Roomalaiskirje 12

[sandia]

Entä jos riittäisi se mitä Jeesus sanoi:

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Tarvitaanko "rakkauden eri lajeja" oikeasti, että eläisimme oikein?

Tätä lähinnä olen yrittänyt myös ilmaista.
Raamattu on täynnä kuvauksia ja todisteita siitä, miten rakkaus toimii. Sitä on melko helpo verrata itseen ja todeta missä kohden toimin rakkauden vastaisesti.

Tai siis näin itse olen oppinut rakkaudesta.
Ensinnäkin kun kokee henkilökohtaisesti Jumalan ehdottoman rakkauden, on melko helppo myös tunnistaa sitten itsessä epärakkaudellisuuden toisia ihmisiä kohtaan.
Näin olen ainakin itse asian kokenut.
Ja kun kun Jumalan rakkaus on jonkun koskettanut omaa sydäntä, tulee suru kun huomaa itsessään että käyttäytyy rakkautta vastaan. Ketään kohtaan.

Viime vuosina on tullut usein ajatus että minulla ei yksinkertaisest oli oikeutta olla muuta toisille kuin sitä mitä Herra haluaa. Tiedostan, että kun rikon tuota vastaan, rikon Herraa vastaan.

[Stiina]

  Nyt Sandialta oikein hyvä kirjoitus, peukutan.

Kyllä Room. 12 kuuluu ottaa vakavasti ja pyrkiä ihanteeseen ja samalla synnintunto lisääntyy, koska emme ylhäältä uudestisyntyneinäkään (synnit anteeksi) ole muuttuneet synnittömiksi. Näen tämän luvun ihanana ohjeena kristityille ja tosi kilvoittelun aiheena, mutta kiitos, että edelleen on syntien anteeksisaaminen (70 x 7) tunnistettuamme ja tuntien katumusta puutteellisuuteemme, mutta vain  J. Kristuksen tähden.
Mielestämme emme silti edelleenkään voi mitään Jumalalle varsinaisesti antaa (edes antautumistamme); korkeintaan luvan ottaa käyttöönsä ja Jumala antaa sen millä tavoin kutakin käyttää. Itsessämme olemme kaikki vain tasa-arvoisesti syntisiä Jumalan edessä.
En ihan kai ymmärrä mitä ovat Jumalan edessä arvokkaat astiat ja halvat saviastiat, toinen arvokasta ja toinen halpaa käyttöä varten?

[kalamos]

Roomalaiskirjeen luku 12
avaa koko kirjeen
loppuhuipennuken,
joka koskee uskovan vaellusta.

Tuon jälkeen on enää
luvun 16 lopputoivotukset.

Tähän loppusuoraan
johdattaa viimeine kaarre
eli kolme lukua pitkä
Israelia koskeva osio
alkaen luvusta 9,
johon viittasit.

Vai eikö savenvalajalla
ole valta tehdä
samasta savensa seoksesta
toinen astia jaloa,
toinen halpaa käyttöä varten?

Entä jos Jumala,
vaikka hän tahtoo näyttää vihansa
ja tehdä voimansa tiettäväksi,
on suurella pitkämielisyydellä
kärsinyt vihan astioita,
jotka olivat valmiit häviöön,

ja on tehnyt sen saattaakseen
kirkkautensa runsauden ilmi
laupeuden astioissa,
jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?

Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät,
ei ainoastaan juutalaisista,
vaan myös pakanoista

Tässä on nyt selvä kahtiajako.

- Käyttöastiat
- Vihan astiat

Ja me olemme
käyttöastioita.

Ja sitten Paavali
käyttää myös ilmaisua
laupeuden astia.

Eli me olemme
käyttöastioita.

Riippumatta siitä,
olemmeko astioita
jaloa tai halpaa käyttöä varten,
palkka maksetaan
uskollisuuden mukaan.

Monet ensimmäiset
tulevat viimeisiksi.

Ensimmäisen kerran
astia mainitaan Raamatussa
siinä yhteydessä,
kun Rebekka tulee
ruukun kanssa hakemaan vettä.

Vieras pyytää:

Anna minun juoda
vähän vettä
astiastasi

Me Kristuksen Morsiamena
voimme tehdä samoin.

Antaa juoda astiastamme.
Ja juottaa vieraan kamelitkin.

Jo yhdestä maljallisesta
Jeesus lupasi palkan.

[Stiina]

   Tämä keskustelu on mielestäni onnistunut, vaikka harhailikin välillä. Soisin, että Roomalaiskirjeestä keskusteltaisiin aina, kun joku saa sen sydämelleen. Kirjehän on tunnustettu aidoksi Paavaliksi ja jo -50 luvulla syntyneeksi muistaakseni. (Avain kirje Paavalin Korintossa ollessa.) Joka tapauksessa kirje on syvällinen ja vaatii syvällistä paneutumista.

