Hengellisten tekstien (artikkelit, kirjat, runot yms.) kirjoittajat ovat aina opettajan asemassa lukijaan nähden,
vaikka kirjoittaja ei pitäisikään itseään minkäänlaisena opettajana.
Osa lukijoista pystyy hengellisin silmin erottamaan, onko teksti kokonaan Raamatun mukaista, ja hylkää harhaopetuksen.
Mutta monet uskovat kaiken, mitä on painettu, tai jos eivät suorastaan usko,
luettu teksti jää silti vaikuttamaan heidän mielessään.
Jokin kirjoittajan syvälliseltä tuntuva ajatus, mielipide, selitys
tai uskomus voi tulla jopa Raamattua tärkeämmksi,
jos lukija ei ole perehtynyt Sanaan tai ei edes ole uskossa.
Siksi Raamattu varoittaakin:
"Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme."
(Jaak. 3: 1-2)