Jumala nostaa

[sandia]

Tuollainen asia Raamatusta tällä kertaa tuli esille. Itse asiassa eräs tilanne nuoruudesta tuli vahvasti mieleen. Muistin miten alaspainettu, onneton ja pelokas olin sekä vanhempieni että poikaystävän taholta.
Olin niinkuin tuollaisessa puristuksessa, enkä nähnyt ulospääsyä.


Mutta Raamatussa on selvästi että Herra nostaa alaspainetut.

Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa. Ps. 145:14   
Herra avaa sokeain silmät, Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa vanhurskaita. Ps. 146:8

Psalmi 12:6. "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

[sandia]

Tämäkin teema on vahvasti esillä psalmeissa, mutta halusin laittaa sen ihan itsekseen. Oletan, että täällä joskus vielä kulkee satunnaisia ohikulkijoita. Siis foorumilla.

On muitakin vastaavia kohtia, mutta löysin nyt nuo kolme.

On vahva kokemus, kun näkee että Herra nostaa heikkoudesta siten että ei enää pelkää ihmisiä.
Siitä kai lienee pohjimmiltaan kokemus.

Jumala voi ottaa ihmispelon pois. Jesajassa on melko vahvaa opetusta ihmispelosta. Samoin Jeremiassa.

Mutta Raamatusta nousi sitten toinen teema ikäänkuin jatkeeksi.
MInä en ole sortajiani parempi, siitä ei ole kyse.
Itse asiassa ainoa tapa millä Herra voi minut nostaa on, että hän ensin johtaa minut parannukseen. Synneistä katumukseen ja syntien tunnustamiseen.

Uskovalla ei ole varaa hyvis - pahis -ajatteluun.

Mutta Herra nostaa meidät ja tuo pelastustyönsä esille.

[sandia]

Olen kokenut kuvamaani hyvin selvästi omassa elämässä, joten uskallan sanoa, että Jumalan sana toimii tuossa(kin) asiassa.

Mulla on omassa elämässä ollut tuollainen teema että ikäänkuin en saisi olla olemassa. Tiedän että olen melko ärsyttävä, mutta silti, Herran tahdosta minäkin elän. 

Oli tunneista kiinni, että minua ei abortoitu. Herra esti sen.
Olin kuolla vauvana ellei äiti olisi jostain ihmeen syystä kokenut että hänen pitää tsekata minut nukkuessani. Olin jo aivan sininen (tutin osa oli kurkussani).

Mieheni, vaikka tiedosti yhtä pian kuin minä että olemme tarkoitettu toisillemme, kapinoi ikäänkuin minua vastaan kauan aikaa ja haavoitti minua syvästi. Sitä ei ole enää ollut lähes 30 vuoteen onneksi.

Kun lähdin Suomesta, en ole koskaan kokenut olevani hyväksytty täkäläisten keskuudessa. Paitsi työssäni ja työkavereiden kanssa. Mutta muukalaisuus on todella yksinäinen tie.

Ei minulla ole mitään muuta kuin Herra. Mutta hän on nostanut minut.

Jo Helsingissä opiskeluaikana Hän alkoi näyttää rakkauttaan hyvin selvästi. Tosin vasta kun oli johtanut minut parannukseen kaikesta mikä mielessäni oli.

Ilmestyskirjasta opin, että OLEN OLEMASSA HÄNEN TAHDOSTAAN.
Ilm. 4:11
Tuo kohta merkkasi minulle hyvin paljon, koin että Herra antoi minulle informaatiopalan, missä sanotaan että olen olemassa Hänen tahdostaan.

Jos olen yrittänyt kääntyä ihmisen puoleen saadakseni oikeutta olemassaololleni, se on aina lyönyt kasvoille.
Herra ei kai salli sitä mulle, etten eksy Hänestä muualle.
Enää en yritäkään. Mutta kauan yritin.