Kirjoittaja Aihe: Yleinen raamatunlukuketju  (Luettu 20528 kertaa)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6531
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #180 : 10.06.23 - klo:18:26 »
Olen ollut heikko Raamatun lukemisessa viime päivinä. Jotenkin on olemus täynnä kaikkea sitä mitä on joutunut käymään läpi, että en ollut avoin uusille ajatuksille.
Töissä on mennyt melko hyvin ja sain jopa kiitoksiakin viime viikon jotoksista siellä, kun oli paljon töitä ja sain ne suoritettua.
Mutta sen seurauksena olen melko turta.
Yleensä luen aamulla psalmeja ja painan mieleeni jonkin psalmin kohdan, minkä varassa rohkenen menemään sinä päivänä töihin.

On myös tunnustettava, että olen hautautunut katsomaan korealaisia TV sarjoja mitkä ovat hyvin herkkiä ja positiivisia.  Auttaa unohtamaan vankilaelämän.

Mutta tiedän, että Jumalan sanasta vain saan elämän.

Poissa Opo

  • Viestejä: 394
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #181 : 10.06.23 - klo:21:35 »
Näin juuri se on. Ilman Elämän Leipää emme jaksa, vaikka saisimmekin kiitoksia maailmasta.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6531
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #182 : 11.06.23 - klo:16:51 »
Muuten tajusin juuri, että kun jakaa toisille mitä on saanut Raamatusta, se vahvistaa itseäkin.
Siinä kertaa Raamatun opetuksia mielessään, kun kertoo toisille.

Lupasin itselleni, että tänä aamuna luen Raamattua ja laitan kaiken muun sivuun.

1. Mooses 21: 33 pomppasi silmiin lukiessani sitä lukua.
Aabraham istutti puun siihen missä silloin oli, ja "huusi siinä avuksi Herran, iankaikkisen Jumalan nimeä".

Jotenkin oli helppo samastua tuohon. Jatkuvasti kohtaa uusia arvaamattomia tilanteita joiden hallintaan tarvittava informaatio on itsellä vähissä ja panokset ovat sen verran isoja, että ei ole oikein varaa epäonnistua. :-[

Siinä tilanteessa jää ainoastaan Jumalan apu jäljelle. Ellei Jumala ohjaa, neuvo ja auta, en tiedä mitä tapahtuisi.




Poissa Korpima

  • Viestejä: 1327
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #183 : 11.06.23 - klo:20:55 »
Muuten tajusin juuri, että kun jakaa toisille mitä on saanut Raamatusta, se vahvistaa itseäkin.
Siinä kertaa Raamatun opetuksia mielessään, kun kertoo toisille.

Tätä varten täälläkin kirjoittelu on tuntunut hyödylliseltä: vaikka uskookin, niin aivot ja hermoradat pitäisi yrittää saada myös mahdollisimman "kristilliseen kuosiin." Jo pelkän Jeesus Kristus -sanaparin kirjoittaminen ruudulle ja sen lyhyt miettiminen tuntuu hyvältä harjoitukselta. Siis isän, pojan ja Pyhän Hengen muistaminen ja Raamatun juttujen käsittely muistissa ja muistikuvissa. Kirjoittelu auttaa muistamaan (toistoja tulee) ja oma ajattelu ehkä vähän kehittyy (toivottavasti, parhaimmillaan).

Lukemista, päässä pyörittelyä ja kirjoittamista, kaikkia siis.

Huomasin muuten lukiessani jotakin Luther-sitaattia, että oivalsin ehkä hieman paremmin asioita. Hänelläkin on varmasti arvonsa myös Raamatun selittäjänä; Luther on kuitenkin ajallisesti ja kulttuurisesti lähempänä kuin alkuperäinen Raamatun teksti. Luin joskus yhden Lutherin kirjan, mutta ei tuolloin sisäistynyt kovinkaan hyvin.
« Viimeksi muokattu: 11.06.23 - klo:21:10 kirjoittanut Korpima »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6531
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #184 : 24.07.23 - klo:14:17 »
Sain eilen aimoannoksen Jumalan sanan ravintoa seurakunnassa. Pastori puhui Apostolien tekojen 3. luvun alusta missä Jeesus Pietarin kautta paransi miehen joka oli ollut rampa koko elämänsä.

