Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
11
Eräs uskova pariskunta kertoi kun olivat pikkuhiljaa moittineet Jumalasta, kerran sitten kuuntelivat tämän samaisen laulun, olivat murtuneet ja itkien tehneen parannusta.
12
Sandian kertomuksen myötä soi tämä vanha ihana laulu, jossa on mm. tällainen säkeistö:

Purtenani ompi armo,
armo ikuinen.
Turhaan uhkaa meren tarmo,
viima vihainen.

Laulusta on varmasti versioita tuubissa, alkaa sanoin: Pauhatkoonpa elon meri.
13
Raamattupiiri / Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Uusin viesti kirjoittanut Korpima 28.09.23 - klo:15:00 »
Olen lukemassa Raamattua VT:n puolella Danielin kirjassa:

Lainaus
»Lopulta tuli eteeni Daniel, jonka nimenä on Beltesassar minun jumalani nimen mukaisesti ja jossa asuu pyhien jumalien henki. Minä kerroin hänelle unen: ’Beltesassar, sinä ylin enteidenselittäjä! Minä tiedän, että sinussa asuu pyhien jumalien henki ja ettei mikään salaisuus ole sinulle selittämätön. Kuule uni, jonka olen nähnyt, ja selitä se. (Daniel 4:5-6, https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/DAN.4)

Tästä tuli mieleen ja aikaisemmasta pohdinnasta, että jotenkin tulisi mieltää vielä paremmin Raamatun sivujen ja nykyisen elämän ja ajan vastaavuus. Siis se, että Raamattu ei ole "vain jotain tarinaa", vain myös ajankohtaista nykytodellisuutta omassa elämässä (ja muiden kristittyjen).

Jotenkin helposti sitä lukiessa siirtyy vain "tarinaa seuraamaan", eikä osaa sisäistää sitä omaan nykyhetkeen. Tai ymmärtää sen ihmeteltävyyttä. Ja että sama Jumala ja Henki on ja toimii Raamatun sivuilla ja nykyhetkessä, siis kristityissä. Pitää siis jotenkin erillään ympäröivän nykytodellisuuden ja Raamatun, vaikka ne tietysti ovat samaa hengellistä todellisuutta.

Samoin tuosta Pyhän Hengen temppelinä olosta kyllä tuli mieleeni hieman maallisia ajatuksia. Ihmisillähän on kaikenlaisia biologisia ja psykologisia tarpeita, haluja ja himojakin (vaikka ruumiin himoja ei pitäisi noudattaa). Näitä ei oikein osaa yhdistää ylevään termiin "Pyhän Hengen temppeli" (biologia on biologiaa jne.). Harva kristitty varmaankaan on kuitenkin täysin ylevä, mutta varmasti syntisenä ihmisenä olo on nykyisin ikään kuin sallittua: vain Kristus on Kristus. Esimerkiksi Danielkin oli varmasti syntinen, eikä täydellinen kaikessa ja hänelläkin oli biologiset puolensa.

Hengen ylevyys ja ihmisenä vaeltelun biologisuus ja raadollisuuskin pitää nähdä osana Jumalan suunnitelmaa, jossa ihmisenä olo saa uuden hengellisen ulottuvuuden. Ylhäältä tänne alas, jossa pienet ihmiset elelevät.
14
 
Kun noina aikoina, mista kirjoitin, vaikeroin tuntemattomien tunteiden hämmennyksessä ja pelkäsin että Jumalakin oli jättänyt minut, sain ikäänkuin näyn rukouspiirissä.

Oli kaunis aurinkoinen tyyni päivä ja kuvassa oli tyynin veden pinta. Vedessä vasemmalta oikealle lipui pienen pieni purjevene, mikä näytti tietävän päämääränsä ja se tasaisesti rauhallisesti lipun järveä pitkä päämääräänsä.

Minä pienessä veneessä yksin, ei siihen olisi toista mahtunutkaan ja siinä kauniissa rauhallisessa tilanteessa, minä olin täysin epätoivoinen ja hämmentynyt ja lähinnä vedin hiuksiani epätoivossa ja  vene lipui hiljalleen päämääräänsä kohti.

Veneessa oli merkattu veneen nimi, se oli ARMO.

Kuva oli lähes huvittava, kun minun mielialani ei ollenkaan ollut harmoniassa sen tilanteen kanssa. ::)

Sain hyvin vahvan lohdutuksen ja vakuuden tuosta, että Jumala näkee koko tilanteeni ja hän on hallinnassa ja minä olen siis turvassa.
15
Niin. ja ideana mielestäni on, että ihminen sallii itsensä kokea erilaisia tunteita, negatiivisiakin ja toteaa että ne tunteet eivät ole sama kuin sinä. EIkä tietty ajatuksetkaan ole sama kuin sinä. Ne ovat vain ajatuksia ja tunteita.


Muistan kun molemmat vanhempani kuolivat kolmen kuukauden sisällä, en todellakaan tiennyt mitä tuntea. En osannut muuta kuin yrittää jatkaa elämää vanhaan rataan, mutta joku jarrutti siinä.
Ja aloin saamaan paniikkikohtauksia kun yritin mennä nukkumaan. Ne oli enemmänkin ns. night terrors, koska näin puoliunessa melko kauhean mielikuvan mikä mieleni oli luonut ja aiheutti paniikin. Olin ihan lukossa, en tiennyt mihin suuntaan mennä ja miten.

Ainakin ulkoapäin sattumanvaraiset pienet tapahtumat antoivat minulle pikkuhiljaa avaimet tuon purkamiseen. Sitä kautta aloin pikkuhiljaa tiedostamaan hyvin vahvan surun, tai mielestäni se oli enemmänkin epätoivoa. Rankka tunne. Ei toivottomuutta vaan epätoivoa.

Eräs usalainen artisti laulaa laulun mikä ilmensi hyvin tuota tunnetta. Laulaja oli kolmekymppinen nainen.
Kun tyttäreni kuuli sen laulun, hän huomautti, että kuulostaa kuin tuo tyttö oli kuolemassa.
Tytär oli vain jotain 8 tai 9 vuotias.

Hoksasin hassun asian, "tuo tyttö" , siis se laulaja oli niin rohkea että uskalsi kokea ja ilmaista tuon syvän surun, paremminkin epätoivon. Tajusin, että höh, tuo tyttö on rohkeampi kuin mä. :-[ :-[

Sitä kautta opin itsekin tuntemaan nutun alla olevan syvän surun/epätoivon.  8) En halunnut olla pelkuri tuon tytön rinnalla.

Sitä kautta night terrors loppuivat. Onneksi.
16
Raamattupiiri / Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Uusin viesti kirjoittanut Korpima 27.09.23 - klo:23:35 »
Tämä jae tuli vastaan ja onhan se tiivistetysti ja hyvin sanottu, kun sitä vähän mietiskelee:

Lainaus
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. (Jaakob 1:17, https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JAS.1)

Aiheuttaa eräänlaista sense of wonder -fiilistä. Hyvä jos Raamatun tutkimiseen saisi enemmän tällaista ihmetystä, syvää kunnioitusta tai hämmennystäkin aiheuttavaa. Onhan kaikki hyvin ihmeellistä.

Luomakunnan ja Raamatun mysteerit!
17
Kyllähän etenkin "pään sisäisissä taisteluissa" ja ikävissä ajatuksissa usein kannattaa vain sanoa "pöh" ja jatkaa eteenpäin parempaan. Eikä märehtiä kaikkia juttuja. Lutherilla taisi olla ajatus, että ajatukset ovat kuin lintuja, jotka lentelevät, mutta niiden ei kannata antaa tehdä pesää.

Ainakin itselläni kaikenlaisia ajatuksia esiintyy, samoin myös asioiden luovaa yhdistelyä. Eikä kaikkia - tai useimpia - ajatuksia kannata olla kovin vakavasti. Hieman eräänlaista painetta ajatusmaailman hallintaan tuo se, että Jumala näkee ja tuomitsee kaiken - mutta onneksi on myös armoa.

Eli "ääk, mikä kamala ajatus / mitähän Jumala tästä ajattelee? / vältä ajatusta, vältä, vältä! / nolous, nolous, vastusta, vastusta!" Ja huonona lopputuloksena ajatus jumahtaa päähän pitkäksi aikaa ja kerää kaikenlaista muuta roskaa. Tästä voi päästä eroon rentoutumalla ja ottamalla ajatuksensa vähemmän vakavasti.

Siinä tuo ACT-terapian malli (ymmärtääkseni, luin Wikipediasta) erottaa tarkkaileva tietoinen minä ja ajatukset (ja muistikuvat) toisistaan on järkevä. Ajatuksia ja muistikuvia tulee ja menee, mutta voin hyväksyä niistä osan ja pyrkiä tietoisesti kohti parempaa.

Ajatukseni eivät ole minä, eikä kaikkia ei-haluttuja ajatuksia tarvitse ottaa vakavasti. Muuten ne ikävyydet vasta alkavatkin elämään pään sisällä (jumiutuvat OCD-tyyliin, joskus on käynyt), jos painoarvoa laittaa liikaa.
18
Yleinen keskustelu / Vs: Kristillinen seurustelu/parisuhde/avioliitto/seksuaalisuus
« Uusin viesti kirjoittanut Korpima 27.09.23 - klo:12:36 »
Yksi pariutuminen ja avioliitto oli kun Ruut makasi sukulunastaja Boasin jalkopäässä (Ruutin kirja).

Lainaus
Puolenyön aikoihin Boas hätkähti hereille, hapuili ympärilleen ja huomasi, että hänen jalkopäässään makasi nainen. Hän kysyi: »Kuka sinä olet?» Ruut vastasi: »Olen Ruut, sinun palvelijattaresi. Ota minut suojaasi, olethan perheemme lunastaja.» (Ruut 3:8-9, https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/RUT.3)

Varmaan muitakin kohtia voi olla Raamatussa, ei nyt tule mieleen.

Avioliittoa koskevia jakeita on koottu (englanniksi) esim. tälle sivulle: https://www.openbible.info/topics/marriage

Wikipediassa on näköjään aika pitkä sivu kristillisestä avioliitosta  (englanniksi): https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_views_on_marriage

Toiselle Wikipedia-sivulle on koottu ajatuksia haureudesta ja myös miten hyvin tai huonosti käytännössä kristillinen opetus toteutuu (https://en.wikipedia.org/wiki/Fornication#Christianity, Statistics and Studies -kohdassa):

Lainaus
Kirjassaan Forbidden Fruit: Sex & Religion in the Lives of American Teenagers, sosiologi Mark Regnerus toteaa, että "evankeliset kristityt teini-ikäiset ovat menettäneet neitsyytensä todennäköisemmin aikaisemmin kuin protestantit. He alkavat harrastaa seksiä keskimäärin 16,3-vuotiaina, ja heillä on muita uskonnollisia ryhmiä todennäköisemmin ollut kolme tai useampia seksikumppaneita 17-vuotiaana."[180] [...]

Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa, National Survey of Reproductive and Contraceptive Knowledge, todettiin, että 80 prosenttia 18-29-vuotiaista amerikkalaisista nuorista evankelisista kristityistä harrastaa esiaviollista seksiä. (Suom. DeepL.com.)

Käytännössä siis on varmaan harvinaista kristittyjenkin keskuudessa, että pidättäydytään ja odotetaan vasta avioliittoon.

Toisaalta:

Lainaus
Vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan 56 prosenttia 18-29-vuotiaista naimattomista evankelisista kristityistä ei ollut koskaan ollut seksuaalisesti aktiivinen. Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, tässä tutkimuksessa ei luotettu siihen, että vastaajat vain määrittelivät itsensä " evankelisiksi", vaan heidän oli myös käytävä protestanttisessa seurakunnassa vähintään kerran kuukaudessa, uskottava, että he pääsevät taivaaseen kuoltuaan, koska he ovat hyväksyneet Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen, oltava täysin samaa mieltä siitä, että Raamattu on Jumalan kirjoitettu sana ja että sen opetukset ovat täsmällisiä, että henkilökohtainen sitoumus Jeesukseen Kristukseen on edelleen tärkeä heidän elämässään, että ikuinen pelastus on mahdollinen vain Jeesuksen Kristuksen kautta ja että heillä on henkilökohtainen vastuu kertoa muille uskonnollisesta vakaumuksestaan. [183] Samassa tutkimuksessa havaittiin myös, että korkeampi uskonnollisuus, jota mitattiin Raamatun lukemisen tiheydellä, korreloi alhaisemman avioliiton ulkopuolisen seksuaalisuuden määrän kanssa. (Suom. DeepL.com.)

Ilmeisesti siis kristittyjen seksuaalimoraali on aika vapaata (kuin maailmassa yleensä), mutta vakavammin uskontoonsa suhtautuvien keskuudessa (kuten Raamattua omatoimisesti lukevien) moraali on tiukempi. Jos  ottaa uskonsa vakavasti ja siihen perehtyy, niin sitä pyrkii myös noudattamaan. Kristittyjä on siis monenlaisia.

***

Bruce Charltonilla oli muistaakseni ajatus, jonka mukaan seksuaalisuutta voimakkaampi motivaatio voi olla vain uskonnollisuus ("If you are not religious, you are a sex-addict", myös kirjoitus "Imposing sexual values").

Lainaus
Seksi on näin ollen osoittautunut tehokkaimmaksi yksittäiseksi lyömäaseeksi, jota on käytetty uskonnon jäljellä olevia osia vastaan; se on lähes varmasti vastuussa suurimmasta osasta luopumusepidemiasta, joka on viimeisten sukupolvien aikana koetellut ja tuhonnut ensin lännen ja sitten koko maailman. (https://charltonteaching.blogspot.com/2022/05/imposing-sexual-values.html)  (Suom. DeepL.com.)

Lainaus
Tällaisessa seksuaalisesti addiktoituneiden ihmisten maailmassa, jota seksuaaliset energiat ohjaavat, mutta joka on kuitenkin ilmeinen ja todellakin sokea tälle tosiasialle, ainoat "ongelmaihmiset" ovat ne, jotka yrittävät hallita, rajoittaa, hillitä ja keskittää seksuaalisuutta: eli (harvat, jäljellä olevat) uskonnolliset.

Uskonnolliset ovat nyt ainoat ihmiset, jotka nimenomaisesti tunnustavat seksin siksi, mitä se on - valtavan voimakkaaksi voimaksi, potentiaalisesti ylivoimaiseksi riippuvuudeksi, henkilökohtaisen energian tärkeimmäksi lähteeksi; siis joksikin, mitä on (jos se ei halua ottaa valtaa) muokattava ja selkiytettävä.

Siksi seksiriippuvainen enemmistö pitää seksuaalisesti rajoittunutta uskonnollista vähemmistöä seksipakkomielteisenä! (https://charltonteaching.blogspot.com/2013/03/if-you-are-not-religious-you-are-sex.html)  (Suom. DeepL.com.)

Tässä siis ehkä nämä motivaatiot kamppailevat ja joskus usko voittaa, joskus seksuaalisuus. Tai jos on nuori, niin ehkä ei ole edes perehtynyt kristilliseen opetukseen tai se ei pysy mielessä hormonien hyrrätessä.

Tai ajattelee "realistisesti" että koska maailma on tämä, niin seksiä on "pakko harrastaa" esiaviollisesti, muuten mistään ei tule mitään (ei pariudu koskaan). Tilanteita lienee monenlaisia. Suhtautuako tähän lipsumiseen sitten ymmärtäväisesti (elämä on elämää, nuoret on nuoria, maailma on maailma) vai Jumalan standardeja tiukasti noudattaen (elostelu on elostelua, haureus on haureutta, Pyhän Hengen temppelin sotkeminen on sotkemista)...
19
Yleinen keskustelu / Vs: Kristillinen seurustelu/parisuhde/avioliitto/seksuaalisuus
« Uusin viesti kirjoittanut Janne 26.09.23 - klo:23:50 »
Ennen oli helpompaa kun maailma luotiin. Alussa oli vain vähän ihmisiä. Aatamista ja Eevasta lähti ihmiskunta, niin oli helppo pariutua ja alkaa täyttämään maata ihmisillä. Meni aikaa kauan kun oli niin paljon, että olikin jo valinnan vaikeutta ja kaikkea muuta sähläämistä mitä tulee parisuhteen muodostamiseen,
20
Yleinen keskustelu / Vs: Kristillinen seurustelu/parisuhde/avioliitto/seksuaalisuus
« Uusin viesti kirjoittanut Korpima 26.09.23 - klo:16:34 »
Enpä oikeastaan tiedä tai muista, miten tuo rakastumisen prosessi etenee. Lueskelin jonkin matkaa jotain verkkosivua, jossa kerrottiin noista rakastumishormoneista.

Mutta pitäisi perehtyä paremmin, jotta osaisi sanoa mitään selkeää. Minulla on kirjahyllyssä esim. Bussin Halun evoluutio -kirja, mutta vähänpä muistan sisällöstä...

Olisihan se kiehtovaa, jos joku todella rakastuisi minuun (minuun, mitä egoismia!) ja se pysyisi yllä. Voiko ihmistä rakastaa? Voiko minua rakastaa? Siis romanttisessakin mielessä. Ja onko se kuitenkin lopulta pinnallista tunnerakastumista pääasiassa ulkonäköön ja hormonimyrskyä, joka päättyy kun alkuhuuman jälkeen syntinen todellisuus paljastuu.

Ei erityisen hengellistä kuulosta.

Hauska kohta ihastumista käsittelevästä jutusta (https://www.terve.fi/artikkelit/ihastuminen-mita-se-on):

Lainaus
Myös oma naama miellyttää ihmistä kovasti. ”Vau, onpas siinä upeannäköinen tyyppi”, totesi moni amerikkalaisen testiryhmän jäsen, kun heille näytettiin heidän omista kasvoistaan vastakkaiseksi sukupuoleksi tietokonekäsiteltyä kuvaa.

No, kai se ihastuminen ja alkurakkaus usein voi muuttua kiintymysrakkaudeksi.

Ehkä se agape-rakkaus on vain todellista, muu on matalaa ja lihallista, tähtää vain lajin säilymiseen?

***

Kävin tänään katsomassa Kaurismäen Kuolleet lehdet -filmin. Siinäkin oli romanssi kyseessä.

Raamatun pariutumisesta tulee lähinnä mieleen se joku kohta, jossa Iisakille haettiin vaimo (Rebekka)  kaivolta (näköjään 1. Mooseksen kirja 24). Ja kuningas Daavid ja Batsheban kylpeminen. Laulujen laulussa on suhteen kuvailua.
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10