Tiedätkö hengellisen tehtäväsi?

[Paulus]

Tällainen ohjelma tuli vastaan, kun hain tietoa "Konnun Pellestä", Aarne Ylpöstä. Ohjelmassa myös Kalevi Marinilla on mielenkiintoista asiaa. Kannattaa katsoa, samalla saa merkittävää tietämystä Suomen historiasta.

https://www.tv7.fi/vod/player/66923/

[Stiina]

Oikein hyvä ja mielenkiintoinen kuunnella. Ehkä tuppaa vähän Kristuksen työ hämärtyvän, jos näistä kuitenkin liikaa ja väärällä tavalla innostuu.
Oliko veljensä Arvo Ylppö kristitty uskova myös? Hänen ruokintaohjeillaan minä ilmeisesti jäin henkiin, vaikka yksi-vuotiaana painoin vain n. 3,7 kiloa. Syntymäpaino 2,6 kiloa. Kuukausipalkan maksavat omenat olivat se lääke vuonna 1948.

[Stiina]

Saanen kopioda tämän, ihan pakko, kun taas ihan kuin tilauksesta?     10 pistettä

"Saulin saapuessa Gebaan profeettajoukko tuli häntä vastaan ja Jumalan henki valtasi hänet, niin että hänkin joutui hurmoksiin ja liittyi heihin. 1. Sam. 10:10.

Hurmosta ei tule tavoitella. Jos sellainen annetaan, se ei nosta kokemuksen saanutta Raamatun sanan yläpuolelle tai toisia kristittyjä pyhemmäksi. Jokainen hurmoskokemus pitää arvostella Raamatulla. Jos ihminen ei suostu kokemustensa arvosteluun, hänestä tulee hurmahenkinen ja hän eksyy. Ratkaisevaa on hurmoskokemuksen sisältö, jonka se tuo esille, ei itse kokemus. ”Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä.” (5. Moos. 18.) Nyrkkisääntö kristityille on syvimmältään aina tämä: Meitä ei kehoteta etsimään hurmoskokemuksia, vaan etsimään Herraa. Hänet löytää varmasti sieltä, missä hän on luvannut olla läsnä: Jumalan sanasta ja ehtoollisen sakramentista.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla."

[Paulus]

Tuli katsottua Kalevi Marinista yksi ohjelma, jota en muista ennen katsoneeni. Suosittelen: https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-kalevi-marin-osa-2-2_p88285/

[pax]

Minun hengellinen tehtävä, rukoilla perhekuntani puolesta ja on siinä listalla muitakin.

[Paulus]

Minun hengellinen tehtävä, rukoilla perhekuntani puolesta ja on siinä listalla muitakin.

Sama täällä. On kestänyt jo monta vuotta, yritän hoitaa tehtävää päivittäin. Toivon, että tulostakin aikanaan näkyy.

[sandia]

Opetella olemaan siten ettei Pyhä Henki kauheasti joutuisi murehtimaam minusta. Opettelua se on.
Sen lisäksi olen tehnyt töitä epäsosiaalisten poikien ja miesten parissa koko urani ajan täällä.
Mielestäni Herra on siinä mukana.

[Paulus]

Tuli katsottua Kalevi Marinista yksi ohjelma, jota en muista ennen katsoneeni. Suosittelen: https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-kalevi-marin-osa-2-2_p88285/

Kuuntelin jälleen yhden Kalevi Marinin haastattelun ja voi sitä suositella muillekin. Toivotaan, että tällä haulla löytyy:
https://www.radiodei.fi/kuuntele-kutsu-vapauteen-kalevi-marin/
Kalevi Marin Kutsu vapauteen -ohjelman vieraana 8.2.2020.

[xyz]

Tiedänkö hengellisen tehtäväni? Mieleeni tulee lähimmäisten rakastaminen. Jumala siinä auttakoon.

[Kahvipapu]

Joskus nuorempana sitä kuvitteli, että Jumalalla on jokin suuri tehtävä jokaiselle. Sitten tuli arki, ja monille nuorten porukasta tuli aikuistuessaan suuren tehtävän sijasta luopumus. Se, mitä heille (meille) oli opetettu Jumalasta ja kristillisestä elämästä, ei toiminut eikä kestänyt elon painoa. Itsellekin tuli suuren tehtävän sijasta sairauksia, ja niiden myötä yhä pienenevät mahdollisuudet vaikuttaa yhtään mihinkään. Nyt sanoisin, että hengellinen tehtäväni on olla Jumalan rakastama ja Hänen hoidossaan. Vaimon rakastaminen. Eläinten hoitaminen. Muuta en keksi enkä näe.

Tuntuu, että Jumala on pakottanut minut pois suorittamisesta ns. vasemman käden työllään. Minulla ei ole Hänelle mitään annettavaa. Ei muuta kuin itseni.

Toisaalta juuri tällaisia tilanteita Jeesus kai kutsuu autuaiksi. Usko näkee, mitä ei nähdä saata. Rakkaus kärsii kaiken, joskus se on rakkaus Jumalaan, joka kaiken kärsii. Kulta palaa tulessa. En tiedä miksi kuona pitää polttaa, kun en enää kestäisi hetkeäkään liekkiä. Tuntuu, että liekki on niin kuuma, että kulta menee jo pilalle. Tulee katkeruutta ja masennusta.

Toisaalta - juuri tällaisia tilanteita Jeesus kutsuu autuaiksi. Eikä vain tilanteita, vaan ihmisiä niiden keskellä. Lausunkin varovaisen kuiskauksen - kiitoksen, joka tuskin kuuluu. Ylistetty olkoon Herra nyt, aina ja iankaikkisesti. Hän, joka kutsuu olemattomatkin olemaan, ja on heidän ikuinen perintöosansa.

Ja seuraavassa hetkessä kaikki on kadonnut näkyvistä, mutta usko näkee, mitä ei nähdä saata.

[xyz]

-

[sandia]

Joskus nuorempana sitä kuvitteli, että Jumalalla on jokin suuri tehtävä jokaiselle. Sitten tuli arki, ja monille nuorten porukasta tuli aikuistuessaan suuren tehtävän sijasta luopumus. Se, mitä heille (meille) oli opetettu Jumalasta ja kristillisestä elämästä, ei toiminut eikä kestänyt elon painoa. Itsellekin tuli suuren tehtävän sijasta sairauksia, ja niiden myötä yhä pienenevät mahdollisuudet vaikuttaa yhtään mihinkään. Nyt sanoisin, että hengellinen tehtäväni on olla Jumalan rakastama ja Hänen hoidossaan. Vaimon rakastaminen. Eläinten hoitaminen. Muuta en keksi enkä näe.

Tuntuu, että Jumala on pakottanut minut pois suorittamisesta ns. vasemman käden työllään. Minulla ei ole Hänelle mitään annettavaa. Ei muuta kuin itseni.

Toisaalta juuri tällaisia tilanteita Jeesus kai kutsuu autuaiksi. Usko näkee, mitä ei nähdä saata. Rakkaus kärsii kaiken, joskus se on rakkaus Jumalaan, joka kaiken kärsii. Kulta palaa tulessa. En tiedä miksi kuona pitää polttaa, kun en enää kestäisi hetkeäkään liekkiä. Tuntuu, että liekki on niin kuuma, että kulta menee jo pilalle. Tulee katkeruutta ja masennusta.

Toisaalta - juuri tällaisia tilanteita Jeesus kutsuu autuaiksi. Eikä vain tilanteita, vaan ihmisiä niiden keskellä. Lausunkin varovaisen kuiskauksen - kiitoksen, joka tuskin kuuluu. Ylistetty olkoon Herra nyt, aina ja iankaikkisesti. Hän, joka kutsuu olemattomatkin olemaan, ja on heidän ikuinen perintöosansa.

Ja seuraavassa hetkessä kaikki on kadonnut näkyvistä, mutta usko näkee, mitä ei nähdä saata.

Kuulostaa etta osaat levata Jumalan armossa.  Ja kun kerrot siita toisille, ilmaiset se on mita Herra tarjoaa meille kaikille. 

[Korpima]

Itsellänikin on ollut kaikenlaisia vaikeuksia ja esteitä taivalluksessa, ei siis mitään suurta tehtävää sinänsä. Toki voi olla, että mahdollisuuksia olisi ollut tarttua paremminkin toimeen, mutta... Ja onhan totta, etten osaa esimerkiksi Raamatun sisältöjä tai teologiaa mitenkään loistavasti, eikä koulutusta ole. Melko vähäistä on osaaminen ja ymmärrys.

Mutta mahdollisesti voi osallistua kuitenkin seurakunnan elämään (vaikka vähänkin ja harvoin), rukoilla, opiskella hiljalleen Raamattua ja vaikka kirjoitella Puimatantereelle. Eli ylläpitää tällaista "perustason" hengellistä elämää.

Jotain pihisee sittenkin!

[sandia]

Joskus nuorempana sitä kuvitteli, että Jumalalla on jokin suuri tehtävä jokaiselle. Sitten tuli arki, ja monille nuorten porukasta tuli aikuistuessaan suuren tehtävän sijasta luopumus. Se, mitä heille (meille) oli opetettu Jumalasta ja kristillisestä elämästä, ei toiminut eikä kestänyt elon painoa. Itsellekin tuli suuren tehtävän sijasta sairauksia, ja niiden myötä yhä pienenevät mahdollisuudet vaikuttaa yhtään mihinkään. Nyt sanoisin, että hengellinen tehtäväni on olla Jumalan rakastama ja Hänen hoidossaan. Vaimon rakastaminen. Eläinten hoitaminen. Muuta en keksi enkä näe.

Tuntuu, että Jumala on pakottanut minut pois suorittamisesta ns. vasemman käden työllään. Minulla ei ole Hänelle mitään annettavaa. Ei muuta kuin itseni.

Toisaalta juuri tällaisia tilanteita Jeesus kai kutsuu autuaiksi. Usko näkee, mitä ei nähdä saata. Rakkaus kärsii kaiken, joskus se on rakkaus Jumalaan, joka kaiken kärsii. Kulta palaa tulessa. En tiedä miksi kuona pitää polttaa, kun en enää kestäisi hetkeäkään liekkiä. Tuntuu, että liekki on niin kuuma, että kulta menee jo pilalle. Tulee katkeruutta ja masennusta.

Toisaalta - juuri tällaisia tilanteita Jeesus kutsuu autuaiksi. Eikä vain tilanteita, vaan ihmisiä niiden keskellä. Lausunkin varovaisen kuiskauksen - kiitoksen, joka tuskin kuuluu. Ylistetty olkoon Herra nyt, aina ja iankaikkisesti. Hän, joka kutsuu olemattomatkin olemaan, ja on heidän ikuinen perintöosansa.

Ja seuraavassa hetkessä kaikki on kadonnut näkyvistä, mutta usko näkee, mitä ei nähdä saata.

Minulla on itse asiassa vastaavia kokemuksia. Muistaakseni mainitsit, että taustasi on luterilainen herätyskristillisyys..jotain sinne päin muistaakseni kirjoitit?
Minulla on samanlainen tausta. Meitä oli melko suuri joukko srk-nuoria ja näytti, että kaikki olivat antautuneet täysin Herralle.
Opiskeluaikana asiat alkoivat sitten kuitenkin muuttumaan ja monen into laantui, moni vieraantui uskosta ja perhe ja ura näytti tulevan pääasiaksi.

Vähän samantapainen prosessi kuin vuosia sitten kun kristilliset foorumit olivat suosittuja ja näytti, että kaikki halusivat puhua uskosta, Jumalasta, Raamatusta. Mutta kun muut somen muodot alkoivat ilmaantua, mielenkiinto näyttikin siirtyvän selfien esittämiseen.


Mainitsit, että sinä jouduit kohtaamaan sairauksia. Minä puolestani saatoin itseni tilanteeseen, mikä oli hyvin tuskallinen ja jouduin sen takia käymään paljon hämmennystä, tuskaa läpi vuosikausia.
Täytyy sanoa kuitenkin, että en olisi edes selvinnyt ilman Jumalaa ja Hänen sanansta oli se ainoa, mikä pystyi nostamaan minut niistä pimeistä tilanteista.
Olin kauan aikaa hyvin pettynyt itseeni uskovana ja minun oli vaikea sovittaa itselleni, että olin niin hölmöjä valintoja tehnyt ja saattanut itselleni paljon tuskaa.
Kerran huokasin tuon asian Herralla ja tuli vastaus salamana: "Minä olen ottanut sen huomioon"..
Jumala aina tiesi heikkouteni ja sitä kautta hölmöt valintani.

Minulle se oli yllätyksenä, Jumalalle ei. 

[Kahvipapu]

Nykyään yhä enemmän arvostaa hengellistä iskunkestoa. Olivat ne sitten lankeemuksia, vastoinkäymisiä, hylkäämisiä, sairauksia tai mitä tahansa. Olen alkanut pitää tällaisia kokeneita ja niistä selvinneitä enemmän uskonsankareina kuin lähettejä ja pastoreita (osa heistä tosin menee ensimmäiseen ryhmään). Mikäs siinä on terveenä ja kuukausipalkalla palvella Herraa. Ei sekään väärin ole, mutta ei myöskään mitenkään vaikuttavaa. Joku köyhä Lasarus taas rikkaan miehen porteilla on kiinnostava: mitä sanottavaa hänellä on uskosta ja Jumalasta? Huomaan, että ajatus on vähän sama kuin Saatanalla Jobin kirjassa... Ehkä pitäisi huolestua? Toisaalta Jobista teki hengellisen legendan juuri iskunkesto eikä se alkuperäinen poikkeuksellinen hurskaus.