Puimatanner
Puimatanner => Raamattupiiri => Aiheen aloitti: sandia - 03.03.24 - klo:18:46
-
Olen monta kertaa viitannut Kirjeeseen Heprealaisille, kun ollaan puhutta Vanhasta Testamentista, mutta en ole kertaakaan tuonut sieltä mitään esille keskusteluun. Se johtuu siitä, että en ole antanut itselleni aikaa löytää niitä kohtia.
Sen takia päätin lukea itse koko kirjeen kertauksen vuoksi.
Luin sitten eilen illalla 1. luvun ja tajusin taas kerran miten täynnä se jo on syvällistä opetusta Vanhasta Testamentista ja Jeesuksesta Kristuksesta!
Ajattelin sitten, että kirjaan samalla tänne mitä luen. Olisi kiva jos toiset ottaisivat osaa ja puolestaan toisivat esille mitä ovat oppineet tai huomaavat aiheesta.
Mutta jos ei niin käy, niin laitan sitten tänne ajatuksia ja toivon että jossain vaiheessa saan palautetta.
-
Hyviä idea! Yritän osallistua "projektiin." Ei varmaan mitään erityisen asiantuntevaa kannata itseltäni odottaa, mutta keskustelua voi ehkä syntyä. Tai kysymyksiä.
-
Jostain syystä Heprealaiskirje on ollut minulle varmaan jo lukioiästä tärkeä.
Sieltä niinkuin oppii asioita Jumalasta mitkä ovat ilahduttavia.
1.luku
Jae 1-2 : Siinä sanotaan selvästi, että Jumala puhui monesti ja monella tapaa profeettojen kautta, mutta sitten hän on puhunut Pojan kautta. Siis Jejesuksen kautta.
Siinä sitten sivulauseena huomautetaan, että Jumala loi maailman Jeesuksen kautta. En tiedä mitä se tarkoittaa, että Jeesus oli selvästi maailman luomisessa mukana. Siinä on myös, että Jumala teki Jeesuksen kaiken perilliseksi. En tiedä mitä se tarkoittaa.
3. jakeessa on taas Jeesuksesta: Jeesus on Jumalan kirkkauden säteily ja Jumalan olemuksen kuva.
Jeesus on "kantanut kaikki voimansa sanalla" ja "toimitti puhudistuksen synneistä" (oletan, että se viittaa ristin kuolemaan ja ylösnousemiseen.
Siinä on sitten hän istuutui Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.
Jo ihan hirveän paljon mahtavaa asiaa Jeesuksesta.
Pitää vaan siirtyä hieman kotipuuhiin.
-
Otan tuon 3. jakeen kohdan erikseen esille:
3. jakeessa on taas Jeesuksesta: Jeesus on Jumalan kirkkauden säteily ja Jumalan olemuksen kuva.
Eli kun tutustumme Jeesuksen luonteeseen evankeliumeissa, voimme oppia siitä minkälainen Jumala on!
Se on tosi mahtavaa minusta. Ja ikäänkuin tekee minut iloiseksi.
-
Luin myös heprealaiskirjeen ensimmäisen luvun äsken.
Kyllä, onhan Jeesus "ihmismuotoisena" Jumalana oikein ilahduttava ilmestys. Hän tuo kuitenkin paljon lisää Vanhan testamentin Jumala-kuvaan ja näyttää esimerkkiä, minkälaista hyvä ihmisyys on - tai voisi olla. Jumala on hyvä. Ja aika ymmärrettäväkin (no, ainakin kristikunnan 2000 vuoden kirjoitusten opiskelun jälkeen)!
Periaatteessahan voisi ajatella, että Jumala voisi toimia eri laillakin ja olla vaikka jonkinlainen saman tyyppinen tapaus kuin muinaisen Rooman tai Kreikan "ihmismäiset" "jumalat". Eli toimia hyvinkin matalista ja inhimillisistä motiiveista. Jos siis ei olisi tarkempaa tietoa Raamatusta.
Ei itsellenikään oikein ole tarkkaan selvää, mitä tarkoittaa tuo kohta "välityksellä hän myös on luonut maailmat" tai kaiken perillisyys. Muistaakseni VT:ssä myös Pyhä Henki oli mukana luomisessa, taisi mennä jotenkin että oli vetten yllä (ehkä?). Voisi kuvitella, että Jumalan kolme persoonaa olivat kaikki mukana, vaikka esim. Johanneksen evankeliumin alussa korostetaan Jeesuksen osaa. En siis ihan tarkasti osaa sanoa, voiko itse Raamatusta päätellä tästä jotain tarkempaa.
Tuo kohta "ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla" (Hepr. 1:3) oli minusta myös kiehtova. Olemme siis jatkuvasti - juuri nyt, tällä sekunnilla - konkreettisesti olemassa vain Jumalan tahdosta ja armosta. Jos hän lopettaisi ylläpidon, siihen loppuisi kaikki luomakunnassa.
-
Käytin tuossa edellä 1992-käännöstä kirjeestä heprealaisille, https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/HEB.1
Muita käännöksiä: https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Hepr.+1%3A1&rnd=1709552776117
-
Lainasin Korpiman viimeisen kappaleen tuosta pitkästä viestistä:
Tuo kohta "ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla" (Hepr. 1:3) oli minusta myös kiehtova. Olemme siis jatkuvasti - juuri nyt, tällä sekunnilla - konkreettisesti olemassa vain Jumalan tahdosta ja armosta. Jos hän lopettaisi ylläpidon, siihen loppuisi kaikki luomakunnassa.
Joo näyttää, että uudempi käännös auttaa tuossa kohden ymmärtämään kun sanoo: ylläpitää kaikkea olemassa olevaa.
Juu se on todella mahtava ilmaus, ja siis ilmeisestikin 100% totta.
Tulee mieleen Ilmestyskirjan vastaava kohta missä on, että kaikki on olemassa hänen tahdostaan.
Eli yksityinen ihminen voi päätellä, että hän olemassa, koska Jumala tahtoo hänen olevan olemassa.
Etsin sen kohdan.
Ilmestyskirja 4:11
"Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".
Muistan kun ensimmäisenä opiskelijavuotena kämpälläni luin tuon ja tulin todella vaikuttuneeksi. Ja nuorena omaa identiteettiäni etsiessä tuosta tuli yksi identiteettini tukipilari.
-
Heprealaiskirjeen 1. luvun loppuosa näyttää käsittelevän Jeesuksen jumaluutta.
Muistan kun opiskelijana Helsingissä olin osapäivätöissä Folkhälsanin omistamassa nuorten vammaisten aikuisten palvelutalossa.
Se oli tosi kiva duuni, ajoin Pohjois-Haagasta fillarilla Pirkkolan urheilupuiston läpi Paloheinään ja sitten tunnelia pitkin Tuusulan tien ali Oulunkylään. :)
Vähän off topic, mutta muistan siellä vierailleen jehovan todistajan, ja kun kun hän yritti vakuuttaa yhdelle asukkaalle, että Jeesus ei ole Jumala. Tämä asukas oli etsimässä Jumalaa omassa elämässään ja hän sai tuollaista neuvoa.
Muistan kun näytin Heprealaiskirjeen 1:6-8n hänelle.
6. Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit".
7. Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi";
8. mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.
Tuo kohta ilmaisee, että Isä viittasi Poikaan Jumalana.
Tajusin, että jae 8 on Psalmista 45:7.
Luvussa puhutaan myös enkeleistä. En ole kovin hyvin jyvällä enkeleistä, mutta jakeessa 14 on selvästi, että Jumala lähettää enkelit, palvelevat henget on" lähetetty palvelukseen niitä varten jotka saavat autuuden periä"
Siis viitannee uskoviin??
Vai ymmärtääkö joku muuten tämän?
Onhan moni uskova kokenut, että Jumala todella on lähettänyt enkeleitä auttamaan heitä.
-
Tuntuu, että koko heprealaiskirjeen jokainen sana on painavaa ja merkityksellistä. Ainakin koen niin ja siksi haluaisin pysähtyä rauhassa jokaisen lauseen ja jakeen kohdalle. Hyvä avaus Sandia, tästä on hyvä jatkaa.
1. luvun ensijakeista johtuu mieleen esimerkiksi nämä kohdat. Raamattu sanoo monessa kohdassa, että maailma on luotu sanan kautta. Jumala sanoi ja se tapahtui. Onko tällä yhteyttä siihen, että Jeesus on lihaksi tullut Jumalan Sana?
Kol. 1
16 Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.
Tarkoittaisiko se, että Jeesus on kaiken perillinen, sitä että hän tulee hallitsemaan kaikkea ja hänen valtansa alle tullaan alistamaan maailmakin, se on hänen "jalkojensa astinlauta."
Dan. 7
14 ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.
-
Ehkä tuo Jeesuksen "kaiken perillisyys" voi tarkoittaa sitä, että nyt täällä ollaan osaltaan vielä langenneessa paikassa/tilassa ja Paholaisen vaikutuspiirissä, mutta joskus tulevaisuudessa ei.
Eli Jeesus on luonut kaiken, sitten ihmiset tipahtivat ja lankesivat, mutta myöhemmin kaikki luodaan uudeksi ja täten Jumalan tahto toteutuu täydesti (hän perii kaiken). Kenties?
-
Näin asian juurikin on. Ja jos haluaa päästä siihen uuteen maailmaan, niin vain hyväksyy asiantilan omalle kohdalleen Jumalan puolelta järjestetyksi parhain päin. Simppeli juttu hyväksyä, mutta kovin vaativa kuitenkin ihmiselle sen onnettoman lankeemuksen takia.
-
Näitä näkymiä Jeesuksesta hallitsijana ja voittajana kun ajattelee, mieleen nousee yhä uusia kohtia Raamatusta. Esim. tämä Jeesuksen sana "minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä..." Eli Hänellä on jo nyt kaikki valta, vaikka maailma on (vielä) pahan vallassa. Mutta Jeesus sanoo, että hän on voittanut maailman.
-
Kuuntelen toihin ajaessa raamattu tuntia radiosta, jota pitaa henkilo nimelta John Randall. Web sivujen nimi on Daily Walk.
Han alkoi tanaan kaymaan lapi Johanneksen evankeliumia ja keskittyi luvun alkuun:
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2. Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Janna kuunnella, kun hanen opetuksensa oli niin samaa kuin mita tassa ollaan keskusteltu. :)
Hankin viittasi Heprealaiskirjeen alkuun.
Eli ihan samat teemat.
-
Heprealaiskirjeen toinenkin luku kuvaa suureksi osaksi Jeesusta.
Palasin usein 2. luvun 8. jakeeseen varsinkin lukioikäisenä jostain syystä.
Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja;
8. asetit kaikki hänen jalkojensa alle." Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi
Tuo selvästi ilmaisee, että Herralla on kaikki valtansa alla. Siis tuossa on, että Isä asetti kaiken Jeesuksen vallan alle, vaikka siltä tällä hetkellä ei aina näytä.
Muistan nuorena uskoon tulleena ikäänkuin perustaneeni perusluottamuksen siihen.
Voi niinkuin olla rauhassa riippumatta mitä tapahtuu ja se rohkaisee rukoilemaan.
-
Toisesta luvusta: mielessä pito (vaarin ottaminen) mainitaan heti alussa, mikä näin huonomuistiselle tuo hieman paineita. :)
Lisäksi en ollut muistanutkaan tätä, että VT:n lain toivat enkelit.
5. jakeessa mainitaan tuleva maailma: tuleva siis on erilaista ja jotakin todellakin on tulossa. Aika menee eteenpäin.
Jumalan motivaatio mainitaan myös: "tuoda paljon lapsia kirkkauteen." Vaikka onhan tässä myös paineita ihmiselle pysyä kirkkaudessa ja tajuta siitä jotain.
Tuosta luvun lopun vapaus-aspektista kuoleman pelosta voisi myös miettiä jotain. Tässäkin on sisäistettävää.
-
Luvusta 2
"Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä";
13. ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!"
14. Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
15. ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
16. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
17. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
18. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Juu kuolemaan viittaminen on iso asia : Jeesus kuoleman kautta kukisti sen, jolla oli kuolema vallassaan: se on perkeleen.
Tietenkään en kykene syvällisesti ymmärtämään tuota. Itse asiassa vasta nyt luin sen oikein. Jeesus kukisti kuoleman kautta perkeleen.
Sitä ennen kuolema oli perkeleen vallassa.
Hurja todellisuus mitä en ymmärrä, mutta siinä on selvästi että Jeesus voitti sielunvihollisen ja tällä oli sitä ennen ollut kuolema vallassan.
Ja sitten tuo, miten Jeesus samastui ihmiseen, kävi läpi vaikeita asioista.
Rukoillessaan oli sellaisessa tuskassa, että hänen hikipisaransa olivat verta.
Hän sovitti meidät syntimme ja voi auttaa meitä koska hän eli omassa elämässään todeksi ihnimillisen kärsimyksen ja vaikeuden, ja kiusaukset.
Tuossakin on varmaan paljon enemmän asiaa tai siis sovellusarvoa kuin mitä ymmärrän.
Silti ainakaan minä en muista heti rukoilla ja antaa asiat Jumalan huoleen, jos jotain uhkaavaa tai pahaa tapahtuu.
Sen sijaan menen paniikkiin. Eilen minulla oli itse asiassa sellainen tilanne.
Ja muistutin itselleni siitä, että Jeesus tietää kaiken minusta ja siksi on hyvä antaa hänelle tilanne kuin tilanna ja pyytää apua.
Tuo avunpyyntö oli jossain ketjussa esillä sinänsä. Jotenkin minä menen helposti sen asian ohi enkä muista pyytää apua.
-
Juu, en itsekään oikein ymmärrä mitä tarkoittaa, että kuoleman valtias oli Saatana (ennen Jeesuksen kuolleista nousemista). Ehkä tämä on ymmärrettävä symbolisesti, siis että ihmiskunnan lankeemus tapahtui käärmeen kautta ja tästä seurasi kuolevainen tila.
Ja kirjoittaahan Paavali jossain, että tottelemattomuuden lapset (eli ei-kristityt) ovat Saatanan hallussa (tjsp.). Eli samoin kuin Pyhä Henki voi vaikuttaa uskovissa, niin myös Saatana voi vaikuttaa, jos ei ole uskossa (ehkä jotenkin näin?).
Ymmärtäisin että luomakunta ja kuolematkin toimivat sinänsä Jumalan määräämällä tavalla. Voin hyvin ymmärtää tämän väärinkin, vaikea ymmärtää mahdollisia hengellisiä ulottuvuuksia.
Kirjoitetaan myös Jeesuksesta veljenä. Tämä ei myöskään oikein avaudu, itse näen Kristuksen helposti Jumalana tai johonkin erityiseen "messias-kategoriaan" kuuluvana olentona. Ja onhan Jumala kuitenkin hyvin erilainen kuin ihminen (pitäisi palata taas siihen Tozerin kirjaan, jäi noin puoleenväliin).
-
Ymmärtäisin ajatuksen Jeesuksesta uskovien veljenä siten, että hän nöyrtyi ihmisen tasolle niin syvästi, että samastui meihin, ja kuten tuossa luvussa 2 mainitaan, kävi samoja tuskia läpi kuin mitä ihminen.
Eli se on niinkuin syvän rakkauden osoitus.
Kauan aikaa sitten kuuntelin täällä radiosta Bible Speaks seurakunnan raamattutuntia.
Siinä puhuja mainitsi 3 eritasoista "hyvän tahdon, rakkauden" luonnetta ja kutsui niitä termeillä Sympatia, Empatia, Samastuminen.
Kun koemme sympatiaa, ikäänkuin kaeumpaa voimme vaikka surkutella toisen ihmisen tilannetta.
Empatia tulee lähemmäksi, ja kokee tavallaan samoja tunteita ja siksi kykenee lähestymään kärsivää ihmistä ehkä paremmin.
Samastuminen olisi sitten sitä mitä Jeesus teki. Hän otti syntisen ihmisen luonnon, kävi inhimillisiä kärsimyksiä läpi ja jopa kuoli meidän puolestamme, että sielumme pelastuisi. Eli hän täysin laskeutui ihmisen tasolle ja oli sillä tavalla samaa kuin me.
Tuli myös mieleen samasta aiheesta se että Jeesus kutsui Jumalaa Isäksi. Ja hän meidänkin Isämme.
Siksi hän on veljemme. :)
-
Jostain syystä kun heräsin toissa aamuna, aivoni kelasivat Raamatun lausetta, mikä olisi sopinut hyvin yhteen Heprealaiskirjeen kahdessa ensimmäisessä luvussa olevaan kuvaukseen Jeesuksesta.
Kelasin useamman kerran jakeita ja ajattelin, että ehkä minulta oli vain jäänyt se huomaamatta, mutta ei se siellä ole.
Löysin sitten sitten haun kautta, se on Hepr.5:7
. Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
Tuli mieleen, että jo lihaksi inkarnoitunut Jumala tarvitsee rukousta omissa taisteluissaan, olisi hyvin loogista, että mekin tarvitsemme rukousta.
Kohta jatkuu :ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
Ehkä Jeesusta ihmisenä peloitti kuolema ja kaikki se viha mitä hän tulisi kohtaamaan, sekä kiduttaminen ja kaikki se mitä hänen lähellä olevilleen ihmiselle tapahtuu, kun he näkevät hänen kuolleen.
Kyllähän Jeesus tiesi että hän tulisi kuolemaan tai siis, että hänet tapettaisiin ja että hän heräisi kuolleista. Evankeliumeista selvästi tulee tämä esille.
Hän on käynyt paljon läpi, siksi hän voi olla meille laupias ja armollinen ja auttaa missä tilanteessa sitten ólemmekin.
-
Ehkä Jeesusta ihmisenä peloitti kuolema ja kaikki se viha mitä hän tulisi kohtaamaan, sekä kiduttaminen ja kaikki se mitä hänen lähellä olevilleen ihmiselle tapahtuu, kun he näkevät hänen kuolleen.
Jeesus ei pelännyt mitään eikä ketään. Pelko on ainoastaan syntisten "ominaisuus", ei synnittömän.
Kun Aadam Eeva olivat langenneet , he heti piiloutuivat Jumalalta kun kuulivat Hänen askeleensa puutarhassa. He piiloutuivat koska pelkäsivät.
Pelko tuli heidän osakseen vasta kun Jumalan pyhyys oli heistä poistunut, joka samalla oli ollut heidän "asunaan".
1.Moos.3:8-10
Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet ?
Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".
1.Joh.4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
1.Joh.4:9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttansa.
-
Joo totta. Noin kirjoitetaan pelosta.
Mitahan tunteita Jeesus sitten koki mm. Getsemannessa rukoillessaan.
Hanesta taidettiin sanoa, etta han tuli tuskaan. Jotenkin noin se meni.
Tuska tunteena on myos erittain epamiellyttava.
Lukkaan evankeliumista:
Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.* 44 Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.
Vanhemmassa kaannoksessa on:
44. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
Eli ensimmaista kertaa tanaan jotenkin ajattelin, etta ei siina ehka sittenkaan ole, etta han hikoili verta, vaan se vertaus siihen miten hiki vuoti hanesta, ikaankuin solkenaan, kun jos on paha haava...?
Mutta aikamoinen psykofyysinen stressireaktio hanella oli.
-
Pelkoon liittyen tuli äskettäin vastaan Ylen uutinen naisesta, joka ei tunne pelkoa: https://yle.fi/aihe/a/20-10006441
Pelottomuus vei naiselta kyvyn suojella itseään, mikä sai hänet näyttämään monen ulkopuolisen silmissä tyhmänrohkealta. --
Selvisi, että tunteet sijaitsevat kaikkialla aivoissa. Pelkoa, vihaa, inhoa, rakkautta tai iloa tuntiessa aivoissa aktivoituvat lukuisat alueet ja aivoverkostot laajoilla alueilla.
En kyllä tiedä, miten Jeesus oli "virittynyt." Vaikea sanoa, mutta tunteita ainakin oli, kuten itkua. En siis itse olisi varma siitä tunsiko Jeesus pelkoa vai ei.
-
Lienee sama juttu, mika osui minullekin silmiin. Muistaakseni ainakin siina jutussa mita vilkaisin oli, etta vasta tukehtumisen tunne aiheutti pelon tai paniikin tassa henkilossa.
-
Ehkä Jeesusta ihmisenä peloitti kuolema ja kaikki se viha mitä hän tulisi kohtaamaan, sekä kiduttaminen ja kaikki se mitä hänen lähellä olevilleen ihmiselle tapahtuu, kun he näkevät hänen kuolleen.
Jeesus ei pelännyt mitään eikä ketään. Pelko on ainoastaan syntisten "ominaisuus", ei synnittömän.
Kun Aadam Eeva olivat langenneet , he heti piiloutuivat Jumalalta kun kuulivat Hänen askeleensa puutarhassa. He piiloutuivat koska pelkäsivät.
Pelko tuli heidän osakseen vasta kun Jumalan pyhyys oli heistä poistunut, joka samalla oli ollut heidän "asunaan".
1.Moos.3:8-10
Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet ?
Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".
1.Joh.4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
1.Joh.4:9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttansa.
Jain miettimaan tata. Kuten jo ilmaisin, etta olen samaa mielta Malakian kanssa Raamatun kohdista mitka liittavat pelon rangaistukseen ja on siis osa langennutta ihmisluontoa.
En tieda varmuudella, mutta tuli mieleen, etta selvasti evankeliumeissa on, etta Jeesus koki tuskaa Getsemannessa.
En usko, etta taivaassa koetaan tuskaakaan.
Roomalaiskirjeen 2. luvussa on talla tavalla:
9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
Silti sanotaan, etta Jeesus koki tuskaa.
Eli miten tama sitten on??
-
Itse ajattelisin, että asia voi olla miten vain. Sitä ei ehkä hyvin pysty yksin Raamatusta päättelemään.
Voihan ajatella, että Jeesus oli enemmän "ihmismäinen" (pelko mukaanlukien). Tai edusti enemmän ennennäkemätöntä "hengen ihmistä" (tai oli vain äärettömän rakastava). Kaikenlaista voinee ajatella. Tunne-elämästä ei kuitenkaan ole paljoakaan tai miten Jeesus "toimi" ihmisenä ja Jumalana (eri lailla tai samalla lailla kuin tyypillisempi ihminen).
Tuli mieleen termi hypostatic union, https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hypostatic_union
As the precise nature of this union is held to defy finite human comprehension, the hypostatic union is also referred to by the alternative term "mystical union".
-
Kun tekee Raamatusta haun "älä pelkää"-sanonnalla, tulee VT:sta 51 kertaa ja UT:sta 12 kertaa tuo käsky esille.
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Nuo lauseet on aina suunnattu syntisille ihmisille. Pelko on synnin seuraus, "hedelmä".
Samoin kun katsoo sanoja rohkea/rohkaista, pelko/pelätä, eri sijamuodoissa niin huomaa että Jumalasta ei puhuta että Hän olisi "rohkea" tai että Hän tarvitsisi "rohkaisua".
Se, joka pelkää tarvitsee rohkaisua.
Jeesuksesta sanotaan, Joh.1:14....
" Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta."
Ps.27:1 Daavidin psalmi. Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
-
Niin, onhan pelosta ollut tavalliselle ihmiselle arjessa tiettyä hyötyä. Kuuluu normaaliin eläimen ja ihmisen luontoon. Pelkää vaikka karhuja, susia jne. Ei kai synnin seurausta sinänsä?
Ja onko jumalanpelko pelkoa...
Jumalan luontoon varmastikaan pelko ei kuulu, mutta miten Jeesuksen yhdistelmä toimi... Ja miten ylösnousemusruumis toimii eri tavalla, vaikea tietää.
Lisäys: tuohon eläinjuttuun liittyen tuli mieleen kertomuksia suurista pyhimyksistä, jotka tulivat hyvin juttuun kaikkien eläimien kanssa. Leijonakin voi olla kaveri. (Tai ehkä tämä oli puuttumista ylhäältä?) Ehkä siis Jeesuksen ei tarvinnut pelätä eläimiäkään.
Ja seurasihan Jeesus Isän tahtoa kaikessa ja asiat järjestyivät (rahan löytyminen kalasta, aasi, jne.), joten varmaan siinä mielessä ei ollut paljoa pelättävää.
-
Ehkä Jeesusta ihmisenä peloitti kuolema ja kaikki se viha mitä hän tulisi kohtaamaan, sekä kiduttaminen ja kaikki se mitä hänen lähellä olevilleen ihmiselle tapahtuu, kun he näkevät hänen kuolleen.
Jeesus ei pelännyt mitään eikä ketään. Pelko on ainoastaan syntisten "ominaisuus", ei synnittömän.
Kun Aadam Eeva olivat langenneet , he heti piiloutuivat Jumalalta kun kuulivat Hänen askeleensa puutarhassa. He piiloutuivat koska pelkäsivät.
Pelko tuli heidän osakseen vasta kun Jumalan pyhyys oli heistä poistunut, joka samalla oli ollut heidän "asunaan".
1.Moos.3:8-10
Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet ?
Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".
1.Joh.4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
1.Joh.4:9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttansa.
Niin siirryin käsittelemaan tuskaa tunnetilana.
Jeesuksesta kerrotaan etta hän koki tuskaa.
En kuitenkaan usko, ettät taivaassa koetaan tuskaa.
Eli miten selittyy, etta Jeesus koki tuskaa, vaikka Roomalaiskirjeen mukaan se kuuluu vain ihmiselle joka tekee vääryytta, syntiä.
-
Jeesus sanoi, Luuk.12:50 Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty !
Jesajan kirjan kuuluisa luku 53 kertoo Jumalan valinneensa itselleen kärsijän roolin, sijaiskärsijän roolin...
Jes.53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
Koko luku 53 on hyvä lukea. Siinä ei sanallakaan puhuta pelosta, eikä tietenkään Jeesuksen syntisyydestä koska Jeesus oli synnitön.
Jumalan oli valinnut itselleen kärsijän roolin..."kipujen mies".
Ps.69:10 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on Minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka Sinua herjaavat, ovat sattuneet Minuun.
Room.15:3 Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niinkuin kirjoitettu on: "Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun".
Psalmit 69 ja 119 sopivat molemmat hyvin kuvaamaan Jeesuksen kärsimyksiä....
-
Huomioni kiinnittyy enkeleihin, heidän roolistaan kirjoitetaan jonkun verran. Jumala puhui Moosekselle Siinailla enkelin välityksellä. Ja muuallakin enkelien kerrotaan välittäneen Jumalan puheen, mm. paimenille, kun Jeesus oli syntynyt. Jeesusta myös verrataan enkeleihin ja sanotaan, että Hän on paljon suurempi kuin enkelit.
Uuden liiton aikana Jumala on puhunut "Pojan kautta" ja julistuksen kautta, joka kerrotaan tulleen "taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä". Enkelit ovat "palvelukseen lähetettyjä...niitä varten, jotka saavat autuuden periä." Uudessa liitossa tarkoittaa Jeesukseen uskovia. Enkelit tekivät palvelusta myös Jeesukselle. Jäljempänä puhutaan taivaallisesta sotajoukosta, sama kuin se joukko, joka ylisti Jumalaa Jeesuksen syntymän aikaan kuultavalla ja nähtävällä tavalla paimenille.
Vaikuttavaa tekstiä enkeleistä.
-
Mark. 14
Ja hän otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan.
34 Ja hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa".
35 Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi,
36 ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!"
Tässä jaejaksossa kerrotaan siitä, mihin Sandia viittasi. Edessä oli kauhea kärsimystie ja ristinkuolema, syntiuhrina oleminen Jumalan Karitsana.
Jeesus koki kauhua ja tuskaa kärsimyksensä edellä, hikoili aivankuin verta ja rukoili Isää, ettei hänen tarvitsisi kulkea tuota läpi. Ja lopetti rukouksen, ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan mitä sinä. Mistään ei käy ilmi, kokiko Jeesus pelkoa, uskon itse, että ei kokenut, mutta muunlainen tuska oli varmasti sanoinkuvaamaton, Getsemanessa ei vielä fyysisenä. Ajattelisin, että Sandian viittaus roomalaiskirjeen kohtaan "tuska ja ahdistus jokaiselle, joka pahaa tekee" koskee katumatonta ihmistä. Jeesuskin koki kauhua ja tuskaa ymmärrettävistä syistä, vaikkei omasta syystään. Uskovatkin voivat kokea kauhua ja tuskaa, jotka eivät johdu omista synneistä tai nöyrtymättömyydestä.
-
Kiitos, Helena. :)
Ajattelin juuri alkaa etsiä sitä kohtaan.
-
Mark. 14
Ja hän otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan.
34 Ja hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa".
35 Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi,
36 ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!"
Tässä jaejaksossa kerrotaan siitä, mihin Sandia viittasi. Edessä oli kauhea kärsimystie ja ristinkuolema, syntiuhrina oleminen Jumalan Karitsana.
Jeesus koki kauhua ja tuskaa kärsimyksensä edellä, hikoili aivankuin verta ja rukoili Isää, ettei hänen tarvitsisi kulkea tuota läpi. Ja lopetti rukouksen, ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan mitä sinä. Mistään ei käy ilmi, kokiko Jeesus pelkoa, uskon itse, että ei kokenut, mutta muunlainen tuska oli varmasti sanoinkuvaamaton, Getsemanessa ei vielä fyysisenä. Ajattelisin, että Sandian viittaus roomalaiskirjeen kohtaan "tuska ja ahdistus jokaiselle, joka pahaa tekee" koskee katumatonta ihmistä. Jeesuskin koki kauhua ja tuskaa ymmärrettävistä syistä, vaikkei omasta syystään. Uskovatkin voivat kokea kauhua ja tuskaa, jotka eivät johdu omista synneistä tai nöyrtymättömyydestä.
Kiitos, Helena, kun ilmaisit niin selvästi mitä yritin sanoa. :)
Tuli mieleen, että Jeesuksella ei olisi ehkä ollut kanttia sanoa ihmisille:"älkää pelätkö", jos hänellä itsellä olisi ollut pelkoja.
Kautta koko Raamatun Jumala on sanonut eri tavoin ihmisille: "älä pelkää".
Ja Jeesushan tiesi kaiken mitä kunkin ihmisen mielessä liikkui, hän tiesi tarkkaan, mitä tulisi tapahtumaan ennen hänen kuolemaan jne.
Pelko yleensä tavalla tai toisella liitty tulevaisuuteen.
Ihmisen on tietty mahdoton ymmärtää Jeesuksen, joka oli Jumala, ajattelumaailmaa!!
Sen verran voimme tietää siitä, mitä Raamatussa on meille kerrottu.
Helena kommentoi tekstiäni tuon tuskaan kokemisen suhteen. Se oli toinen asia
Vertaan tätä nyt Heprealaiskirjeen 2. luvun loppuun:
14. Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
15. ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
16. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
17. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
Ja myös Hebr. 5:7
Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
18. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Eli Jeesus samastui inhimilliseen kärsimykseen.
Hän tietää inhimillisen kärsimyksen hyvin läheisesti. Se oli osa Isän hänelle antamaa tehtävää.
-
Hyvin sanottu, lainaus Sandialta:
"Tuli mieleen, että Jeesuksella ei olisi ehkä ollut kanttia sanoa ihmisille:"älkää pelätkö", jos hänellä itsellä olisi ollut pelkoja."
Jeesus todella on tällaisten yläpuolella, että olisi kokenut pelkoa.
-
Juu tuo lainaamasi ajatus tuli mieleen jotenkin sillai kun joskus kokee, etta Herra antaa yksinkertaisen viisauden murun sydämelle. :)
Se niinkuin rauhallisesti yksinkertaisesti laskettiin sydämelleni.
Kuulostaa runolliselta, mutta ei ollut tarkoitus. Yritin vain kuvailla tilannetta.
-
Tuo on kyllä hyvä pointti.
Täytyy myös sanoa, että tämä keskustelu hieman avasi sitä, miten vajavaisesti voi ymmärtää Jeesusta (siis ihmisenä ja Jumalana). Eli ei ole kaikki selvillä selvästikään.
Jos toista ihmistäkin voi olla vaikeaa ymmärtää, niin miten vaikeaa on ymmärtää täysin poikkeuksellista ihmistä (ja Jumalaa)? Vaikka kyllähän Kristukseen joskus viitataan mysteerinä.
-
Ihmeellistä kyllä, Raamatussa on jonkin verran kuvauksia siitä mistä lähtökohdista Jeesus vastasi erilaisissa tilanteissa ja mitä hän ikäänkuin ajatteli joissain tilanteissa. Mutta kuten sanoit, emmehän me voi ymmärtää kenenkään ihmisen ajatuksia täydellisesti, niin kuinka ihmeessä voisimme ikäänkuin selittää Jumalan. ???
Minua on huvittanut joissain nettikeskusteluissa ajatukset, että jotta voisi päättää, onko Jumala olemassa vai ei, meillä pitäisi voida olla objektiivista evidenssiä Jumalasta.
Siinä ihminen sokeudessaan on lähtenyt oletuksesta, että me ihmiset olemme niin fiksuja, että kykenemme selittämään Jumalan objektiivisesti ja jos näin ei ole, niin emme voi tietää onko Jumala olemassa vai ei.
Tuskin Jumalan olemuksen tutkimiseen soveltuvat empiirisetkään tieteen menetelmät.
-
Heprealaiskirjeessä toistuu moni juttu, ja yksi sellainen on, että siellä on kehoituksia ja varotuksia ikäänkuin mennä Jumalan sanan ohi eikä antaa sen tehdä työtä omassa elämässä.
Huomasin, että ensimmäinen sellainen kehoitus on luvun 2. alussa: 1. Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.
Eilen seurakunnassa luettiin Psalmi 40
Jae 5: 5. Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!
Koko psalmi tuli minulle hyvin eläväksi ja omakohtaiseksi eilen, mutta tuon lausee kohdalla pysähdyin erityisesti.
Siinä on siis kaksi vaihtoehtoa: 1. turvata Herraan. 2. kääntyä johonkin muuhun suuntaan oman elämän kysymyksissä.
Eli siinä on valinta. Tuo puhutteli minua eilen ja näin, että oli asioita omassa elämässäni, missä aloin kääntymään muuanne kuin että olisi turvautunut Herraan.
Palatakseni Kirjeeseen Heprealaisille, siellä siis jatkuu ajoittain vastaavanlaisia varoituksia ja näyttävät olevan suunnattu uskoville.
Yksi teema joka pohditutti minua tällä viikonlopulla. Tai siis tuli itse asiassa omakohtaiseksi.
Siis jos jatkan pohdintaa Heprealaiskirjeen 3. luvusta, sielläkin on varoitus tästä, jakeesta 7 lähtien, tässä sen loppuosa
Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
Eli siis onko niin, että uskovakin voi eksyä tavalla tai toisella 'ylpeiden puoleen, niiden jotka valheeseen eksyvät" lainatakseni psalmin 40 jaetta mihin viittasin??
