Puimatanner > Hartaus ja rukous

Sanan vieno tuoksu

(1/1)

Magda-sisko:
Raamattua lukiessani olen viime aikoina aistinut hyvin miellyttävän ja miedon tuoksun. Sitä on vaikea kuvailla, mutta yritän: siinä on havupuuta, merituulta ja jonkin voiteen hienoinen häivähdys.
Kun lopetan lukemisen, aistimus häviää hiljalleen - ei harmistuneena kansien sulkeutumisesta, vaan antaen lempeää toivoa ja laupeutta tulevaan päivään.

Tämä on ihme, sillä erään sairauden takia hajuaistini on vuosikymmeniä ollut melkein kokonaan poissa!

Inhimillinen epäilys kuitenkin herää; kuvittelenko tämän, vai onko se totta? Mitä tämä on?
Onko minulla vertaiskavereita täällä?

pax:
Itsen en ole kokenut tuoksua tuolla tavalla mutta eräs ystäväni aikoinaan puhuijostain tuollaisesta kokemuksesta, saattoi olla että rukouksessa koki kun nyt en enää muista tarkkaan.

sandia:
En ole minäkään kokenut. Hajuaisti on sinänsä hyvin mielenkiintoinen juttu, eri tuoksuihin ja hajuihin assosioituu helposti muistoja.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu