Kirjoittaja Aihe: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.  (Luettu 9681 kertaa)

Poissa Tosikko

  • Viestejä: 639
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #15 : 14.09.19 - klo:20:01 »
Rairer Frimanin vieraana Patrick Tiainen, tekstin lopussa linkki josta voi kuunnella haastattelun.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ex-saarnaaja-patrick-tiainen-toivon-etta-olisin-kyennyt-olemaan-rehellinen-seurakuntaa-perustaessani/

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6614
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #16 : 27.09.19 - klo:06:41 »
Linkki Hesarin artikkeliin, mikä koskee alle 15 vuotiaita seksuaalisesti aggressivisesti käyttäytyviä nuoria Suomessa. Ajatella, että vasta nyt tiedostetaan tuo Suomessa. Ja heitä ei voi edes laittaa edesvastuuseen.
USAssa voi. Työni puolesta olen tekemisissä jatkuvasti tuollaisten nuorten kanssa.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006251041.html

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1429
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #17 : 01.04.23 - klo:16:10 »
Löysin tämän vanhan ketjun, jonka voisi ottaa taas käyttöön. Seuraava viesti arvokeskustelun (http://puimatanner.net/index.php?topic=949.msg61584#msg61584) jatkoksi:

Arvoista vielä vähän, Kotimaa-lehden pääkirjoituksessa (https://www.kotimaa.fi/artikkeli/vaarat-ja-oikeat-kristilliset-arvot/) Freija Özcan korostaa lähimmäisen rakastamista ja nuhtelee joitakin kristittyjä, jotka kenties lukevat Raamattua kirjaimellisemmin ja perinteisemmin. Onhan esimerkiksi homoseksuaalisen käyttäytymisen kieltoja monessa kohtaa Raamatussa, tämän ottamisen vakavasti sitten Özcan kai tulkitsee kautta rantain yleiseksi "seksuaalikielteisyydeksi".

Lainaus
Syy tähän kristillisten arvojen rappioon on yksinkertaisesti se, että viime vuosina sanaparia on käytetty ahkerasti kun on vastustettu aggressiivisesti muutosta kuten tasa-arvoista avioliittoa, aborttia tai translakia. Äänekkäät vastustajat ovat vedonneet kristillisiin arvoihin. Niinpä niiden nyt ymmärretään tarkoittavan heteroseksuaalia avioliittoa ja seksuaalikielteisyyttä. Ehkä tällainen kaventuminen ei ollut tarkoitus, mutta niin siinä on käynyt.

Eikö voisi kuitenkin sanoa, että nämä muutokset ("vastustettu aggressiivisesti muutosta") menevät vastoin Raamattua ja kirkkojen perinteitä, toisin sanoen Jumalan tahtoa, kuten se on ymmärretty? Aborttia ja translakia Raamatussa ei tosin ole mainittu. Kriittisesti tätä voisi nimitellä vaikka "luopumiseksi" tai "maailmallisuudeksi" tai verrata konservatiivien ("säädökset") ja liberaalien ("rakkaus") tulkintoja. Jeesushan itsekin antoi uusia ohjeistuksia verrattuna vanhaan, mutta hän teki sitä eri auktoriteetilla ja osaamisella ja näkemyksellä kuin keskiverto ihminen, joka vain haluaa uudistaa ja tulla toimeen maailman virtausten kanssa.

Oma näkemykseni asiaan olisi se, että lähimmäisen rakastaminen on tärkeätä, mutta Raamatussa on muitakin tarkentavia käskyjä ja ohjeita, joita ei voi poispyyhkiä vain "rakkaudella." Käskyjen pitäminen on rakkautta, Jeesus jossakin kohtaa mainitsi.

Toki voihan olla, että konservatiivisemmin ajattelevat ovat väärässä ja historia on kehittynyt siihen pisteeseen, että Jumala vaikka voisi muuttaa nämä ohjeet ja käskyt (esim. heteroavioliitosta), kuten kävi ruokasäädösten kohdalla. Mutta tietääkseni tästä ei ole mitään tietoa, profetiaa tai vastaavaa ilmoitusta, joten itse pitäytyisin Raamatun opetuksiin.

Yksi esimerkki, jota olen tosin myös miettinyt, on orjuuden kielto: se on vain jotenkin tapahtunut historiallisena kehityskulkuna, vaikka Raamatussa orjuus on normaalia ja sallittua, joskaan ei käsky tai määräys sinänsä. Muutosta siis tapahtuu eri syistä, eikä kaikkea ole Raamatussa.

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1429
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #18 : 27.05.23 - klo:13:25 »
Rev. Matt's Writings -blogissa käsitellään miesten ja naisten (avio)suhteita ja valtadynamiikkaa. Esimerkkinä Raamatusta heikko mies Ahab ja pahaan vietellyt Iisebel (Jezebel). Linkki: https://younggospelminister.blogspot.com/2023/05/passive-man-wicked-woman.html

Minusta siinä kirjoittajan vaimolta peräisin oleva lainaus oli etenkin naiseksi hyvin oivaltava:

Lainaus
"Naisen näkökulmasta miesten on tiedettävä, että vaimo, jonka kanssa he ovat naimisissa, taistelee kirousta vastaan hallitakseen miestään, ja miehen on autettava naista voittamaan tämä halu hallitsemalla kotia ja johtamalla naista. Jos mies laiminlyö tämän hengellisen roolinsa johtaa olemalla passiivinen, hän on tottelematon Jumalaa kohtaan. Luonto inhoaa tyhjiötä, joten jos mies jättää tilaa hallitsemiselle, nainen tekee sen. Kannusta heitä puhumaan avoimesti kodeissaan hengellisestä taistelusta ja siitä, että naiset haluavat sekä olla miehensä johdossa (se luo turvallisuutta, että mies on johdossa, ja näin Jumala on suunnitellut mies-naissuhteen) että haluavat myös hallita miestään (tämä on kirous). Jos naiset vaikuttavat toisinaan ristiriitaisilta, se johtuu siitä, että hänen sisäiset halunsa ovat ristiriitaisia. Rukoile hänen puolestaan, puhu hänelle asiasta ja johda hyvin. Tämä vain yhtenä ajatuksena." (Suom. DeepL.com.)

Ennen uskoontuloani lueskelin evoluutiopsykologiaa ja jonkin verran myös pick up artist -aiheisia "pokaus"juttuja, enemmänkin teoreettisesta mielenkiinnosta. Sielläkin suunnalla tämä dynamiikka oli tuttu, siihen viitattiin hieman rumasti shit test -nimellä (tai fitness test, kelpoisuustesti). Naiset/vaimot pyrkivät musertamaan miehensä ja testaamaan häntä, koska todellinen mies ei murru naisen edessä. Ja jos mies häviää valtataistelun, hän on huono mies huonoilla geeneillä ja hänet pitäisi vaihtaa parempaan (myös nk. hypergamy), jolta saisi parempia jälkeläisiä.

Ainakin Sigma Frame -blogissa on näihin pariutumisjuttuihin liittyvää sisältöä kristillisestä näkökulmasta: https://sigmaframe.wordpress.com/
« Viimeksi muokattu: 27.05.23 - klo:14:02 kirjoittanut Korpima »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6614
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #19 : 27.05.23 - klo:17:08 »
Naisena en ajattele tuon lainauksen mukaisesti. En usko että kukaan mies saa naista hyväksymään asemansa ylläpitämällä hyvää johtajuutta. Se vie automaattisesti valtataisteluun. Vaikka mies olisi kuinka hyvä aviomiehenä.
Millä tavalla mies on voinut tulla Jumalan sanan mukaiseksi puolisoksi? Siten, että nöyrtyy Jumalan sanan edessä.
Yllätys, yllätys, se on ainoa mahdollisuus myös naiselle: siis nöyrtyä Jumalan sanan edessä ja oppia Häneltä.

Jeesus Kristus on meille siinä nro 1. esimerkki. Hän nöyrtyi siihen asemaan mihin Isä oli hänet tarkoittanut.

Kun ihminen ei suostu tuohon, hän kapinoi Jumalaa ja toisia ihmisiä vastaan.

Toinen ongelma tuossa tekstissä mielestäni on,  että siinä odotetaan mieheltä puhdasta Kristuksen mieltä ja vasta sitten muka nainen voi löytää oman asemansa.
Ensinnäkin mielestäni tuo luo epärealistisen kuvan miehestä.  Joskus on vaan yhdessä kompuroitava löytämään Jumalan tahto sekä miehenä että vaimona. Tosin siten, että puoliso itse tekee lähinnä ensin parannusta Jumalan edessä.

Raamatussa ikävä kyllä Paavali puhuu lähinnä siitä, että vaimo voi voittaa miehen Jumalalle siten että itse tottelee Jumalan sanaa avioliiton suhteen. Ehkä se sitten toimii toisinkin päin kuten tuossa kirjoituksessa on. Eli siinä mielessä jos ottaa tän huomioon, ehkä siinä perää.

Mutta kyllä se naisen on itse tehtävä se työ Jumalan edessä, että oikealla tavalla oppii nöyrtymään puolisonsa edessä. Eikä vain JOS puoliso on tarpeeksi hyvä.
« Viimeksi muokattu: 27.05.23 - klo:17:17 kirjoittanut sandia »

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1429
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #20 : 29.05.23 - klo:12:28 »
Hyviä ja relevantteja ajatuksia Sandialta! Yhteiskunnassa ja seurakunnassakin varmasti voi vallita edelleen ajatus, jonka mukaan miehet ovat yksin vastuussa kaikesta, kun taas naiset ovat avuttomia olosuhteiden uhreja. Ja miehen pitäisi "man up" eli miehistyä, jos on ongelmia, naisella ei ole omaa osuutta mihinkään. Ihmistä ei kuitenkaan voi pakottaa mihinkään tai näkemään omat ongelmansa, jos ei niitä halua nähdä tai muuttua.

Lisäksi ovathan nykymaailman sukupuoliroolit hyvin kaukana raamatullisista, mikä tuo paljon oppimista, jos siihen suuntaan edes tajuaa pyrkiä. Tasa-arvoisuus on ajan henki, mikä ei ole raamatullista, eikä oman ymmärrykseni mukaan tosiaankaan sitä, mitä naiset hakevat miehestä ja miten sukupuolet on viritetty. Miehen muuttuminen passiivisesta vässykästä (tunnistan itsessäni näitä piirteitä) aktiiviseksi ja johtavaksi "alfa-urokseksi" (oman perheensä sisällä) voi tosin olla sekin hieman hankalaa, ei mitenkään automaattista.

***

Eräs blogi, jota seurailin pitkään on Dalrockin, josta voisi nostaa esille esim. seuraavan kirjoituksen "Reframing Christian marriage" (https://dalrock.wordpress.com/2012/05/11/reframing-christian-marriage/)

Lainaus
Nykykristityt ovat muuttaneet avioliiton radikaalisti Raamattuun verrattuna.  Siinä missä Raamatun mukaan mies on pää ja vaimo alistuva, ovat nykyajan kristityt kääntäneet tämän ylösalaisin.  Uudelleenmuotoilu on niin yleistä, että useimmat kristityt eivät edes tiedä, että se on tapahtunut. [...]

Miehille annettu käsky rakastaa vaimoaan on muuttunut käskyksi, jonka mukaan miehen on saatava vaimonsa tuntemaan itsensä rakastetuksi. [...]
Käskyn, jonka mukaan kumpikaan ei saa kieltää seksiä toiselta, katsotaan nyt koskevan vain aviomiehiä, jotka kieltävät seksiä vaimoltaan. [...]
Vaimo, joka pitää miestään tunteidensa panttivankina ja kieltää seksin, väsyttää lopulta päättäväisimmänkin kristityn aviomiehen tahdon. [...] Tarvitaan ylimääräinen uhkatekijä, jotta vaimon kiistämätöntä auktoriteettia voidaan vahvistaa entisestään ja tarvittaessa luoda poistumisstrategia.  Tämä on yksipuolisen avioeron uhka, johon liittyy aviomiehen karkottaminen lastensa kodista ja valtaosan hänen varallisuudestaan ja tuloistaan anastaminen.

Tuohon blogikirjoitukseen sisältyvä vertaileva taulukko (Raamattu vs. modernit kristityt) oli valaiseva.
« Viimeksi muokattu: 29.05.23 - klo:12:49 kirjoittanut Korpima »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6614
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #21 : 30.05.23 - klo:14:19 »
Opin yllä mainitsemani ajatuksen kantapään kautta. :-\ Siis kokemuksen kautta.





Poissa Korpima

  • Viestejä: 1429
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #22 : 30.05.23 - klo:14:35 »
Se on varmasti ollut kova koulu (muistelen lukeneeni joitakin viestejäsi aiheesta muualtakin), mutta varmasti asiat sisäistyvät ihan eri tavalla kuin vain lukemalla ja pyörittelemällä ajatuksia. Mikään muutos ei ole yleensä helppoa.

Enkä kyllä itse käytännössä tiedä, miten näitä asioita saisi konkreettisesti tehtyä paremmin. Enkä halua aivan liikaa spekuloida tai pyöritellä muiden puolesta, tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia.

Nöyrtyminen pomon tai opettajan edessäkin on joskus tuottanut itselleni hankaluuksia... Altis palveluhenkisyys ei aina löydy automaattisesti.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6614
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #23 : 31.05.23 - klo:13:53 »
Lopultakin on kyse hyvin yksinkertaisesta periaatteesta: kunkin tulisi ottaa vastuu omista ajatuksistaan ja teoistaan.
Se selvittää paljon asioita käytännön tasolla.

Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa puolisoiden vastuusta toistensa edessä. Se alkaa: "Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa." Siitä hän sitten jatkaa neuvomalla vaimoja ja miehiä.
Ef. 5:21

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1429
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #24 : 31.05.23 - klo:14:38 »
Tuo vastuu on mielenkiintoinen asia: ainakaan itse en ole normaalisti tottunut ajattelemaan tuon tyylisesti, käyttäen vastuu-sanaa. Ehkä olen hieman vastuuton?  :)

Vaikka pitäähän se selvästi paikkansa: olen aikuinen, minulla on valta ja vastuu itseeni (ajatukset, toimet, osani yhteiskunnassa).

Esimerkiksi äsken söin ruokaa, jonka olin valmistanut (pastaa ja pastakastiketta, salaattia). Olin vastuussa sen hankkimisesta kaupasta ruumiini ruokkimiseksi (etiikka?), sen valmistamisesta ja lämmittämisestä. Jäi hieman alilämpöiseksi osin mikroaaltonuunin jäljiltä; en voi sälyttää vastuuta muille, oma moka. Voin oppia tästä.

Jos valmistaisin ruokaa muille, olisin vastuussa siitä etteivät he saa ruokamyrkytystä. Olen myös vastuussa siitä, että söin riittävästi tai liikaa (jos painoa kertyy tai syön epäterveellisesti, verikokeet kertovat.) Paljon vastuuta siis yhdessäkin asiassa.

Vähän kauaksi karkasi avioliitosta, mutta siinäkin jokaisella ajatuksella, asenteella ja käyttäytymistavalla on seurauksia toiselle (ei vain itselle). On vastuu omasta itsestä, suhteesta ja toisestakin rajoitetusti. Vastuu siis liittyy siihen, että kaikella on syitä ja seurauksia: voin ottaa vastuuta ajatuksista/teoistani ja muokata niitä paremmiksi. Parempi ajatus tai teko (miksei koko elämäntapa), parempi seuraus. Rukousapua ylhäältä ja nöyrtymistä varmasti tarvitaan, jotta hengellistä muutosta tapahtuu. Viimeinen tuomio liittynee hengellisessä mielessä myös ihmiseen vastuuseen Jumalalle.
« Viimeksi muokattu: 31.05.23 - klo:14:46 kirjoittanut Korpima »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6614
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #25 : 01.06.23 - klo:02:32 »
Niin. Näyttää, että hoksasit mitä yritin ajaa takaa. :)

Minulle ajatus vastuusta on jotenkin hyvin oleellinen. Se ehkä johtuu melko suureksi osaksi työstäni mitä teen.
Mutta se menee siitä pidemmälle.
Mielestäni Jeesuksen opetukset ja myös VT puhuu samasta asiasta.

Eräs lempikirjani on nimeltä The Myth of Out of Character Crime.
Se on ns. forensic psykologin kirjoittama

Perusteemana siinä on, että kaikki mitä teemme on lähtöisin siitä, mitä me olemme ihmisenä.

Mitenkään muuten ei voi olla.

Aatamista ja Eevasta lähtien ihminen on pyrkinyt tavalla tai toisella, joskus aikamoisin vippaskonstein siirtää vastuuta valinnoistaan jollekin muulle tai johonkin muuhun.
Aatami syytti Eevaa, Eeva syytti käärmettä.

Itse olen oppinut, että ellen itse ole avoin ottamaan vastuuta omista ajatuksistani ja teoistani, kuinka voin töissä haastaa rikollisia ottamaan vastuuta heidän elämänsä valinnoista. :-[

Se on sitten jännä juttu, että kun näen sanotaan vaikka nuoren henkilön ottavan avoimesti vastuun sanotaan vaikka nuoremman lapsen seksuaalisestä hyväksikäytöstä, siinä tapahtuu paljon hyvää, mikä voi olla alku terveemmälle elämälle.

Ensinnäkin he tajuavat, että häpeä on se ensisijainen syy miksi rikosta on piiloteltu. Mutta ei se häpeä sillä vähene, että kierretään totuus. Kun sitten on uskallettu ottaa vastuu, avautuu myös se todellisuus, että henkilö voi ikäänkuin alkaa ottaa tervettä kontrollia omasta elämästään eikä tarvii enää valita olla olosuhteiden, toisten ihmisten ja yhteiskunnan uhri. Usein rikoksen takana on juuri halu hankkia voiman ja kontrollin tunnetta, mutta se yritys menee ihan pieleen.
On terveempi tapa olla terveemmällä tavalla oman elämänsä ohjaksissa.

Tuli jostain mieleen tilanne, missä Saara nauroi Jumalan lupaukselle itsekseen, mutta Jumala otti hänet siitä kiinni.
Saara oli häpeissään ja yritti kieltää niin tehneensä, mutta Jumala ei päästänyt pälkähästä.
Sen naurahduksen takana oli ajatteluketju, mikä epäili Jumalan kaikkivaltiutta, siis Saara vähätteli Jumalaa.



Poissa Korpima

  • Viestejä: 1429
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #26 : 01.06.23 - klo:14:07 »
Perusteemana siinä on, että kaikki mitä teemme on lähtöisin siitä, mitä me olemme ihmisenä.

Juu, kyllähän Jeesuskin kommentoi että kaikki ikävyydet tulevat sydämestä (tarkistin: kohdassa Matteus 15:19). Nykyisin tätä voisi varmaan ilmaista myös sanoilla, että skeemoista, traumoista ja vastaavista.

Esimerkiksi juuri äsken nimittelin sisäisesti idiootiksi uutisen tekijää, joka ei ollut laittanut "olennaisia tietoja" kirjoitukseensa. Hyvin tuomitseva ajatus, ei mitenkään kaunista. Lisäksi aamulla juuri heräämisen jälkeen olen aika ihmisvastainen ja taipumusta ikävään ajatteluun.

Mitä tälle sisäiselle likasangolle sitten voi tehdä? Jotenkin tuntuu, että sitä kyllä riittää rutkasti - ja varmasti vielä enemmän, jos olisi esim. kipuja tai muuten vaikeampi tilanne. Kaipa voi ainakin rukoilla ja jotenkin hillitä sen ulkoista ilmenemistä. Kuulostaa kyllä tekopyhältä, kun sisäpuoli ja ulkopuoli ovat erilaisia - ja varmasti siloiteltu ulkopuoli voi pettää tiukan paikan tullen.

Myös jonkinlainen itseterapia tulee maallisemmin mieleen (miksei psykoterapiakin), tai vaikka päiväkirjan ja ajatusten ylös kirjoittelu. Muutosta voi jotenkin tapahtua - vaikka se vakaa synnin peruskallio varmasti jää aina jäljelle. Raadollinen on ihminen. Liha on liha, henki on henki.

Lueskelin myös tuon mainitsemasi kirjan Amazon-arvosteluja ja onhan se niin, että varmastikin luonteemme määrittää sitä mitä olemme ja teemme. Jos Jumala ei muuta meitä tai emme itse pyri muutokseen (katumukseen), niin varmasti syntipotentiaalia on paljon. En nyt tiedä, onko kaikilla taipumusta ihan kaikkeen syntiin (vaikka murhaan tai pahoinpitelyyn), mutta varmasti monessa tilanteessa voisi tulla yllättävän huonojakin reaktioita. Uutta huonoutta luonteesta paljastuu, siinä vastuunottoa tarvitaan. "Syntini on oma syntini, mitä voin tehdä?"

Kukapa tietää, mitä kaikkea sydämestä löytyy? Varjelustakin selvästi tarvitaan, ettei kaikki mene tragediasta tragediaan.
« Viimeksi muokattu: 01.06.23 - klo:15:39 kirjoittanut Korpima »

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1429
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #27 : 06.07.23 - klo:12:49 »
Kotimaassa on kolumni otsikolla "Kolumni: Pelastuksen tähden kirkon pitää olla "kaikille kaikkea" – Kristillinen jooga kuuluu kirkon missioon" (https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kolumni-pelastuksen-tahden-kirkon-pitaa-olla-kaikille-kaikkea-kristillinen-jooga-kuuluu-kirkon-missioon/)

Tästä tuli mieleeni, että eikö melkein kaikesta voisi tehdä kristillistä... Vaikka pelata kristillistä pesäpalloa (rukoilla samalla) tai kristillistä karting-ajelua radalla. Tai seinäkiipeilyä.

Mutta eikö hengellisesti olennaista tai tärkeintä ole sielun pelastuminen: siis usko ja raamatullinen opetus Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Tässä kehon treenauksella ei kai ole keskeistä asemaa, tuskin juuri mitään merkitystä, johon Paavalikin toisaalla viittasi:

Lainaus
Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä. (1. kirje Timoteukselle 4.8.) https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1TI.4/1.-kirje-Timoteukselle-4

Kärjistän (ei kolumnista):
"- Miten pelastun?
- No, käypäs vähän joogailemassa tuolla noin."

Öök, ei?

Ja vielä lopuksi: ei minulla ole mitään liikuntaa vastaan, mutta miksi edes käyttää ladattua jooga-termiä? Jos haluaa järjestää liikuntaa tai venyttelyä tai vastaavaa, niin varmasti sitä voi järjestää liittämättä siihen joogaa.
« Viimeksi muokattu: 06.07.23 - klo:13:27 kirjoittanut Korpima »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6614
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #28 : 06.07.23 - klo:13:54 »
Juu. Siinä on vedetty todella pitkälle ja poikettu Paavalin sanoista: " juutalaisille juutalainen, kreikkalaisille kreikkalanen.. " Pitäisi tsekata miten se jae meni.
Mutta ei hän todellakaan tarkoittanut, että seurakuntaan pitää raahata kaikki mitä ihmiset ovat päähänsä saaneet.

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1429
Vs: Uutiset, plokien kommentointia, lehtijutut ym.
« Vastaus #29 : 18.08.23 - klo:17:49 »
Tässä Antti Pietikäisen puheenvuorossa (https://www.kotimaa.fi/blogit/antti-pentikainen-minun-uskoni-puheenvuoro-auroran-kappelissa-17-8/) nostetaan esille minusta hyvin syntisyyden tajuamisen yhteys rakkaudelliseen ja armolliseen asenteeseen toisia kohtaan. Synnintunnosta on hyötyä - näkee realistisesti oman tilansa, ei tuomitse ankarasti muita, armon tarve konkretisoituu. Myös lempeä kristillisyys -termi on hyvä ja osuva. Lisäksi käsitellään uskonyhteisöjen ongelmia.

Lainaus
Ansaitsematon armo ja sen synnyttämä rakkaus

Korinttolaiskirjeessä kuvataan tilanne, joka on muuttunut niin hankalaksi, että kielet vaikenevat ja tieto katoaa. Ei enää löydy sopivan tuntuisia sanoja ja voi kohdata asioita, joiden jälkeen on vaikea tietää mihin enää uskoa. Silloinkaan rakkaus ei kuitenkaan katoaisi vaan siitä olisi edelleen tunnistettavissa Jumalan sydänäänet. Rakkauden avulla rikkinäiseen, kivun, yksinäisyyden ja kuoleman maailmaan voisi aina yhä uudelleen avautua uutta uskon todellisuutta. Rakkaus on uskon kannalta todella olennainen asia. Usko rakkauden kautta työtä tekee. Rakkauden perustana on ennen muuta tietoisuus omasta syntisyydestä ja sen muistaminen miten paljon on itse saanut anteeksi, jolloin toisten arvioimiselle ja tuomitsemiselle ei jää enää tarvetta. Tällaisen rakkauden Jeesus nimesi omiensa tuntomerkiksi.

