Mielestäni "tasa-arvoinen avioliitto" jo itsessään kertoo asian mahdottomuuden. Olen ymmärtänyt, että jo pelkkä avio tarvitsee sekä miehen että naisen. Siis kaksi samaa sukupuolta ei voi faktisesti olla aviossa. Joku muu liitto samaa sukupuolta olevien kanssa on mahdollinen, mutta ei avioliitto.
Sitä myös ihmettelen, että homoilla on hinku avioon, vaikka tätä nykyä suuntaus heteroidenkin kesken on se, että mennään yhä useimmin ns. avoliittoon. Näen, että puhe tasa-arvosta on vain kulissi, jonka taakse voidaan kätkeä muita ajatuksia, jotka vielä tässä vaiheessa on pidettävä salassa.
Entä kahden miehen adoptio-oikeus? Joskus voi tulla (ja luultavasti tulee) tilanne, jolloin miespari tahtoo adoptoida tyttölapsen. Ja tasa-arvoon vedoten sekin voi joskus tulla mahdolliseksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisessa homossa asuu "pieni hetero". Siksi tuskin on liian kaukaa haettua, jos tämän voi nähdä siten, että pitäähän miehellä "seksilelu" olla. Seksihän voi näin saada uuden ulottuvuuden.
Entä sitten moniavioisuus? Kun "tasa-arvon" tielle lähdetään, niin voiko moniavioisuuttakaan enää estää? Sehän sotii yksilön vapautta vastaan. Ja voihan olla niinkin, että rakkauteen vetoamalla, esim. seksisuhde toisen puolisoon tulee hyväksyttäväksi.
Kaltevalla pinnalla siis ollaan.