Juu kyllä Jumala antaa edelleen armolahjoja länsimaissakin,
ja on lukemattomia lähetystyön kautta syntyneitä uusia seurakuntia esim. Latinalaisessa Amerikassa ja Kiinassa, joissa tapahtuu ilmeisesti aivan kristinuskon alkuaikojen kaltaista Hengen vuodatusta.
Se on tietysti Herran suuri lahja.
Paavali korostaa kuitenkin moneen kertaan, että rakkaus on paljon tärkeämpää kuin armolahjat.
Tässä yhteydessä hän tarkoittaa ilmeisesti varsinkin uskonveljien rakastamista.
En voi olla ajattelematta, että Kristuksen maanpäällisen seurakunnan hajoaminen monenlaisiin eriseuroihin, lahkoihin, kirkkokuntiin jne. olisi osittain rakkauden puutetta.
Kun omassa porukassa koetaan Hengen läheisyyttä ja saadaan armolahjoja, syntyy kilpailuasetelma ja ylhäältä alaspäin katsova asenne naapuriporukoihin nähden.
"Meillä helluntailaisilla on enemmän kuuliaisempia ja pyhittyneempiä uskovia kuin tuolla toisella.
Olemme enemmän Herran siunaamia.
Eihän tuolla luterilaisella ryhmällä ole edes armolahjoja.
Siellä ei paranneta sairaita eivätkä he saa profetioita. Kiitos Herralle, että me olemme armoitetumpia."
"Nuo ortodoksit ovat aivan harhassa taikauskoisine suitsukkeineen ja ikoneineen.
Ja nuo baptistit ovat käsittäneet koko kasteasian aivan väärin.
Siksi Herra ei annan heille samanlaista Hengen sadetta kuin meille."
"Nuo helluntailaiset ovat maanisia hihhuleita kyseenalaisine kielilläpuhumisineen ja keksittyine profetioineen. Vain meillä vakailla kansanlähetysläisillä on oikea usko ja oikea tieto, ja siksi meilläkin on monilla kielilläpuhumisen armolahja."
"Lestadiolaiset ovat harhaoppisia. He luulevat vain itse pääsevänsä Taivaaseen, ja kuitenkin heidän sisäsiittoisessa porukassaan tehdään kauheita syntejä.
Kiitos että me vapaakirkkolaiset olemme puhtaita ja saamme Hengen lahjoja."
Onko tämä sitä rakkautta, jota Paavali pitää paljon tärkeämpänä kuin Pyhän Hengen armolahjoja?
Oletan että meidän pitäisi tavoitella ja opetella ensin rakkautta ja opettaa ennen kaikkea sitä, miten toisenlaisia Jeesuksen lauman lampaita rakastetaan käytännössä.
Paavalihan asettaa armolahjat toissijaiseen asemaan rakkauteen nähden.
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi."
(1. Kor. 13: 1-3)
Joo. En ole perustamassa mitään uutta Rakkaudellisten uskovien seurakuntaa.
Minulla on erityisen vähän rakkautta, joten olisin ko. seurakunnan heikoin lenkki.
En myöskään kannata ekumeniaa enkä yhteiskristillisyyttä nykyisessä muodossaan.
Mutta lopunajat ovat aivan ilmeisesti käsillä.
Epäilen että Herra suorastaan pakottaa uskovaisia kaatamaan porukoiden välillä olevia kaunaan ja omahyväisyyteen pohjautuvia raja-aitoja, kun Jeesusta Herrakseen tunnustavia aletaan länsimaissakin vainota.
Ketään ei voi käskeä rakastamaan tai edes sietämään hengellisesti toisinajattelijoita, mutta siihen Herra meitä kuitenkin Sanassaan vakavasti kehottaa.