Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Korpima - 13.10.23 - klo:11:15
-
Valta: mitä se on ja miten siihen tulisi suhtautua Raamatun pohjalta? Mitä ulottuvuuksia sillä on, mitä valtaa eri toimijoilla on ja miten sitä tulisi käyttää?
Raamatussa korostuu luonnollisesti Jumalan valta: Hän on luonut luomakunnan ja hänellä on kaikkivaltius (todella suurta valtaa). Toisaalta hän on luonut muita olentoja ja ihmiset myös, joilla ymmärtääkseni on varsin laajasti vapaata tahtoa toimia parhaaksi näkemällään tavalla – oman tai muiden hyväksi. Keskeinen erottelu vallan käytössä on nähdäkseni juuri se, tapahtuuko vallan käyttö vain oman itsen ja oman aseman pönkittämiseksi – vai myös tai erityisesti muiden hyväksi? ”Rakasta naapuria kuin itseäsi” – ota myös muut huomioon. Ehkä eräs vallan muoto on myös mahdollisuus vapaasti valita rakkaudellinen ja kunnioittava lähestymistapa lähimmäisten hyväksi, luopua liiallisista omista pyrkimyksistä toisten hyväksi? Ei aina vain ”minä ensin?”
Ihmiselämässä yksilöllä on vapautta ja valtaa erityisesti omaan elämäänsä, etenkin nykyisissä yksilökeskeisissä länsimaissa. Emme elä feodaalisysteemissä tai esimerkiksi klaaniyhteiskunnassa, jossa asema on määrätty. Toisaalta kristitty on ostettu Jeesuksen veren hinnalla Jumalan lapseksi, joka asettaa joitakin rajoituksia (esim. seksuaalimoraali, veren syöminen) ja laajemman moraalisen näköalan. Jumalalta voi pyytää rukouksessa apua ja hän voi johdattaa, vaikka ihmisellä on myös vastuu omista päätöksistään ja miten hän valtaa omaan itseensä käyttää. Todellisuus koostuu erilaisista vaikutteista ja myös hengellisistä vaikutuksista. Minkälainen muurahainen ihminen osana laajempaa kekoa, siis ihmisyhteiskuntaa? Kenelle on annettu paljon, kenelle vähän? Mitä lahjoja on, miten niitä käyttää, miten itseään kehittää?
Hengellisen maailman vallasta ja vallankäytöstä ymmärrän aika vähän. Jossakin Raamatun osassa on henkien taistelua (Danielin kirjan enkeliruhtinaat, Daniel 10 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/DAN.10)) ja Jeesuksen ja opetuslasten toimesta tapahtuu muiden henkien ulosajamista. Onneksi Jumalalla on valta ja ihmisen harvoin tarvitsee ymmärtää hengellisiä asioita kovin täsmällisesti: rukous Jeesukselle ja hänen voimansa useimmiten riittänee, ehkä paastoamisen lisäksi.
Ihminenhän ei juurikaan voi nähdä näkymättömään todellisuuteen ja sen tapahtumiin; silti kristitty voi olla rauhassa Pyhän Hengen temppeli ja Jumalan lapsi. Evankeliumin keskeisyyden voi kuitenkin kenties ymmärtää Jeesuksen ja tämän maailman hallitsijan eli Paholaisen valtataisteluna sieluista (maailma vs. Jumalan valtakunta) – vaikka toisaalta Jeesuksen kaikkivaltius on selvää. Monimutkaista? Tässä tullaan esimerkiksi kysymykseen Isän vetämisestä luokseen, sidotusta ratkaisuvallasta, ihmisen vapaasta tahdosta ja vastaavista teologisista kysymyksistä ja väännöistä, joihin en ole juuri perehtynyt. ”Toimii, miten toimii.”
Ihmisen on mahdollista tehdä tyhmiä päätöksiä ja huonoja valintoja. Käyttää valtaa hyvässä tai pahassa, moraalisesti tai sitten ei - jos tämän ulottuvuuden edes osaa aina liittää tekoihinsa. Usein pieninä ihmisinä valintamme eivät ole kovin hyvin perusteltuja tai ymmärrystä on kovin vähän. Hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen oli valinta, jolla oli seurauksensa.
Arkielämässä valtaa on sosiaalisissa ympyröissä: perheessä, työpaikoilla, yhteiskunnassa (äänioikeus). Kirkon pää on Jeesus, työpaikoilla on pomoja, evankelisluterilaisen kirkon johtajana on arkkipiispa, katolisella kirkolla on Paavi jne. Valtahierarkiat ovat osa luomakuntaa, statushierarkiat ja -kamppailut ihmiselämää. Valtaa voi käyttää vastuullisesti tai vastuuttomasti, hyvin tai huonosti, itsekkäästi tai epäitsekkäästi. Viimeinen tuomio näyttää totuuden, harva näkee kaikkia motiivejaan selkeästi arjen tiimellyksessä. Itselleen, lihalleen ja sen syntiselle luonnolle voi pyrkiä kuolemaan ja edetä toisten huomioonottamisessa. Edistänkö vain omaa hyvääni vai myös muiden? Kahminko itselleni valtaa vai toiminko toisten parhaaksi?
Ongelma on myös siinä, että harva näkee omia näkemyksiään, mielipiteitään tai kantojaan vääriksi, muutenhan oletettavasti ne muuttuisivat toisiksi. Mutta silti muutkin tulisi ottaa huomioon ja tulla kunnioittavasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Luottaako siis omaan itseen vai muihin? Luottaako toisen – ja kenen – teologiseen kantaan vai omaan? Luottaako Jumalan ilmoitukseen vai nykymaailman näkemyksiin – ja miten asioita tulkita, kenen näkemyksiä seurata? Valta, totuus ja toimivuus kietoutuvat toisiinsa. Ajattelua on monenlaista, ihmisiä ja lähtökohtia erilaisia – silti ihmisajattelu on parhaimmillaankin vain ihmisajattelua. Toivottavasti parhaimmillaan ihmisajattelukin voi kaikesta huolimatta saavuttaa jotakin pientä hyvää. Voimme käyttää tätäkin Jumalan suomaa vapautta ja valtaa ajatella ja viestiä hyviin tarkoituksiin.
Tämäkin kirjoitus edustaa vallankäyttöä – olen osana suurempaa kokonaisuutta, joka sallii minun käyttää aikaani tällä tavalla ja pohtia näitä kysymyksiä. Jos olisin vaikkapa vankileirillä uskomusteni tähden tai Jumala olisi minulle vieras, tämän kirjoittaminen ei olisi vallassani. Jumalalle siis kiitos luomakunnasta, evankeliumista ja Raamatusta, toisista ihmisistä, fysiikasta, näppäimistöstä ja tietokoneesta, tietoverkosta ja Puimatanner-foorumista! Jumalan valta on hyvää ja pyhää, toivottavasti ihmisinä osaamme käyttää valtaamme edes aavistuksen samansuuntaisesti.
-
Valta ja vastuu kuuluvat myös yhteen: jokaisesta sanasta tulee tuomio (muistinvaraisesti), ja varmasti myös keskustelupalstaviestistä.
Vastuuta on, olen teoistani ja tekemättäjättämisistäni vastuussa Jumalalle ja muille ihmisille. Sandia joskus kirjoitteli vastuu-teemasta.
Vaikka täytyy rehellisesti sanoa, etten ole viimeiseen asti harkinnut yhtäkään näistä edeltävistä lauseista. Mutta toivottavasti ei ole tullut sanottua mitään täysin kamalaa tai harhaanjohtavaa.
-
Valta on keskeinen teema työssäni.
Hassu, suomen sana "vallattomuus" on näennäisesti vallan vastakohta, mutta sanan tarkoitus vie jonnekin ihan muualle. :D
Englannissa se on powerless, mikä viittaa vallan puuttumiseen.
Jostain syystä kun täällä puhutaan vallasta, käytetään termiä " power and control".
.
Juu, Jeesus puhuu vallan käyttämisestä ja toisaalta vallan käyttämisen välttämisestä.
Vallan käyttö on myös usein mukana ihmissuhteisa, kun työpaikalla, avioliitossa jne.
En tiedä mistä lähteä kirjoittamaan, ja pian on lähdettävä töihin.
Raamatun antama viisaus tästä minulle todella tärkeä opettelun asia.
Se, että ei lähde valtataisteluun vaan antaa Jumalalle sijaa on ollut pelastusköysi monessa vaikeassa tilanteessa.
-
Olisi mielenkiintoisia kuulla aatoksiasi, jos ehdit myöhemmin jatkaa. Vallattomuudesta tulee mieleen sarjakuvahahmo Ville Vallaton (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ville_Vallaton) (englanniksi Dennis the Menace).
Tuli aihepiiristä myös mieleen klassikkojoululaulun "En etsi valtaa loistoa (https://www.joululaulu.fi/en-etsi-valtaa-loistoa/)" sanat:
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Joulu ei ole ihan vielä kuitenkaan, valtakamppailut jatkuvat.
Ihmisiin voi suhtautua ystävällisesti ja auttaen, ei esimerkiksi vastustajina ja statuskamppailussa voitettavina. Elaine Aronilla oli erottelu ranking vs. linking, mikä oli minusta hyvä jaottelu. Taisi olla kirjassa The Undervalued Self, jonka alaotsikkona on Restore Your Love/Power Balance ("palauta oma rakkauden ja vallan tasapainosi"). Elämässähän siis valtaulottuvuudellakin on väliä monissa tilanteissa. Jos sen täysin unohtaa, niin voi joutua alaspainetuksi. Rajat varmasti myös liittyvät aiheeseen.
Siitä en myöskään muistanut/tajunnut mainita, että kristityn sisällä voi nähdä olevan käynnissä jatkuva valtakamppailu sen vanhan lihan ihmisen ja uuden hengellisen ihmisen välillä. Tämä on keskeinen kamppailu joka päivä. Lähestynkö elämää ja tilanteita pyrkien ylöspäin vai täältä alhaalta? Usein tulee hävittyä sisäiset valtakamppailut tai niitä ei edes huomaa ja menee lihallisilla vakioasetuksilla eteenpäin. Kaikenlaista liikkuu päässä ainakin. Paljon on muutokseen mahdollisuuksia, aina voi yrittää parantaa.
Lueskelilin hieman VT:n puolelta Joelin kirjan loppua (Joel 4 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JOL.4)). Ja onhan tuo Jumalan valtakorkeuden ja tuomioiden julistaminen hyvin korkeaa ja mahtavaa (verrattuna vaikkapa ihmisten välisen lähimmäisenrakkauden sanomaan). Harvemmin varmaan nykyään kuulee tämän tyyppistä kieltä:
"Herra ärjyy Siionissa, antaa äänensä kaikua Jerusalemista. Silloin taivas ja maa vapisevat." (Joel 4:16 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JOL.4))
UT:n puolelta olen lukemassa ensimmäistä korinttolaiskirjettä, jossa on valtatematiikkaa myös. Esim. kohdassa 15:28 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/1CO.15):
"Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea." (1. Kor 15:8. (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/1CO.15))
-
Juu viikonlopulla tai jo tanaan myohemmin pohdin lisaa. Pidan aiheesta. Tassa tyopaikassa uskallan piipahtaa taalla.
Vankilassa en uskaltanut edes kirjautua.
-
Hyviä ajatuksia Korpimalla. En ehkä osaa yksityiskohtaisesti vastata teemoihin, joita esität, vaikka olen samaa mieltä mitä kirjoitat.
Entinen ja taas nykyinen työkaverini Paul kertoi kerran nuorten seksirikollisten ryhmää vetäessämme, että hänellä on T-paita missä on teksti: " if you cannot control yourself, control others".
Siinä on paradoksin muodossa (vitsinä) ilmaistu hyvin paljon vallasta.
Voimme siis kontrolloida vain ja ainoastaan omaa elämäämme. Mutta ihminen kai ei aina ota sitä vastuuta itsestään ja yrittää järjestää omaa elämäänsä käyttämällä valtaa toisiin ihmisiin. Asiat eivät silloin toimi kovin hyvin.
Ajattelen, että Raamatun puhe vallasta myös liittyy tähän teemaan. Ihminen yrittää soveltaa vallankäyttöä tavalla mikä itse asiassa johtaa vallan väärinkäyttöön.
Sanoit, että rajojen käsite on yhteydessä vallan käytön ongelmiin.
