Kirjoittaja Aihe: Valtava ahdistus kalvinismista  (Luettu 42042 kertaa)

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #300 : 19.03.21 - klo:09:44 »
Itseäni ahdistaa ylivoimaisesti eniten perinteinen opetus kadotuksesta. Tuska joka ei koskaan pääty. Ajettelipa sitä kenen kohdalle tahansa.

Ja kun sen rinnalla vielä ajatellaan sitä, että Jumala tietää kaiken jo ennalta. Syntymästä asti, jopa aiemminkin. Nekin miljoonat ketkä eivät Jeesukseen tule uskomaan. Myöskin pelastuvien joukon. Joka Raamatun valossa näyttää vähemmistöltä.

Nuo asiat saa aina mietteliääksi, kun puhutaan Jumalan rakkaudesta. Miten iloita Jumalan rakkaudesta? Miten siitä kertoa?

En odota mitään kevyitä kommentteja monen vuosikymmenen ahdinkoon.
Minua ei kovin paljon ahdista ajatus kadotuksesta. Tosin sinä sanoit että opetus kadotuksesta, ja meillä voi siis olla eri näkemys asiasta.

Inhimillisen viisauden tai teologisen opin kautta emme taida oppia Jumalaa tuntemaan. Oikea tie on Isän rakkauden löytäminen, sisällään. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut..." .

Voi olla että myöskään oppia kadotuksesta ei käsitä oikein,  jos vain "viisastellaan".  En siis tarkoita, että sinä viisastelet, vaan että oppeja on monenlaisia ja jotkut opit perustuvat ihmisviisauteen.
« Viimeksi muokattu: 19.03.21 - klo:12:58 kirjoittanut Taisto »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #301 : 03.04.21 - klo:18:18 »
Itseäni ahdistaa ylivoimaisesti eniten perinteinen opetus kadotuksesta. Tuska joka ei koskaan pääty. Ajettelipa sitä kenen kohdalle tahansa.

Ja kun sen rinnalla vielä ajatellaan sitä, että Jumala tietää kaiken jo ennalta. Syntymästä asti, jopa aiemminkin. Nekin miljoonat ketkä eivät Jeesukseen tule uskomaan. Myöskin pelastuvien joukon. Joka Raamatun valossa näyttää vähemmistöltä.

Nuo asiat saa aina mietteliääksi, kun puhutaan Jumalan rakkaudesta. Miten iloita Jumalan rakkaudesta? Miten siitä kertoa?

En odota mitään kevyitä kommentteja monen vuosikymmenen ahdinkoon.

Tuli aivoihin mielikuva ihmisestä joku roikkuu laivan kannen reunalla putoamassa mereen ja kauhistuneena katsoo tuhoaan suoraan silmiin, vaikka joku seisoo vieressä ja sanoo, että hei tartu mun käteen etten tipu.

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #302 : 31.10.21 - klo:17:00 »
Itseäni ahdistaa ylivoimaisesti eniten perinteinen opetus kadotuksesta. Tuska joka ei koskaan pääty. Ajettelipa sitä kenen kohdalle tahansa.

Ja kun sen rinnalla vielä ajatellaan sitä, että Jumala tietää kaiken jo ennalta. Syntymästä asti, jopa aiemminkin. Nekin miljoonat ketkä eivät Jeesukseen tule uskomaan. Myöskin pelastuvien joukon. Joka Raamatun valossa näyttää vähemmistöltä.

Nuo asiat saa aina mietteliääksi, kun puhutaan Jumalan rakkaudesta. Miten iloita Jumalan rakkaudesta? Miten siitä kertoa?

En odota mitään kevyitä kommentteja monen vuosikymmenen ahdinkoon.

Tuli aivoihin mielikuva ihmisestä joku roikkuu laivan kannen reunalla putoamassa mereen ja kauhistuneena katsoo tuhoaan suoraan silmiin, vaikka joku seisoo vieressä ja sanoo, että hei tartu mun käteen etten tipu.

En tarkoittanut kommentillani itseäni. Että olisin omalla kohdallani kankeana kadotuksen pelosta. Jeesus on luvannut pelastaa jokaisen Häneen turvautuvan. Heikoimmankin. Siinä on minunkin toivoni.

Vaan isompaa kuvaa. Jumala luo miljardeja ihmisiä, joiden hän tietää ennalta menevän kadotukseen. Josta Raamatussa sanotaan:"Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys - heitä vaivataan päivät ja yöt aina ja iankaikkisesti - nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen".

Että miten tuo suhteutetaan Jumalan rakkauteen - jos sitä kysytään?
Päättyykö Jumalan armo ja rakkaus ihmisen fyysiseen kuolemaan?

Vähän arkana tätä kyselen. Kun en tahtoisi kylvää epäuskoa enkä ahdistusta. Jumala kuitenkin tahtoo totuutta salatuimpaan saakka. Se rohkaisee ilmaisemaan näitäkin ajatuksia. Ja kyselemään neuvoa.

 
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #303 : 31.10.21 - klo:17:07 »
En minä osaa tuota selittää. Ihmettelen joskus samaa itsekin.
Mutta jos pidän lähtökohtana sen mitä Raamattu sanoo Jumalasta, en voi luopua periaatteesta, että Jumala on rakkaus, hän on hyvä.

Miten sen sitten suhteuttaa kaikkeen, se on sitten eri asia.

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #304 : 31.10.21 - klo:17:07 »
Lainaus käyttäjältä: Taisto
Minua ei kovin paljon ahdista ajatus kadotuksesta. Tosin sinä sanoit että opetus kadotuksesta, ja meillä voi siis olla eri näkemys asiasta.

Inhimillisen viisauden tai teologisen opin kautta emme taida oppia Jumalaa tuntemaan. Oikea tie on Isän rakkauden löytäminen, sisällään. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut..." .

Voi olla että myöskään oppia kadotuksesta ei käsitä oikein,  jos vain "viisastellaan".  En siis tarkoita, että sinä viisastelet, vaan että oppeja on monenlaisia ja jotkut opit perustuvat ihmisviisauteen.

Edellisessä viestissäni koetin selventää, mitä tarkoitin alkuperäisellä viestilläni.

Heräsi mielenkiinto. 'Perinteinen käsitys' kadotuksesta lienee tiedossa. Haluatko kertoa oman näkemyksesi?
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #305 : 31.10.21 - klo:17:21 »
En uskalla lähteä selvittämään mikä on "perinteinen käsitys". Saattaa olla, että en tiedä sitä.

Mutta minulla on yksi ajatus omassa päässäni tuon lisäksi, että Jumala on rakkaus, ja hän siinä muuttumaton.

Olen ehkä alkanut tiedostaa, että ihminen on hurjan paljon enemmän vastuussa siitä mitä sanoo, ajattelee ja tekee kuin itselleen myöntää tai edes tiedostaa.

Olen ollut vankilassa töissä viimeisest kaksi ja puoli kuukautta, ja olen nähnyt sen epätoivon mihin joskus vangittu ihminen joutuu kun tiedostaa että hän on nyt saatu kiinni, ja tietää että ulospääsyä ei ole.
Heillä on suuri itsemurha-alttius siinä.

Sen lisäksi olen seurannut erään henkilön ahdistusta siitä, että vaikka nyt on lunnailla vapaana, niin kun viimeinen oikeuspäivä koittaa, hänet tuomitaan vankilaan. On vain kyse siitä kuinka pitkäksi aikaa.
Hän tiedostaa olevansa siinä tuskallisen yksin.

Noissa tilanteissa jo tässä maailmassa ihminen joutu kasvotusten tekojensa seurauksien kanssa.

Arvelen että kadotukseen joutuvalla ihmisellä on samoja tuntoja.
Armo kuulostaa todella hyvältä vaihtoehdolta siinä tilanteessa.

Eli kun ihminen ei välitä siitä mitä hän tekee, ajattelee ja sanoo ja luulee että siitä ei joudu henkilökohtaiseen vastuuseen, on kai aika pimeällä paikalla. On sitten kuka tahansa.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #306 : 31.10.21 - klo:17:34 »
Ajattelen, että kun Jeesus sanoo ihmisistä "te jotka olette pahoja", hän tarkoittaa juuri sitä että teemme vääryyttä monessa asiassa, mutta emme välitä siitä, emmekä ajattele, että joudumme edesvastuuseen.

Jossain psalmissa on: " jumalaton ajattelee, ei Jumalaa ole, ei hän näe"... tai jotain tuonne päin, se juuri viittaa siihen pahuuteen.

Yritän löytää sen kohdan.

Jumalaton ylvästelee: "Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!" Siinä hänen ajatuksensa.

Psalmi 10:4 Tuo on v. 92 käännös.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #307 : 01.11.21 - klo:14:33 »
Hyvä, kamala aihe!

Komppaan Jopoa ja hyviä vastauksia muilta!

Itse pääsen rauhaan muista ja suvustani, jotka eivät selvästi ole uudestisyntyneitä kristittyjä, vaikka kastettuja, mutta ovat saattaneet luopua tai paatua, että Jumala joka on ja kutsuu kaikkia ja tietää kaiken, tekee varmasti oikein, eikä ole vääryyttä.
Osaksi Raamatun helvetti kertomukset ovat pelottelua, ettei kukaan sinne joutuisi vahingossa, vaan kääntyisi ja saisi elää. (Lähetystyön vaikeus rassaa myös.)
Kun uskomme Raamatun, niin emme pääse siitä mihinkään, että suuri osa ihmiskuntaa joutuu lopulta kadotettavaksi. Ymmärrämme pahuudessamme ja perisynnissämme, että emme voi muuten pelastua kuin yksin Armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen J. tähden.
Jos Jeesusta ei olisi, kaikki raukeaisi tyhjään, monet alistuvat ja tyytyvät siihen. Kiitos olkoon Jeesuksen, siis että uskovien ei tarvitse!
Vaikka Jumala rakastaa Jeesuksessa meitä syntisiä, hän kuitenkin vihaa syntiä ja kostaa sen oikeutetusti uskomattomille. En kuitenkaan ehkä usko, että ikuisesti piinataan, vaan tuomio jää ikuisesti voimaan heidän kohdallaan, vaikka muut jatkavat uudessa maailmassa. Pointti on siis pelastuneissa eikä kadotukseen joutuvissa, mikä olisi kaikkien osa ilman Jeesuksen uhria puolestamme.

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #308 : 03.11.21 - klo:20:14 »
Kiitos Sandia, Stiina ja Taisto, että osallistutte pohdintaan. Se jo helpottaa mieltä. Vaika aihe on vaikea ja 'kamalakin' kuten Stiina ilmaisi.

Juuri kadotuksessa kärsimyksen 'loputtomuus' - sitä käsittääkseni perinteisesti opettavat Lut., Hellarit, Vapaakirkko, Babtistit jne. yleensä - tekee siitä niin vaikean ymmärtää. Tässä maailmassakin on suunnatonta kärsimystä monilla. Siinä kuitenkin on aina se toivo, että se maallinen kärsimys joskus lakkaa. Jos kärsimykselle ei ole toivokaan sen lakkaamisesta edes joskus, voiko syvempää epätoivoa olla? Ajattelipa sitä kenen kohdalle tahansa.

Ja siinä vielä joutuu lujille, että on niin vaikea nähdä merkitystä sellaiselle kärsimykselle, joka ei varsinaisesti johda mihinkään muutokseen. Vaan se vain jatkuu ja jatkuu - jos asia on ymmärretty oikein. Esim. Adventistit opettavat, että lopulta kärsimys lakkaa ja samalla kadotuksessa olevat lakkaavat olemasta. Ainakin järjelle hyväksyttävämpää, mutta miten sen totuuden laita?

Ja kuitenkin on pidettävä kiinni siitä, mitä olette tuoneet myös esille, että Jumala on rakkaus. Hän on oikeudenmukainen, eikä voi vääryyttä tehdä. Se on uskon ja luottamuksen ehdoton edellytys. Risti osoittaa miten vakavasti Jumala suhtautuu syntiin. Miten paljon Hän on valmis tekemään pelastaakseen ihmisen. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut.."

Monesti olen näitä asioita tuonut Jumalan eteen. Vaikeat miksi kysymyksetkin. Emme kuitenkaan voi pakottaa Häntä muuttamaan sanaansa. Ymmärrystä saamme aina pyytää. Ja kertoa ahdistuksemme, kysymyksemme, huolemme. Joskus kyllä koen niinkin, ikäänkuin itselleni sanotuksi: "Eikö Jumala tietäisi ihmistä paremmin, miten tuo asia voi ahdistaa? Miksi et jätä tuotakin asiaa vanhurskaan, oikeudenmukaisen Jumalan käsiin? Ja keskity vain olemaan enemmän tukemassa evankeliumin kuuluttamista kaikille?"
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #309 : 04.11.21 - klo:14:18 »
Kiitos edelleen hyvästä pohdinnastasi Jopo!  :)

Asia on todellakin ratkaisematta ja jää suureen Tuomiopäivään. Raamattu puhuu vähän ja vaikeasti näistä tuonpuoleisista asioista ja tuntuu moni asia kärsimyksessä epäoikeudenmukaiselta ja erittäin pahalta, että tekisi mieli sanoa Jumalallekin, että "pidä tunkkisi", mutta Jeesus Jumalalle ei pysty sitä sanomaan, on vain luotettava niin kuin olet sinäkin huomannut ja itkettävä Kolmiyhteisen Jumalamme käsiin.

--------------------
Kirjoitan vapaasti muistin (huonon) varassa mitä Raamatusta voi asiaan löytää:
- Jeesus puhuu vertauksissaan usein helvetistä ja kadotuksesta sekä kaikkien pelastumattomuudesta, joten näin on; ovat kuitenkin vertauksia eikä kirjaimellisesti voi lukea.
- Vanhasta Testamentista irtoaa, että Henki palajaa Jumalan luokse, mutta ilman tietoisuutta olemassaolosta.
- Jeesuksen vertauksessa "Rikas mies ja Lasarus" ehkä selvimmin kerrotaan, että sekä sielu, että henki ovat tietoisuudessa joko Abrahamin helmassa tai Tuonelassa kärsimässä. Abrahamin helma on kristityille sama kuin Paratiisi Jeesuksen kanssa.
- Paavali tahtoo olla kuoltuaan aina Kristuksen kanssa.
- Jeesus sanoo, että Häneen uskovat eivät ikinä kuole. (Ruumis kyllä kuolee ja mätänee, mutta sielu ja henki siis elää tietoisesti.)
- Sekä Raamatussa, että nykyisinkin on mahdollista olla tekemisissä vainajahenkien kanssa. (Sitä ei tule mitenkään tehdä, mutta se ei kiellä niiden olemassaoloa, kuningas Saul sun muut spiritistit).
- Tuomiopäivänä kaikkien ylösnousemus (toinen ylösnousemus), on vähän vaikea, saavatko kaikki siis ylösnousemusruumiinkin, ennen lopullista tuomiota?
- (On tulkintaa, että lopulta kaikki sittenkin pelastuvat rangaistuksen jälkeen ja taas Paavalilta, että evankeliumia kuulemattomat ilman omaa syytään, kuolevat kuten eläimet ilman sielua ja henkeä?)
- Kärsivien lasten pelastuminen on myös kysymysmerkki. Siksi luterilaiset kastavat myös hätäkastavat lapsensa, että varmasti pääsevät Taivaaseen, koska kristilliseen kasteeseen liittyy varma lupaus, (se on suuri lohtu mihin uskossa saa tarttua).
- Uudessa luomisessa ei enää ole kärsimystä niin ei voi olla enää helvettiäkään, se on "palanut poroksi". Kaikki entinen on mennyt.
Oma johtopäätökseni: jo nyt Jeesuksen omat kuoltuaan nauttivat Paratiisista. Samoin muut kuolleet ovat tietoisessa tilassa, kärsien ansaitun rangaistuksen tekojensa mukaan ilman armoa. Myös Paratiisissa olevat tuomitaan oikein, mutta heitä ei Tuomita, vaan saavat siis armosta, Kristuksen tähden olla myös Tuomionpäivänä vapaat ja pelastuneet.
(Kaikki tulee ilmi totuudessa ja on tehtävä tili.)

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #310 : 05.11.21 - klo:13:07 »
Lisää lohduttavia Raamatun lauseita:
5.11.2021

1. Tess. 5:9–13, 24–28
9 Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. 10 Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. 11 Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin. 12 Pyydämme teitä, veljet, pitämään arvossa niitä, jotka keskuudessanne näkevät vaivaa, toimivat teidän johtajinanne Herran nimissä ja ojentavat teitä. 13 Osoittakaa heille aivan erityistä kunnioitusta ja rakkautta heidän työnsä vuoksi. Eläkää rauhassa keskenänne. 24 Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa. 25 Veljet, rukoilkaa meidän puolestamme. 26 Tervehtikää kaikkia veljiä pyhällä suudelmalla. 27 Herran nimeen minä vaadin, että luette tämän kirjeen kaikille veljille. 28 Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne.

5.11.2021
Luuk. 12:2–12
Herra sanoi opetuslapsilleen: 2 Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. 3 Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta. 4 "Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. 5 Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. 6 Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. 7 Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. 8 "Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. 9 Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä. 10 Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta. 11 "Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. 12 Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava."


