Minuakaan ei ole kastettu vauvana,
vaan vasta nuorena aikuisena.
Uudestisyntymisen koin jo aiemmin.
Ymmärrän niin,
että kun synnyin uudesti,
niin minun täytyi tietenkin olla
kuollut sitä ennen.
En minä muuten voisi uudestaan syntyä.
Ruumiillisesti en tietenkään
vieläkään ole kuollut,
kun kerran vielä tekstejä näpyttelen.
Mutta synti oli siis jo pettänyt minut,
ja niin olin kuollut hengellisesti.
Uudestisymiseni hetkellä
ymmärrän tapahtuneen niin,
että minut kastettiin.
Ei suinkaan vedessä,
vaan pilvessä.
Ja sitten meni siis aika pitkä tovi,
ennenkuin menin vesikasteelle.
Paavalilaista ilmaisua käyttäen
ensin kaste pilvessä
ja sitten kaste meressä.
Siis seuraavassa ei minun ymmärtääkseni
puhuta ollenkaan vesikasteesta.
Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu;
mutta joka ei usko,
se tuomitaan kadotukseen.
Ja kuten olen jo todennutkin,
niin ymmärrän Sanan perusteella niin,
että uudestisyntymisessä
minä palauduin sellaiseksi
kuin olin ennen
kuin olin kuollut synnin pettämänä.
Jeesus ei käyttänyt ilmaisua
lasten kaltaiseksi.
Siis alkutekstissä ei ole sanaa
ὁμοία = kaltainen
homoia
Sen sijaan kirjaimellisesti kääntäen
Jeesus sanoi:
jos ette käänny
ja ole kuin lapset
Oikeastaan tuossa
puhutaan meidän palauttamisestamme.
Ja nyt kun me
olemme jo kerran
kuolleet synteihimme
ja sitten uudestisyntyneet,
niin nyt Paavali ohjeistaa
meitä uuteen elämään.
Siis Roomalaiskirjeen luku 6,
joka nyt on tullut esille,
ei suinkaan puhu mitään vaaveleista.
Se puhuu ihmisistä,
jotka palvelevat nyt Jumalaa,
kun ennen olivat palvelleet syntiä
niin kauheilla tavoilla, että häpeävät.
Sillä niinkuin
te ennen annoitte jäsenenne
saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi
laittomuuteen,
niin antakaa nyt jäsenenne
vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Sillä kun olitte synnin palvelijoita,
niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän te siitä silloin saitte?
Sen, jota te nyt häpeätte.
Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt,
kun olette synnistä vapautetut
ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
on teidän hedelmänne pyhitys,
ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.
Eli en löydä tästäkään esiin tulleesta
kohdasta niinkuin en muistakaan
esille tulleista kohdista,
enkä mistään Raamatun kohdasta
mitään tukea perisynti-ajatukselle,
miten sen sitten kukin ymmärtääkään.
Vielä yksi huomio.
Ei ruumiillinen kuolema
ole meidän syntiemme
rangaistus tai seuraus.
Se on meidän syntisten pelastus.
Ei se ollut edes Aadamille
rangaistus vaan pelastus.
Mutta Aadamin tähden
me synnymme kuolevaisessa ruumiissa,
koska olemme samaa lisääntynyttä solukkoa
Aadamin kanssa.
Ja samoin koko viaton eläinkunta
joutui katoavaisuuden alle
Aadamin tähden,
mutta tulee vapautetuksi siitä.
Mutta murheellista on se,
jos emme synnin pettäminä
suostu ottamaan vastaan
Jumalan armoa.
Silloin me emme synny uudesti,
vaan meidät tuomitaan tekojemme mukaan.
Toisin on meidän kanssamme.
Totisesti, totisesti
minä sanon teille:
joka kuulee minun sanani
ja uskoo häneen,
joka on minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä,
eikä hän joudu tuomittavaksi,
vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