Uskon, että näin on.
Ihmisen kapina mikä on kai kaiken synnin ydin, johtaa siihen, että käytämme valtaa väärin, sysäämme Jumalan pois ja aiheutamme itsellemme ja toisille ongelmia.
Jotkut teologiset suunnat sekoittavat inhimillisen vaikuttamisen halun ja uskon.
Se ei tuota mitään hyvää .
-
En tiedä osaanko sanoa vallankäyttö-aiheesta mitään mitä pitäisi tässä kohtaa. Ajattelen kaikkea hengellisen elämän perustalta ja en tiedä, sopiiko seuraava esimerkiksi tähän. Nämä seuraavat siis vain omia mietteitäni.
Tulee mieleen Raamatusta syvä totuus: Herran pelko on viisauden alku, pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Vallankäytön alkeita aletaan aavistaa Jumalan edessä nöyrtymisen kautta. Syntiinlangennut, turmeltunut ihminen tarvitsee jumalallista viisautta osaakseen käyttää valtaa oikein. Useilla vallankäyttö realisoituu suhteessa omiin lapsiin ensimmäisenä todenteolla ja vastuullisella tavalla. Ja varsin nuorella iällä monilla. Kun joku on auktoriteettiasemassa suhteessa toiseen ihmiseen, hän tarvitsee nöyryyttä ja nöyrtymisen kautta tullutta ymmärrystä ja viisautta. Ja kun joku nöyrtyy Jumalan edessä, se ei ole vain nöyrtymistä, vaan siinä myös opitaan kallisarvoisia asioita Jumalan sydämeltä.
-
Juu voisi sanoa, että Jumalan edessä nöyrtyminen on väärän vallankäytön vastakohta.
Jeesus opetti, että vallan käytön halu on ehdottomasti ihmisen syntisestä olemuksesta.
Erämaassa kiusauksissa olleessaan, kaikki ne tilanteet mitä Jeesus kohtasi viittasivat jollain tapaan jumalallisen vallan väärinkäyttöön. Siihen sielunvihollinen yritti saada Jeesusta lankeamaan.
Toisaalta UTssa on myös selvästi, että seurakunnassa on johtajia. Eli johtajuus on erotettava vallan käytöstä, mikä voi olla itsekästä ja sitä kautta tuhoavaa.
-
Toisaalta voimattomuuden tunne, ihmispelko eivät myöskään ole hyvä, eikä Raamattu neuvo sellaiseen.
Minua vaivasi tuollainen nuorena. Koen, että jotenkin olin omaksunut sen ympäristöstä. Perheessäni ja suvussani ehkä oli tuollaista.
Olen hiljalleen alkanut tajuta, että vanhemmat sukupolvet, vanhempani ja isovanhempani olivat kokeneet sodan, ja nykytietämyksen mukaan se varmasti vaikutti heidän ajatteluunsa ja asenteisiin.
Ajattelin jotenkin, että elämäni on sitä mitä se on enkä voi vaikuttaa siihen mitenkään, ja että paras tapa käsitellä pettymyksiä on vain kokea surua ja melankoliaa ja että siinä on jotain jaloa kun niin kokee. Ainahan voi kuunnella melankolista musiikkia ja vaikka kirjoittaa surumielisen runon. Mutta siihen ne coping mekanismit sitten minulla rajoittuivat.
Kauan aikaa sitten, kun ensimmäisiä kertoja tutustuin kristillisiin suomalaisiin web sivuihin, eräs kirjoittaja sanoi minulle, että elän Elovenatyttölaatikko päässä. ;D ;D Viittasi hieman eri juttuun kuin tuohon yllä kuvattuun. Mutta jollain tavalla liittyvät samaan...kin
USAhan muuttaminen varmisti sen, että jouduin parantumaan väärästä "kiltteydestä" ::)
Minulle kaksi työkaveria sanoi silloin, että minä olen liian kiltti (sain juuri yhden heistä takaisin työkaveriksi :) )
En usko , että se oli nöyryyttä. Paremminkin epäpätevyyttä elämän edessä.
-
En ole koskaan ollut auktoriteetti muille kuin lapselleni. Enkä esihenkilökään tai missään muussakaan asemassa työn puitteissa, jossa ohjaisin ketään. Siksi omat mietteet aiheesta rajoittuvat pieneen piiriin.
