Kirjoittaja Aihe: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.  (Luettu 52710 kertaa)

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #480 : 23.05.23 - klo:21:30 »
Edellä on kalvinistinen näkökulma liittoteologiaan.

Tässä käsitellään pääasiassa dispensationalista käsitystä liittoteologiasta. Puhutaan samoista asioista, mutta ymmärretään toisin.
http://www.vapaasatama.net/ilmestyskirja/liite.html

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1165
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #481 : 24.05.23 - klo:11:02 »
Paljon on käsityksiä ja teologiaa liitoista näköjään. Yksi lukemani blogikirjoittaja viittaa dispensationalismiin sanoilla "dispie folly" (dispie-hullutus), en kylläkään taas muista/osaa sanoa miksi... On kyllä näissäkin perehtymistä. Saati jos pitäisi ottaa täsmällistä kantaa.

Poissa pax

  • Viestejä: 1666
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #482 : 24.05.23 - klo:12:21 »
Toi Mikko Simosen opetus on hyvin korkealentoista, en jaksanut kuunnella kokonaan.😆

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1165
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #483 : 24.05.23 - klo:12:31 »
Joo, onhan kyseessä Suomen teologinen instituutti, eli kai usein jonkinlaista akateemista pyörittelyä. Joka voi olla vähän abstraktia.

Näitä vaikeita juttuja kuunnellessa kyllä arvostaa teologeja ja pappeja asiantuntemuksensa puolesta ihan uudella tavalla. Paljon osaamista.

Myös hyvä että usein mainitaan erilaisten teologien (tai esim. kirkkoisien) kantoja historiallisestikin, ei vain että "näin ovat asiat" (ts. näin itse ajattelen, kirkkoni perinne ajattelee).

Mutta ihan aina ei ole tuollaista vaikeaa sisältöä, jotkin videot ovat selkeitä amatööreillekin ja ymmärrettävissä kokonaan ilman suuria tietoja teologiasta. Esim. tässä ketjussa pari sivua sitten mainittu Vartiaisen herätysliikevideo (http://puimatanner.net/index.php?topic=949.msg61684#msg61684) oli muistaakseni aika ymmärrettävä.

***

Sain katsottua tuon Sivosen videon liitoista (https://www.youtube.com/watch?v=qVOZpk_E4P0) kokonaan, eri asia tosin mitä jäi mieleen. Varmaankin turhan vähän. Mutta ainakin selvisi että vanhat liitot (Israel ym.) ja kirkkokausi eroavat toisistaan selvästi. Ja nyt on ikään kuin Pyhä Hengen aikakausi, sydämen ympärileikkaus hengessä lihan sijaan.
« Viimeksi muokattu: 24.05.23 - klo:13:24 kirjoittanut Korpima »

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1165
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #484 : 24.05.23 - klo:14:18 »
Tarvitseeko kristillinen teismi jakoa luonnolliseen ja yliluonnolliseen?

Hyvä kysymys, tämä nostettiin esille vastauksena yleisön kysymykseen seuraavassa STI:n esitelmässä "Tiililä-seura: Piispa Jari Jolkkonen - Ymmärrystä etsivä usko" (https://www.youtube.com/watch?v=Totqx8O344o), kohta noin 41:25. Tieteen ja uskonnon rajoja käsitellään videolla alkupuolella, sitten myös politiikkaa ja näitä jakolinjoja sekä Jonathan Haidtin moraaliperustoja. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan.

Luonnollinen vs. yliluonnollinen -jakoahan ei tosiaan löydy Raamatusta. "Elämme ihmeessä."

Tätä voi pohtia, itse olen nähnyt tämän jaottelun tavallaan hyödylliseksi siinä mielessä, että todellisuus ei ole vain fysiikkaa tai materiaalista kausaliteettia. Joskus ajatuksenani oli että kristityissä on Pyhä Henki ja täten selkeän "yliluonnollinen osa" (no, muitakin henkiä on olemassa), mutta en tiedä onko tämä hyvä ajatus tai jaottelu.

Mutta ehkä tästä jaosta voisi pyrkiä poispäin, kaikki on Luojan luomaa. "Ohut verho, mutta todellisuus on yksi", Jolkkonen totesi videolla.
« Viimeksi muokattu: 24.05.23 - klo:14:53 kirjoittanut Korpima »

Poissa pax

  • Viestejä: 1666
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #485 : 24.05.23 - klo:19:49 »
Todellakin oli akateemista pyörittelyä.
Mieluummin kuuntelen selkokielistä opetusta😊

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1165
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #486 : 24.05.23 - klo:22:45 »
Niin itsekin pääasiassa, mitä selkeämpää sen parempi. Voi jäädä jotain mieleenkin, kun tarpeeksi toistaa.  :) Hengellisten asioiden perusasioidenkin sisäistämisessä ja kertaamisessa on työtä.

Toki täytyy arvostaa heitä, jotka jaksavat paneutua ja syventyä syvällisesti asioihin.

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1165
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #487 : 31.05.23 - klo:12:27 »
Rakkaus vs. realismi?

Kun taas lueskelin poliittisia ajatuksia esimerkiksi maahanmuutosta, niin tuli mieleen miten pitäisi yhdistää rakkaus ja realismi? Toisin sanoen haluta hyvää ja suhtautua rakastaen ihmisiin (muukalaisiinkin), mutta silti ei sulkea silmiä ikäviltä asioilta ja seurauksilta? Erityisesti politiikan yhteydessä tämä voi olla vaikeaa, kun pitäisi tehdä isoja päätöksiä (tai edes äänestää), joissa tulisi ottaa huomioon "isompi kuva".

Käytännössä tässä voisi nostaa esiin ääripäitä. Muistan erään papin kommentoineen pakolaisvyöryn jälkeen, että tässä on mahdollisuus kristinuskon levittämiseen, kun lähetyskenttä tulee tänne (varmaankin optimistista, mutta varmasti jokin osa tulijoista kääntyy).

Toisaalta taas jotkin median asiantuntijat eivät tunnu tunnistavan mitään negatiivisia ilmiöitä, vaan sulkevat idealistisesti silmänsä (rikollisuus, raiskaukset, ghetot, kunniaväkivalta). Ja onhan ikävien asioiden esille nostaminen joskus hieman mautonta ja tuntuu välillä rakkaudettomalta. Toisaalta faktojen tunnustaminen on viisauden alku; kaikki tulijat tuskin haluavat kääntyä kristinuskoon - ehkä ei edes merkittävä osa. Ja tästä voi seurata ongelmia ja aivan uusia monikulttuurisia konflikteja, (sisällis)sotakin lopulta.

Samoin mietin, että ketä pitäisi rakastaa ja onko lopulta kyse vain rakkauden eri kohteista? Maahanmuuttokriitikko rakastaa Suomea ja suomalaisia nykymuodossaan ja haluaa välttää ongelmat tai kansan muuttumisen toiseksi, suvaitsevainen rakastaa myös muukalaista kuin maanmiestään (tai idealistisesti enemmän) ja näkee heissä yhtä lailla hyvää?

Jumala on luonut myös maat ja asettanut niiden ajat ja rajat; ehkäpä monikulttuurisuusvillitys on osa lopun aikoja, eikä tule toimimaan hyvin. Osaltaan kristityn ajattelun pitäisi varmaan myös ylittää puhtaan maalliset lähtökohdat ja korostaa sielun pelastumista ja Jumalan valtakunnan periaatteita. Toisaalta kaikilta maallisilta näkökohdilta ja synnin realismilta silmien sulkeminen ei myöskään kuulosta viisaalta, etenkin jos pitäisi olla maallisena päättäjänä. Vastuuta mahdollisista huonoista seurauksista voi tuskin välttää sillä, että korostaisi vain olevansa rakkaudellinen.

Jälkikristillisenä ja maallistuvana maana Suomessa on kuitenkin vielä paljon kristillisiä oletuksia ja käytäntöjä olemassa kulttuurisella tasolla, ja niistäkin voi olla kiitollinen. Varmasti esim. uskoontulon jälkeen opettelua ja poisoppimista olisi paljon enemmän, jos kulttuurinen tausta olisi täysin toinen.

Raamatussahan on sekin hyvä puoli, että se tuo synnin ja ihmisluonnon huonot puolet esiin hyvin realistisesti. Toisaalta on myös rakkauden ja toivon suhteen myöskin hyvin idealistinen. Näiden eri puolien soveltaminen yhtä lailla ja tasaisesti käytäntöön sitten voi olla välillä vaikeampaa.
« Viimeksi muokattu: 31.05.23 - klo:12:54 kirjoittanut Korpima »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #488 : 31.05.23 - klo:13:45 »
Taidan ensisijaisesti reagoida tämän hetken "kansainvaellukseen" maailmassa  poliittisesti.
Mutta tiedostan, että nykyinen kaaottiselta näyttävä ihmisjoukkojen muuttaminen eri puolille maailmaa on sekin Jumalan sallima.
Ja minäkin olen tietoinen, että ihmisten muuttaminen eri puolille maailmaa edesauttaa sitä, että jotkut heistä kuulevat evankeliumin. Ja ehkä myös toivon mukaan kokevat tavalla tai toisella kristittyjen rakkautta, minkä tulisi olla todistus Herrasta.

Muistan tehneeni tutkielman USAn siirtolaispolitiikasta opiskellessani täkäläiseen ammattiin.
Aina siirtolaisuutta on kontrolloitu lainsäännön kautta.

USAssa on tällä hetkellä kummallinen kaaottinen tilanne, koska itse presidentti julkisesti toivotti kaikki tervetulleeksi Meksikon kautta USAhan.
Sieltä virtaa Lähi-itää ja Aasiaa myöten ihmisiä maailman joka kolkasta.

Mielestäni rajat pitäisi turvata järkevällä tavalla.
Kun ihmiset tulevat tännä lentokoneella, heidät syynätään hyvin tarkasti. mutta Meksion kautta pääsee paljon helpommalla.
Sitä kautta on mm. tullut tänne ukrainalaisia pakolaisia. He matkustavat Ukrainasta Meksikoon ja sieltä sitten USAhan.

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1165
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #489 : 02.06.23 - klo:13:41 »
Yhdestä lehtijutusta jäi mieleen, että ymmärtääkseni hyvistä asioista pitäisi antaa Jumalalle kunnia. "Kunhan annamme kaikesta kunnian Jumalalle ja seuraamme hänen käskyjään" (Uusi Tie 21/2023, s. 8.) Tämä aiheutti itsessäni pohdintaa, miten ja mistä tämä pitäisi tehdä?

Jos on paljon syntiä, niin varmaankaan siitä ei voi/pidä tietystikään antaa Jumalalle kunniaa? Mutta miten esim. arjesta: mistä asioista ja miten Jumalalle kunnian antamisesta tulisi ajatella? Pitäisikö hyvistä asioista tehdä lista? Tässä yhteydessä tuli mieleen, että kiitollisuus jostakin ja tästä kunnia Jumalalle voivat olla läheisiä juttuja. Kiitollisuuspäiväkirja = kunnia Jumalalle -päiväkirja?

Tietysti "objektiivisesti" Jumalalle jo kuuluu kunnia hyvästä luomistyöstä. Varmaankin voisi ajatella, että kun kunnian antaa Jumalalle, niin vain muistaa sen itse ja tiedostaa tämän pienenä ihmisenä? Eli syntyy kunnian oivaltava linkki minun, kunniaa antavan asian ja Jumalan välillä? Tai jotenkin näin? Jumala on luonut tämän hyvän jutun x, y tai z, siitä kunnia Jumalalle?

Koko kunnia-käsite on itselleni melkoisen vieras, ei selkeää tai helppoa.
« Viimeksi muokattu: 02.06.23 - klo:13:57 kirjoittanut Korpima »

Poissa xyz

  • Viestejä: 220
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #490 : 02.06.23 - klo:14:27 »
Minustakin on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa kunnian antaminen Jumalalle - kaikesta(!). Ainut, mitä mielestäni voin tehdä, on koettaa olla ylpeilemättä, kun on ollut tilaisuus tehdä jotakin hyvää tai tarpeellista.

