Pitää kertoa vielä pari tositapausta omasta elämästäni.
Olin nuori vastavalmistunut Pelastusarmeijan upseeri, luutnantti,
Olin myymässä lehteämme eräällä paikkakunnalla Suomessa.
Oli kesä aika.
Omakotitalossa tapasin puutarhatöissä olevan talon rouvan, joka vaikutti aika yksitoikkoiselta.
Esitin iloisesti (olen AINA ollut ilonen ja nauranut paljon) asiani hänelle,
hän tokaisi jotain minulle ja minä viissiin naurahdin ...
- Onko neiti sairas, kun niin nauraa, hän kysyi minulta. Minä siihen:
-
Ka, enpä oo tullu ajatelleeksi...
* * * * *
Ollessani PA:n työntekijänä Lohjalla, oli pääsiäsen edellä sellainen keräys, jossa kerättiin varoja johonkin avustuskohteeseen..
Minä tykkäsin PA:n virkapuvusta, se oli tosi upea nuorella upseerilla.
Jakkupuku !
Hieman Lohjan keskustasta Virkkalaan päin menin yhteen omakotitaloon. Perheen äiti halusi laittaa nimensä keräyslistaan ja antoi lahjansa.
Siinä vieressä oli pikku poika, n. 4-5 -vuotias. Hän katsoi minua hirviän tarkkaan ....
- ÄITI, MILLOIN TUO TÄTI TÖIHIN MENEE ? , pikku mies kysyi.
No, töissähän minä, virka-asuisena.