Tietysti pitkään työelämässä olleena on tullut tutuksi erilaiset tyylit käyttää valtaa, jota oma työnantaja on harjoittanut. Kovin vähän on siitäkin henkilökohtaista kokemusta kahdenvälisenä akselilla minä/pomo, ohjeet tulevat yleisinä kaikille samaa duunia tekeville.
Sandia mainitsi surun. Sen olen kokenut hyvin erilaisena asiana, en ollenkaan jalona tai jalostavana. Se taitaa olla oma keskustelun aiheensa. :)
-
Surusta voisikin keskustella enemmän uudessa ketjussa sen verta varmaan kaikkia koskettava asia.
-
Juu, suru on iso juttu myös.
Minä taidan olla kertonut miten kompuroin surun tunteen kanssa, mutta juttelen aiheesta ihan mielelläni lisää. Jos en muuten, niin kertomalla taas kokemukseni. :D
Työpaikkakiusaaminen on hyvä esimerkki vallan väärinkäytöstä.
Olen pohtinut ja analysoinut peljon vankilan työkaverin tekoja.
Valta näytti olevansa hänen motiivinsa.
Ja olisi tosi helppo ollut reagoida siihen joko pelolla tai sitten lähtemällä taistoon mukaan. Koska olin uusi siinä isossa organisaatiossa, hänellä oli etulyöntiasema ja käytti sitä hyväkseen.
Olisin ollut mennyttä kamaa ellen olisi jo tässä vaiheessa kykenevä havainnoimaan mitä oli tapahtumassa.
Olen myös hyvin kiitollinen Herralle siitä, että hän piti minusta huolen, varjeli minut juuri tekemästä jotain negatiivista itse ja samalla vahvisti minua, etten pelästynyt liikaa. Pelon tunteen kanssa jouduin kamppailemaan, mutta Jumalan sana oli siinä tienviittani.
Työkaverin käytös loppui vaikka hän inhosi minua ehkä vielä enemmän.
Sille en mahda mitään.
Kumma kyllä Facebookin "viisaudet", erilaiset siteeraukset myös auttoivat minua jatkamaan oikeaan suuntaan. ::)
-
En koe tulleeni kiusatuksi työpaikalla, ainakaan siinä määrin, että voisi puhua kiusaamisesta. Monenlaista sanamiekkailua on tullut todistettua ja itsekin niistä osan joskus saanut. Myös sen olen kokenut, kun sananmiekat on heitetty pois ja kukaan ei puhu kenellekään mitään, hiljalleen väki kerääntyy toistensa luo ja pyytää toinen toiseltaan anteeksi. Halattiin ja työt jatkuivat entiseen malliin.
-
Voimme siis kontrolloida vain ja ainoastaan omaa elämäämme. Mutta ihminen kai ei aina ota sitä vastuuta itsestään ja yrittää järjestää omaa elämäänsä käyttämällä valtaa toisiin ihmisiin. Asiat eivät silloin toimi kovin hyvin.
Juu, pääasiassahan tämä pitää paikkansa, että vain omaa elämää ja itseä voi täysin/osittain/jotenkin kontrolloida. Tietysti esimerkiksi työpaikoilla, yhteiskunnassakin ja miksei myös kristillisessä avioliitossa on kaikenlaisia (valta)hierarkioita.
Stoalaisessa filosofiassa tehtiin erottelu niiden asioiden välillä, jotka ovat omassa hallinnassa ja mitkä eivät ole. Samoin siinä serenity prayerissa (https://en.wikipedia.org/wiki/Serenity_Prayer) korostetaan omassa vallassa olevien asioiden erottelu niistä, jotka eivät ole. Ja kristillisessä perspektiivissähän Jumalalla on kaikki valta, eli rukouksen kautta mahdollisuuksia on.
Ajattelen, että Raamatun puhe vallasta myös liittyy tähän teemaan. Ihminen yrittää soveltaa vallankäyttöä tavalla mikä itse asiassa johtaa vallan väärinkäyttöön.
Juu, ei pidä useinkaan yrittää pakottaa toisia omaan muottiin tai mielipiteisiin, vaan myös vapaus on tärkeää. Vaikka toisaalta onhan kristinuskossa yksi iso asia pyrkiä mukautumaan Jumalan tahtoon, joka on hyvin ajateltu, totuudellinen, hyvä ja sielua rakentava. Vähän tuntuu tietenkin, että kaikki on aika rempallaan omassa elämässä.
Jotkut teologiset suunnat sekoittavat inhimillisen vaikuttamisen halun ja uskon.
Se ei tuota mitään hyvää .
Tämä kohta ei oikein avautunut, en oikein tiedä mihin viittaa.
HelenaM:n viesti toi esille tärkeitä näköaloja:
Tulee mieleen Raamatusta syvä totuus: Herran pelko on viisauden alku, pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Vallankäytön alkeita aletaan aavistaa Jumalan edessä nöyrtymisen kautta.[...]
Herran pelko ja nöyryys on tosiaan tärkeää, ettei vallankäyttö karkaa vääryyteen. Myös lähimmäisenrakkaus: pitäisi osata ottaa toisen hyvä huomioon, ei vain jyrätä omia näkemyksiään, jotka useimmiten tosiaan ovat vain syntisen ihmisen näkemyksiä.
Vaikka jos olisi johtoasemassa, niin onhan siinä hyvä muistaa lampaiden kaitsijan asenne, joka pyrkii lampaiden hyvään, ei vain omaan egoiluun ja mahtailuun. Onhan vastuuta ja valtaa monessa pienemmässäkin arkipäiväisessä tilanteessa. Pitäisi osata käyttäytyä aseman mukaisesti ja nähdä oikea tie. Vaikka muistaa arjessa rakentava viestintä ja puhe, ei vain sättiä toisia (vaikka olisikin huono päivä). Onneksi en ole johtotilanteessa, mutta onhan vaikka kirkkojen johtajilla paljon vastuuta, tai Sanan opettajilla. Osaamista ja näkemystä vaaditaan.
-
Raamatusta tulee mieleen Nebukadnessarin tapaus Danielin kirjasta, jossa mahtaileva johtohahmo laitettiin nöyrtymään ja syömään ruohoa. Eli korkeampi valta on kuitenkin korkeammalla kuin vain ihmisten tasolla:
Kun kuningas kahdentoista kuukauden kuluttua oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa kattotasanteella Babylonissa, hän sanoi: »Tämä on se suuri Babylon, jonka minä olen väkevällä voimalla rakentanut kuninkaalliseksi kaupungikseni ja omalle mahdilleni kunniaksi!» Sana oli vielä kuninkaan huulilla, kun taivaasta kuului ääni: »Tämä sana on sinulle, kuningas Nebukadnessar: Olet menettänyt valtakuntasi! Ihmisten joukosta sinut ajetaan pois, sinä olet asuva eläinten parissa, saat syödä ruohoa kuin härät, ja seitsemän vuotta on vierivä ylitsesi, kunnes opit tietämään, että Korkein on hallitsija ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen kuninkuuden kenelle tahtoo.» (Daniel 4:26-29, https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/DAN.4)
-
Korpiman viestistä tuli mieleen Suomessa tunnetuksi tullut psykoterapeutti Maaret Kallio ja oliko hänen kirjansa nimeltään "Lujasti lempeä". Sanat sisältävät hurjan paljon, koko elämänkokoista asiaa. Ja sitä, että esim. johtajuus on kasvaneiden persoonien homma.
Elämänkokemus opettaa paljon, varsinkin heitä, joilla on kyky ottaa vastaan sitä, mitä elämä opettaa. Mun mielestä se edellyttää nöyryyttä sekä lujuutta olla/pysyä omana itsenään myös vastoinkäymisissä. Ja kun vallankäyttäjä on ymmärtänyt suuren salaisuuden: joka tahtoo olla ensimmäinen, olkoon kaikkien palvelija, silloin se heijastuu hänestä Kristuksen kaltaisuutena.
-
Tosiaan, itsekin haeskelin muististani tuota Jeesuksen ajatusta siitä, että kaikkien palvelija on suurin.
Jeesus istuutui, kokosi kaksitoista opetuslastaan ympärilleen ja sanoi heille: »Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija.» (Markus 9:35, https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/MRK.9.)
Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. (Matteus 23:11-12, https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.23.)
Suurin johtaja ja pomomies on siis Jumalan valtakunnassa nöyrä ja palvelualtis itsensä uhraaja toisten edestä. Eikä etuileva jyrä, joka korostaa vain itseään.
Käytännössä arkielämässä tuntuu kyllä siltä, että vaikea on muistaa ja toteuttaa kaikkea Raamatun viisautta. Mutta ehkä pikkuhiljaa jotain konkretisoituu ja oivaltaa, miten viisautta voi soveltaa arjessakin.
-
Olen työpaikalla kokenut raakaa kiusaamista esimiehen taholta joka veti siihen myös työkaverin. Hajoita ja hallitse periaatteella sen teki.
Se on niitä asioita jossa uhri melko varmaan hajoaa, kuka enemmän tai vähemmän.
Silloin sain kyllä kokea että minua autettiin myös Jumalan maailmoista.
Profeetta minua tuntematta toi tiedonsanat, aalto heittää sinua päin rantakallioita mutta älä sinä tee mitään sillä aalto rikkoo itse itsensä. Toinen tiedonsana tuli näin, siellä käy ovi mutta sinä et lähde.
Esimies joutui lähtemään kun asia perattiin työyhteisössä pohjia myöten.
-
Kiitos Pax rohkaisevasta viestistä rankassa vaiheessa. Kun ajattelen taaksepäin omaa koetusten taivalta, onhan siellä samankaltaiset Jumalan puuttumiset ja huolenpito olleet merkittäviä.
Korjaus edellä olleeseen viestiini: Maaret Kallio on psykoterapeutti, ei psykologi.
-
Korpima mainitsin kohdan missä kirjoitin:
Jotkut teologiset suunnat sekoittavat inhimillisen vaikuttamisen halun ja uskon.
Se ei tuota mitään hyvää .
Viittasin sillä erilaisiin ns. menestysteologisiin ajattelutapohin. Yleistä niille on, että uskovan tulee pyrkiä johonkin "voitelun" tasoon tai kun David Herzog sanoi, "kirkkauden" kokemuksiin, silloin rukouksemme saavat ihmeitä aikaa.
Herzogin mukaan "voitelussa" olo ei ole enää oikein mitään, pitää etsiä "kirkkautta" ja sitten tapahtuu asioita ja saamme tavallaan Jumalan valtakunnan maan päälle. Hänelle se näyttä merkitsevän rahaa, onnistumista jne. jne.
Eli siis ihminen yrittää niinkuin saada Jumalan toimimaan oman mielensä mukaan. Tietysti aivan illuusion varassa oleva ajattelu, mutta toisaalta jos saarnaajan kuulijat uskovat tuollaiseen, näyttää siltä se saarnaaja saa valtaa sen ihmisjoukon suhteen.
Ja yleensä keraa rahaa tältä ihmisjoukolta.
-
Kiitos selityksestä!
Kuulostaa tosiaan hieman ikään kuin yritykseltä Jumalan tai henkimaailman manipuloinniksi. En ole laajalti perehtynyt, mutta hieman menestysteologia on tullut jossain vastaan.
Perinteisesti varmaankin ajatellaan, että Jumalalta pitäisi ottaa sekä hyvä että paha (esim. Job). Vaikka jostain olen lukenut, että Jumala voi siunata kohtuullisella toimeentulolla - enpä tiedä. Raamatusta vaikea päätellä, huonostikin voi mennä. Israelin yhteydessä taisi olla erilaisia seurauksia.
Siunauksia tietysti on ja rukouksessa voi pyytää, mutta Jumalalla on viimeinen valta ja ihminen voi nähdä itsensä pienenä osana kokonaisuudessa. Ei siis nähdäkseni pitäisi korostaa itseään liikoja ihmisenä. Voi seikkailla rauhassa Jumalan suuressa maailmassa ja käyttää pientä vaikutusvaltaansa hyviin asioihin (lihaksia voi käyttää vaikka muuttoapuun). On mahdollisuus nähdä vaivaa Jumalan tahdon edistämiseen, vaikka pienilläkin tavoilla.
-
Juu ihmisellä on kai syntiinlankeemuksen seurauksena halu saada enemmän valtaa kuin on hyvä ja silloin tuppaa aina astumaan toisten varpaille ja kapinoimaan Jumalan edessä.
Ihmissuhteissa, läheisissakin, on usein konflitia vallasta.
Tuli mieleen Taistelevat Virtaset. :D
En edes muista mistä tuo termi on lähtöisin. Olisiko ollut TV sarja tai jotain.
-
Tämä äskeinen Bruce Charltonin blogikirjoitus käsitteli valtaa mielenkiintoisesti ja päätyy korostamaan motivaatioiden merkitystä (https://charltonteaching.blogspot.com/2025/02/power-corrupts-worship-of-power.html). Hänellä on myös idea, jonka mukaan ihmisten tietoisuus on muuttunut ajan kuluessa, jonka seurauksena vallan käyttötapa on historiallisesti muuttunut (nykyinen sanonta "valta korruptoi" ei olisi pätenyt aiemmin historiassa). Käsitellään myös intellektuellien "vallan palvontaa" ja että jopa kirkkoakin voidaan arvostaa vallan takia.
Valta on tämän maailman väistämätön todellisuus, kuten Tolkien tunnusti. Emme voi jättää aihetta käsittelemättä.
Kuten tavallista syntien kohdalla, vallanpalvonnan synti tapahtuu motivaation tasolla - ja tarkoitan todellista motivaatiota, en tekaistuja järkeilyjä.
Meidän on arvioitava motiiveja; kuitenkin motiivit on pääteltävä - niitä ei voida todistaa ”todisteiden” tai ”logiikan” avulla.
Vallanpalvonnan hallitsevuus itsessä tai toisessa ihmisessä on siis asia, joka jokaisen on itse havaittava ja arvioitava niin rehellisesti kuin hän kykenee.
Ja harvat meistä ovat spontaanisti aitoja todistajia omista motiiveistaan - se vaatii ponnistelua. (Suom. DeepL.com)
-
Paljon tuo Charlton ajattelee eri aiheista. Hän niinkuin puree havainnot pieniksi paloiksi ja analysoi niitä osia.
Jotenkin vallan ongelmat voi ajatella syntiinlankeemuksesta johtuvaksi. Siinä ihminen niinkuin päättää, että hän voi hoitaa asiat paremmin itse kuin että tottelisi Luojaansa.
Sen jälkeen asia on ollut ihmiselämässä ongelmallinen. Syntiinlankeemuksen jälkeen Aatami ja Eeva saivat kaksi poikaa Kain ja Abel.
Kain koki tulleensa syrjään työnnetyksi ja hoiti asian eliminoimalla Abelin. Toivoi kai, että sitten asiat ovat enemmän hänen hallussaan.
-
Paljon tuo Charlton ajattelee eri aiheista. Hän niinkuin puree havainnot pieniksi paloiksi ja analysoi niitä osia.
Hän on kyllä hämmästyttävän tuottelias kirjoittaja. Melkein joka päivä tulee jotain uutta blogiin ja usein mielenkiintoista. Vaikka hänen teologiset ideansa ovat osaksi hieman omalaatuisia. Mutta paljon ideoita on.
Jotenkin vallan ongelmat voi ajatella syntiinlankeemuksesta johtuvaksi. Siinä ihminen niinkuin päättää, että hän voi hoitaa asiat paremmin itse kuin että tottelisi Luojaansa.
Sen jälkeen asia on ollut ihmiselämässä ongelmallinen. Syntiinlankeemuksen jälkeen Aatami ja Eeva saivat kaksi poikaa Kain ja Abel.
Kain koki tulleensa syrjään työnnetyksi ja hoiti asian eliminoimalla Abelin. Toivoi kai, että sitten asiat ovat enemmän hänen hallussaan.
Juu, mahdollisuus on seurata Jumalaa tai omaa langennutta itseään/lihaansa/paholaista. Siinä sitten seurataan erilaisia vallan muotoja ja käytetään valtaa eri periaatteiden mukaan, esim. itsekkäästi/toisten hyväksi. Ääritapauksessa uhrataan itse toisten hyväksi - tai uhrataan muut itsen hyväksi.