Onhan tuossa parin etsiskelyssä ja valikoinnissa miettimistä. Ja tokihan on totta, että harva haluaa pariutua kovin ongelmallisen tapauksen kanssa (persoonallisuushäiriö tms.).

En itsekään tiedä, onko minusta välttämättä avioliittoon tai pitempäänkään parisuhteeseen, kokemusta on kuitenkin kohtuullisen vähän. Ei oikein voi tietää. Ominaisuuksia on erilaisia, eikä tiedä, mitä toinen sietää tai mistä pitää tai pitää ehdottomana einä.

Lueskelin tuolta Vauva.fi-foorumilta ketjua "Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?", jossa oli ihan mielenkiintoista keskustelua ihmisten kriteereistä ja kokemuksista, pääasiassa ei kylläkään hengellistä sellaista. Esim. itsevarmuuden puute, hajut, sukupuolitaudit, seksi ei toimi, fyysiset mieltymykset, käyttäytyminen ja keskustelunaiheet...

Seksuaaliseen yhteensopivuuteen ja elämänhallintaan liittyviä syitä ainakin oli. Onhan kristillisessä avioliitossa varmaankin hieman ongelmallista se, jos "värkit" eivät oikein toimi yhteen (esim. kokoskaalan ääripäät; ei mahdu, ei tunnu missään). Eikä sitä voi kokeilla etukäteenkään. Elleivät sitten insinöörit kehitä jotain mittauslaitetta? 

Toisaalta saattaahan nykymaailman seksuaalisuuden korostaminen olla liiallista, pääasia olisi lasten teko ja seksuaalinen yhteensopivuus vain pieni seikka avioliitossa. Raamatun Laulujen laulu piirtää hieman erilaista kuvaa, mutta voihan osassa kristillisistä avioliitoista lopputulos olla pettymys tällä osa-alueella. "Ei toimikaan oikein, elämän traagisuutta."