Puimatanner > Raamattupiiri

Jesajan kirja

(1/15) > >>

sandia:
Olen hieman hitaasti kahlannut Raamattua viime aikoina. Mutta aloitin Jesajan kirjan lukemisen.
Sen alkuluvuissa oli teema, mikä jotenkin teki minuun syvän vaikutuksen. Yritän tuoda sen esille. Luin sen jo pari viikkoa sitten lomalla ollessa...

Jesajan 2. luvusta.
Silloin ihminen masentuu ja mies painuu maahan, mutta älä anna heille anteeksi.
10. Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon.
11. Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten korskeus masentuu, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.
12. Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu,
.
.
.
 Silloin masentuu ihmisten ylpeys, ja miesten korskeus painuu maahan, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.

Yksinkertaisuudessaan vain tuo.  Kun Jumalan tuomio kohtaa ihmisen ylpeyttä, niin siihen se sitten loppuukin.

5. luvusta vielä nämä kaksi ajatusta.
 
jae 18 8 Voi niitä,
jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan,
jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat
vankkureita.

jae 21
Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään
ja omasta mielestään ovat perin viisaita!

Nuo kohdat kuvaavat mielestäni hyvin inhimillistä mielenlaatua missä Jumala on työnnetty pois ja ihmisen keskipisteeksi tulee oma itse.

Tää vaan puhutteli sen suhteen, että se saa selvän tuomionsa Jumalalta. Eli ihminen on sokea totuudelle, kun elämä täyttyy inhimillisen viisauden ja voiman ympärille.

sandia:
Kun tuo tuli vastaan lukiessani hotellissa Gideonien lahjoittamaa Raamattua, olimme käyttäneet koko päivän jotenkin inhimillisen voiman ja vallan ihailussa ilmavoimien tukikohdassa. Ja samalla elämämme pyöri tyttären saavutusten ympärillä ja näin miten hän sai kaupungissa paljon huomiota ulkonäkönsä puolesta sinisessä univormussaan. Ihan lapsihan hän on tuonkin työnsä puolesta, ja on toisaalta tosi ihana miten ihmisen antavat tukensa niille jotka liittyvät puolustusvoimiin.

Ravintolassa naapuripöydän asiakkaat olivat maksaneet tyttären pihviateriankin. Tarjoilija tuli ojentamaan pienen lapun tytölle, missä häntä kiitettiin palvelusta, ja kerrottiin miten heidän sukunsakin oli ollut jossain sotalaitoksessa palvelussa useammassa sukupolvessa. Ja sanottiin että he maksoivat tytön aterian.

Kaikki on tuo ihan kivaa ja positiivista, mutta sitten kun illalla luin noi Jesajan kohdat, tiedostin selvästi, että olemme mitä tahansa, nöyrtyminen Jumalan edessä on tärkein asia elämässä.

Janne:
Omassa elämässäni, huomaan että kun tavallaan välillä menee hyvin ja ajattelen: "Kyllä nyt menee hyvin joka suhteessa ja olen kilvoitellutkin hienosti ja en ole tehnyt juuri syntiäkään". Niin sitten tulee joku pienimuotoinen katastrofi, jossa teen ensin jotakin tyhmää esim. menetän malttini (haukun muita) ja teen vielä mielipahassani/itsesyytöksissäni jotakin muuta syntiä ja jotakin vielä senkin jälkeen eli lankean uuteen syntiin, kunnes taas olen niin pohjalla että silmät kosteina ja pala kurkussa pyydän läheisiltäni ja Jumalalta anteeksiantoa.

Usein tämä kierre lähtee "hyvästä olosta" eli ajattelen olleeni hyvä.

Natanael:
Vaikka Jesajan kirja ei nyky-Suomesta puhukaan, ei voi olla rinnastamatta luvun kolme jaetta 12 nykyiseen hallitukseemme

 
"Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan"

sandia:
Joo huomasin tuon kohdan. Tosin en ihan ole tietoinen mihin se viittasi. Kuningas Ussia ja poikansa olivat hyviä hallitsijoita. En muista siitä jatkoa.
Tosin Ussia ylpistyi loppua kohden ja mokasin pahasti.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu