Luin nyt Charltonin artikkelin. Ihan hyvä pointti siinä on.
Tässä hänen päätelmänsä:
By my understanding; in a totalitarian world of universal institution (including church) corruption; Men are now called-upon to be less passively obedient to institutions, including church institutions (which are, anyway, all net-corrupted); and instead required to take individual responsibility for their religion.
If it is to be truly, spiritually, distinct from the mainstream materialism; Religion must become personal, inwardly-motivated, and active.
This means that a Man's religion Must Be understood.
Minusta hänen ajattelunsa on raamatullista.
Ei voi mennä kovin kauaa virran mukana, koska se usein kiinni tietyssä ajassa, paikassa, sosiaalisessa viitekehyksessä, ja se ei tule kestämään uusia haasteita..
Siksi on todella suotavaa osata seisoa yksin oman uskonsa puolesta.
Hän ehkä tarkasteli asiaa noin 20 astetta eri kulmasta, mutta sillä mitä hän kirjoitti on laajempi sovellusarvo.
Eli ns. high volume kristillisyys on hävinnyt suurelta osin länsimaista. Tosin USAn Bible beltissä se elää vielä melko voimakkaasti, mutta olen ajatellut, että siinäkin voi olla mukana tuota sovinnaisuutta ja on ehkä ajan kysymys että se jää historiaan kulttuuri-ilmiönä.
Totesin juuri, että itse jouduin konfliktiin tuon teeman ympärillä, kun muutin USAhan. Nimittäin täällä ei ole sen merkkistä kristillisyyttä olemassakaan mihin minä olin tottunut Suomessa sen viitekehyksissä uskoon tulleena.
Siis ei täällä ole luterilaisia herätyskristittyjä.

Olin ihan yksin.
Kiitos Korpiman viestin, näin tuon asia hyvin selvästi nyt.
Selvitin kyllä asian itselleni, mutta siinä meni kymmeniä vuosia.
Eli en usko, että tämä teema on relevantti vain aivotyypeille, vaan ihan jokaiselle. Jos ihminen ei seiso yksin oman uskonsa varassa tai tietty Jeesuksen varassa, vaan perustaa uskonsa jonkin yhteisön normeihin, saattaa olla, että se ei tule kestämään, varsinkaan jälkikristillisesssä länsimaisessa kulttuurissa.
Facebook on täynnä ihmisten lähes epätoivoista yritystä löytää itselleen raja-aitoja, joiden olemassaolo ennen toi turvallisuutta ja mielekkyyttä. Esimerkiksi Räsäsen oikeustapaus mielestäni selittyy tällä ilmiöllä.
Räsäsestä on tullut uskonsankari koska oikeus sattui päättämään asian hänen hyväkseen.
Se tuo hetkeksi turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta......