Niin, eihän ihminen, tai en ainakaan minä, voi olla muuta kuin se mitä on. Mutta juuri siinä kai Herra voi käyttää meitä. Kaikki se mitä elämässä tulee vastaan on kai sitten hyvä ottaa niin kuin Herralta tulleena ja nöyrtyä siinä. Se on ollut isoin läksyni elämässä. Sitä kautta olen sitten joutunut olosuhteisiin missä tapaan ihmisiä jotka ovat jopa vieläkin rikkinäisempiä kuin minä.
Ei sitä mun heikkoutta tietty kaikki näe, kun oon kuitenkin ammatissa koko ajan. Mutta ilman sitä en voisi olla avuksi niille joita kohtaan.
Se nuori kaveri jonka puolesta pyysin joku aika rukousta on se kaikkein haavoitetuin ihminen jota olen koskaan tavannut. Hän on keskellä sydäntäni ja siinä olen täysin voimaton itsessäni. Mutta Herra on antanut hänet sydämelleni.
Toinen oli eräs nuori homoseksuaali, jolla oli myös todella surullinen tausta. Hänen kanssaan olin tekemisissä niinä aikoina kuin olin täysin rikki vanhempieni kuoltua. Hänen äitinsä teki itsemurhan niinä aikoina ja jouduin viemään poikaa kylmänä tammikuun päivänä äitinsä hautajaisiin. Itsekin olin täynnä surua niinä aikoina.
Se poika sai tädiltään ruusun laitettavaksi äitin arkun päälle. Hän ei tehnyt sitä vaan kantoi sen takaisin hautajaisten jälkeen ja lopulta antoi sen minulle.
Hän valmistui kaikkien ihmeeksi yliopistossa ja on nykyään tukemassa vaikeassa tilanteessa olevia lapsia ammattinsa kautta.
Tää lista on hyvin pitkä. Tuli mieleen eräs joka vankilasta päästyä teki itsemurhayrityksen. Häntä olen myös nostanut ja rukouksen kautta hänen tilanteensa ihmeellisesti parani, ja elämä on nyt mahdollista.
