En pidä puhelinta juuri koskaan mukanani, kun lähden asunnosta ulos.
Puhelimeni on hyvin vanha (Lumia), päivityksiä ei ole saanut vuosiin.
Se ei edes enää ole älypuhelimena, koska en pidä siinä SIM-korttia (nettiin yhdistävää).
Kotona se toimii siis vain puhelimena, ei tietokoneena.
Minulla on jonkinlainen kieroutuneen käänteinen puhelinneuroosi.
Kavahdan puhelimen käyttöä.
Siksi lähestyn ihmisiä ja muita kohteita aina sähköpostilla,
kun se vain on mahdollista.
Puhelimella soittaminen tarkoittaa minulle jonkinlaiseen vaaraan antautumista tai hälytystilan asettamista.
Ja kun puhelin soi ja vastaan, olen automaattisesti kielteisen varautunut.
Tämä vamma on vaivannut minua koko aikuisikäni, vaikka monissa työtehtävissä
asioita olikin jatkuvasti hoidettava puhelimitse.
Silloinkin kärsin.