Kirjoittaja Aihe: Paikanmuuttamiskokemus  (Luettu 782 kertaa)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6614
Paikanmuuttamiskokemus
« : 28.10.23 - klo:18:52 »
Olen ollut ihmeissäni kokemuksesta mitä olen käynyt läpi reilun kuukauden ajan. Vankilasta irtisanoutuminen, sieltä lähtö ja siirtyminen työpaikkaan mikä oli minulle ennestään tuttu, on ollut todella positiivinen ja jotenkin koen sen ihmeteltävänä. Mielikuva mikä minulle on muodostunut on, että muutin harmaasta todellisuudesta värilliseen todellisuuteen.

Minut toivotettiin tervetulleeksi halauksin, aidon ystävällisesti, ilahtuneina. Ympäristö ja koulun campus on kaunissa luonnossa, missä silmä lepää. Minulla on toimisto vastapäätä työkaveria, joka on ollut minulle "mentorina" lähes siitä asti kun tulin USAhan.


Mielikuva vankilatyöstäni on, kuten sanoin, harmaa muisto. Keneenkään ei voi luottaa, kenenkään hymyyn ei voi luottaa juoruilun takia, JOS joku sattuu hymyilemään. Olin tietoinen, että minulla ei ollut riittävää tietoa olla viikonloppuvuorossa ja jatkuvasti peloitti, että mokaan siellä.

Muutos oli yhtäkkinen ja selvä, positiivinen kokemus. Olen ollut lähinnä yllättynyt ja ihmeissäni, miten nopeasti kaikki muuttui ja uskallan hengittää ja huomaan, että en ollut oikein nauttinut elämästä, vaan olen ollut ikäänkuin luola-asuja.

Ehkä corona pandemian rajoitusten poistuminen vaikutti osaltaan kokemukseen.

Mutta tuli mieleen, että Raamatun mukaan taivaassa uskovalla on paljon parempi olla kuin tässä elämässä, missä on paljon tuskaa, pelkoa, sairautta, epätietoisuutta.

Olen verrannut tätä pientä maallista kokemusta iankaikkisuuteen siirtymiseen.

Jotenkin on helpompi uskoa, että kuoleman kautta Herran luo pääseminen on varmaan myös todella hyvä, ja yllättävä ja iloinen kokemus.

Olen rukoillut, että Herra opettaisi minua luottamaan enemmän iankaikkiseen elämään, koska en ole osannut luottaa siihen yhtään.. Tuntuu, että minua opetettiin tämän kokemuksen kautta.


« Viimeksi muokattu: 28.10.23 - klo:19:09 kirjoittanut sandia »

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1429
Vs: Paikanmuuttamiskokemus
« Vastaus #1 : 29.10.23 - klo:11:31 »
Mielenkiintoinen kokemus ja voin tosiaan kuvitella, että ero noissa työpaikoissa on suuri.

Samansuuntainen kokemus voi varmasti olla myös uskomattomasta uskoon -tilanvaihdos.

Joskus aiemmin luin jostain, että etenkin pakanallisista kulttuureista muutos kristillisiin käytäntöihin on ollut silloin menneisyydessä suuri positiivinen muutos. Parempi on parempi, valo on valoa. Nyt ehkä yksilön "kulttuurinen muutos" ei ole aina niin suuri, kun kulttuuri kuitenkin on vielä jälkikristillinen. Aivan kaikki ei siis ole nykyisin niin eri lailla kristinuskon ulkopuolella ja sisällä kuin joskus aiemmin, siis elämänkäytäntöjen tai arvojenkaan suhteen.

Vaikka onhan silti tosiaan suuria eroja, usko Jumalaan ja Jeesukseen pelastajana, Pyhään Henkeen, henkimaailmaan, hengellisiin totuuksiin ja arvoihin jne. Metafysiikkaan kuten jotkut asian ilmaisevat.

Mutta tosiaan onhan iankaikkinen elämä huima Jumalan lupaus, johon tulisi pyrkiä tarttumaan ja omaksumaan se olennaiseksi osaksi omaa maailmankuvaa. "Tässä lyhyessä elämässä ei ole kaikki ja parempaakin voi olla."

Siunausta uuteen työpaikkaan!
« Viimeksi muokattu: 29.10.23 - klo:11:38 kirjoittanut Korpima »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6614
Vs: Paikanmuuttamiskokemus
« Vastaus #2 : 29.10.23 - klo:15:50 »
Kiitos, Korpima.

En tietenkään tarkoita, että tämä työpaikka olisi "taivaallinen". Stressitekijöitä on sielläkin kuten missä tahansa, ja erilaisia konflikteja tietenkin esiintyy. Ja on viisasta yrittää päättää minkälaiset tilanteet vain antaa ,  eikä siis ota osaa tai reagoi joihinkin ongelmallisiin tilanteisiin.

Tajusin, että vankilaympäristö on ikäänkuin olotila, mistä tunteet ovat ikäänkuin poistettu, niinkuin tiivispakkaus, mistä kaikki ilma on imetty pois. Varsinkin ns. high security vankilat ovat olotiloja missä ei tunteita juuri esiinny. Armeija saattaa olla tavallaan vastaava olotila. Tunteet ja ilmaisut kuten hymy, ystävällisyys eivät yksinkertaisesti ole osa sen toimintaperiaatteita.

Ei edes armeijassa "vihollinen"  ole lähellä mitä vastaan pitää jatkuvasti varautua, ellei ole sotatila,  kun taas vankilassa, joka hetki on otettava huomioon, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Siis varuillaan olo ja tunteen ilmaisemattomuus on ikäänkuin perusolotila.