Jatkoin siitä itsekseni lukua eteenpäin ja tulin syvästi vaikuttuneeksi Pietarin puheesta temppelissä.
Hän sanoi suoraan juutalaisille: "Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jumalan, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonte te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitten Pyhän ja Vanhurskaanja ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitteö hänet Jumala on herättänyt kuolleista ja me olemme sen todistajat"


Hyvin suoraan ja koko VTiin pohjautuen Pietari sanoi juutalaisille, että Jeesus on Jumalan Poika, Messias.

Teki minuun vahvan vaikutuksen kun olen juuri lukenut Aabrahin ja Iisakin elämästä ja miten Jumala oli heidän kanssaan.




Poissa Korpima

  • Viestejä: 1327
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #185 : 24.07.23 - klo:17:28 »
Teki minuun vahvan vaikutuksen kun olen juuri lukenut Aabrahin ja Iisakin elämästä ja miten Jumala oli heidän kanssaan.

Tämä tavallaan kaksijakoisuus on minusta mielenkiintoista: joidenkin kanssa Jumala on, kun taas yleensä profeetat ja Kristuskin tapetaan kansanjoukkojen toimesta. Myötäsukaisuus vs. väkivaltainen vastustus.

Olen nyt Jeremian kirjassa ja siinäkin tulee esiin, että viestin vastaanotto kansan keskuudessa on hyvin vihamielinen tai siihen ei kiinnitetä huomiota. Toisaalta itse Jeremiahan on Jumalan profeetta eli "Jumalan kanssa".

Enkä nyt sitten tiedä milloin ja miksi joku ihminen on Jumalan kanssa tai Jumalan sanaa vastaan. Varmaan joskus itsekin on mielentilassa, jolloin synnin esille nostaminen tuntuu pahalta ja voi herättää vastustusta Jumalaakin kohtaan.

Mutta toivottavasti tästä pääsee yli ja muistaa että Jumala on todellakin Jumala: hän tietää, hänen tarkoituksensa ovat hyvät ja totuudelliset. Ihmisessä on vikaa monin tavoin, ja se kannattaa realistisesti myöntää ja tunnustaa.

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #186 : 24.07.23 - klo:20:45 »
Olen ajatellut tuota samaa mitä Korpima ja tullut päätelmään, että tässä(kin) asiassa on parasta minun nöyrtyä Jumalan edessä näiden mietteiden kanssa, sillä Jumala säätää kaiken. Siinä mielessä nöyrtyä, että tyydyn siihen, miten elämänkulku menee Herran omien kohdalla, sekä omassa elämässä sen enempää ihmettelemättä. Tämä nörtymis-aihe on ollut muutenkin mielessäni pidemmän aikaa.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6531
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #187 : 25.07.23 - klo:00:51 »
Teki minuun vahvan vaikutuksen kun olen juuri lukenut Aabrahin ja Iisakin elämästä ja miten Jumala oli heidän kanssaan.

Tämä tavallaan kaksijakoisuus on minusta mielenkiintoista: joidenkin kanssa Jumala on, kun taas yleensä profeetat ja Kristuskin tapetaan kansanjoukkojen toimesta. Myötäsukaisuus vs. väkivaltainen vastustus.

Olen nyt Jeremian kirjassa ja siinäkin tulee esiin, että viestin vastaanotto kansan keskuudessa on hyvin vihamielinen tai siihen ei kiinnitetä huomiota. Toisaalta itse Jeremiahan on Jumalan profeetta eli "Jumalan kanssa".

Enkä nyt sitten tiedä milloin ja miksi joku ihminen on Jumalan kanssa tai Jumalan sanaa vastaan. Varmaan joskus itsekin on mielentilassa, jolloin synnin esille nostaminen tuntuu pahalta ja voi herättää vastustusta Jumalaakin kohtaan.

Mutta toivottavasti tästä pääsee yli ja muistaa että Jumala on todellakin Jumala: hän tietää, hänen tarkoituksensa ovat hyvät ja totuudelliset. Ihmisessä on vikaa monin tavoin, ja se kannattaa realistisesti myöntää ja tunnustaa.


En ole ihan varma millä tavalla pohdit ilmaisua "Jumalan kanssa". Tarkoitatko sillä elämä luistaa hyvin?

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1327
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #188 : 25.07.23 - klo:10:51 »
En ole ihan varma millä tavalla pohdit ilmaisua "Jumalan kanssa". Tarkoitatko sillä elämä luistaa hyvin?

En varsinaisesti, vaan ehkä enemmänkin tarkoitin esim. rukouselämää ja pyrkimystä Jumalan tahdon noudattamiseen. Jumalan huomioimista elämässään.

Tässä varmaankin profeetta - Jumalan viestin välittäjä - kuten Jeremia ja tavallisempi nykykristitty ovat aika erilaisessa asemassa. Profeetta on vielä paljon enemmän ja läheisemmin Jumalan kanssa tekemisissä kuin peruskristitty, luulisin. Heillä on tietty tehtävä Jumalalta.

Profeetoillahan ei mennyt yleensä mitenkään hyvin, vaikka varjelusta oli myös. Tai ainakin tietyllä tavalla profeetta varmaankin tietää tai hänelle kerrotaan enemmän Jumalan ajatuksista/tahdosta omassa tilanteessaan, veikkaan.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6531
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #189 : 25.07.23 - klo:14:10 »
Juu, tietty.
Jumala kai sai sen aikaan. :) Helppo sanoa, ja varmaan silti oikein. ::)

Jeremia on lempikirjani Raamatussa, tai ehkä useimmiten palaan siihen ja/tai olen tullut syvästi puhutelluksi sen kautta.
Uskaltaisin sanoa, että se pelasti minut tuholta vuosia sitten.

Aiheutti sen, että mitä elämässäni slloin olikaan, nöyrryin sen kaiken keskellä kuuntelemaan Jumala ja Hän nosti minut tilanteesta missä olisin  elämän olosuhteiden hallitsemattomuuden takia olisin hyvin voinut päätyä johonkin aivan muuhun kuin siihen, mitä minulla nyt on. Ja se olisi ollut minulle syvä tappio.

Ne sanat mitkä Jumala puhui Jeremialle että hän tekee tämän otsasta timantin kovan tuli minulle hyvin tärkeäksi.
Toisaalta sitten se kohta, missä Jeremia muistaakseni kaivossa ollessaan valitti kutsumustaan Jumalalle ja Jumala vastasi hänelle ikäänkuin päin naamaa. Mahtava kohta!  :) Olisikohan ollut luvussa 39.

Jumalan sanat olivat jotenkin seuraavasti: "jos tuot esille jaloa, et arvotonta, saat olla minun suuni".

Ja tietty sitten Jeremian viesti siitä, että Israelin uskottomuus Herralle oli merkittävä ellei ainoa syy heidän kurjaan tilanteeseensa. Ja siihen siis on vain yksi lääke.

« Viimeksi muokattu: 25.07.23 - klo:14:20 kirjoittanut sandia »

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #190 : 25.07.23 - klo:17:07 »
Laitan nyt tän pohtimiseni tähän. Tuo Fil. 2. luku on niin puhutteleva. Jumalan sana on siitä ihmeellinen, että kun ihmisenä kokee mahdottomuutta sen edessä, se osoittaa eävyytensä, koska on elävä sana Hengessä. Näin jokaisen kohdalla, joka haluaa ojentautua sen mukaan. Ja vaikka elämä menisi niin, ettei lupaukset täyttyisi elämässä, rukouksiin ei tulisi vastauksia, arki olisi kärsimystä ja tuskaa, Jumalan sana ei lakkaa olemasta totuus, eikä varteenottamisen väärti.

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Se koko Fil. 2. luku on jotain huikeaa. Ensimmäinen lause on kuitenkin jo luokassa: ihmiselle mahdotonta. Tämä luku nousi taas kirkkaana mieleen, kun facessa eräs itseään Jumalan ääneksi tituleeraava ilmoitti totuutena, että koska Jeesus otti orjan muodon, hänen ihonvärinsä oli tumma. Ei siis edes juutalainen kelpaa, vaan päiväntasaajan väen kaltaisen tumma täytyi olla, koska orjat olivat tummaihoisia.

Kaikkea siis on, varsinkin faceen mahtuu. Tuota orjan muotoa aloin miettimään, mitä kaikkea se tarkoittaa. Tarkoittaako se kaikkien palvelijana olemista, Jeesushan ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan oman henkensä. Hän otti päälleen ihmiskunnan synnit, rangaistus kohtasi häntä ja hän kuoli syntiuhrina ja sovitti koko maailman synnit. Hänet tehtiin synniksi. Luvussa sanotaan, että Jeesus nöyrryytti itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti.

Luvussa jatketaan: sen tähden on Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Meille ihmisille sanotaan toisaalla "nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alla, että hän ajallaan teidät korottaisi." Oman kokemuksen pohjalta totean, että en tiedä, kuinka monta nöyrtymistä Jumalan edessä on tullut koettua, mutta silti kun tilanteita tulee, nöyrtyminen tulee monesti vasta viimeisenä mieleen, ja sitten vasta, kun Jumalan Henki puuttuu tilanteeseen.

Luvun alussa on upea kehotus rakkaudesta, samanmielisyydestä, lohdutuksesta ym. Tulee mieleen, että "Kristuksen orjuus" ilmenee noin. Siihen tarvittaneen yksi jos toinenkin nöyrtyminen ja oppimiskokemus. Evankeliumissa Jeesuksen kehotus "ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta" voisiko tarkoittaa tuota samaa, kehotuksena Kristuksen mielenlaatuun, orjan muodon ottamiseen.

Tämä kaikki perustautuu armoon, joka kasvattaa, ja jossa me nyt olemme.

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1327
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #191 : 26.07.23 - klo:12:57 »
Luvun alussa on upea kehotus rakkaudesta, samanmielisyydestä, lohdutuksesta ym. Tulee mieleen, että "Kristuksen orjuus" ilmenee noin. Siihen tarvittaneen yksi jos toinenkin nöyrtyminen ja oppimiskokemus.

Vähän mietin toisaalla kuvaamani pyöräilyonnettomuustapahtuman (http://puimatanner.net/index.php?topic=1308.msg62270#msg62270) seurauksena, miten hengellinen oppiminen tapahtuu - tai pitäisi tapahtua. Paras tilannehan olisi, jos lukisi kerran Raamatusta laupiaasta samarialaisesta ja sen jälkeen aina tekisi vastaavissa tilanteissa niin. Tai vaikka vuorisaarnan ja sen jälkeen tekisi niin. Mutta valitettavasti ei tunnu menevän ihan niin, ainakaan omalla kohdalla.

Olemassa on termi siirtovaikutus (https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtovaikutus, transfer of learning, engl.: https://en.wikipedia.org/wiki/Transfer_of_learning). Sillä kuvataan "yhdessä tilanteessa opittujen tietojen tai taitojen soveltamista jossakin toisessa tilanteessa."

Lainaus
"Oppijat voivat lisätä siirtovaikutusta tehokkaan harjoittelun  [arkielämä, vastaan tulevat tilanteet] ja tietämyksen abstrahoinnin avulla [jossakin lain yhteydessä muistaakseni oli, että sitä mietittiin päivin ja öin, psalmi 1:2 "...ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!"]. Abstrahointi on prosessi, jossa tarkastelemme kokemuksiamme samankaltaisuuksien löytämiseksi. Tiedon abstrahointimenetelmiin kuuluvat opitun perimmäisten periaatteiden etsiminen [lähimmäisyydenrakkaus, kultainen sääntö], mallien luominen sekä analogioiden ja metaforien tunnistaminen, jotka kaikki auttavat luomaan assosiaatioita ja edistävät siirtoa." (Suom. DeepL.com, https://en.wikipedia.org/wiki/Transfer_of_learning)

Voikin valitettavasti olla, että pelkkä Raamatusta lukeminen ei aina riitä, vaan tarvitaan käytännön tilanteita. Teoria (Raamatun opetus) ja käytäntö (arkielämän tilanteet) eivät yhdisty heti. Ja käytännön tilanteitakin on erilaisia ja ne saattavat tapahtua ajallisesti kaukana toisistaan, jolloin hyvää oppimista ei tapahdu - välillä asiat taas unohtuvat. Mielikuvaharjoittelu tai vaikka tietokonepeli ("Laupias samarilainen -simulaattori") voisi auttaa.

Mutta aina voi yrittää, erehtyä ja yrittää uudelleen. Vähän kuin se anteeksiantaminen, jota pitäisi tehdä 77 kertaa. Vaikka vähän noloahan se on tunnustaa taas epäonnistuneensa. Täydellisyys on kaukana.
« Viimeksi muokattu: 26.07.23 - klo:13:17 kirjoittanut Korpima »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6531
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #192 : 26.07.23 - klo:14:16 »
Korpiman viesti toi minulle mieleen aiemman kommenttini kokemuksesta, missä aloin lukea evankeliumeja siten, että oppisin Hänestä, jonka elämästä ja puheista ne kertovat. Varsinkin Vuorisaarna on tehnyt minuun vahvan vaikutuksen.  Se kertoo lähestymistavasta elämään ja miten Jeesus todella keskittyi hetkittäiseen elämään ja siihen miten jokaisessa tilanteessa meillä on valinnan paikka sen suhteen, mistä perspektiivistä asioita ajatelemme ja sitten toimimme.