Kannattaa myöslukea Päivän Sana: https://sro.fi/paivan-sana


Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #311 : 11.12.21 - klo:12:23 »
 :-* Tämä tänään lohdutti minua taas kerran, kun oma "liha" ja (kalvinismi yms.) vaativat  tekojen tielle ryhtymistä ja Jumalan Pyhän Tahdon täyttämiseen sairaanakin, vaikka Jeesus on ainoa, joka sen on pystynyt täyttämään ja vieläpä meidänkin puolestamme täydellisesti niin, ettei tarvitse siihen mitään lisätä eikä pois ottaa.
(Jeesuksen seuraaminen sillä lailla, että me muka pystyisimme, on vakavaa eksytystä ja väärän kunnian ottoa itselle. Ojasta allikkoon ei tietenkään tule mennä, vaan totinen kilvoittelu kunniatta meille kuuluu, uskossa säilymisen tähden, mutta kykymme ovat erilaiset eikä Jumala katso meidän tekoihimme, jotka eivät ole Kristuksessa tehdyt.)

"Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan. Hoos. 6:3.
Herran paluuta odotellessa rukoilemme, että kirkas evankeliumi, jossa Jeesus on kaiken keskus, leviäisi kaikkialle. Että anteeksiantamuksen sana avaisi tien iloon ja vapauteen ja sakramentit olisivat paikallaan väkevänä matkaeväänä. Evankeliumi päästäisi omattunnot synnistä ja uskonnollisuuden siteestä, lain kauhusta ja vaatimuksista. Väsyneet sydämet löytäisivät rauhansa. Lupausten evankeliumi jää silloinkin, kun kaikki muu on mennyt, sillä aito usko on paljonsyvempää kuin pinnan myrskyisät tunteet, jotka tulevat ja menevät. Martti Luther kutsui hengellistä uudistusta ”evankeliumin ukkoskuuroksi, joka kastelee maan”. Herätys ei ole itsetarkoitus, eikä sitä ole parannuskaan. Ne ovat vain evankeliumin tienraivaajia. Tavoite on vapautettu omatunto ja anteeksiantamuksen ilo Jeesuksessa. Sen saa aikaan sanoma Jeesuksen ristinsovituksesta, jonka usko kätkee sydämeen.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
"

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #312 : 11.12.21 - klo:15:50 »
Stiina, kirjoitit:
Lainaus
vaativat  tekojen tielle ryhtymistä ja Jumalan Pyhän Tahdon täyttämiseen sairaanakin

En ole aivan varma, mitä tarkoitit tällä. Tulee mieleen, että sairaana on vaikeampi tehdä Jumalan tahtoa kuin terveenä?
Ehkä se on niin, mutta en ole aivan varma.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Valtava ahdistus kalvinismista
« Vastaus #313 : 11.12.21 - klo:17:42 »
 :) No en minäkään enää saa kiinni.
Raamattu sanoo, että kuka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä (1 Piet. 4:1). Samoin ei voi vaatimusten edessä taipua, jos on kipeä tai osaamaton. Mielestäni on myös väärää hurskautta ja nöyristelyä (ainakin useimmiten), jos antaa viimeiset rahansa keräyksiin, vaikka itse tarvitsisi suuresti. Ainakin silloin, kun ei suoraan voi jotakin sillä pelastaa.
No vaikeita ja henkilökohtaisia asioita joka tapauksessa ja se Jeesuksen huomio leskestä, joka antoi viimeiset senttinsä, kun rikkaat antoivat liiastaan ei aina kolahda. Jeesus näki ilmeisesti sydämessä jotain sellaista mitä me (minä) emme näe, ajattelen että keräys olisi tullut toimeen ilman paria 5 senttistä ja ihmeestä ei tässä puhuta mitään? ( Markus 12:41, 42 .)

Siis todellakaan mitään ei vaadita meiltä pelastuaksemme, vaikka emme sitä millään uskoisi tai rupeamme holtittomiksi. Lain ja evankeliumin oikea erottaminen on elintärkeää, mutta suunnattoman vaikeaa, samoin että emme ottaisi omaa kunniaamme tai nöyristele jne. Kaikki on todellakin täytetty Jumalan edessä puolestamme! Kiitos ja ylistys!
Maailmassa eläminen on siis kuitenkin ihan toisenlaista eikä tasapuolista jne. Hyvälläkään velluksella emme siis mitään voi enää ottaa, auttaa vain toisia ja itseämme maailmassa tai sitten emme voi muuta kuin olla niitä autettavia, vaikka emme haluaisi tietenkään. Kaikkia ei auteta niin kuin sinua kertomuksissamme. Miksi? Emme tiedä. Jotkut näyttävät saavan paremman ja kyvykkäämmän suojelusenkelin jostain syystä? Etusijaa Taivaaseen ei kuitenkaan ole tiedossa silläkään. Nämä ovat mielestäni aika turhia pohdintoja. Antaa Jumalan puhua Raamatussa.