Puimatanner > Raamattupiiri

Roomalaiskirje 12

<< < (28/38) > >>

sandia:

--- Lainaus käyttäjältä: Taisto - 26.10.21 - klo:14:19 ---Entä jos riittäisi se mitä Jeesus sanoi:

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Tarvitaanko "rakkauden eri lajeja" oikeasti, että eläisimme oikein?

--- Lainaus päättyy ---

Tätä lähinnä olen yrittänyt myös ilmaista.
Raamattu on täynnä kuvauksia ja todisteita siitä, miten rakkaus toimii. Sitä on melko helpo verrata itseen ja todeta missä kohden toimin rakkauden vastaisesti.

Tai siis näin itse olen oppinut rakkaudesta.
Ensinnäkin kun kokee henkilökohtaisesti Jumalan ehdottoman rakkauden, on melko helppo myös tunnistaa sitten itsessä epärakkaudellisuuden toisia ihmisiä kohtaan.
Näin olen ainakin itse asian kokenut.
Ja kun kun Jumalan rakkaus on jonkun koskettanut omaa sydäntä, tulee suru kun huomaa itsessään että käyttäytyy rakkautta vastaan. Ketään kohtaan.

Viime vuosina on tullut usein ajatus että minulla ei yksinkertaisest oli oikeutta olla muuta toisille kuin sitä mitä Herra haluaa. Tiedostan, että kun rikon tuota vastaan, rikon Herraa vastaan.

Stiina:
 :) Nyt Sandialta oikein hyvä kirjoitus, peukutan.

Kyllä Room. 12 kuuluu ottaa vakavasti ja pyrkiä ihanteeseen ja samalla synnintunto lisääntyy, koska emme ylhäältä uudestisyntyneinäkään (synnit anteeksi) ole muuttuneet synnittömiksi. Näen tämän luvun ihanana ohjeena kristityille ja tosi kilvoittelun aiheena, mutta kiitos, että edelleen on syntien anteeksisaaminen (70 x 7) tunnistettuamme ja tuntien katumusta puutteellisuuteemme, mutta vain  J. Kristuksen tähden.
Mielestämme emme silti edelleenkään voi mitään Jumalalle varsinaisesti antaa (edes antautumistamme); korkeintaan luvan ottaa käyttöönsä ja Jumala antaa sen millä tavoin kutakin käyttää. Itsessämme olemme kaikki vain tasa-arvoisesti syntisiä Jumalan edessä.
En ihan kai ymmärrä mitä ovat Jumalan edessä arvokkaat astiat ja halvat saviastiat, toinen arvokasta ja toinen halpaa käyttöä varten?

kalamos:
Roomalaiskirjeen luku 12
avaa koko kirjeen
loppuhuipennuken,
joka koskee uskovan vaellusta.

Tuon jälkeen on enää
luvun 16 lopputoivotukset.

Tähän loppusuoraan
johdattaa viimeine kaarre
eli kolme lukua pitkä
Israelia koskeva osio
alkaen luvusta 9,
johon viittasit.


--- Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 9:21-24) ---
Vai eikö savenvalajalla
ole valta tehdä
samasta savensa seoksesta
toinen astia jaloa,
toinen halpaa käyttöä varten?

Entä jos Jumala,
vaikka hän tahtoo näyttää vihansa
ja tehdä voimansa tiettäväksi,
on suurella pitkämielisyydellä
kärsinyt vihan astioita,
jotka olivat valmiit häviöön,

ja on tehnyt sen saattaakseen
kirkkautensa runsauden ilmi
laupeuden astioissa,
jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?

Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät,
ei ainoastaan juutalaisista,
vaan myös pakanoista
--- Lainaus päättyy ---


Tässä on nyt selvä kahtiajako.

- Käyttöastiat
- Vihan astiat

Ja me olemme
käyttöastioita.

Ja sitten Paavali
käyttää myös ilmaisua
laupeuden astia.

Eli me olemme
käyttöastioita.

Riippumatta siitä,
olemmeko astioita
jaloa tai halpaa käyttöä varten,
palkka maksetaan
uskollisuuden mukaan.

Monet ensimmäiset
tulevat viimeisiksi.

Ensimmäisen kerran
astia mainitaan Raamatussa
siinä yhteydessä,
kun Rebekka tulee
ruukun kanssa hakemaan vettä.