Kalamos tiesi mielestäni paljon ja syvällisesti asioista. Sanon kuitenkin, että "kokemukseni" pohjalta, kaikki on Jumalan vaikuttamaa, ei voi "tekona" ja kunniaa ottaen vähäistäkään tekoa omassa voimassaan itse tehdä.
"Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille." (Matt. 10:42
(Tulkitsen, että palkka on se, että saa itsekin uskonlahjan.)
Koko idea on Jumalan johdatusta. Omilla tarkoitushakuisilla teoilla ei ole merkitystä muuta kuin lähimmäiselle, johon se kohdistuu ja on oikein sekin, mutta epäilenpä palkan saamista, ei ainakaan kuulu palkantoivossa "hyviä tekoja" tehdä, vaan vapaasti kristittynä, jos edes pystyy. Ikävä kyllä monetkaan eivät huoli "hyviä tekoja" toisilta ja monet luulevat tekevänsä "hyviä tekoja", vaikka... (Maailmamme on edelleen näkyvästi kaikkinaisen pahan vallassa, emmekä pysty tahtoessammekaan paljoa.)

[kalamos]

Minä ehdin innoissani
jo avaamaankin
erillisen keskustelun
Roomalaiskirjeestä kokonaisuutena

Mutta tämän keskustelun aihe
eli Roomalaiskirje 12
on jotain minulle aivan erityistä.

Niin voimakkaasti se
aikoinaan pysäytti minut,
kuten ensimmäisessä viestissäni
jo kerroinkin.

Mutta palaan tuohon
halpaan astiaan.
Rebekan saviruukkuun.

Rebekka antoi sen käyttöön.
Antoi juoda astiastaan.
Ja juotti kamelitkin.

Ja näin me itsekukin
voimme tehdä,
kun olemme saaneet
saviseen astiaamme Elävää Vettä.
Voimme antaa astiamme
eli ruumiimme Jumalan käyttöön.

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Rebekka teki aikamoisen urakan,
kun juotti kamelitkin.

Ja niin sitten kävi,
että Rebekasta tuli
Jumalan kansan äiti.
Siis Jaakobin eli Israelin äiti.

Ja tuon kansan kautta
tuli Elävä Vesi koko maailmaan.
Siis ei pelkästään
Pyhälle kansalle
vaan myös pakanakansoille.

Jumala todella käytti Rebekkaa.
Ilman äidin toimellisuutta,
olisi Iisak siunannut Eesaun.
Mutta se ei ollut Jumalan tahto.

Eli meillä jokaisella
Jeesuksen eli Pelastuksen
vastaanottaneella
on annettavana
elävää vettä.

Raamattupiiraiheemme
eli Roomalaiskirjeen luvun 12
ensimmäinen jae
voi viitata erityisesti
Sanan palvelukseen,
kuten tuolla ensimmäisissä
viesteissäni jo totesinkin.

Tuo
- järjellinen
- toimellinen
- hengellinen
- jne
Jumalanpalvelus
ilmaistaan sanalla
LOGIKOS

Ja sillä on jokin yhteys sanaan
LOGOS = SANA (= Jeesus)

Eli kun me
Jumalan evankeliumia
tavalla tai toisella
saviastiastamme
toisille jaamme,
niin me palvelemme
Jumalaa ja Jeesusta
siten kuin tuo
avausjae (Room 12:1) kehottaa.

Rebekka teki sen
juottamalla kamelitkin.

[Stiina]

Ikävä kyllä kaikista ei ole, vaikka kuinka antaisi itsensä. Onneksi Armo riittää!
--------
Niin, Jumalan tahto näytti tapahtuvan, vaikka sekä Jaakob että äitinsä Rebekka pettivät Iisakin (suuri synti) ja Eesau ei välittänyt "esikoisuudestaan", vaan ehkä teki kuoleman synnin, eikä edes pelastunutkaan??? (Saikohan Jumalalta anteeksi, vai onko esikuva Juudas Iskariotista???)

Käsittämättömät ovat Herran Tiet! 

[kalamos]

Kun Jumala antaa tehtävän,
niin Hän antaa myös resurssit.

En kovin montaa viestiäsi
vielä ole lukenut,
(en tosin tiedä olemmeko
muilla foorumeilla törmänneet,
esimerkiksi minun ylläpitämälläni foorumilla)
mutta olen vakuuttunut
jo tämän keskustelun tähden siitä,
että Sinulla ainakin
on armoitus antaa astiastasi
Elävää Vettä juotavaksi.

