Kun napsautin tämän rukousvastaukset-osion auki niin punainen teksti hyökkäsi silmilleni:
Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 120 päivään.
Jollet ole varma että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.
Taidamme olla laiskoja kertomaan saamistamme rukousvastauksista tai sitten pidämme matalaa profiilia, jotta niitä ei tulkittaisi kerskailuksi. Viimeksi mainittu vaara saattaakin olla vaanimassa jos saa vallan erinomaisia rukousvastauksia. Toisaalta Raamattu opettaa näin: "Kiitä Herraa minun sieluni äläkä unohda mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt" ja "Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan" (psalmeista 103 ja 40).
Kello näyttää olevan jo yli kaksi aamuyöllä, mutta uni ei ota tullakseen. Usein syynä on nuo ainaiset kivut, mutta ei tällä kerralla. Mielessäni on pyörinyt nuo sanat "älä unohda mitä hyvää Herra on sinulle tehnyt". Aloin oikein muistelemaan menneitä aikoja ja kuinka Herra on pitänyt minusta hyvää huolta. En aina ole sitä huomannut enkä Häntä saamastani varjeluksesta kiittänyt. Kuitenkin Hän on ollut minulle armollinen ja laupias kiittämättömyydestäni huolimatta.
Minulle nousi mieleeni aika erikoinen rukousvastaus syyskuulta 1973 Olin tullut uskoon kesällä 1971 ja olin hyvin innokas nuori uskovainen. En asunut enää synnyinmaatilallamme Karjalohjalla, mutta olimme tulleet veljeni kanssa paikalle edellisenä iltana, tarkoituksenamme auttaa vanhempiamme perunannostossa. No aamu tuli ja aivan hirveä sade. Isä sanoi, että perunannostoa pitää lykätä johonkin nätinpään päivään. En tiedä mikä minuun meni, mutta lähdin rankkasateeseen ja kävelin perunapellon yläosaa ja lauloin oppimaani laulua, jossa sanat menivät näin:
Luona ristin sun päättyvät vaivas,
kaikki kahleesi katkeavi.
Vielä pilvien peittämä taivas
tänä päivänä aukeavi
Isä sanoi, että "tässä ei nyt nuo siionin hyrinät auta", mutta kävi niin, että pian sade taukosi (vastoin sääennustetta), nousi voimakas länsituuli ja taivaalla ei ollut pilven pilveäkään puolen tunnin kuluttua. Se oli aivan ihmeellistä, kun leuto tuuli ja auringon paiste kuivasi perunapeltoa ja iltapäivällä me nostimme kaikki perunat maasta. Tuon kokemuksen jälkeen olen rakastanut sitä virttä, jossa lauletaan näin:
Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa.
Hän hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa
jos joutuu johdantaan.
Sewn rakkauden pohjaa
ken pystyis koskaan tutkimaan.
Kyllä tämä on valtava asia "kun on joutunut tähän johdantaan". Kiitos Herralle hänen huolenpidostaan ja armostaan.
