Jos tämä ei sovi aloituksen kysymykseen, ohittakaa sujuvasti. Olen kysynyt Jumalalta paljon, pyytänyt apua ja rukoillut paljon. Kaikista vahvimpana nousee kuitenkin johdatus, ilman kuultavia sanoja tai ajatusmaailmaan puhuttuja asioita.
Jumala opettaa tunnistamaan oman tiensä ja sen, kun siltä poikkeaa pois. Ja sen, mitä milloinkin on poispantavaa omassa elämässä ja vaelluksessa. Olen myös saanut paljon suoraa apua Jumalalta, kun olen sitä rukoillut. Monista rankoista tilanteista on selvitty yksin Jumalan avulla, sellaisista, joista kukaan ihminen ei ole tiennyt mitään.
Niin, en epäile etteikö Jumala johdattaisi. Kuitenkin olisin kiinnostunut kuulemaan mahdollisista omista kokemuksista Jumala puheen kuulemisen suhteen, kun olet esim. suoraan kysynyt Häneltä jotakin.
Ajattelen myös, että jos ihminen väittää että on vaikea tietää Jumalan tahto tai kuulla hänen rukousvastauksiaan, se saattaakin tarkoittaa, että ei välttämättä halua kuulla Jumalan tahtoa.
Joskus on niin, että ihmettelee itsekin, miksi rukoilin sitä asiaa ja sen lisäksi sai selvän vastauksen.
Tässä yksi konkreettinen kokemukseni. Jostain syystä rukoilin, että Herra näyttäisi haluaako hänen minun sinä iltana menevän rukouspiiriin. Omituinen rukous sinänsä, koska miksi Jumala EI haluaisi minun mennä rukoilemaan toisten uskovien kanssa, mutta jostain syystä tuo rukous tuli sisältäni.
Ja sain vastauksen yllättävän nopeasti: pysy kotona tänä iltana.
Olin hämmentynyt kun minusta siinä ei ollut mitään järkeä.
Jätin sitten koko homman sinälleen ja ajatuksissani päättelin että ei tuossa ole mitään järkeä kyllä lähden piiriin.
Mies tuli töistä kotiin ja aloin tehdä lähtöä, mutta sitä ennen piti soittaa jollekin (tavallisella lankapuhelimella).
Juuri kun olin linjoilla, jostain todella kirkkaalta taivaalta tuli yhtäkkiä ukkosenjyrähdys ja salama ja se katkaisi puhelinyhteyden ja sieltä kuului vaan hirveää rätinää.
Minut täysin pysähdytettiin.
MItään ukkosmyrskyä ei tullut sen yhden salaman lisäksi.
Hetken päästä mies kertoi että joku aika sitten meidän lähellämme salama oli iskenyt puuhun, puu kaatunut tiellä auton päälle ja autossa ollut nainen kuoli .
Olin vieläkin enemmän shokissa. Istuin nojatuolissa jähmettyneenä ja säikähtäneenä.
Sanoin miehelle, että jäänkin tänään kotiin.
Tulin uteliaaksi, miksiköhän Herra esti minut menemästä rukouspiiriin sinä iltana.
Samalla viikolla menin tapaamaan krisillisen kirjakaupan omistajaa jonka kautta olin alunperin kuullut siitä piiristä.
Kerroin hänelle mitä minulle tapahtui ja hän sanoi, että oli huomannut, että sinä iltana piirissä ei ollut yhtään protestanttia ja että he juuri sinä iltana olivat antautuneet Marian juhlimiseen koska oli toukokuu ja Maria-kuukausi katolisessa kirkossa.
Ryhmä oli karismaattinen (tai paremminkin evankelinen) katolinen rukous- ja ylistyspiiri. Ja siellä olevat uskovat todella toivat joskus varastostaan uutta ja vanhaa. Enemmän uutta, mutta sitten tuo traditio pilkisti joskus päätään. Tuo Maria tilanne olisi ollut minulle liikaa. Nyt en nähnyt sitä enkä kuullut. Seuraavalla kerralla oltiin palattu normaaliin rukoukseen ja lauluun.