[Stiina]

Kiitän rohkaisusta!

Olen vain Stiina nimimerkillä täällä ja ollut Vapaasana -foorumilla. Aika loppuu eläkeläiseltäkin usein.

[kalamos]

Ei mitään kiittämistä.
Sanoin vain totuuden.

Ja samalla toteutin
omalta osaltani
Roomalaiskirjeen luvun 12
kehotusta:

Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa
kilpailkaa keskenänne.

Tuolla aiemmin jo yritinkin lähestyä
edellistä jaetta,
joka puhuu
Jumalasta lähtöisin olevasta 
agape-Rakkaudesta,
joka on vilpitön
tai ehkä oikeammin kääntäen
teeskentelemätön.

Sen objektina ovat kaikki ihmiset.
Mutta veljellisen rakkauden kohteena
voivat olla vain sisaret ja veljet.

S k



 

[kalamos]

Palaan nyt tuohon Rakkauteen,
joka mainitaan
Roomalaiskirjeen luvun 12
loppuosan ingressinä:

Olkoon rakkaus vilpitön

Lähdetekstissä on tässä kohden

ἀγάπη
agapē

Miten tuo eroaa sitten
edellisessä viestissäni
maintisemastani
sisarusten välisestä rakkaudesta.

Rakkauden apostoli Johannes
seurasi tarkkaan
Jeesuksen ja Pietarin
välistä keskustelua,
jossa Jeesus tekee Pietarille
- tai oikeammin nyt
ei Kalliolle
vaan kalastaja
Simon Johanneksen pojalle -
kolme eri kysymystä. 

Jeesus ei siis toista
samaa kysymystä kolme kertaa
vaan kysyy kolmea eri asiaa.

Jeesuksen ensimmäinen kysymys:

Simon, Johanneksen poika,
rakastatko sinä minua
enemmän kuin nämä?

Simonin vastaus on loukkaava:

kirj

Kyllä, Herra.
Sinä tiedät,
että pidän Sinusta.

Jeesus kysyy uudelleen,
mutta alentaa riman
huippukorkeudesta
kaikkein alimpaan korkeuteen.

Jeesuksen toinen kysymys
ei siis sisällä enää ajatusta,
jonka Pietari oli uljaana
aiemmin ilmaissut sanoen,
vaikka kaikki muut,
niin en kuitenkaan minä jätä Sinua.

Jeesus siis kysyy toisella
kerralla enää vain sitä,
että rakastaako Simon
ollenkaan Jeesusta.

Jeesuksen toinen kysymys:

Simon, Johanneksen poika,
rakastatko minua?

Pietari ei vieläkään
vastaa kysymykseen
vaan kiertää sen.

kirj

Kyllä, Herra.
Sinä tiedät,
että pidän Sinusta.

Ensin Jeesus pudotti
kysymyksestään pois
'enemmän kuin muut'.

Nyt Hän pudottaa
kokonaan pois
'rakastamisen'. 

Jeesuksen kolmas kysymys:

kirj

Simon, Johanneksen poika,
pidätkö minusta?

[Stiina]

Nämä ovat niitä kamalan vaikeita asioita, en ole itse halunnut aina vastata totuudellisesti näihin Kalamoksen esillenostamiin kysymyksiin, enkä ole tyytyväinen mihin minua kuljetetaan jne. Tärkeäksi tulee: "Riittääkö Armo vielä minulle? Mihin Jumalan pitkämielisyys loppuu?"

[kalamos]

Armo riittää Pelastukseen.

armosta te olette pelastetut

Siis ...
pelastetut.
Eli se siitä.

Pelastus ei ole
millään tavoin saavutus.

Pelastus ei ole
voittopalkinto.

Meidät on jo siirretty
kuolemasta elämään.
Ikuinen Elämä on siis kohdallamme jo alkanut.

Sekä Pelastus
että Iankaikkinen Elämä
ovat Jumalan lahjoja yksin armosta.

Emme voi tehdä muuta
kuin ottaa ne kiitoksella vastaan.

Mutta ruumiimme
ei ole vielä pelastettu.
Sen lunastus tapahtuu myöhemmin
lunastuksen päivänä.

Ja siihen päivään asti
meille on annettu sinetiksi
Pyhä Henki.
Eikä tätä asiaa muuta se,
että me monestikin
murehdutamme Pyhää Henkeä.

Mutta Raamattupiiriaiheemme
Roomalaiskirje luku 12
ei puhu mitään pelastuksesta.

Se on kirjoitettu
pelastetuille.
Sinulle ja minulle.

Ja tässä keskustelussa
minun odotukseni on,
että jokainen vuorollaan
avaisi jotain
Roomalaiskirjeen luvusta 12.

[Letsa]

Palaan nyt tuohon Rakkauteen,
joka mainitaan
Roomalaiskirjeen luvun 12
loppuosan ingressinä:

Olkoon rakkaus vilpitön

Lähdetekstissä on tässä kohden

ἀγάπη
agapē

Miten tuo eroaa sitten
edellisessä viestissäni
maintisemastani
sisarusten välisestä rakkaudesta.

Rakkauden apostoli Johannes
seurasi tarkkaan
Jeesuksen ja Pietarin
välistä keskustelua,
jossa Jeesus tekee Pietarille
- tai oikeammin nyt
ei Kalliolle
vaan kalastaja
Simon Johanneksen pojalle -
kolme eri kysymystä. 

Jeesus ei siis toista
samaa kysymystä kolme kertaa
vaan kysyy kolmea eri asiaa.

Jeesuksen ensimmäinen kysymys:

Simon, Johanneksen poika,
rakastatko sinä minua
enemmän kuin nämä?

Simonin vastaus on loukkaava:

kirj

Kyllä, Herra.
Sinä tiedät,
että pidän Sinusta.

Jeesus kysyy uudelleen,
mutta alentaa riman
huippukorkeudesta
kaikkein alimpaan korkeuteen.

Jeesuksen toinen kysymys
ei siis sisällä enää ajatusta,
jonka Pietari oli uljaana
aiemmin ilmaissut sanoen,
vaikka kaikki muut,
niin en kuitenkaan minä jätä Sinua.

Jeesus siis kysyy toisella
kerralla enää vain sitä,
että rakastaako Simon
ollenkaan Jeesusta.

Jeesuksen toinen kysymys:

Simon, Johanneksen poika,
rakastatko minua?

Pietari ei vieläkään
vastaa kysymykseen
vaan kiertää sen.

kirj

Kyllä, Herra.
Sinä tiedät,
että pidän Sinusta.

Ensin Jeesus pudotti
kysymyksestään pois
'enemmän kuin muut'.

Nyt Hän pudottaa
kokonaan pois
'rakastamisen'. 

Jeesuksen kolmas kysymys:

kirj

Simon, Johanneksen poika,
pidätkö minusta?

Onko monessakin käännöksessä luovuttu rakastaa-sanasta? Suomenkielisessä ei ole kirjoittamiasi pitää-verbejä, jotka ainakin minusta vaikuttavat vierailta. Sanoilla "pitää" ja "rakastaa" on mielestäni niin suuri ero, ettei niitä voi käyttää synonyymeinä.

Uutta on myös näkemyksesi, että Pietarin vastaus ensimmäisellä kerralla olisi ollut loukkaava. Minulle ei muutenkaan keskustelusta tule sellaista vaikutelmaa, että Pietari jotenkin välttelisi tai kiertelisi vastauksissaan. Näen siinä nöyrän Pietarin, joka täysin ymmärtää ja tietää omat vaiheensa ja sen, ettei kieltämisistään huolimatta joutunut hyljätyksi. Vaan sai kaiken anteeksi ja siksikin rakastaa Jeesusta paljon syvemmin kuin ennen.

Pietarissa oli tapahtunut muutos. Hänen koettelemuksensa koitui hänen vahvuudekseen nöyrtymisen ja anteeksiantamuksen kautta. Pietaria oli valmistettu tehtävää varten, johon tässä keskustelussa tuli valtuutus.

[kalamos]

Nuo kohdat,
joissa on merkintä
kirj
ovat kirjaimellisia
suomennoksia alkutekstistä.

Novumin interlineaari
kääntää noin kuin
noissa kohdissa on.

Eli kun alkutekstissä
on verbi
'fileo'
niin
tuossa interlineaarissa
on käännösvastineena
'pitää'

Kun alkutekstissä
on verbi
'agapao'
niin interlineaarissa
on käännösvastineena
'rakastaa'.

Jos emme erota
näitä toisistaan niinkuin
Johannes on tallennuksessaan tehnyt,
niin me menetämme sen,
mistä tuossa
Jeesuksen avaamassa keskustelussa
on kysymys.

PS

Pietari oli jo syntynyt Hengestä
aiemmin eli silloin,
kun opetuslapset ensimmäisen kerran
kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen.

Mutta Pietari tarvitsi
tämän terapiakeskustelun,
jotta olisi kykeneväinen
myös palvelutehtäväänsä.

[Letsa]

Ehkä sitten olen eri mieltä kuin tämä interlineaari.