Puimatanner > Yleinen keskustelu

Uskoontulo, todistuksia ym.

(1/6) > >>

Jees-mies:
Tällaista ketjua toivottiin. Tänne voi kirjoittaa todistuksia uskoontulostaan tai muusta mitä sydämellä on.

rupattelija:
Uskoontuloni:

Ensin mummoni luona tehtiin lihapata suuressa kattilassa. Kysyin äidiltä, mitä mummo tekee. Äiti vastasi, että mummo tekee ruokaa. Kysyin, mitä siellä kattilassa on, mutta vastaus jäi minulle epäselväksi. Uteliaisuuteni heräsi kuumasti, niin hain tuolin ja työnsin tuolin lähelle sähköliesintä, missä mummo seisoi ja nousin kiipeillen tuolille ja siten nousin seisomaan tuolilla ja kurkin, mitä kattilassa on. Katsoin ihmetellen tuota ja kysyin, mikä se on. Minulle vastasi, mutta se oli epäselvää minulle. Kun olin tuossa iässäni, niin en ymmärtänyt vastausta.

Mietin ihmetellen ja ajattelin, mahtaako mummo pelleillä?! Hymyilin mummolle, koska luulin mummoa pelleilevän, siksi hymyilin hänelle. Myöhemmin minua käskettiin tulemaan syömään. Menin istumaan ruokapöydän äärelle. Edessäni oli tyhjä syvä lautanen. Siten kaadettiin kattilasta lautaselle ruokaa. Minä katsoin ihmetellen sitä ruokaa. Kysyin äidiltä, mitä tuo on? Äiti vastasi, mutta vastaus oli epäselvää, koska tuossa iässäni en vielä ymmärtänyt.

Katsoin ihmetellen, että lautasella kellui peruna- ja porkkapalat, lihapalat ja mustapippurit. Kaikki kellui. En ole koskaan nähnyt kelluvaa ruokaa, kuin vain kiinteää ruokaa. Tuijotin ihmetellen sitä kelluvaa ruokaa. Siten minua käskettiin syömään. Katsoin uudelleen sitä ruokaa, mutta tuijotin ihmetellen sitä. Siten juolahti mieleeni, että mummo taitaa pelleillä ja hymyilin mummolle. Siten äiti sanoi minulle, mikä sai minua murtumaan. Äiti sanoi näin: Jeesus on vihainen, jos en syö.

Mietin ihmetellen, kuka Jeesus on ja miksi Jeesus on vihainen? Onko Jeesus julma, siksi on vihainen? Ajattelin, että tämä maailma on kaunis ja hyvä. Ajattelin, että olen onnekas, että sain syntyä tänne maailmaan. Mietin äidin sanoja, mitä äiti tarkoittaa. Mieleeni juolahti, hallitseeko Jeesus maailman ja tulee tuhoamaan maailman? Mietin, kuuleeko Jeesus minua, jos sanon tämän hänelle suoraan? Sanoin Jeesukselle vain ajatuksellani; tämä on väärin. Tämä on väärin. Väärin, väärin väärin

Yhtäkkiä minulle tuli näky, ensimmäinen näky ollessani uskosta osattomana tilana. Se kesti jonkin verran. Näin oman sisäisen ihmisen maailmaa. Näin, että se alkoi halkeilla. Yritin estää, ettei rikkoutuisi. Näin, että se alkoi mennä sirpaleiksi maan tasalle. Siten murruin itse täysin. Iloinen hymy katosi kasvoiltani ja tuli sijalle taakka hartioilleni. Olin jotain 5-8 vuotias lapsi. Istuin pää kallistuneena ja ruoka jäi syömättä ja seisoi yhä. Myöhemmin otettiin se ruoka pois.

Yhtenä aamuna olin menossa kouluun ja istuin pakulla. Yhtäkkiä Jumala ilmaantui. Minä menin hämilleni ja katsoin tarkistaakseni muita minun ikäisiä koulukavereita, näkevätkö he Jumalan, kuten minä. En vain tuossa iässäni vielä tajunnut, että näin Jumalan hengen silmin, en fyysisin silmin. Mietin, kuka hän on. Siten katsoin luokanavustajaa, sinä hetkellä Jumala puhui minulle; hän on oikea henkilö vastaamaan.

Yritin kerätä rohkeuttani voidakseni kysyä häneltä ja nousin ja kävelin häntä kohtaan, mutta rohkeuteni petti ja jätin sen väliin ja peräännyin. Seuraavana aamuna Jumala taas ilmaantui ja menin taas hämilleni ja siten katsoin tarkistaakseni, näkevätkö he koulukaverit Jumalan myös? Ihmettelin, miksi he eivät nähneet häntä, kuin minä. Siten katsoin luokanavustajaa, niin sinä hetkellä Jumala taas sanoi samaa juttua; hän on oikea henkilö vastaamaan. Yritin kerätä rohkeuteni ja nousin, mutta se petti ja jätin sen väliin ja peräännyin. Se jatkui kaikki aamut ja viikot ja ehkä myös kuukaudet.

Siten yhtenä aamuna kauhistuneena tajusin, jos en tee, varmaan Jumala taas illmaantuu minulle. Yritin kovasti kerätä rohkeuteni ja nousin penkiltä ja kävelin luokanavustajaa kohtaan, mutta rohkeuteni taas petti ja peräännyin, siten äkisti juolahti mieleen, varmaan huomenna Jumala taas ilmaantuu, minun on pakko tehdä tämän nyt. Kävelin hitaasti ja vapisin pelosta lähestyen luokanavustajaa. Jäin seisomaan hänen kylkeä päin. Hän kääntyi katsomaan minua ja kysyi ihmetellen, mitä minä täällä?

Ensimmäinen kysymykseni oli: onko Jeesus paha mies? Hän hämmästyi ja ihmetteli kysymystäni ja alkoi kertoa minulle, kuka Jeesus on. Huomasin, miten hän rauhallinen ja tyyni on. Niin uskalsin kysyä lisää. Meni monta päivää, kunnes tajusin, etten kysynyt siitä, miten tulla uskoon. Menin kysymään siitä. Hän sanoi, että voin itse tehdä vapaamuotoisesti. Niin siitä alkaen annoin elämäni Jeesukselle. Olin jotain 9-vuotias. Minulta otettiin taakka pois ja hymy tuli takaisin kasvoilleni.

Myöhemmin kummisetäni, joka oli luterilainen pappi, oli huolissaan minusta ja tilastani, että hänen mielestään olen matkalla kadotukseen ja päätti tilata minulle hengelliset sarjakuvalehdet, joissa Jeesus esiintyy piirroksilla kuvilla. Minä yritin ymmärtää, mitä siinä kuva tarkoittaa. Pyysin äitiä selittämään, mitä siinä kuvassa tarkoittaa. Äiti ei viitsinyt auttaa mitään. Yritin kovasti lukea puhekuplat, missä tekstit oli ja yritin ymmärtää, mutta se ei auennut minulle mitään, niin jätin lukematta.

Minulle tuli jatkuvasti ne lehdet. Äiti huomasi, että jätin lukematta ne lehdet.  Äiti soitti kummisedälleni, niin lehtien tilaus loppui. Myöhemmin, kun olin 15-vuotias. Hommasin itsenäisesti itselleni ensimmäisen Raamatun. Jossain rannalla minä avasin Raamatun ekan kerran ja heti sain ymmärrettyä, mitä Raamattu tarkoittaa. Tunsin, miten sain konkreettisesti yhteyden Herraan.

Myöhemmin, kun olin juuri aikuistumassa, niin yhtenä kesäpäivänä kävelin mäen päällä, yhtäkkiä Jumala pysäytti minua Hänen kysymyksellä: tahdotko sinä olla uskossa?. Ihmettelin Hänen kysymystä. Pohdittuani menneisyydestäni ja tapahtumista ja Jumalan hyvyydestä muistellen vastasin Jumalalle: kyllä, tahdon. Jälkeenpäin aloin ymmärtää, että minun oli aika siirtyä lapsen tasosta syvempään Raamatun tuntemiseen, jonka ohessa Jumala opettaa minua henkilökohtaisesti.

Kummisetäni sairastui pahanlaatuiseen suolistosyöpään. Menin äidin kanssa katsomaan häntä sairaalassa. Hän katsoi minua ja tuli surulliseksi. Minä ajattelin itsekseni; hän suree sairauden vuoksi. Siten huomasin ison ja paksun kirkkoraamatun, joka oli yöpöydän päällä. Niin otin sen käsiini ja istahdin ja avasin sen ja luin tutkien käännöstä. En osannut arvata, mitä kummisedälle tuli. Nousin katseellani häntä kohtaan ja huomasin, että hänen kasvoihin vaihtui suuri helpotus ja ilahtui kovasti nähdessään minun lukevani Raamattua.

Ehkä hän saa tietää vasta taivaassa, että Jumala ehti jo ensin ilmaantua minulle ennen häntä.

No olen syntynyt ei-uskovaiseen perheeseen. En ole koskaan kuullut evankeliumia, enkä ole ollut tietoinen siitä, että Jumala on olemassa, enkä ole tuntenut Jeesusta, niin minulle Jumala ilmaantui kaikki aamut. Jumala oli hyvin maltillinen ja johdatti minua uskovan luokanavustajan luo ja hänen kautta tulin uskoon.

Lemmikki:
Yksinkertaiset ovat viisaampia kuin koulutetut koska he ymmärtävät Jumalan puheen.  😊

Paulus:
Olen jo toisaalla kertonut uskoontulostani 62 vuotta sitten (vastaus 19):
http://puimatanner.net/index.php?topic=576.msg30777#msg30777

Oloneuvos:
Huomasin että minäkin olen joskus kirjoittanut uskoontulokokemuksestani. Tässä linkki siihen jos joku haluaa lukea http://puimatanner.net/index.php?topic=43.msg39913#msg39913

"Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka kallion murtaa"
Jer. 23:29.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu