Aiheeseen liittyen tämä blogikirjoitus kommentteineen avasi minulle vähän liberaalienkin ajatusmaailmaa: https://www.kotimaa.fi/blogit/paivamiehen-paakirjoitus-piispojen-avioliittoesityksesta/ . Näkemykset on monet.
Omana käsityksenäni näen, että Kansanlähetys, Raamattuopisto ja Sley siitä riippumatta hyväksyykö kirkolliskokous toukokuussa vai ei piispainkokouksen esittämän avioliittomallin, tulevat joka tapauksessa irtautumaan kirkon piiristä jollakin aikajänteellä.
Pieni osa edellä mainittujen liikkeiden jäsenistä ehkä liittyy Lähetyshiippakuntaan, pieni osa jää kansankirkkoon, suurin jäsenmäärä perustanee oman kirkon tai kaksi. Lähetyshiippakunta omintakeisella äärimmäisen tiukkaan napitetulla luterilaisuudella ei sittenkään taida soveltua kirkoksi suurimmalle osalle edellä mainittujen liikkeiden jäseniä.
Mikäli enemmistö Kansanlähetyksestä, Raamattuopistosta ja Sley:stä irtoaa kirkosta se epäilemättä on hengellisesti ja teologisesti vahinko. Jäsenmäärän tai talouden suhteen kansankirkolle kuitenkin hyttysen surinaa. Suurempi merkitys kirkolle tulee olemaan sillä mitä tekee vanhoillislestadiolainen seuraliike.
[ ...]
On uskallettava sanoa avoimesti, että Raamattu on joiltain osin läpikotaisin vanhentunut. On oikein ja on kristillistä todeta tämä. Raamattu on toisaalta pyhä kirja, mutta myös syvästi inhimillinen. Se ei ole tipahtanut taivaalta valmiiksi kirjoitettuna, kuten etenkin evankelikaaliset ja näiden suomalaiset johdannaiset tahtovat asian ymmärtää.
Jokainen aika tulkitsee Raamattua omalla tavoin. Raamatun kaanonin kirjoittamishistoriakin ajoittuu lähes puolentoista tuhannen vuoden ajalle. Raamatusta löytää, jos haluaa avoimin silmin sitä lukea, helposti puoli tusinaa eri ”avioliittokäsitystä”, ainakin.
Vastineena sanoisin tuohon kirjoitukseen, että minusta on erityisen mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kansankirkolle organisaationa jäsenmäärän ja sen roolin suhteen yhteiskunnassa. Siitä huolimatta lähtevätkö jotkin järjestöt vai eivät.
Ensin on mielenkiintoista analysoida, mikä se rooli tällä hetkellä on suomalaisten elämässä, mikä aktiivisten kirkkossa käyjien lukumäärä, ja minkälainen rooli avioliitolla sinänsä on suomalaisessa yhteiskunnassa.
Mielenkiintoista että nää liberaalit yms. juuri haluavat pitää kiinni avioliittoinstituutiosta, vaikka sen merkistys on selvästi heikentynyt viimeisinä vuosikymmeninä.
Miksi sitten nostetaan niin "vanhoillinen" instituutio ja tavallaan halutaan antaa sille uusi määritelmä. Tämä määritelmä kun ei ainoastaan kumoa kristillistä avioliittokäsitystä, vaan itse asiassa melko tavalla universaalin avioliittokäsityksen hyvinkin erilaisissa kulttuureissa eri aikakausina.
Suomen ev.lut. kansankirkko ei myöskään ole jotain, minkä olemassaolo ja sen arvo voitaisiin pitää itsestäänselvyytenä.
Kristilliseltä kannalta ei mikään kirkko-organisaatio edes välttämättä edusta Jumalan seurakuntaa.