Vieras pyytää:


--- Lainaus käyttäjältä: Mooses (Gen 24:17) ---
Anna minun juoda
vähän vettä
astiastasi
--- Lainaus päättyy ---


Me Kristuksen Morsiamena
voimme tehdä samoin.

Antaa juoda astiastamme.
Ja juottaa vieraan kamelitkin.

Jo yhdestä maljallisesta
Jeesus lupasi palkan.

Stiina:
 :)  Tämä keskustelu on mielestäni onnistunut, vaikka harhailikin välillä. Soisin, että Roomalaiskirjeestä keskusteltaisiin aina, kun joku saa sen sydämelleen. Kirjehän on tunnustettu aidoksi Paavaliksi ja jo -50 luvulla syntyneeksi muistaakseni. (Avain kirje Paavalin Korintossa ollessa.) Joka tapauksessa kirje on syvällinen ja vaatii syvällistä paneutumista.

Kalamos tiesi mielestäni paljon ja syvällisesti asioista. Sanon kuitenkin, että "kokemukseni" pohjalta, kaikki on Jumalan vaikuttamaa, ei voi "tekona" ja kunniaa ottaen vähäistäkään tekoa omassa voimassaan itse tehdä.
"Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille." (Matt. 10:42
(Tulkitsen, että palkka on se, että saa itsekin uskonlahjan.)
Koko idea on Jumalan johdatusta. Omilla tarkoitushakuisilla teoilla ei ole merkitystä muuta kuin lähimmäiselle, johon se kohdistuu ja on oikein sekin, mutta epäilenpä palkan saamista, ei ainakaan kuulu palkantoivossa "hyviä tekoja" tehdä, vaan vapaasti kristittynä, jos edes pystyy. Ikävä kyllä monetkaan eivät huoli "hyviä tekoja" toisilta ja monet luulevat tekevänsä "hyviä tekoja", vaikka... (Maailmamme on edelleen näkyvästi kaikkinaisen pahan vallassa, emmekä pysty tahtoessammekaan paljoa.)

kalamos:
Minä ehdin innoissani
jo avaamaankin
erillisen keskustelun
Roomalaiskirjeestä kokonaisuutena

Mutta tämän keskustelun aihe
eli Roomalaiskirje 12
on jotain minulle aivan erityistä.

Niin voimakkaasti se
aikoinaan pysäytti minut,
kuten ensimmäisessä viestissäni
jo kerroinkin.

Mutta palaan tuohon
halpaan astiaan.
Rebekan saviruukkuun.

Rebekka antoi sen käyttöön.
Antoi juoda astiastaan.
Ja juotti kamelitkin.

Ja näin me itsekukin
voimme tehdä,
kun olemme saaneet
saviseen astiaamme Elävää Vettä.
Voimme antaa astiamme
eli ruumiimme Jumalan käyttöön.


--- Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:1) ---
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
--- Lainaus päättyy ---

Rebekka teki aikamoisen urakan,
kun juotti kamelitkin.

Ja niin sitten kävi,
että Rebekasta tuli
Jumalan kansan äiti.
Siis Jaakobin eli Israelin äiti.

Ja tuon kansan kautta
tuli Elävä Vesi koko maailmaan.
Siis ei pelkästään
Pyhälle kansalle
vaan myös pakanakansoille.

Jumala todella käytti Rebekkaa.
Ilman äidin toimellisuutta,
olisi Iisak siunannut Eesaun.
Mutta se ei ollut Jumalan tahto.

Eli meillä jokaisella
Jeesuksen eli Pelastuksen
vastaanottaneella
on annettavana
elävää vettä.

Raamattupiiraiheemme
eli Roomalaiskirjeen luvun 12
ensimmäinen jae
voi viitata erityisesti
Sanan palvelukseen,
kuten tuolla ensimmäisissä
viesteissäni jo totesinkin.

Tuo
- järjellinen
- toimellinen
- hengellinen
- jne
Jumalanpalvelus
ilmaistaan sanalla
LOGIKOS

Ja sillä on jokin yhteys sanaan
LOGOS = SANA (= Jeesus)

Eli kun me
Jumalan evankeliumia
tavalla tai toisella
saviastiastamme
toisille jaamme,
niin me palvelemme
Jumalaa ja Jeesusta
siten kuin tuo
avausjae (Room 12:1) kehottaa.

Rebekka teki sen
juottamalla kamelitkin.














Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta