Olen ajoittain vuosien varrella pohtinut Aabrahamin uskoa, joka Paavalin julistuksessa on uskokäsitteen keskuksessa. Viime yönä, kun kivut pitivät hereillä, nousi tämä asia jälleen kerran sydämelleni. Ehkä pari tuntia tämä asia täytti mieleni, raamatunpaikat kulkivat ajatuksissani sen mukaan kuin muistin ja koin kuin itse Herra olisi opettanut lisää tätä asiaa. Tämä siunauksen hetki kyllä alkoi aivan toisissa merkeissä, kun koin olevani pohjimmaisessa pohjassa, täydellisesti epäonnistunut ja elämäni synnin teillä törsännyt, mutta sitten ajatukseni ohjautuivat Aabrahamin uskoon.
Raamattu opettaa, että "Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi". Mitä siis Aabraham uskoi. Hän uskoi tämän Jumalan lupauksen: "Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." Ja se siemen joka polveutui Aabrahamista ja johon Aabraham uskoi oli Kristus, kuten Paavali galatalaisille opetti. Tämän Aabraham uskoi ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Hän tuli uskon kautta vanhurskaaksi, Jumalalle täysin otolliseksi ja Jumalan mielisuosio lepäsi hänen päällään. Tähän vanhurskautumiseen ei liittynyt mitään tekoja, ei hyviä eikä huonoja eikä lain vaatimuksia, sillä lakihan annettiin vasta 400 vuotta Aabrahamin jälkeen. Tästä Paavali teki johtopäätöksen, että "ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja".
Tulin jälleen kerran yön hetkinä siihen lopputulokseen, että suomalaisissa asuu paljon "juutalaista ja galatialaista". Uskomme kyllä Jeesukseen, mutta samalla pyrimme tuomaan siihen rinnalle jotain omaamme, hyveitä, tekoja, kasteita, sakramentteja. Ihmisluonto on sellainen, mutta Jumala ei hyväksy niitä pelastuksemme perustaksi. "Kun he (tai me) koetamme pystyttää omaa vanhurskautta niin he (tai me) eivät ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle". Jumala hyväksyy vain Poikansa lunastustyön ja ihmisen joka turvautuu ainoastaan Häneen, joka ripustettiin kirouksen puuhun ja joka tehtiin synniksi meidän tähtemme. Hänen verensä vuoti Golgatalla ja Hän antoi henkensä syntiemme rangaistukseksi ja sovitukseksi: joka tämän uskolla omistaa on samalla hetkellä vanhurskas, sillä Jeesuksen vanhurskaus lueteen hänelle. Sitä ei ansaita vaan se luetaan ja sen tekee Jumala.
Paavali opetti, että ne ovat Jumalan lapsia joilla on Aabrahamin usko joka on aivan samaa uskoa kuin evankeliumin usko. Näin siis olemme uskon kautta Aabrahamin poikia ja tyttäriä ja Kristuksen kanssaperillisiä. Ken ei ole ei ole matkalla taivaaseen.