Ikävä kyllä sitten tuon ohella näyttää kehittyvän paljon negatiivisia tunteita työntekijöiden kesken.
Siellä isossa vankilassa on jatkuva draama terveys- ja mielenterveysammattilaisten kesken.

No, on sekin koettu.

Juu, uskoon tulo voi olla hyvinkin selvä muutoskokemus. Olemme joskus ennenkin jutelleet siitä.
Minulle se oli myös vahva kokemus, tosin siinä oli mukana paljon kaikenlaista epävarmuutta. Olin 16 vuotias silloin.

Kuten olet jossain yhteydessä viitannut jotenkin, että hengellisen elämän todeksieläminen uutena uskovana voi olla jotenkin outoa,kun ei tiedä miten suhtautua kaikkeen. Toivottavasti en aivan väärin tulkinnut ajatustasi, minkä  luulen lukeneesi viesteistäsi.


Poissa Korpima

  • Viestejä: 1429
Vs: Paikanmuuttamiskokemus
« Vastaus #3 : 29.10.23 - klo:19:40 »
Kiintoisaa analyysiä erilaisista työympäristöistä!

Välillä kuitenkin tuntuu ihmisten kokemuksista lukiessa, että koko ihmiskunta on "vihamielinen ympäristö" -  enemmän tai vähemmän. Varmasti vankila on vielä reippaasti siellä enemmän-päädyssä, ellei äärimmäisessä päädyssä (ehkä joku rikollisjengi tai keskitysleiri voisivat vielä olla pahempia?).

Seurakunta syntisten sairaalana tulee mieleen: maailma murjoo, Pyhä Henki voi korjata. Ja itsekin voi yrittää ainakin olla neutraali jos ei positiivinen vaikutus toisten elämässä.

Juu, onhan hengellisessä suhtautumisessa kaikkeen runsaasti opiskeltavaa. Jotenkin tuntuu, että on äärimmäisen keskeneräinen, harvoin osaa suhtautua mihinkään Jumalan tarkoittamalla tavalla. Mutta ei pidä vajota liikaan negatiivisuuteenkaan, opiskella voi elämää hiljalleen ja Jumala on armelias.

Lisäys: hengellisissä metaforissa esimerkiksi on paljon muistamista ja sisäistämistä syvällisemmin. Luin juuri psalmin 59, jossa Jumala nähtiin linnaksi ja pakopaikaksi. Vahvoja kielikuvia maailman heiluessa ja ihmisten murjoessa.

Hyvä että kuitenkin jaksoit vankilassakin olla ihmisiä auttamassa! Vaatii varmasti kanttia ja osaamista.
« Viimeksi muokattu: 29.10.23 - klo:22:05 kirjoittanut Korpima »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6614
Vs: Paikanmuuttamiskokemus
« Vastaus #4 : 30.10.23 - klo:14:15 »
Juu minun työni, se mihin olin palkattu oli ihan okei. Tuli suru kun piti jättää kesken ryhmän vetäminen. Se ryhmä rauhallinen ja osallistuva jostain ihmeen syystä. Kun kerroin, että lähden sieltä, yksi vanki ryhmässä kysyi: "etsä tykkääkkään meistä?"
Vastasin, että tykkään kauhean paljon, mutta tilanteet muuttuvat.

Ällistyin eilen kirkossa, kun pastori puhui juuri tuosta aiheesta, mitä oletan Herran opettaneen minulle.  ???
Sunnuntaijumalanpalveluksessa käymme Apostolien tekoja läpi, ja eilen oltiin kohdassa, missä Stefanus kivitettiin kuoliaaksi.

Pastorin teema: jokaisella uskovalla voi olla ja tulisi olla toivo siitä että pääsee hyvään paikkaan Herran luo kuoltuaan.

Sitä saarnaa ei näy olevan ainakaan vielä laitettu esille, joten en voi laittaa linkkiä tänne ainakaan nyt.


Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6614
Vs: Paikanmuuttamiskokemus
« Vastaus #5 : 01.11.23 - klo:12:52 »
Tässä viime sunnuntain jumalanpalvelus/seurakuntakokous. Pian minuutin 22:00 jälkeen alkaa raamattuopetus, aiheena siis Stefanuksen kivittäminen. Mutta pastorin teema oli että jokaisella on uskovalla on mahdollisuus ja jopa pitäisi olla sisäinen toivo siitä, että pääsee hyvään paikkaan kuoleman jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=4IlIwbwDPTY

Siinä ei ole suomalaista tulkintaa luonnollisestikaan, pyydän anteeksi.
Mutta koska niin moni suomalainen osaa englantia laitan sen silti tähän.
Pastori puhuu myös todella nopeasti, itsekään en aina saa kaikkea kiinni.

Siis juuri se mistä koin Herran konkreettisesti opettaneen minua aiheesta aloituksen kokemuksen kautta.
Se todella aiheutti niinkuin sisäisen muutoksen. Rukoilin joku aika sitten, että Herra auttaisi minua uskomaan kuolemaan jälkeiseen iankaikkisee elämään, kun totesin, että en taida olla siltä kohdin yhtään erilainen kuin sellainen joka ei edes ole uskossa. :-\

Pastori kertoi jonkun sanoneen jossain, että uskovan pitäisi olla joka hetki valmis näihin kolmeen: rukoilemaan, kertomaan evankeliumi ja kuolemaan.