-
Tässä live luento aiheesta Vanhan testamentin uhriteologia, professori Antti Laato, 20.3.2024
Suomen teologinen instituutti. En tunne puhujaa, mutta mikäli ymmärrän, ovat uskossa jotka tuolla puhuvat..
https://www.youtube.com/watch?v=NmxmySkYIlc
Laitan sen tähän ketjuun, koska Heprealaiskirjeessä on paljon aiheesta.
-
Olen lukenut Heprealaiskirjetta, mutta en ole osannut kiteyttaa sielta ajatuksia tanne.
Kahdessa kohtaa Heprealaiskirjeen alkulukuja on ajatus, etta Jeesus karsi ja sita kautta hanesta tuli meille "Ylimmainen pappi" joka pystyy saalimaan ihmisen heikkouksia, vaikka itse on synniton ja hanen tehtava on olla meiden " pappi", valittaja Isan edessa.
Ajatus, etta Jeesus "oppi"on mielenkiintoinen.
"Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,"Hepr. 5:8
Ymmarran sen siten, etta Han askel askelelta oli kuuliainen Isan tahdolle, vaikka se oli tuskallista.
Ja se etta hanen karsimyksensa oli todella riittava sovittamaan ihmisen syntisyyden Isan edessa.
Ilman sita olisin tuomittu Jumalan edessa.
-
Eilen illalla, kun ajattelin mm. tuota kohtaa Heprealaiskirjeesta, tuli mieleen Jeesuksen omat sanat: "minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
-
Lueskelin heprealaiskirjetta kerraten jälleen eteenpäin luvusta 2: https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Hepr.+2%3A1&rnd=1711632133435
5 Tulevaa maailmaa, sitä josta nyt puhumme, Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi.
Tästä tulee mieleen taivaan ja uuden luomakunnan (tässä tulevan maailman) ero. Tämä ei ole kovin selvää minulle.
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Tämäkin on valtava näköala. Onhan ihminen - ja eläin - kuitenkin aika pieni. Kun taas Jumala valtavan suuri. Tähän kun vielä osaisi luottaa enemmän, eli siihen että kaikki voi mennä hyvinkin.
15 ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina
Tässä ihmiselle luontaista kuoleman pelkoa tosin on varmaan vielä jonkin verran jäljellä. Mutta kuoltava (yleensä) on.
18 Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.
Tässä mainitaan koettelemukset ja kiusaukset. Ja onhan sekin olennaista hengellisyydessä; maailma on niitä täynnä. Pitäisi huomata ne ja yrittää valita parempi tie. Paljon sisältöä ja kehittymistä tässäkin.
Tiivistä ja sisältörikasta tekstiä on Raamattu.
-
Poistin viimeisemmin viestini. Se kuulosti hyvin saarnaavalta.
Sori.
Se ei ollut tarkoitus. Yritin varmaan kauheasti laittaa ketjuun jatkoa.
-
Nyt luin enemman rauhassa luvun neljä.
Siitä kyllä saa vaikutelman, että uskova on jotenkin vastuussa siitä, että pysyy uskossa.
Lähes koko luku on sitä teemaa.
Mitä ajatuksia se herättää? Pelkään, että en osannut mainita siitä mitään, ja siksi kirjoitin poistamani viestin joitakin päiviä sitten.
Laitan tähän melko pitkän otteen luvusta 4, koska se kokonaisuudessaan käsittelee sitä.
Eli en ihan ymmärrä sitä mikä on ihmisen vastuu ja mikä ehdottomasti ei ole ihmisestä itsestään riippuvainen pelastuksen suhteen.
Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
2. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
3. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
4. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
5. ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni".
6. Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,
7. niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne".
8. Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.
9. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
10. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
11. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Tai siis siinä on nuo kaksi kehoitusta: neuvotaan olemaan varovaisia, ettemme jäisi taipaleelle ja ahkeroidaan päästä lepoon emme tulisi tottelemattomiksi.
-
Lepo ja rauha Kristuksessa merkitsee minulle sitä, että sieluni katoamattomuus on Kristuksen työn takia hoidettu perille taivaan iloon. Ahkerointi tarkoittaa sitä, että ylläpitää tuota tietoisuutta kokoaikaisesti, eikä kiinny maallisiin kuin sen verran, mitä ruumiin ja sielun jokapäiväiset tarpeet vaativat. Rakkaus lähimmäiseen ei saa unohtua.
Martta ja Maria olivat tämän asian sisäistäneet, mutta Martalla taisi olla vähän enemmän asiassa opeteltavaa vielä. Sehän johtuu temperamentistakin, miten suhtautuu, mutta ylimenevä täydellisyydentavoittelu ihan kaikessa ei ole tarpeen. Parhaansa voi elämässä tehdä kultaisen keskitien kautta kulkien. Tarpeellisia ei ole paljon ja kun elää ikäänkuin ennaltavalmistetuissa töissä, elämä ei tunnu raskaalta.
-
Lepo ja rauha Kristuksessa merkitsee minulle sitä, että sieluni katoamattomuus on Kristuksen työn takia hoidettu perille taivaan iloon. Ahkerointi tarkoittaa sitä, että ylläpitää tuota tietoisuutta kokoaikaisesti, eikä kiinny maallisiin kuin sen verran, mitä ruumiin ja sielun jokapäiväiset tarpeet vaativat. Rakkaus lähimmäiseen ei saa unohtua.
Martta ja Maria olivat tämän asian sisäistäneet, mutta Martalla taisi olla vähän enemmän asiassa opeteltavaa vielä. Sehän johtuu temperamentistakin, miten suhtautuu, mutta ylimenevä täydellisyydentavoittelu ihan kaikessa ei ole tarpeen. Parhaansa voi elämässä tehdä kultaisen keskitien kautta kulkien. Tarpeellisia ei ole paljon ja kun elää ikäänkuin ennaltavalmistetuissa töissä, elämä ei tunnu raskaalta.
Juu tuonne suuntaan minäkin ajattelen.
Se on siis asia, mikä on lähinnä sydäntä.
-
Sitten 4. luku jatkuu jakeella mistä olin kirjoittanut.
Tämä jae on kyllä minulle ehkä yksi tärkeimpiä henkilökohtaisesti. Siitä syystä yritin kirjoittaa siitä.
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Mahtava ajatus, että Herra todella tietää kaiken meistä, ja näkee meidän mielen liikkeet, ajatukset, suunnitelmat...
Eli Raamattu on todella hyvä arvioimaan, mitä minun ajatuksissani liikkuu.
Tuo on jänne, kun sanotaan, että Jumalan sana erottaa sielun ja hengen.
-
Tuo on jänne, kun sanotaan, että Jumalan sana erottaa sielun ja hengen.
Sanoja sielu, henki, persoona, mieli, tajunta, tietoisuus jne. käytetään aika vaihtelevasti, joskus synonyymeinä, joskus eri asioita tarkoittavina.
En tiedä, olenko ymmärtänyt oikein, mutta mielestäni henki on aina jotakin, joka tulee ihmiseen hänen ulkopuoleltaan- siis raamatullisessa merkityksessä.
Jumala antaa sikiölle elämän hengen, jolloin tästä tulee aikanaan tiedostava ja elävä sielu.
Henki on elämän merkki ja edellytys. Siksi on omituista sanoa, että pariskunta tekee lapsen.
Lasta ei voi tehdä, koska ihminen ei voi luoda elämää.
Henkiä on monenlaisia, ja niiden tarkempi olemus on ihmiseltä salattu.
Henkeä ei voi ottaa itselleen, vaan se tulee jostakin, hyvästä tai pahasta lähteestä.
Korkein henki, Pyhä Henki, annetaan ihmiselle uskoon tullessa.
Pyhän Hengen vaikutukset näkyvät ihmisessä.
Myös muut henget ovat aktiivisia ja pyrkivät toimimaan lähettäjänsä tahdon mukaan.
Henget muuttavat ihmisen sielun, mielen, persoonallisuuden tms. toimintaa.
Raamatussa puhutaan hyvistä, pahoista tai neutraaleista hengistä.
Ihminen voi yrittää saada käyttöönsä jonkin Hengen (siis manata), mutta tämä on Raamatussa kielletty.
Kun ihminen kuolee, henki lähtee hänestä. Ihmisen tiedossa ei ole, minne henki menee.
Koska vastoin Jumalan tahtoa jotkut manaavat kuolleiden henkiä esille,
täytyy henkien olla jossain salatussa paikassa. (1. Sam. 28:8 )
Ilmeisesti sielu häviää kuollessa, mutta henki siirtyy jonnekin.
Myöskin ruumis hajoaa, mutta vain tilapäisesti, koska ruumis nousee aikanaan uudestaan ylös.
-
Minä olen tulkinnut tuon kohdan siten, että Jumalan sana voi ikäänkuin läpileikata minut ja erotella mikä on "sielullista" minussa, mikä siis ei kestä Jumalan sanan valossa. Ajattelen, että ihminen voi, tai ainakin minä voin, vetää itseään nenästä selittämällä jonkun asian hengellisenä asiana, vaikka so olisi ihan oman syntisen sielun tuotosta, ja vaikka olisi siihen päälle ikäänkuin sirotellut kiiltoa tai jotain muuta nättiä.
Nyt taisi tulla ilmaus, mikä sopisi runoketjuun. No, toivottavasti siitä jotenkin voi saada selvän mitä tarkoitin.
-
Minä olen tulkinnut tuon kohdan siten, että Jumalan sana voi ikäänkuin läpileikata minut ja erotella mikä on "sielullista" minussa, mikä siis ei kestä Jumalan sanan valossa. Ajattelen, että ihminen voi, tai ainakin minä voin, vetää itseään nenästä selittämällä jonkun asian hengellisenä asiana, vaikka so olisi ihan oman syntisen sielun tuotosta, ja vaikka olisi siihen päälle ikäänkuin sirotellut kiiltoa tai jotain muuta nättiä.
Nyt taisi tulla ilmaus, mikä sopisi runoketjuun. No, toivottavasti siitä jotenkin voi saada selvän mitä tarkoitin.
Ymmärrän asian samalla tavalla. Evankeliumi opettaa tekemään eron Hengen maailman ja psyyken välillä.
Tosin en ole varma, voiko sanaa psyyke käyttää tässä yhteydessä.
-
Todennäköisesti voi. Se on kai sitä mitä sielumme tuottaa.
-
Luvussa 5 aluksi verrataan Vanhan Liiton pappeutta ja Jeesuksen Ylimmäistä pappeutta.
Vanhan liiton papit olivat itsekin syntisiä, ja vaikka heidän tehtävänään oli ikäänkuin olla välittäjä ihmisen ja Jumalan välissä, se oli rajallinen rooli, koska he itse olivat samalla tavalla "heikkouden alaisia", ja kun uhrasivat eläinuhreja ihmisten puolesta, he joutuivat myös uhraamaan omasta puolestaan. Ja tietty papit olivat itsekin kuolevaisia.
En tietty sinänsä ymmärrä tuota. En ymmärrä pappeuden merkitystä.
Mutta Jeesuksesta siinä luvussa on näin: (Jeesus) tuli iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka olivat hänelle kuuliaisia, hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksiÄ Melkisedekin järjestykseen mukaan.
Melkisedeksestä kerrotaan VTssä, että oli pappi. Hän eli Aabrahamin aikoina ja siunasi Aabrahamin.
Aabraham on ikäänkuin uskon prototyyppi. Hän eli uskossa, hän luotti Jumalan sanaan ja sitä kautta Jumala oli hänen kanssaan.
Vanhaa liittoa ei edes ollut, eikä israelin kansaa silloin kun tää Melkisedek siunasi uskovan Aabrahamin..
Jännä juttu.
-
Tietty suurin ero VTn pappien ja Jeesuksen valilla on, etta Jeesus on Jumala ja Han elaa tanaankin.
-
En tietty sinänsä ymmärrä tuota. En ymmärrä pappeuden merkitystä.
Tähän omaa yritystäni ymmärtää: itse näen papin tarpeen siinä, että tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat ja muistavat hengelliset asiat (lait, ohjeet, kirjoitukset, menot jne.). Osaamista ja ihmisiä, joilta voi kysyä Jumalan tahdosta. Nuo VT:n uhrijutut esimerkiksi vaikuttavat aika teknisiltä ja vaikeilta muistaa. "Mitä uhraan kun tein synnin x?" Ja ne silti piti suorittaa oikein. Jo siinä oli varmasti opettelemista.
Tämä noin niin kuin käytännön pohjalta. Varmasti "mystisempisiäkin" ulottuvuuksia löytyy.
-
Vanhaa liittoa ei edes ollut, eikä israelin kansaa silloin kun tää Melkisedek siunasi uskovan Aabrahamin..
Kyllä tuolloinkin oli liitto, se oli ympärileikkaus.
Ympärileikkaus oli sekä liitto että liiton näkyvä merkki.
1.Moos.17
-
Vanhaa liittoa ei edes ollut, eikä israelin kansaa silloin kun tää Melkisedek siunasi uskovan Aabrahamin..
Kyllä tuolloinkin oli liitto, se oli ympärileikkaus.
Ympärileikkaus oli sekä liitto että liiton näkyvä merkki.
1.Moos.17
Eikös ympärileikkauksen liitto Jumalan kanssa tehty vasta sen jälkeen, kun Melkisedek oli siunannut
Abrahamin (Abramin)? Näistä kirjoitetaan 1.Mooses 14-16
-
Tulin Raamatun UT:n kirjeiden lukukierroksellani jälleen heprealaiskirjeen alkuun ja kiinnitin huomiotani kohtaan 2:10:
Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi.
Tässä siis ymmärtäisin niin, että kärsimysten kautta voi päästä täydelliseksi. Tai sillä on jokin rooli.
Miten tämä kärsimyksen ja täydellisyyden yhteys sitten pitäisi ymmärtää?
Muistuu mieleen jokin Bruce Charltonin oma kokemus ja jonkin keskustelupalstan kokemus, joiden mukaan esim. sairaana olevan kärsimys ei välttämättä tunnu jalostavan, vaan lähinnä tekee kärsivästä toisille ikävämmän. Toisaalta Paisios Athosvuorelainen rukoili Jumalalta syöpää tarkoituksella ja sai sellaisen, ja hän oli varmastikin paljon pyhittyneempi kuin useimmat.
En tätä puolta asioista siis oikein ymmärrä, enkä kärsimyksen ongelmaa yleensäkään ole pohtinut.
-
Vanhaa liittoa ei edes ollut, eikä israelin kansaa silloin kun tää Melkisedek siunasi uskovan Aabrahamin..
Kyllä tuolloinkin oli liitto, se oli ympärileikkaus.
Ympärileikkaus oli sekä liitto että liiton näkyvä merkki.
1.Moos.17
Eikös ympärileikkauksen liitto Jumalan kanssa tehty vasta sen jälkeen, kun Melkisedek oli siunannut
Abrahamin (Abramin)? Näistä kirjoitetaan 1.Mooses 14-16
Kiitos korjauksesta, olet oikeassa. Muistin väärin. Melkisedek siunasi Abramin kohdassa 1.Moos.14:19, kun ympärileikkaus määrättiin vasta luvussa 17. jae 10.
-
Vanhaa liittoa ei edes ollut, eikä israelin kansaa silloin kun tää Melkisedek siunasi uskovan Aabrahamin..
Kyllä tuolloinkin oli liitto, se oli ympärileikkaus.
Ympärileikkaus oli sekä liitto että liiton näkyvä merkki.
1.Moos.17
Eikös ympärileikkauksen liitto Jumalan kanssa tehty vasta sen jälkeen, kun Melkisedek oli siunannut
Abrahamin (Abramin)? Näistä kirjoitetaan 1.Mooses 14-16
Juu näin on. Melkisedek oli aika mystinen pappi.
Hän ei ollut leeviläinen, kuten vanhan liiton pappien piti olla.
Tämä jae Heprealaiskirjeestä on mielenkiintoinen:
Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä;
10. sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek meni tätä vastaan.
11. Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?
Pitää lähteä, jatkan pohdintaa....
Mutta siis alkoiko vanha liitto Aabrahamista, eikä siis kun Israel sai 10 käskyä yms.??
-
Melkisedekista on Kommentaariraamattuni mukaan monta teoriaa ja selitystä
- Melkisedek on käännettynä Vanhurskauden kuningas
- Melkisedek on Saalemin kuningas (1. Moos. 14:18), joka tarkoittaa Rauhan kuningas
- Hän oli myöhemmän Jerusalemin arvostettu kuningas ja pappi, ja hänen nimensä on arvonimi kaikille
Jerusalemin eli Saalemin kuninkaille
- Hänen pappeudellaan ei ole alkua eikä loppua- hän oli pappi jo ennen Israelin syntyä
- Hän oli Kristuksen esikuva (Heprealaiskirjeen oletus)- Kristus on ylimmäinen pappi
- Hän oli Kristuksen väliaikainen ruumiillinen ilmenemismuoto (tätä selitystä eivät kaikki hyväksy)
- Melkisedekin järjestys (Hepr. 7:17) tarkoittaa hänen ja Kristuksen pappeuden iankaikkisuutta- myöhemmät
leeviläiset papit edustivat katoavaa pappeutta
(Sana elämään- Kommentaariraamattu (Raamattu kansalle)
-
Vanhaa liittoa ei edes ollut, eikä israelin kansaa silloin kun tää Melkisedek siunasi uskovan Aabrahamin..
Kyllä tuolloinkin oli liitto, se oli ympärileikkaus.
Ympärileikkaus oli sekä liitto että liiton näkyvä merkki.
1.Moos.17
Joo nayttaa, etta Solteron kommentti tahan viestiin on totta.
Jumala kutsui hanet sanomalla:
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. 2 Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. 3 Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille."
Tuo on varmaan ollut ihmeellista Luoja tuolla tavalla yllattaa ihmisen. Tosin jokainen uskova on kokenut saman.
Jo seurattuaan Herraa jonkun aikaa ja jouduttuaan sotaan joidenkin alueen kuninkaiden kanssa ja voitettuaan heidat, Melkisedek ilmestyi ja siunasti hanet.
Vasta myohemmen todella tehtiin liitto missa ymparileikkaus oli merkkina.
Mikali olen ymmartanyt oikein tuo lihavoittamani kohta viittaa Jeesuksen tuomaan pelastukseen, mista kaikki kansat tulevat osalliksi.
-
Siis ideani oli tata ketjua aloittessani juuri seurata sita, mita UTssa puhutaan pelastuksesta VTn valossa, tai miten sen ilmaisisi.
Paavalin kirjeissa ja Heprealaiskirjeessa on tasta aiheesta.
Seuraaat luvut Heprealaiskirjeessa kasittelee sita, ja Paavali ainakin Galalatalaiskirjeessa opettaa samasta.
-
Vihdoin sain luettua Heprealaiskirjeen luvut 5 - 7 huolellisemmin.
Siinä on niin paljon asiaa ja sielun ravintoa, että en oikein kykene sillai hetkessä sulattamaan sitä.
5:5-6: ssa on kaksi viittausta Psalmeihin. Psalmi 2:7: Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";
ja Psalmi 110:7: "6. niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".
Vähän sekava esitys.
Mutta tuo on hyvä esimerkki siitä, että Vanhaa Testamenttia ei oikein voi erottaa Uudesta Testamentista.
Heprealaiskirjeen 7. luku on todella rukiista tekstiä Jeesuksen pappeudesta "Melkisedekin järjestyksen mukaan".
Paras lukea se huolellisesti kokonaisuutena Raamatusta. Yritän vain jollain tapaa mieltää sen teeman, että Jeesuksen pappeus, mikä tavallaan jotenkin ihmeellisesti jo esiteltiin Aabrahmille on ikäänkuin Vanhan Liiton leeviläisten pappien yläpuolella.
Luvussa on ajatus, että koska Aabraham oli leeviläisten pappien kantaisä, niin leeviläiset papitkin antoivat Aabrahamissa kymmenykset "papille Melkisedekin järjestyksen mukaan".
Sitten todetaan että Jeesushan ei ollut leeviläinen (jotka Jumala oli määrännyt vanhan liiton pappissuvuksi), vaan Juudaksen jälkeläinen. Ja nyt hän on pappi, joka on iankaikkisesti ylimmäinen pappi, ja joka voi täydellisesti pelastaa ihmisen, joka tulee Hänen luokseen.
Tätä teemaa käsitellään hyvin paljon luvuissa 7 ja 8. Lukua 8 en ole alkanut lukea vielä.
Luvun 8 alku tosin ikäänkuin selvittää pääasian:
1. Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa,
2. tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen.
-
Jotenkin yllä kahlasin Jeesuksen pappeuden todeten, että Jeesus EI ollut leeviläinen sukujuuriltaan.
Eli hänen pappeutensa on Vanhan Liiton sääntöjen ulkopuolella, kuten Melkisedekin oli.. Jotenkin noin..........kai. ???
Luvun 10. alku on mielestäni mielenkiintoinen.
Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
2. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
3. Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
Tässä sama teema:
Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
23. On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä.
24. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
Siis se, että vanha liitto oli ikäänkuin oikeankuva, ei itse asia sinänsä.
Olen usein miettinyt miten tarkkaan Ilmestysmaja piti olla täysin Jumalan ohjeiden mukaan pienintä yksityiskohtaa myöten.