Joh.17: 24:ssä Jeesus sanoi rukoillessaan "... koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista"
En muista milloin tuon ensimmäistä kertaa havaitsin, mutta se oli joitakin vuosia uskoon tuloni jälkeen opiskellessani Helsingissä.
Istuin yksin pienessä yksiössäni ja tuo osui silmiini ja vakuutti minut siitä, että rakkaus ei ole ihmisestä riippuvainen, vaan rakkaus on olemassa täysin ihmisistä riippumatta, koska Jeesus oli Jumalan rakkauden kohteena jo ennen maailman perustamista.
Ajattelen, että perusturvallisuuteni muodostui tuon ja parin muun kokemukseni jälkeen.
Minulla ei sitä tiettävästi ollut ennenkuin Jumalan minulle sen antoi.
Toinen kohta mikä meni syvälle olemukseeni 21 vuotiaana oli Jesaja 43:4 :"sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan,"
Kolmas kohta mikä on olemukseni tukipilari on Ilm. 4: 11ssa: " sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa.."
Eli omassa ymmärryksessäni määrittelen rakkauden noiden totuuksien perusteella.
Kun sitä vertaa siihen, Room. 13:10 kohtaan minkä aikaisemmin tänne laitoin, "rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa",
ymmärrän kun haavoitan, halveksin, vähättelen toista ihmistä rikon täysin Jumalan vastaan ja olen ristiriidassa itseni kanssa, koskapa luotan, että tuo Jumalan rakkaus ja hyvyys on minua varten ja olemukseni perusta.
Kuka minä olen sitten millään tavalla huojuttamaan toisen ihmisen arvoa??
Ja silti teen sitä.
Siis olen syntinen.
Mutta tuohon perustuu myös työni rikollisen parissa. En kyseenalaista sydämessäni yhdenkään heidän ihmisarvoa ja näen heidät yhtä arvokkaina kuin itseni.
Sanon sen heille suoraan ryhmässä vankilassa.
Ja tiedän , että minun vastuuni on rakastaa myös jopa puolisoani samalla tavalla kuin itseäni.
Kun meidän suhteemme alku oli hyvin rosoinen ja haavoituin tosi paljon, yhä saan kiinni itseni halveksunnasta sun muusta mihin oma olemukseni kykenee.
Ehkä muut ihmiset tietävät enemmän ihmisten välisestä rakkaudesta. Minulla se rajoittuu tuohon.
Myös vanhempieni suhteen. He olivat suunnitelleet abortoida minut. Äitini kertoi minulle kun olin 25 vuotias.
Hän kertoi että Jumalan esti hänet sen tekemästä. Hän oli pakannut laukkunsa ja odotti isääni hakemaan häntä tekemään laittoman abortin.Hän purskahdi itkuun kun kertoi minulle. Äitini myös kertoi että ei mummini aina tykännyt että asuin hänen luonaan vauvana. Olin itsessäni luottanut että mummin rakkaus on aina ollut.
Muistan olleeni hieman järkyttynyt ja menin yksin rukoilemaan ja muistan ajatelleeni, että onpa hyvä, että Jumala oli joku vuosi sitä ennen kertonut että olin olemassa hänen tahdostaan.