Meillä ei ole kuin juuri se hetki mitä elämämme ja juuri siinä on valinnan paikka miten asiaan suhtaudumme.

Itse asiassa en tarkoittanut ihan tuota mitä kirjoitin, en ole ihan noin ikinä ennen ajatellut. ??? :-\

Tajusin sen vasta nyt. ;D

Jännä miten sitten kuitenkin on niin helppo ohittaa Jeesuksen sanat ja toimia ikäänkuin niitä ei edes olisi.

Jeesuksen sanat eivät ole lakeja tai käskyjä. Hän selvästi ilmoitti puhuvansa totuuden. Ja olevansa Totuus.

Vuorisaarnan lopussa hän kertoi vertauksen miehestä joka rakensi talonsa kalliolle ja toinen hiekalle, ja mainitsi, että ne kaksi erottaa siitä miten suhtautuvat siihen mitä Jeesus heille opetti.

Jeesus on hyvin kohti tuleva.

Helena mainitsi Raamatun kohdan, missä on kehotus nöyrtyä Jumalan väkevän käden alla.
Sekin oli mielessä kun kirjoitin viestiä.
« Viimeksi muokattu: 26.07.23 - klo:22:46 kirjoittanut sandia »

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1327
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #193 : 26.07.23 - klo:19:22 »
Meillä ei ole kuin juuri se hetki mitä elämämme ja juuri siinä on valinnan paikka miten asiaan suhtaudumme.

Onhan tosiaan tuo ajan merkityskin tärkeä. Aikaa on rajallisesti, sitä voi käyttää hyvin tai huonosti. Sen ottaa helposti itsestäänselvyytenä.

Katselin juuri äsken ortodoksipappi isä Spyrodonin videon (Signs of the End), jossa aika myös mainittiin (kohdasta noin 5:30):

Lainaus
hän kutsuu meitä tekemään parannuksen synneistämme.
Hän antaa meille tämän ajan nyt tämän ajan
tehdä parannus kuullaksemme hänen äänensä
tämä kallisarvoinen aika, joka hupenee
joka kulkee sormiemme läpi, jota me
pidämme itsestäänselvyytenä
, että maailma kaipaa
täyttää häiriötekijöillä ja huvituksilla
kallisarvoista aikaa, jonka annamme pois
turhaan
meidän on tunnustettava ajan arvo
itse
Elämämme aika, jonka Jumala on meille antanut
meille armonsa merkkinä tilaisuuden.
katua tätä arvokasta aikaa
kukaan meistä ei tiedä kuolemamme hetkeä
ja kun se löytää meidät
meillä ei ole enää aikaa, emme enää
enää tämän elämän aikaa
kun siirrymme ikuisuuteen, kuinka moni
meistä katsoo taaksepäin
ja kauhistuu sitä, mitä teimme ajalla,
jonka Jumala antoi meille
joten älkäämme tuhlatko tätä arvokasta lahjaa...
aikaa

aika
joka ei tule koskaan enää
kuolema ei ole yllätys

Sitä ennen katselin toisen fysikaalisemman "maailmanloppuvideon" Maan napojen siirtymisestä (China Worried About The Pole Shift). Maailmanloppua kerrakseen, hengellistä, henkilökohtaista ja maailmanaikakausien vaihtumista.

Vaikka onhan Raamatussakin monenlaista maailmanloppua antikristuksineen ja alkuaineiden sulamisineen (tjsp.). Loppu on tulossa ennemmin tai myöhemmin, aikaa on itse kullakin rajallisesti. Voi yrittää tehdä mahdollisimman hyviä valintoja ja kurssin oikaisemista. Kuolema voi koittaa huomenna - tai tunnin päästä.
« Viimeksi muokattu: 26.07.23 - klo:20:02 kirjoittanut Korpima »

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #194 : 26.07.23 - klo:22:21 »
Korpiman viestiin 191 ajatusta, että ymmärtäisin oppimisen olevan muuttumista, jonka Jumala saa aikaan armon kasvatustyön tuloksena. Sitä kautta, että oltaisiin "muistavia kuulijoita" Jumalan sanan äärellä. Raamatun sana on elävä ja voimallinen, ihmisen osuus on olla avoin sen edessä, antaa sen tulla kohti sekä nuhtelevana että lohduttavana.