Ihmissielu on jännä kapistus. Kun itse kamppailin asian kanssa yllä kertomassani tilanteessa, totesin jotain mielenkiintoista. Nimittäin samalla kun yritin omin ajattelukuvioin oikeuttaa syntiä ja joskus jopa käytin Raamattua siihen, samanaikaisesti olin tuominut itseni jo kadotukseen, Jumalan armosta osattomaksi.
Melko kauhea olotila.
Jeesus onneksi vapautti minut siitä sotkusta viisaksi näkemällään ajalla. Hän ilmestyi minulle ja sanoi vakavana, turvallisena, armollisena: "sandia, se on synti."
Tuon kokemuksen kautta rauhoituin, kun näin, että Jeesus oli minulle armollinen, vaikka samalla teki minulle selväksi että mun oikeuttamisyritykset eivät päde,vaan se on synti. Minkä ihmeen takia pitäisin jostain kiinni, minkä Jeesus osoittaa synniksi. Se ei mitenkään koituisi minulle hyväksi.
Kykenin tuon jälkeen tuomitsemaan synnin, mutta samalla koin armon. Siitä alkoi vapautumiseni.
Jumalan piti tehdä paljon työtä, että en menisi jorpakkoon.
Hän johdatti jonkun uskovan kaverin rukouspiiriin. Hän oli yhden piirin jäsenen työkaveri, ja kävi siellä kerran tai kahdesti.
Mutta hän sai minulle tiedon ja viisauden sanat. Hän näki, että kärsin hirveästi ja kamppailen rankkojen asioiden suhteen. Jumalalla on tehtävä minulle kun siitä selviydyn. Hän johdattaa minut paikkaan seurakunnan ulkopuolelle, ei siis uskovien pariin, missä minun tehtäväni on miesten parissa. (olen tätä nykyä miesten vankilassa töissä)
Hän sanoi myös nämä sanat:"it is difficult to let go".
Sitä ei osuvammin olisi voinut sanoa. Suunta oli selvä, mihin Jumala halusi minun suunnistavan.
Olihan Herra jo antanut minulle sitä varten ihan samat sanat erikoisen ihmeen kautta vajaa vuosi aikaisemmin: LET GO.
Olen kertonut sen foorumeilla useasti.