Rakkaus on siitä hankala asia, ettei sitä loputtomasti voi esittää. Rakkaudettomuus ja kovuus tulevat aina esiin ennemmin tai myöhemmin asenteiden ja tekojen kautta, kuten Matt. 24:12 toteaa: “Kun vääryys saa vallan, monien rakkaus kylmenee” ja toisaalta ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa” (1. Joh. 4:18). [...]

Vastakohtana kovalle ja tuomitsevalle ihmismielelle isoäitini isoäidille näyttäytyi lempeä kristillisyys, jonka ydin lienee oivalluksessa, ettei uskonopin puhtautta ilmennä oikea tai perusteltu tuomio, vaan se että tuomio jätetään julistamatta. Evankeliumin läsnäolosta ei siten todista uskonopin puhtauden valvojien tai toisia kyräilevien mielipide vaan se, että syntiin langennut tuomion ansaitseva ihminen saa edelleen kuulla armahduksen ja uskoa. Siksi suvussani koettua ja todeksi elettyä perintöä on myös se, että liikkeen julistuksesta moni on löytänyt sieluunsa rauhan. Yritän puhua tästä siksi nyt vähän lisää.

Jumalan koko pelastussuunnitelman ydin on siinä, ettei armahdettu ihminen ansaitse sitä. Pyhä Hengen tehtävä on avata ihmiselle tunto omasta syntisyydestä ja johtaa sen jälkeen evankeliumin äärelle, jossa luvataan kaikki synnit anteeksi. Tuossa armon todellisuudessa, jossa uskotaan ja annetaan syntejä anteeksi, tulee todeksi myös Jumalan valtakunta. Se on lempeää kristillisyyttä, jonka ulkoiset muodot tai nimitykset ovat historian saatossa vaihdelleet. Se ei koskaan saisi näkyvää muotoa tai rajoja maan päällä vaan ulottuisi sydämestä sydämeen uskon todellisuutena ainoastaan elävässä yhteydessä Herraan Jeesukseen Kristukseen, jonka hengellisen ruumiin jäseniä ovat myös perille päässeet pyhät. [...]

 Tuon katseen jälkeen Jeesus palaa rakkauden merkitykseen ja kysyy Pietarilta kolmeen kertaan rakastatko sinä minua. Kaiken lähtökohtana pysyisi rakkaus, joka Kristuksessa lähestyy, jossa todeksi tulee Jumalan armo, joka etsii jokaista. Jos tuomio olisi jätetty ihmisten tehtäväksi, todennäköisesti kukaan ei armoa saisi ja pääsisi Jumalan luokse.

Ristillä Jeesus on taistelemassa jokaisen puolesta. Siinä hän rukoilee myös niidenkin puolesta, jotka ovat häntä kiduttaneet ja hänet ristiinnaulinneet, jotta heitäkään ei suljettaisi armon ulkopuolelle. Olennaista olisi säilyttää näky ristillä puolestamme taistelevasta Kristuksesta. Siinä luulot itsestämme ja omasta pyhyydestä karisevat – ja Jumalan armo voi sulattaa kovettuneet mielet – ja tilalle astuu ilo. Silloin sydämeen syttyy myös rakkaus, jota ilman kukaan meistä ei lopulta ole mitään.

Tuntuu kuitenkin siltä, että itseltäkin nämä uskon perusasiat myös usein unohtuvat liian usein. Kertausta ja synnintuntoa sekä Jumalan armon ja ristin muistamista tarvitaan, kristinuskon mentaalinen paketti on kuitenkin aika monimutkainen kokonaisuus. Toivottavasti Pyhä Henki voi auttaa muistamisessa.

Seuraavassa kohdassa on myös sisäistettävää, Jumala on itseltäni varmastikin kadoksissa usein:

Lainaus
Silouan päätyi oman hengellisen kamppailuissaan siihen, että ihminen, joka kiinnittää huomionsa muiden tekemisiin ja heidän syntisyytensä, on jo kadottanut Jumalan.
« Viimeksi muokattu: 18.08.23 - klo:18:28 kirjoittanut Korpima »