Olen lukenut useamman päivän ajan Efesolaiskirjettä. Olen kerrannut sitä melko useaan ja yrittänyt olla avoin sille mitä se opettaa. Se on aina kiehtonut minua voimakkaasti ja aina koen, että en ikinä osaa ikäänkuin vastaanottaa kaikkea sitä totuutta mistä Paavali kertoo siinä. Se on niin rikas.
Tuli mieleen tilanne, missä ensimmäistä kertaa vierailin kristillisessä kirjakaupassa, mistä en tiennyt muuta kuin nimen: Good Shephard Bookstore.
Hyvän paimenen kirjakauppa, ehkä olisi noin suomeksi. Arvasin melko pian, että sen pitäjä on katolinen. Rouva, joka pitää sitä kauppaa oli ainoa minun lisäksi siellä.
Mutta jotenkin koin Kristuksen tuntemuksen tuoksun siellä ja päätin saada tietoa lisää asiasta. Jotenkin juttelimme hieman ja kysyin sitten häneltä jotenkin, että mihin sinä perustat pelastuksesi.
Hän hymyili ja vastasi suunnilleen näin:
" Jumala valitsi minut omakseen jo ennen maailman perustamista Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa."
Muistin, että Kirjeessä efosolaisille oli lähes tuollainen jae.
Ef. 1:4,5.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
4. niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
5. edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,
6. sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
7. jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
Jatkan aiheesta myöhemmin. Tämä tuli niin voimakkaasti mieleen, että en jotenkin osaa enempää kirjoittaa tällä hetkellä.
Mutta nuo jakeetkin ovat niin hurjan täynnä asiaa. Se oli siis aloitukseni teema.
