Mikä hyvänsä hengellinen ilmiö, jos se on aito ja todennettavissa esimerkiksi kokeellisesti todeksi (parantumisissa), tai kielillä puhuminen, joka on selkeästi tunnettua kieltä, niin näitä vastaan kenelläkään ei tietenkään ole mitään sanottavaa.
Mutta sitten sellaiset "armolahjat", joita on vain siksi kun "firmassa" niitä pitää ilmetä, vaikka ei oikeasti ilmenekkään. Sellaiset "lahjat" on aina syytä jättää omaan arvoonsa. Jumala ei nimittäin jaa lahjojaan koskaan sillä perusteella, että joku firma tai henkilö saisi niistä kunniaa, tai että porukoita saataisiin kokoon erinäisiä ihmeitä kokemaan. - Tämä on aivan selvästi Raamatussa ilmoitettu.
Onko joku uskova sitten joku -lainen, vai ehkä toisenlainen?
Miksi tällaiset kysymykset, pohdinnat ja vastaukset täyttävät nettipalstoja runsaasti? Onkohan edelleen epäselvää siitä, ettei mikään laisuus ihmistä pelasta, vaan usko yksin Jeesukseen Kriostukseen, joka kalliilla uhrillaan on sivittanut syntimme. Ja tietoisuus siitä, että saamme joka päivä käydä Kristuksen tykö syntisinä, pyytämään armoa ja anteeksiantamusta synneistämme. Tämä on kristinuskon ydin.
Erilaiset ryhmittymät ovat seurausta syntisten ihmisten uskon heikkoudesta, jota on sitten tarvinnut pönkittää, vaikka minkälaisilla konsteilla ja näytöillä.
Jeesuksen ajan tavoin ihmisille ei tahdo riittää profeetta Joonan merkki, vaan tarvitaan suuri valikoima kaikenlaisia muita merkkejä ja woimannäyttöjä lisäksi.
Paavalilla oli voimatekoja enemmän kun kenelläkään tämän ajan "hegellisellä Herkuleksella", ja ne olivat kaiken lisäksi todennettuja tapahtumia, - mutta lukekaamme mitä hän meille heikoille syntisille sanoo!
2. Kor. 12:9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.