Tasa-arvoinen avioliitto

[Paulus]

Eihän me olla seksuaalisesti suuntautuneita.   Kun synnyimme olimme sitä, minkä Jumala oli alunalkujaankin suunnitellut.
Sinä synnyit poikavauvana ja minä tyttövauvana. Siitä sitten lähti kasvu sinä mieheksi ja taas minä naiseksi. Toteutui Jumalan tarkoitus.

Näinhän se on. Mutta suuntaus näyttää olevan se, ettei saa sanoa miten asiat oikeasti ovat. Se tulkitaan vihapuheeksi. 

[Stiina]

  Minusta tuokin on jo vainoa toisinajattelijoita kohtaan. (Kyllä muu sukupuolinen kuin mies tai nainen on vika mikä vika, kaikilta kannoilta tarkasteltuna. Valhe mikä valhe se on selvästi.)

[sandia]

Kuitenkin on niin, että se valhe on jotenkin tässä ilmassa mitä hengitämme, noin kuvannollisesti sanottuna. Nuorempi sukupolvi on jo kauan aikaa nähnyt homoseksuaalisuuteen yms. liittyvät jutut aivan eri valossa kuin aikaisemmat sukupolvet. Jopa uskovien kotien nuoret.

[Stiina]

Näinhän se on, enkä yhtään tykkää aiheesta, mutta...
On eri asia suvaita ja rakastaa homoseksuaaliakin kuin väittää, että se on Jumalan tahto ja "normaalia". Anteeksianto "homolle" koskee yhtälailla kuin heterollekin, emme ole sen parempia ja Jumala katsoo Jeesuksen läpi kaikkien uskovien syntejä.
Raamattumme= Jumalan Sana = Jumalan Ilmoitus kuitenkin harvinaisen selvästi ilmoittaa mikä on oikein, eli on olemassa vain kaksi sukupuolta, jotka sopivat yhteen ja ovat terveinä hedelmällisiä. Muun väittäminen on sokeutta, johon lapsikaan ei lankea. Siksi kirkko ei voi oikeasti vihkiä "homopareja" avioliittoon, koska sille ei ole oikeasti perusteita, vaikka niin voi tehdä, mutta ei ole todellista. Syntisiä ja turmeltuneita olemme koko ihmiskunta ja pelastumme vain armosta Kristuksen Jeesuksen täytetyn työn tähden niin heterot kuin "homot" ja muut syntiset. Ehdoin tahdoin synnin tekeminen kuitenkin on Raamatun mukaan kadottavaa eikä sovi kristitylle.

[sandia]

Ajattelen, että Efesolaiskirjeen 2. luvun alku kertoo mistä on kyse. Toinen jae, sen loppu.
tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,

[Zubu]

On eri asia suvaita ja rakastaa homoseksuaaliakin kuin väittää, että se on Jumalan tahto ja "normaalia".

Samaa mieltä. On hyvä olla armahtavainen, mutta poikkeavuuksia ei saisi normittaa. On suorastaan kaistapäistä, jos vähemmistöjen annetaan sanella yhteiskunnan normistoa.

On mielestäni aina erikoistapaus, jos henkilö ei kehity luonnonjärjestyksen mukaisesti. Luonnonjärjestyksellä tarkoitan tietenkin lisääntymistä.

Tämä aika tekee kääntää kaikki päälaelleen.
Tämä aika tekee pahasta hyvää ja hyvästä pahaa.
Tämä aika tekee sairaasta tervettä ja terveestä sairasta.
Tämä aika tekee saastaisesta puhdasta ja puhtaasta saastaista.

[Stiina]

Peukutan Zubua!

[Paulus]

Peukutan Zubua!

Samma här!   

[Stiina]

  Pakko sanoa nyt kirkolliskokoukseen pettyneenä, että minun rivikristityn uskontulkinnan mukaan ollaan siinä ehdoin tahdoin syntiä tekemässä.

(Heprealaiskirje 10: 26 Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. 27 Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.)   

En kyllä uskaltaisi, vaikka on Armo ja Jeesus Kristus!

[Stiina]

Tässä myös sopiva opetus Jaakko Pirttiaholta:

"Saammeko tehdä syntiä?
”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!” (Room. 6:15)

Roomalaiskirje on Paavalin opillinen pääteos. Sitä kannattaa opiskella jatkuvasti. Paavali entisenä lainopettajana kätkee jokaiseen lauseeseensa valtavasti hengellisiä totuuksia. Lainaamani kohdassa hän opettaa, ettemme ole lain vaan armon alaisia. Se tarkoittaa sitä, ettei meitä mitata tai tuomita Jumalan lain mukaan – mukaan lukien 10 käskyn laki – vaan pelastuksemme perusta on yksin armo eli Kristus.

Jos emme ole lain alaisia, niin voimmeko tehdä syntiä? Paavali vastaa huudahduksella ”Emme toki!” Hän perustelee kantansa seuraavasti (vapaa suomennos): Jos olemme päässeet eroon entisestä, ilkeästä ja julmasta työnantajastamme (synnistä), emmehän enää palaa sellaisen luokse uudelleen pyytämään töitä? Miksi vaihtaisimme uuden hyvän työnantajamme vanhaan? Ja jos jostain kumman syystä palaisimme vanhalle työnantajallemme, se olisi loukkaus uutta työnantajaa kohtaan (Kristus). Sitten hän jatkaa: Antakaa itsenne ja jäsenenne siis Jumalalle. Eli, emme saa tehdä syntiä ehdoin tahdoin ja ”palvella” sitä huolettomina.

Synti asuu meidän vanhassa luonnossamme (Room. 7:20). Tämä vanha luonto on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa mutta se pyrkii joka päivä olemaan elossa. Siitä johtuvat kipeät synnin houkutukset ja lankeamiset. Mutta synti on aina kristitylle vieras asia  ja se tuottaa kipua. Me emme saa ajatella, että se ei haittaisi tai voisimme olla synnin suhteen huolettomia. Synti on tuhovoima ja Jumala vihaa sitä. Se myös satuttaa toisia ihmisiä ja meitä itseämme.

Raamattu ei siis hyväksy syntiä eikä opeta, että voisimme elää huoletonta kumppanuutta sen kanssa. Meitä kehotetaan hylkäämään syntimme ja antamaan itsemme Jumalalle. Samaan aikaan Raamattu vakuuttaa, että armo riittää jokaiselle syntiensä kanssa painivalle. Sellaisia me olemme kaikki. Jokainen Jeesukseen uskova on pelastettu ja vanhurskas. Emme saa tehdä syntiä mutta meille syntisille armo riittää."

https://yksinarmosta.fi/2018/06/02/saammeko-tehda-syntia/

[Mice]

Tämä aika tekee kääntää kaikki päälaelleen.
Tämä aika tekee pahasta hyvää ja hyvästä pahaa.
Tämä aika tekee sairaasta tervettä ja terveestä sairasta.
Tämä aika tekee saastaisesta puhdasta ja puhtaasta saastaista.

Hyvin tiivistetty.

Aikamme herra on erilleen heittäjä, sekoittaja ja vääristeljä.
Onneksi ikuisuuden Herra on voittanut ja saamme elää siitä voitosta käsin tämän sekasorron keskellä.

[sandia]

Pakko sanoa nyt kirkolliskokoukseen pettyneenä, että minun rivikristityn uskontulkinnan mukaan ollaan siinä ehdoin tahdoin syntiä tekemässä.

(Heprealaiskirje 10: 26 Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. 27 Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.)   

En kyllä uskaltaisi, vaikka on Armo ja Jeesus Kristus!

Voiko tätä mielestäsi soveltaa uudelleenavioitumiseen eron jälkeen?

[Stiina]

Sandia!
Ei muuten kuin ehkä silloin, kun rikkonut osapuoli menee uudelleen avioon. Tätä on paljon mietitty ja armo kuuluu tähän asiaan aika selvästi, kun on syyttä tai oman parannuksen jälkeen löytänyt uuden hyväksytyn aviopuolison elämän tarpeisiin niin kuin lesketkin. Monia tapauksia voidaan erossa verrata leskeyteen.
Tässä kuitenkin petetään kamalasti itseä ja yritetään pettää Jumalaa. Jos Pyhä Henki kuitenkin antaa ko. hlön kuolemaa sen synnintunnon ja katumuksen armon, niin anteeksianto ylhäällä on varma Jeesuksen sovituksen tähden heillekin ja homoillekin.
Mutta arvaa vaan, voiko syntyä katumusta ja synnintuntoa, jos on kirkossa Jumalan nimissä vihitty ja siunattu? (Pakottaminen ei kuulu PH:n ominaisuuksiin.)

[Stiina]

Löysin tällaisen SLEY / Ryösö:

"Haittaako synnin tekeminen, jos kaiken saa kuitenkin anteeksi?
Kirjoittanut:
Manu Ryösö

Ihmisen on vaikea ymmärtää kuinka vaarallinen voima synti on. Emme pohtisi tällaista kysymystä, jos todella näkisimme, kuinka suuresta tuhovoimasta on kyse.

Synnin olemukseen kuuluu se, että se erottaa meidät Jumalasta, elämän antajasta ja pelastajasta. Miksi kapinoida häntä vastaan, joka ainoana meitä ehdoitta rakastaa ja puolestamme uhrautuu?

Synti vahingoittaa sen tekijää itseään ja ihmisiä hänen ympärillään. Tahallinen synnin tekeminen on Jeesuksen sijaiskärsimyksen halveksimista. Pitihän hänen kuolla juuri ihmisen itsekkyyden ja tottelemattomuuden takia! Jolle tämä anteeksiantamuksen hinta on selvinnyt, ei voi enää huolettomana jatkaa synnin tekemistä.

Synti on aina rikos elämää itseään vastaan, vaikka emme kykenisi näkemään suoria syy-yhteyksiä. Synnillä on seurauksensa, joko tekijälle itselleen tai muille ihmisille.

Synnin tekeminen tahallaan likaa omantunnon ja ajaa nopeasti epäuskoon.

Kristitty onkin kasteessa siirretty pimeydestä valoon ja kutsuttu Jumalan avulla taistelemaan syntiä ja pahuutta vastaan.

Säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. (1. Tim. 1:19)

Jumala, varjele minut synniltä ja kaikelta pahalta. Ohjaa minua niin, että tekoni ja elämäni olisivat mielesi mukaiset. " (Jokapäiväinen rukous)

 

[Soltero]

Jeesuksen ristintyöllään ansaitsema armo pelastaa kaikki,
jotka nöyrtyvät ristin juurelle ja ottavat henkilökohtaisesti vastaan armahduksen.
Tämä ei silti tarkoita, etteikö ihminen joutuisi kärsimään elämänsä aikana syntiensä seurauksista.
Jos on vahingoittanut toisia tai itseään synneillään,
Jumalan armo ei läheskään aina johda siihen, että syntien kielteiset vaikutukset kumoutuisivat.

Uskovalla on onneksi mahdollisuus tutkia itseään ja elämäänsä syvällisesti Jumalan edessä ja päästä usein selville siitä, mitkä asiat aiheuttavat hänelle ongelmia.
Joskus kyseessä on tunnustamaton synti, katumattomuus ja kieltäytyminen parannuksen teosta.
Näissä asioissa Pyhä Henki ohjaa eteenpäin ja oikeisiin toimenpiteisiin.
Joskus vaikeudet seuraavat siitä, että on aihettanut jotakin korjaamatonta vauriota
ihmisille, yhteisöille tai itselleen.

Entiset teot saa Jeesuksen vereen turvaamalla anteeksi, eivätkä ne enää aiheuta jatkuvaa syyllisyyttä.
Mutta silti niillä on usein konkreettisia seuraamuksia.
Toisen ihmisen hylkääminen, moraaliton elämä, vilpillisyys, ahneus, päihteiden käyttö (josta esim. minulla on runsaasti kokemusta) jne. saavat usein aikaan peruuttamatonta psyykkistä, fyysistä ja/tai sosiaalista vahinkoa.
Parannuksen teon jälkeenkään ei voi vaatia,
että kaikki entinen pyyhkiytyisi pois,
vaikka iankaikkisuuden kannalta teot onkin jo uskovan tapauksessa sovitettu.
Jokaisella on vastuu edesottamuksistaan, sekä uskovalla että uskottomalla.
Jos ei tunnista ja kanna vastuutaan, elämä rankaisee tavalla tai toisella.

Kannattaakin ottaa vakavasti se, ettei hyväksy elämäänsä entisten lisäksi uutta, vahingoittavaa sisältöä, eikä kannusta toisiakaan sellaiseen.
Siksi oman suhtautumisen esim. ahneuteen, kateuteen, homouteen, avioeroon, alkoholiin yms. pitää perustua Jumalan Sanaan
eikä esim. kirkon opetukseen tai median saarnaamaan yleiseen, kaiken sallivaan mielipiteeseen.