Tarve kuulua johonkin - ei täyty

[Opo]

Vanha ketju, mutta otsikko hyvä. Keskustelu lopulla tuossa rönsyili suolankäyttöön. Mikä hengellisellä foorumilla tietysti hyvä. Voiko muuten suola oikeasti käydä mauttomaksi?
Tarve kuulua johonkin; jatkan siitä. Seurakunnissa ei voi yhteentulossa kysellä, eikä voi saada erilaisia vastauksia punnittavaksi, niin kuin täällä meidän puimariihessä. Yleensä jälkikahveilla jutellaan niitä näitä, ja sandian mukaan tässä ketjussa aiemmin,  ihan sama meno jenkkilässä.
Raamattutunneilla yleensä yksi selittää ja muut vaieten kuuntelevat. Jos kysymyksen esittää, muille asia voi olla ihan selvää ja sitten syntyy ihmettelyä...
Rukouspiireissä pitäisi tuoda rukousaiheita, mutta jälkeenpäin voi kaduttaa, kun on ollut liian avoin.
Peukutan puimatannerta!

[pax]

Ihmisen perustarpeita kuulua johonkin mistä saa sisältöä elämään ja tarve olla hyväksytty, jopa rakastettu☺️

Varmaan tylsä tunne jos menee johonkin piiriin tai muuhun sellaiseen ja kokee ulkopuolisuutta.

[Stiina]

Tämä on kyllä hyvä aihe ja kertoo yhteisistä vaikeuksistamme seurakunnissa. Ymmärrän nyt enemmän kuin koskaan, miksi vanha lut. Jumalanpalvelus/Messu on tehty sellaiseksi kuin se on ja miksi pappeja ym. palvelijoita tarvitaan, paitsi että on heillä siis yleensä enemmän tietoa ja vastuuta, osaamista.
Kyllä järjestys ja yhteinen oppi täytyy olla. Armosta sitten usein on löytynyt myös samanhenkinen porukka jopa aviopuoliso ja sydänystävä.

[Opo]

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin. Eino Leino taisi noin ääneen ajatella.
Alkoi soida laulu mielessäni: ”Kun joku on lähellä Jeesusta”. Meidän kaipuumme luotettavasta ystävästä täyttyy parhaiten siinä, että pysymme lähellä Jeesusta. Silloin voimme hyväksyä tämän epätäydellisten seurakunnankin. Jos minulle on suotu armosta sydänystävä ja jopa aviopuoliso, niin onhan se jo paljon, monilla ei edes niitäkään. Samoinajattelevien kerhot on tuomittu epäonnistumaan, niistä tulee ajanmyötä sisäänlämpiäviä tunkkaisia porukoita.

[sandia]

Hyvin pohdittu. Juu, jos on yksi turvallinen ystävä ja/tai puoliso se on jo melko paljon.

Mulla kaikkien elämän kolhujen kautta puoliso onkin osoittautunut uskollisimmaksi eikä taida olla asiaa mitä en hänelle kertoisi. Uskovien yhteyttä kyllä kaipaa. Tämäkin on pieni henkireikä siihen.