoskivat-itsensa-verille):

Lainaus
Vuonna 1210 munkki Justinos näki jotakin hyvin merkillistä. Keski-Italiassa sijaitsevan Perugian kaupungin asukkaat olivat mitä ilmeisimmin menettäneet järkensä ja alkaneet ruoskia itseään.

”Jumalan pelossaan aateliset ja aatelittomat, nuoret ja vanhat ja jopa lapset kulkivat häpeämättä pitkin kaupungin katuja vailla rihman kiertämää. Jokainen löi itseään itkien ja valittaen selkään nahkaruoskalla, kunnes veri valui”, kirjoitti kauhistunut munkki.

Justinos ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Hän kuvaili itsensäruoskintaa maniaksi ja arveli sen syyksi laittomuuksien ja epäjärjestyksen lisääntymistä. Hysteria oli vallannut ensin Perugian ja levinnyt sieltä lähes kaikkialle Italian niemimaalle.

Itsensäruoskijoita kutsuttiin latinan ruoskimista tarkoittavan flagellare-sanan mukaan flagellanteiksi.

”Herran vuonna 1263 ihmiset alkoivat kaikkialla juoksennella ympäriinsä ja ruoskia itseään”, kerrotaan unkarilaisessa Chronicon Pictum -käsikirjoituksessa vuodelta 1358.

Ruoska houkutti kaikkia

Itsensä kiduttaminen ei ollut uusi ilmiö keskiajan Euroopassa. Kristityt munkit ja erakot olivat vuosisatoja piinanneet ja kiduttaneet itseään katumuksen ja hurskauden osoituksena. Syyrialainen piispa Theodoretus kertoo erakkomunkeista, jotka kulkivat kahleissa tai käyttivät tai piikeillä varustettua rintapanssaria muistutukseksi Kristuksen kärsimyksistä. Pyhän Dominicus Loricatuksen, jonka joka eli italialaisessa metsässä 1000-luvulla, kerrotaan ruoskineen itseään useita kertoja viikossa – paaston aikaan jopa 50 000 kertaa päivässä.

1200-luvulla itseruoskinta kuitenkin yleistyi myös luostarien ulkopuolella ja kaikissa yhteiskuntaluokissa eikä ollut enää yksinäisten munkkien tai erakoitten erikoisuus. Niin rahvas kuin äveriäät porvarit ja aatelisetkin ruoskivat itseään kaiken kansan nähden maassa vääntelehtien ja virsiä veisaten.

Suomen Wikipediassakin on lyhyt juttu aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Flagellantit

Kaikenlaista, olen muistaakseni kuullut nykyaikanakin jonkun harrastavan jotakin hieman samanlaista "lihan kuoletusta" pienemmässä määrin.

Eikö Paavali kommentoinut jotain kenties vähän asiaa sivuten (kirje kolossalaisille 2:23):

Lainaus
Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (https://raamattu.fi/raamattu/KR92/COL.2/Kirje-kolossalaisille-2)

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #437 : 25.03.23 - klo:16:17 »
Mistähän lähtökohdasta tuollaista on esiintynyt, varsinkin jos se on tuollainen yleisempi ilmiö. ???

Ihmetyttää myös, se että voisikohan tuota esiintyä nykyään....
Ja jos, niin miksi. ???

Kyllä Paavali toisaalta jossain puhui ruumiinsa kurittamisesta. En siis usko, että itsensä ruoskiminen tekee meitä yhtään hyväsydämisemmiksi tai enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Yritän löytää sen kohdan Raamatusta.

Siis tämä.1.Kor. 9:25-27.

25 Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26 Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
« Viimeksi muokattu: 25.03.23 - klo:16:28 kirjoittanut sandia »

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1161
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #438 : 25.03.23 - klo:17:52 »
Mistähän lähtökohdasta tuollaista on esiintynyt, varsinkin jos se on tuollainen yleisempi ilmiö. ???

Kyseisen Historia-lehden kannessa oli teksti: "Keskiajan kova Jumala. Keskiajalla moni uskoi, että ihmisten syntisyys aiheuttaisi tuomiopäivän. Siksi Jumalaa piti lepytellä piinaamalla itseään ruumiillisesti."

Varmaan tämä oli yksi taustasyistä (siis ankara Jumala-kuva), lisäksi mainitaan katovuodet (nälänhätä, huonot sadot) ja että ne olisi tulkittu Jumalan rangaistukseksi. Kirkkoon ei olisi enää luotettu, vaan olisi etsitty "uusia tapoja levytellä Jumalan vihaa." Siispä itsensäruoskinta.

Oli myös karismaattisia johtajia ja "Jeesuksen kirjoittama pyhä kirje", jonka "taivaan enkeli olisi toimittanut perille". "Katuvat saattoivat Jeesuksen kirjeen mukaan sovittaa syntejään poistumalla kotoaan 34 päiväksi ja kurittamalla itseään päivittäin."

Kaikenlaista siis liittyi tuohon ilmiöön.

Ihmetyttää myös, se että voisikohan tuota esiintyä nykyään....
Ja jos, niin miksi. ???

Keskiajalla maailmankuva oli varmaan kauttaaltaan paljon Jumala- ja uskontokeskeisempi verrattuna nykyiseen, en tosin muista paljon kouluajoilta historiasta. Onhan nykyäänkin kaikenlaisia lahkoja ja ryhmiä, esimerkiksi ehkä hieman vastaava tapaus tuosta "Jeesuksen kirjoittamasta kirjeestä" on mormonien enkeli Moroni tai muslimien enkeli Gabrielin kautta tuotu koraani. Kaikenlaista on ja jotkut sitten uskovat syystä tai toisesta.

Etsiskelin tietoa ja silmiin osui että paavi Johannes Paavali II (1920-2005) olisi myös ruoskinut itseään (lähde: http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/magazine/8375174.stm). Katoliset ovat tuon jutun mukaan harjoittaneet jossakin pienessä määrin itseruoskintaa nykyaikanakin, mutta se menetti suosionsa 1950-luvulla.

Tuossa Historia-lehden jutussa oli myös mainittu, että flagellantit yrittivät herättää kuolleita. Tästä tulee mieleen jokin Nokian herätyksen tapaus, joka ei myöskään onnistunut. Toki varmasti Jumala voi herättää kuolleita ja näin on joskus tapahtunut (olen myös kuullut jonkin evankelistan todistuksen muistaakseni TV7:llä, kuulosti mahdolliselta), mutta en tiedä milloin.

Kyllä Paavali toisaalta jossain puhui ruumiinsa kurittamisesta. En siis usko, että itsensä ruoskiminen tekee meitä yhtään hyväsydämisemmiksi tai enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Yritän löytää sen kohdan Raamatusta.
Siis tämä.1.Kor. 9:25-27.

Itse tulkitsisin tuon kohdan enemmän normaaliksi kurinpidoksi (verrattuna laiskuuteen). Paavaliahan tosin ruoskittiin muiden toimesta rangaistukseksi. Kuuntelin Jukka Norvannon opetusta liittyen tuohon laittamaani kolossalaiskirjeen kohtaan, jossa hän myös muistaakseni korosti esim. lähimmäisyydenrakkaudessa kehittymistä.

Mielenkiintoinen vertaus tässä tulee kuitenkin mieleen rukoukseen ja paastoon, joihin kuitenkin Raamatussa kehotetaan - tällaiseen "ruumiin pahoinpitelyyn" suoranaisesti ei. Toisaalta tosiaan keskiajalla tällainen kilvoittelu kai oli yleistä, enkä haluaisi varmaksi sanoa, ettei siitä voisi joskus tai joillekuille olla jotain hyötyä - en ole perehtynyt tarkemmin. Tulee myös pylväspyhimykset mieleen.
« Viimeksi muokattu: 25.03.23 - klo:18:06 kirjoittanut Korpima »

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #439 : 25.03.23 - klo:18:40 »
Juu muistan lukion kirkkohistoriasta pylväspyhimykset.
Keskiajalla todella elämä oli rankkaa verrattuna länsimaiseen elämään nykyään ja siihen johtopäätökseen voi päätyä, että pahat asiat ovat rangaistus. Ja onhan Raamatussa todella paljonkin Jumalan tuomiosta. Jos ei evankeliumia tunne, yllämainittuun johtopäätökseen voi tulla. Siis että jotenkin pitäisi yrittää lepyttää Jumala tai sinne päin.

Länsimainen ajattelu käytännöllisesti katsoen ei ota Jumalaa huomioon ihmiskuvassaan, vaan kaikki on ihmisen vallassa. Ja se toimii siihen asti, kun olosuhteet tukevat tuota käsitystä. Sen jälkeen voidaa alkaa syyttää muita ihmisiä. :-\

Eli itsensä rangaistukseen ei ole loogisesti mitään tarvetta.

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1161
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #440 : 25.03.23 - klo:18:49 »
Itselläni tuohon liittyy se ajatus, että Jeesus on jo uhrattu maailman syntien edestä. Sen lisäksi ei tarvitsisi lisäuhria tai siihen verrattuna Jumala ei vaatisi esimerkiksi itseruoskintaa. Toki pahoista teosta kääntymistä, mutta kun Jeesus on jo uhrattu täydellisenä uhrina, niin "omien uhrien" (itseruoskiminenkin) tuominen tässä mielessä Jumalalle olisi huono käytäntö.

Paavali taisi tosin kirjoittaa oman itsen tuomisesta Jumalalle uhrina (hyviin tekoihin valmiina), mutta ei tainnut siinä viitata tällaiseen kuritukseen. Kirje roomalaisille 12:1:

Lainaus
Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. (https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ROM.12/Kirje-roomalaisille-12)

Myöhemmin kirjeessa Paavali jatkaa mm. nöyryyden, lähimmäisyydenrakkauden ja palvemisen sekä Jumalaan luottamisen teemoilla.

Toki voihan ajatella asiasta muuten kuin tästä uhrinäkövinkkelistä, vaikka omana Jeesuksen kärsimysten sympatiseeraamisena, jolla ei yritetä tehdä vaikutusta Jumalaan. Ajattelua voinee olla monenlaista, enkä tiedä miten vaikkapa edellä mainittu Johannes Paavali II ajatteli asiasta.

Lisäys: muistini mukaan Vanhan testamentin puolella lähinnä jotkut väärät profeetat tai aitojen profeettojen vastustajat jotenkin murjoivat itseään (viiltelivät ehkä?), tjsp. Eli ainakaan VT:n jumalanpalvelukseen tai lakiin tai profeettojen käytökseen ei kuulunut esim. itseruoskintaa.
« Viimeksi muokattu: 25.03.23 - klo:19:43 kirjoittanut Korpima »

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1161
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #441 : 30.03.23 - klo:18:39 »
Kotimaa-lehden kolumnissa (Jyri Komulainen) pohditaan kristillisiä arvoja: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kolumni-kristilliset-arvot-yhdistetaan-kaikinpuoliseen-konservatiivisuuteen-ja-jopa-ahtaaseen-kansallismielisyyteen/ .

Linkitin täällä jossakin keskustelussa (linkki viestiin: http://puimatanner.net/index.php?topic=949.msg60958#msg60958) evankelisluterilaisen arkkipiispan puheenvuoron, jossa hän muistaakseni ei korostanut "kristillisten arvojen" olemassaoloa ja painotti suhdetta ja elämistä Kristuksen yhteydessä. Jostain olen taas lukenut, että totuus, kauneus ja joku kolmas (en nyt muista mikä) olisivat tällaisia.

Lisäksi luin Uusi Tie -lehdestä (8-9/2023) hiljattain J. J. Aleksi Markkasen kolumnin, jossa oltiin minusta oivaltavasti sitä mieltä, että "Neutraalia maaperää, eräänlaista arvojen ei-kenenkään maata, ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kaikki maa on merkitty arvojen viireillä."

Muistelin, että Timo Eskolalla oli myös aiheesta sanottavaa ja löysin Perusta-lehdessä ilmestyneen jutun "Timo Eskola: Jälkikristillisyyden syvetessä arvokonflikti kärjistyy" (https://www.perustalehti.fi/2022/06/jalkikristillisyyden-syvetessa-arvokonflikti-karjistyy/). Teksti ainakin vilisee nykyajan termejä feminismista wokeen ja gender-ideologiaan sekä postmoderniin.

Onhan tässä miettimistä, etenkin kun kristitty ihminen on tavallaan sekoitusta kaikenlaisia vaikutteita ja arvojakin, eikä kaikista asioista selvästikään ole yksimielisyyttä. Maailma vaikutteineen ja ideologioineen vaikuttaa jotenkin kristittyynkin (vaikka vastarintaa lisäten), eikä Raamatusta nähdäkseni löydy suoria tai helppoja vastauksia kaikkiin arvokysymyksiin.

Tämä näkyy varmaankin myös vaalien äänestyskäyttäytymisessä ja siinä että kristittyjä poliitikkojakin löytyy eri puolueista. Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt muistuu myös mieleen, hän käsitteli liberaalien ja konservatiivien moraalien kulmakivien eroja, jotka näkyvät varmaan kristityissäkin (blogikirjoitus aiheesta: https://worldaccordingtomatti.blog/2019/02/19/moraalin-kulmakivet-jonathan-haidt-the-righteous-mind-2012/). Luomakunnassa ja ihmisissä on eroja.
« Viimeksi muokattu: 30.03.23 - klo:19:51 kirjoittanut Korpima »

Poissa Opo

  • Viestejä: 345
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #442 : 30.03.23 - klo:19:59 »
Tää ihmisten erilaisuus haittaa ohjetta kristityille olla yhtä. Erityisesti vieraan jumalan  palvonnasta eroon pääseminen on vaikeaa, aikansa kestää. Ja oman kodin perintö kaikella lailla seuraa elämässä, siitäkään ei ole helppo päästä eroon, jos tarvetta vaikka olisi. Jotkut sopeutuvat helpommin kuin toiset. Kuinka näennäistä yhteispeli usein onkaan.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #443 : 30.03.23 - klo:20:56 »
Joskus tuntuu siltä, että pahin kristittyjen yhteyden este on "kristillisyys".   :-\ :-\ :-\
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #444 : 31.03.23 - klo:14:18 »
Pauluksella on pointti. Kristittyjen ei tarvitse olla eri mieltä posmodernismin esille tuomista "arvoista". Osataan riidella ilman niitäkin. ???

Mutta joo Korpimalla hyvä viesti siihen, miten haastellista on tavallaan seistä oman vakaumuksensa puolesta.
Se kai tulee näkyviin ihan päivittäisessä elämässä. Jotenkin tuo tuli mieleen. Eli ihminen ristiriitainen jo ihan yksin ollessaan. 

Se on totta että yleinen mielipide on hirveän polarisoitunut ja sanaan kristinusko todella liitetään vaikkapa rasismi, äärioikeistolaisuus, natinalismi jne.  Eli ihmiset kuuntelevat ja antavat median vaikuttaa käsityksiin ihan kritiikittömästi.

Todella hajanaisia ajatuksia minulta. ::)

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1161
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #445 : 31.03.23 - klo:16:44 »
Onhan kristittyjä epäilemättä moneen lähtöön, mutta onneksi Raamatussa on yhteistä ja olennaista ohjeistusta. Toki sitten heti tulee tulkinnallisia erimielisyyksiä eli ihmisten oma ajattelu vaikuttaa siihen, miten Raamattua ja Jumalan tahtoa tulkitaan.

Perusteluita voi löytää moneen tilanteeseen, eikä ole aina helppo sanoa, miten Jumala on ajatellut asiat. Eli sitten teologiaa (ihmisten ajattelua) löytyy moneen lähtöön. Kuppikuntia ja erimielisyyksiä syntyy pienestä ja suuresta helposti, toisaalta totuus on myös jotakin - ja usein ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, että juuri he ovat oikeassa.

Hieman tätä samaa tunnistin itsessäni, kun mietin miten kristityn "tulisi äänestää". Vähän tällä tavoin: "Minähän olen miettinyt asioita, joten kaikkien tulisi tietysti äänestää kuin minä." Aikamoista jyrämäisyyttä ja oma napa ensin -ajattelua voi siis olla. Ehkä järkevämpi tapa ajatella on tunnistaa että ihmisiä (kristittyjäkin) on erilaisia ja heidän arvoperustansa ovat yhtä arvokkaita kuin omani. Vaikka en olisikaan samaa mieltä. Kaikesta ei ole Jumalan käskyä.

Kristinusko ja arvot ovat kyllä kai vähän anakronismi, sillä arvo-käsite on niin tuore. Raamatussa ei ole "arvoja", vaan esimerkiksi Jumalan käskyjä. Ja esimerkiksi lähimmäisenrakkautta voinee ajaa erilaisilla arvoilla ja vaikka politiikoilla, miten sitten asiat näkeekin. Minkälainen tuomio sitten tästä tulee viimeisellä tuomiolla (ja kuka osaa parhaiten), en osaa sanoa.

Lisäys: tuli mieleen vielä Bruce Charltonin litmus-testit (haku blogista tuolla sanalla: https://charltonteaching.blogspot.com/search?q=litmus+test=), joissa hän esittelee omia tulkintojaan nykymaailman arvoista (totuus ja Jumalan tahto vs. vastakohta). Yksi ensimmäisistä hakutuloksista, joka tuli vastaan on hänen kritiikkinsä seksuaalista vallankumousta ja älykkyystutkimuksen kriitikkoja kohtaan (linkki: https://charltonteaching.blogspot.com/2013/08/iq-research-sexual-revolution-and.html). Tässähän selkeästi seksuaalinen vallankumous on Raamatun seksuaalietiikkaa vastaan, lisäksi Raamatun ulkopuolelta hän esittää myös minusta järkeviä pointteja siitä että älykkyystutkimus on vain arkijärjen systematisointia ja sen kriitikoilla on epätotuudelliset ideologiset motiivit. Tämä tuo esille sen, että usein erilaiset (vaikka kommunistiset) ideologiat pyrkivät jopa tuhoamaan kristinuskon maailmasta, vainoa esiintyy. Joidenkin ihmisten näkökulma maailmaan (sisältäen arvot) on siis hyvin ideologinen ja tällä areenalla kristittykin joutuu osin toimimaan. Toisaalta luin joskus tekstiä, jossa kristinuskokin oli esitetty vain yhdeksi ideologiaksi. Onneksi näin ei ole ja uskoakin voi olla.
« Viimeksi muokattu: 31.03.23 - klo:18:18 kirjoittanut Korpima »

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1161
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #446 : 01.04.23 - klo:14:41 »
Siirsin viestin vanhaan ketjuun "Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.": http://puimatanner.net/index.php?topic=957.msg61595#msg61595
« Viimeksi muokattu: 01.04.23 - klo:16:11 kirjoittanut Korpima »

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #447 : 01.04.23 - klo:15:51 »
Aloin vastaamaan Korpimalle eilen illalla, mutta kesken kiireessä...

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1161
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #448 : 06.04.23 - klo:15:42 »
Se on totta että yleinen mielipide on hirveän polarisoitunut ja sanaan kristinusko todella liitetään vaikkapa rasismi, äärioikeistolaisuus, natinalismi jne.  Eli ihmiset kuuntelevat ja antavat median vaikuttaa käsityksiin ihan kritiikittömästi.

Tämä teema tuli mieleen, kun luin GunnerQ:n äskettäistä kirjoitusta "mielenhallinnasta" (https://gunnerq2.com/answering-mr-charltons-question-about-how-the-mind-control-works/).

Lainaus
Näin ihmisten käyttäytymistä ja ajatuksia hallitaan. Samaa valhetta toistetaan kaikkialla, villit naiset (feral women) pakottavat noudattamaan sitä ja vertaispaine vahvistaa sitä joka päivä yhä enemmän. Sitten on uskonnon, idealismin tai kaiken aineellisen alueen ulkopuolisen romahdus. Miehet kamppailevat vain pitääkseen kiinni hyväksymättömästä uskomuksesta, saati sitten sen ruokkimisesta ja puolustamisesta. Ja lopuksi, rangaistus väärinkäytöksistä on yhä varmempi... sääntöjen noudattamisestä kieltäytyminen tallennetaan pysyvästi sosiaaliseen mediaan. (Tästä syystä vasemmisto säikähti Muskin Twitterin haltuunottoa.) Kustannukset tällaisesta totalitaarisesta järjestelmästä irtautumisesta kasvavat päivittäin. Se alkaa siitä, että naisille sanotaan "ei", kasvaa yhdessä yössä sosiaaliseen hylkäämiseen ja voi jo nyt maksaa työpaikan tai pahempaa.

Tarvitaan ERITTÄIN vahvaa vakaumusta, jotta tuosta systeemistä pääsee itse irti, ja vieläpä hyvin varhaisessa vaiheessa irtipääsyä. Mutta on olemassa perinteinen oikotie: marttyyrius.

Translated with www.DeepL.com/Translator (free version)

Itsekin olen miettinyt hieman samoilla linjoilla, siis siinä että kristinusko on jo melko valtakulttuurin vastaista. Kuka kontrolloi mediaa, kontrolloi ihmisten ajatuksia, tästä syystä esimerkiksi Amerikoissa CIA on vaikuttanut mediaan voimakkaasti (mielenkiintoinen juttu sikäläisistä median ja valtion suhteista: https://www.lewrockwell.com/2023/04/no_author/fake-news-curated-by-the-deep-state-government-spin-doctors-control-the-news-cycle/). Tosin ydinasiat ovat ydinasioita (kuten Jeesuksen ylösnousemus), enkä sanoisi etteikö liberaali/vasemmistolainen uskova voisi pelastua, joka kopioi kaikki uskomuksensa suoraan valtamediasta, eikä kyseenalaista mitään. "Kriittinen ajattelu" tuskin on pelastuksen ehto - lampaita kuitenkin olemme.

Toki blogimaailmasta löytää vaihtoehtoja ja mielenkiintoisia näkemyksiä sekä perusteluja muille kuin valtavirran näkemyksille. Usein ne kuitenkin liittyvät politiikkaan ja vastaaviin kysymyksiin - tietysti yhteiskunta ja uskonto ovat jotenkin yhteydessä ja totuuden puhuminen tai Raamatun ilmoituksesta kiinni pitäminen voi johtaa ongelmiin tai hankauksiin.

Enkä tiedä, miten Jumala näkee asiat: ovatko "känkkäränkkäabsolutistit" ja Raamattua kirjaimellisesti lukevat sekä maailmaan hyvin kriittisesti suhtautuvat "vähemmän huonoja" kuin iloisesti maailman tuulia haistelevat ja niihin mukautuvat rakkautta korostavat liberaalit? Rakkaus kuitenkin peittää paljotkin synnit. Kaikenlaisia ihmisiä on, joilla on eri tapoja suhtautua ajatuksiin ja tulkinta Raamattua. Mitä vaikkapa Paavali ajattelisi tästä -kysymys tulee välillä mieleen, mutta vaikea tietää, mitä hän sanoisi nykymaailmaan.
« Viimeksi muokattu: 06.04.23 - klo:15:59 kirjoittanut Korpima »

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1161
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #449 : 07.04.23 - klo:15:31 »
Törmäsin heppuun nimeltä Robert Conquest (Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Conquest) ja hänen "politiikan lakeihinsa".

1. Yleisesti ottaen jokainen on taantumuksellinen asioissa, joista hän tietää.
2. Jokaista järjestöä näyttävät johtavan sen vastustajien salaiset agentit.

Varmaankin nämä pätevät jossakin määrin ihmisten hengellisiin asioihin ja kirkkopolitiikkaankin. Voisi ajatella ensimmäiseen kohtaan, että Raamatun ilmoitus on todella hyvin perusteltu/korkealta annettu ja sitä vastoin meneminen olisi suurta riskinottoa (Chestertonin aita eli Chesterton's fence tulee mieleen: "Periaate, jonka mukaan uudistuksia ei pidä tehdä ennen kuin nykyisten asioiden taustalla olevat syyt on ymmärretty.").

Toisaalta ajattelin kakkoskohtaan, että kirkko (no, ev. lut., miksei yleisemminkin, koko kirkko) on kuitenkin aika hyvässäkin kunnossa tietyssä mielessä. Eikä kirkonkaan johto ole kääntänyt kaikkea täysin päinvastoin. "Chrislamia" eli joskus vastaan tullutta kristinuskon ja islamin sekoittamista ei esim. ole tapahtunut. Joskus joidenkin keskiaikaisten paavien aikana meno oli tietyissä suhteissa todella hurjaa.

Lisäksi tuolla Wikipedia-sivulla on vielä kolmaskin "laki": "Mikä tahansa järjestö, joka ei ole nimenomaisesti oikeistolainen, muuttuu ennemmin tai myöhemmin vasemmistolaiseksi." Mitäköhän muutoksia kirkkoon voi/voisi (vielä) tapahtua tämän perusteella?
« Viimeksi muokattu: 07.04.23 - klo:15:41 kirjoittanut Korpima »