Kiitollisuus on paljon helpompi ymmärtää. Ja jospa kunnian antamista olisikin se, että pelkän ylpeilystä pidättäytymisen sijasta kiittäisi Jumalaa siitä, että sai tällä tavalla palvella häntä hänen antamallaan lahjalla.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #491 : 02.06.23 - klo:14:28 »
Ajattelen, että Jumalalle on hyvä antaa kunnia siitä, että hänellä on kaikki, ihan kaikki joka hetki hallinassa.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #492 : 02.06.23 - klo:14:53 »
En tosin väitä mun uskoni kykenee siihen!!! :(

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1165
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #493 : 03.06.23 - klo:11:31 »
Bruce Charltonilla on minusta tänään hyvä nosto tai tulkinta Johanneksen evankeliumin sisällöstä ja kristinuskon keskeisestä asiasta eli ikuisesta elämästä ja "toismaailmallisesta näkökulmasta". Linkki: https://charltonteaching.blogspot.com/2023/06/water-and-spirit-this-world-and-next-in.html ("Water and the Spirit - this-world and the-next in the Fourth Gospel")

Uskonnollisuus tuntuu helposti menevän itsetarkkailuun ja syntisyyden voivotteluun, enkä muista tätä korkeampaa ja toiveikkaampaa näköalaa. Eli että synnin kanssa kamppailut ovat kuitenkin vain väliaikaista ja toivoa muusta kuin "synnistä ja sitten kuolema" tosiaankin on.

Ja tämä on kristinuskossa keskeistä; nykyinen elämä on kuitenkin väistämättä epätäydellistä ja syntistä.

Lainaus
Neljännen evankeliumin ensimmäisissä luvuissa Jeesus yrittää toistuvasti selittää "tehtävänsä" luonteen - sen, mitä hän tuo mukanaan - käyttämällä vastakkainasettelua toisaalta veden ja toisaalta sen välillä, mitä vedestä tulee Jeesuksen seuraamisen kautta kuoleman jälkeen: henki tai jokin muu.

Tarkemmin sanottuna Jeesus käyttää "vettä" tarkoittaakseen tätä elämää, tätä väliaikaista elämää tässä kuolevaisessa maailmassa - ja asettaa sen vastakkain sen kanssa, mitä hän tarjoaa - joka ei ole "tästä maailmasta".

Itse asiassa koko neljännen evankeliumin ajan, jossa kaikki opetuslapsista Pilatukseen asti ovat mukana, näemme Jeesuksen ponnistelevan (yhä uudelleen) saadakseen ihmiset ymmärtämään, että se, mitä hän tarjoaa, ei ole tästä maailmasta; että hän ei ole tuleva "kuningas", joka väittää tarjoavansa parempaa elämää tässä "veden" valtakunnassa, jossa kaikki on väliaikaista....

Sen sijaan Jeesus kuvailee ikuisen elämän valtakuntaa, joka tulee kuoleman jälkeen, ja vain kuoleman jälkeen: päästäkseen sinne meidän on ensin kuoltava ja sitten "synnyttävä uudelleen", synnyttävä uudestisyntyneeksi - toisin sanoen ylösnousemukseen. [...]

Ihminen, joka syntyy tähän kuolevaisen lihan maailmaan, voi olla vain kuolevainen ("liha on lihaa"); mutta se, joka syntyy uudelleen (eli herätetään henkiin) Hengen maailmaan, kuoleman tuolle puolen, tulee itse osalliseksi tuon elämän jälkeisen elämän kuolemattomuudesta ("Henki on henkeä").

Yhteenvetona; jotta ihmisestä tulisi iankaikkinen, hänen on synnyttävä (eli synnyttävä uudelleen; mikä merkitsee sitä, että kuolevainen kuolee ensin) iankaikkiseen maailmaan. [...]

