Puimatanner > Raamattupiiri

Galatalaiskirje

(1/12) > >>

sandia:
Olen lukenut Galatalaiskirjetta muutamana päivänä ja kaksi asia tuli voimakkaasti esille.

Ekaksi ihan alussa, kun Paavali selvästi kirjoitti, että hän ei oppinut evankeliumia keneltäkään ihmiseltä, vaan oli suoraan Jeesuksen opettamana Pyhässä Hengessä. Oli varmaan aika mahtava kokemus. Ja olihan hänellä tiedossaan VTn opetukset varmaan hyvinkin selvänä, joten varmaan Pyhä Henki sitäkin kautta näytti hänelle missä mennään. Tai ehkä juuri sitä kautta. Mutta se oli siis selvästi hengellinen kokemus ja Herra puhui suoraan hänen sydämelleen.

Toinen juttu oli 3:5ssä:
Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,

Tuo jae sai minut niin elävästi näkemään sen miten Herra sallii tavallisen ihmisen tulla Pyhän Hengen koskettamaksi, opettamaksi, uudestisynnyttämäksi, tämä tavis voi siis kokea Jumalalta tulevaa elämää Pyhän Hengen kautta.

Tuli mieleen jotkut tilanteet missä uskovien kanssa olen kokenut sellaista yksinkertaista hiljaista riemua ja vapautta kun olemme tulleet Pyhän Hengen opettamaksi, lohduttamaksi. Joskus se on todella lähes käsin kosketeltavaa. Rauha ja ilo ovat se kokemus, ja sellainen teeskentelemätön vapaus.

Varmaan olette jossain tilanteessa kokeneet samaa.
Eikähän Pyhä Henki meitä jätä sillonkaan kun emme koe mitään.

sandia:
Heh, en tiedostanut etta keep kirjoitin tuon helluntai edeltavana paivana  :)

Stiina:
 :) Hyvä se on tsempata välillä melankolisia suomalaisia lut. Täällä on mielestäni vallalla ali- tai ylisuoriutuminen näissä asioissa ja jarrutetaan fiiliksiä, jotka tulee ja menee.
Galatalaiskirje on minun ja yleisesti luterilaisten tärkein kirje yhdessä Roomalaiskirjeen kanssa, joten se on tuttu ja tietenkin Pyhän Hengen vaikuttama. Samanlaisia tunteita en kylläkään muista saaneeni näistä, vaan olen aina vakava niitä lukiessani niin kuin monia muitakin kirjeitä. Kaikenlaisia tunteita tulee kyllä vaihtelevasti ja lohdutusta.  :D

Meikäläinen odottaa Pyhältä Hengeltä tunteita enimmäkseen HPE.lla ollessa ja tietenkin, jos saa positiivisen rukousvastauksen. Itse olen enimmäkseen kärsismys kristitty ja se on ollut ehtymätön, joten olen lapsesta saakka itkenyt paitsi omia murheita niin Jeesuksen, apostolien ja muiden Raamatun henkilöiden murheita. Ilot ovat jääneet enimmäkseen joillekin muille, vierastan, olisi varmaan tarpeen opetella inhoamaani amerikkalaista positiivisuutta sittenkin.
Solterolle haluan kertoa, että minullakin on lapsena ollut selviä yliluonnollisia, konkreettisia kokemuksia onnettomuuksista naarmutta tai yhdellä naarmulla selviämisestä ( enemmän kuin viisi). Pyytämättä ja rukoilematta niitä on tullut, vaikka lapsena on vaaran paikkoihin itse mennyt tyhmyyttään.

sandia:
En tajunnut, etta viestini voidaan nahda amerikkalaisen positiivisuuden tai kokemusten etsimisen perspektiivista. Asuin Suomessa enka tiennyt USAsta mitaan enka myoskaan karismaattisuudesta tuolloin.

sandia:
Apostolien teoissa on tallainen kohta: nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,

Tuossa on se mita yritin ilmaista

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu