Hyväksyn kummankin näkemykset ja ymmärrän. Laitan tähän kuitenkin linkin hyvään ja pitkään kirjoitukseen luterilaisittain etten eksyisi synkretismiin.
http://www.concordia.fi/vanhat/lehti/2001/42001/4.htm..................................
Leiviskä vertaus on usein askarruttanut minua, enkä ole ollut sen "epäoikeudenmukaisen" tulkinnan kannalla täysin ollenkaan, mitä olen aina kuullut. Vihdoin tuolla Uskojarukous -sivustolla oli asia luterilaisittain, johon osaan tyytyä:
9 x
(Veli T "Mikähän mahtaa olla luterilainen ”tunnustuskirjatulkinta” leiviskävertauksesta?)
No se ei ole sen kummempi kuin, että tuo viimeinen yhden leiviskän kaveri ei antanut sanan vaikuttaa itsessään, eli se ei uskossa sulautunut kuulijaan. Tästähän Hepr. myös puhuu.
Hepr 4:2: “Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
-
Henrikki
'Kyselet (Veli T) “tunnustuskirjatulkintaa”. Suomenkielisen v:n 1990 tunnustuskirjalaitoksen hakemistolla löytyy vain yksi viittaus leiviskävertaukseen (Augsburgin tunnustuksen puolustus XXI, jonka mukaan uskollisia pyhiä saa kunnioittaa “samoin kuin Kristus [leiviskävertauksessa] kiittää uskollisia palvelijoita”). Tunnustuskirjoista ei siis löydy tähän kommentaaria, eikä tunnustuskirjoja tietenkään ole kirjoitettu sillä mielellä.
Lähimmäksi asian kommentaaria tulevat kai seuraavat kohdat:
Augsburgin tunnustuksen Augsburgin tunnustus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko, jonka mukaan “uskon tulee tuottaa hyviä hedelmiä ja että hyviä, Jumalan käskemiä tekoja pitää tehdä sen tähden että se on Jumalan tahto, ei siksi, että luottaisimme ansaitsevamme näiden tekojen avulla vanhurskauden Jumalan edessä.” Samoin Augsburgin tunnustus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko “meikäläiset opettavat, että hyvien tekojen tekeminen on välttämätöntä.”
Yksimielisyyden ohje opettaa hyvistä teoista,
http://tunnustuskirjat.fi/yo/4.html: [hyvien tekojen välttämättömyyttä kuvaavia sanontoja on] “syytä käyttää nuhdeltaessa ja torjuttaessa epikurolaisen suruttomuuden harhaa. Moni luulee näet olevansa uskossa, vaikka onkin kuolleen uskon eli kuvitelman vallassa, parannusta ja hyviä tekoja tekemättä. Sellainen pitää mahdotonta mahdollisena, sitä nimittäin, että sydämessä asuu samalla kertaa sekä oikea usko että paha aikomus jatkaa synnin harjoittamista. Tai sitten hän luulee, että ihminen voi olla tosi uskossa, vanhurskas ja autuas ja pysyä sellaisena sekä olla samalla kertaa lahon, hedelmättömän puun kaltainen, uskosta kun ei kasva mitään hyviä hedelmiä. Ihminen voi luulla uskovansa, vaikka hän vastoin omaatuntoaan jatkaa synnin harjoittamista tai antautuu uudestaan ehdoin tahdoin sellaiseen syntiin. Kaikki tämä on kuitenkin valhetta ja petosta.” Edelleen: "Muutamat näet kuvittelevat, että kerran saatua uskoa, vanhurskautta ja pelastusta ei voi menettää, - - Tämän turmiollisen harhakuvitelman torjumiseksi on uskosta vanhurskautetuille kristityille ahkerasti ja vakavasti tähdennettävä muuttumattomasti totena pysyviä jumalallisia uhkauksia, vakavia nuhteita ja varoituksia [esim.] 1Kor.6:9, Gal.5:21., Ef.5:5, Room.8:13, Kol. 3:6.'