"Älkää enää tehkö syntiä" - neljännessä evankeliumissa - tarkoittaa (enemmän tai vähemmän) sitä, että ihmisten ei pitäisi enää kuolla; toisin sanoen, että heidän pitäisi sen sijaan ymmärtää, uskoa ja hyväksyä Jeesuksen lahja iankaikkisesta ylösnousseesta elämästä.

Ohje olla tekemättä enää syntiä vastaa siis suunnilleen sitä, että Jeesus kehottaa ihmisiä hyväksymään ylösnousseen iankaikkisen elämän lahjan uskomalla ja seuraamalla häntä.

"Älä tee enää syntiä" tarkoittaa siis itse asiassa - kuten me sanoisimme - "käänny kristityksi". [...]

Minusta näyttää siltä, että neljännen evankeliumin läpi kulkee kaava, jossa Jeesus toistuvasti kieltää, että hänen tehtävänsä on tarjota niin sanottuja maallisia parannuksia - esimerkiksi psykologisia ja sosiaalipoliittisia etuja - ja sen sijaan hän yrittää monesti selittää (erilaisten "analogioiden" tai symbolien avulla), että hänen sanomansa ei koske tätä vaan seuraavaa maailmaa.

Uskolla ja halulla hyväksyä Jeesuksen tarjous iankaikkisesta ylösnousseesta elämästä Jumalan valtakunnassa on tietysti lähes varmasti vaikutuksia tähän kuolevaiseen elämään... Mutta kaikki tällaiset vaikutukset tähän elämään ovat toissijaisia tulevan elämän odotukseen nähden. [...]

Kristinuskossa on ensisijaisesti kyse ylösnousseesta elämästä tämän kuolevaisen elämän jälkeen ja sen jälkeen; siksi kristillisen uskon vaikutukset tähän kuolevaiseen elämään ovat toissijaisia, riippuvaisia siitä.

Kristillisen uskon vaikutukset tähän kuolevaiseen elämään ovat toissijainen seuraus iankaikkisen elämän odotuksesta: muuttunut käyttäytyminen johtuu erilaisesta näkökulmasta tähän elämään, joka johtuu uskosta tulevaan elämään. (Suom. DeepL.com.)

Paljon muitakin esimerkkikohtia neljänestä evankeliumista nostetaan esille tästä teemasta. Minusta tämä on hyvä muistutus siitä, että kristinusko ei ole vain "tämänpuolinen maailmanparannusohjelma" tai tähtää vain syntisyyden loppumiseen täällä. Vaan sillä on paljon laajempi näkemys kuoleman jälkeiseen elämään ja erilaiseen, parempaan tilaan ja olemassaolon muotoon.

Jeesusta voi uskon avulla seurata pois tästä kuolevasta ja väliaikaisesta maailmasta parempaan luomistyöhön. Yliluonnollinen perspektiivi voi auttaa tässä: Jumala on luonut paljon muutakin ja voi luoda muutakin kuin vain tämän näkyvän planeetan ja maailmankaikkeuden.

Toki tämä on usein hankala muistaa arjen keskellä, kun kuitenkin tämä maailma ja elämä on se, mikä on tuttua. Aistit ja elämänkokemus on tämänpuolista. Ja ikuista elämää ei voi nähdä kuin kuolemalla, tästä syystä vertaukset ovat niin tärkeitä. Tämän toiveikkaan toismaailmallisen perspektiivin pitäminen mukana arjessa voi siis olla hankalaa. Ehkä hyvä mielikuvitus ja kuvittelukyky voisi auttaa, en tiedä? Tai vain Raamatun sisällön palauttaminen mieleen?

Miten "pultata päähänsä" keskeiseksi ja pysyväksi osaksi tämä toiveikkuuden näköala iankaikkisesta ylösnousseesta elämästä?

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #494 : 03.06.23 - klo:12:20 »
Juu. Pastorin teema on ollut siitä kirkkorakennuksen menettämisestä alkaen se, että elämme ikäänkuin neljässä ei ajassa: menneisyys, tämä hetki, tulevaisuus, minkä pituutta me emme tiedä ja sitten päämäärämme: iankaikkisuus Herran kanssa.
En osaa siitä oikein muuta kirjoittaa, mutta tuli mieleen Korpiman viestistä.