Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Korpima - 14.12.24 - klo:13:03
-
Ajattelin avata ketjun, jossa voisi keskustella laajemmin kristillisistä elokuvista ja TV-sarjoista. Siis draamasta, myös fiktiosta. Tai miksei kristillisistä teemoista, joita esiintyy muissakin kuin nimenomaan kristillisissä audiovisuaalisissa tuotteissa.
Välillä on ollut uutisia viime aikoina, että kristillisiä elokuvia on päätynyt jopa elokuvateatterilevitykseen Suomessa (Journey to Betlehem, Jesus Revolution, Sound of freedom (https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/sound-of-freedom-elokuva-nostaa-esiin-julmaa-lasten-hyvaksikayttoa-elokuvassa-ei-viitteita-salaliittoteorioihin/)).
Mutta blu ray- ja DVD-levyillä löytyy myös, tai suoratoistopalveluissa. Kirjastoissakin on valikoimaa.
Uutisia:
- Kristillinen elokuva pärjää nyt Hollywoodissa (https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kristillinen-elokuva-parjaa-nyt-hollywoodissa-2/)
- Listasimme Netflixistä 13 katsomisen arvoista Raamattu-aiheista ja kristillistä elokuvaa ja televisiosarjaa (https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/listasimme-netflixista-13-katsomisen-arvoista-raamattu-aiheista-ja-kristillista-elokuvaa-ja-televisiosarjaa/)
Puimatantereellakin on ollut keskustelua elokuvista toisessa ketjussa (jatko-osa The Passion of the Christ -elokuvalle, mainittu myös Gibsonin Hacksaw Ridge, https://puimatanner.net/index.php?topic=1403.msg58981#msg58981).
Itse ajattelin hankkia alennuksesta Ben Hur -levyn, ja kirjastosta voi tehdä lainoja tai varauksia.
-
Uuden tien jutussa "Viisi nykyajan Hollywoodin elokuvaa, joissa kristillisyys näkyy ja kuuluu" listataan tuoreita nykyelokuvia (https://uusitie.com/viisi-nykyajan-hollywoodin-elokuvaa-joissa-kristillisyys-nakyy-ja-kuuluu/):
- Les Misérables (2012)
- Hacksaw Ridge (2016)
- Kuoleman rautatie (2001)
- Taru sormusten herrasta-trilogia (2001–2003)
- Narnian tarinat: Velho ja Leijona (2005)
Myös jutussa mainittu:
- Elämä pelissä (2009)
- Machine Gun Preacher (2011)
- Jumalista ja ihmisistä (2010)
- Amazing Grace (2006)
Lisää elokuvasuosituksia blogista, mainittu esim. Gibsonin Apocalypto: https://santtuma.blogspot.com/2011/11/kristillisia-elokuvia.html
Näistä kristillisistä kaupoista saa tilattua elokuvalevyjä:
- Kristillinen kirjakauppa: https://www.kristillinenkirjakauppa.fi/tuote-osasto/dvd/elokuvat/
- KKJMK: https://www.kkjmk.net/tuotteet-1/dvd/elokuvat
- Sacrum: https://sacrum.fi/kristilliset-lahjat/cd-dvd/kristilliset-elokuvat-ja-sarjat-dvd
- Liekki: https://www.liekkikustannus.fi/category/63/elokuvat
Uskova elokuvaohjaaja Klaus Härö haastattelussa (Uuden Tien tilaajille, https://uusitie.com/klaus-haro-elokuva-heijastaa-tekijansa-maailmankuvaa/). Ainakin Härön Postia pappi Jaakobille (2009) -elokuvassa usko näkyy selvästi.
-
En ole nähnyt yhtäkään noista elokuvista. Olen usein kultuurin tuntemuksen suhteen täysin pihalla.
Täällä näytetään jokaikinen vuosi vanha elokuva Mooses pääsiäisenä telkkarista.
Minulle tuli mieleen korealainen elokuva Go, Mrs. go.
Siinä päähenkilön persoona ja hänen yksinkertainen rukouksensa oli minusta kaunis esitys.
Prime videon kautta voi katsoa sen.
Pääosan näyttelijä oli yli viisikymppinen elokuvan teon aikoina ja hän esitti juuri sen ikäistä naista. Kim Hae-sook
Tässä hänestä infoa.
https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=Kim%20Hae-sook&mid=8FD1AFCB38A464D0BB538FD1AFCB38A464D0BB53&ajaxhist=0
Hän on nyt 68 vuotias ja yhä tekee elokuvia.
-
Tulee mieleen Louis Zamperinin elämän pohjalta tehty kaksiosainen elokuvasarja "Murtumaton" (2014), jonka olen lukenut kirjana, ja joka oli tietenkin kirjana paljon parempi.
Ykkösosa kuvaa lähinnä selviytymistä Japanilaisella vankileirillä toisen maailmansodan aikana, ja se on elokuvana parempi. Kakkososassa käydään läpi päähenkilön elämän kriisejä ja uskoon tuloa Billy Grahamin kokouksessa, ja anteeksi antamisen teemaa - hän vapautui kaunasta jota kantoi kiduttajaansa kohtaan keskitysleirillä.
-
Eipä ole tullut juurikaan elokuvia katsottua, Passion katsoin.
-
Listasin alkuun elokuvia sillä idealla, että niitä voisin yrittää löytää jostakin ja katsoa. Katsonhan muutenkin elokuvia, niin ne voisivat välillä olla kristillisiäkin. Tuskin ainakaan haittaa olisi, vaikka joistakin kristillisistä elokuvista olen lukenut että sisältävät huonoa tai epäilyttävää teologiaa (esim. Shack-filmi).
Viimeksi itse olen muistaakseni nähnyt Scorsesen "Silencen" ja Gibsonin "Hacksaw Ridgen". Ensimmäinen kertoo Japaniin lähtevistä lähetyssaarnaajista, joille käy huonosti. Toinen kertoo henkiä pelastaneesta sotilaasta sodassa. Molemmat hyviä ja suositeltavia, selvästi jäänet mieleen elokuvina. Joskin väkivaltaisia.
Täällä on tullut telkkarista jouluelokuvana Capran "Ihmeellinen on elämä" (It's a Wonderful Life), jota en ole nähnyt. Voisi katsoa, jos tulee vielä.
"Murtumaton" vaikuttaa hyvältä (ja löytyy kirjastosta), laitan omalle listalleni. Kiitos!
-
Selailin joidenkin kirjastojen valikoimista löytyvää suoratoistopalvelua Cineast (https://www.cineast.fi/) (täällä sisältyy 4 lainaa kuukaudessa).
Sen valikoimista löytyivät tällä hetkellä jossakin yhteydessä edellä mainituista Silence, Hacksaw Ridge, Jumalista ja ihmisistä ja Tree of Life.
Myös silmiin osuivat hengellisiä aiheita sisältävä ranskalainen elokuva Paholaisen auringon alla (https://fi.wikipedia.org/wiki/Paholaisen_auringon_alla), jolla on vähintään synkkä nimi ja ilmeisesti myös synkkä aihepiiri (vaikkei mikään kauhuelokuva kumminkaan). Lisäksi Den Store Stilhed (https://en.wikipedia.org/wiki/The_Great_Silence_(2022_film)) (The Great Silence), jossa päähenkilö on menossa luostariin.
-
En ole itse ajatellut yhdistää hengellisyyttä ja elokuvia, mutta tuli mieleen, että täällä katolisella tv kanavalla näytetään elokuvia, joissa kerrotaan eri "pyhimysten" elämästä. Siis kirkkohistorian kuuluisista henkilöistä. Tai niitä kanavia näyttää olevan ainakin kaksi, ja se mihin viittasi on satelliittikanava EWTN.
-
Luin Luterilainen.netistä äsken arvostelun Hidden Life -elokuvasta (https://www.luterilainen.net/a-hidden-life-elokuva-omantunnon-vapaudesta/), joka vaikuttaa katsomisen arvoiselta. Se vaikuttaa samanlaiselta kertomukselta modernista marttyyristä kuin toisessa ketjussa (https://puimatanner.net/index.php?topic=957.msg68330#msg68330) esillä ollut Vanja-kirjan henkilö: päähenkilö Franz Jägerstätter oli olemassa ja joutui natsien hampaisiin. Elokuvaversio on tietysti dramatisoitu, mutta voi perustua tosiin tapahtumiin.
Tuossa linkitetyssä Klaus Härön haastattelussa (https://uusitie.com/klaus-haro-elokuva-heijastaa-tekijansa-maailmankuvaa/) hän toteaa osuvasti, että elokuvat ovat kristitylle "'jälkiruokaa', jota ilmankin ihminen pärjää mainiosti."
Kristillinen elokuvakulttuuri voi ehkäpä kertoa tarinoita, jotka havainnollistavat uskonvaellusta, erilaisten kristittyjen kohtaloita ja elämäntilanteita. Ja nostavat esille teemoja, joita ei välttämättä sekulaarista tarinankerronnasta löydä. Taide- ja viihdemuoto tämäkin.
-
että täällä katolisella tv kanavalla näytetään elokuvia, joissa kerrotaan eri "pyhimysten" elämästä.
Itse olen katsellut lyhyitä esityksiä pyhimyksien elämistä (englanniksi) Youtube-kanavalta Trisagion Films: https://www.youtube.com/@Trisagionfilms/videos. Inspiroivia lyhyehköjä kuvauksia.
Youtubesta löytyy myös kokonaisia kristillisiä elokuvia sisältävä kanava Christian Movies: https://www.youtube.com/@ChristianMovies/videos. Joskus katselin tuolta yhden vanhan elokuvan, jossa oli eräänlaista maailmanlopun meininkiä. Löysin sen: kyseessä oli Early Warning (https://www.youtube.com/watch?v=VItItJY6Hp0) (1 t. 25 min.). Muistaakseni ihan katsottava filmi.
Elokuvateatteriin on tullut Paavin valinnasta kertova Conclave-elokuva. Yhden arvostelun mukaan käsikirjoitus ei ole kovin hyvä, enkä tiedä realismista. Löysin kristillisen elokuva-arvostelun (https://thecollision.org/conclave-christian-movie-review/), jossa ei oltu mitenkään tyrmääviä.
Conclave ei ole ”uskoon perustuva” elokuva genren evankelisessa merkityksessä. Se on pikemminkin Hollywood-draama, jossa on uskonnollinen aihe. Kun monet uskontokeskeiset elokuvat ovat olleet huonosti toteutettuja elokuvia, joissa on miellyttäviä viestejä (vaikka tämä narratiivi onkin muuttumassa), Conclave kääntää käsikirjoituksen toisinpäin toimittamalla mestarillisesti toteutetun elokuvan, jonka kerronta kulkee kyseenalaisiin temaattisiin suuntiin. Sitä voi arvostaa teknisellä tasolla, vaikka jotkut katsojat - erityisesti kristityt - saattavat olla eri mieltä sen kirkollisesta viestinnästä. (Suom. DeepL.com.)
-
Näin Joulunaikana; "The Nativity Story/ "Matkalla Beetlehemiin" 2005. Löytyi ihan sattumalta juuri tässä googletellessa ko. elokuvaa suomenkielisellä tekstityksellä tältä sivustolta: https://kukaj.pics/fi/elokuva/matkalla-beetlehemiin-S2447K/play
Kuvanlaatukin vaikuttaa hyvältä. En tiedä tuon sivuston muusta sisällöstä (tai olemassaolosta ennen tätä) mitään.
Korjaus: yllämainittu sivusto antaa katsoa sekunnin ja sitten vaatii kirjautumaan sisälle että saa katsoa ilmaiseksi. Itse suhtaudun varauksella tuollaisiin ilmoituksiin enkä kirjaudu. Tässä tekstittämätön ja turvallinen youtube-versio: https://www.youtube.com/watch?v=lmPrUFguQ0Y (ikävä kyllä kuvan laadussa olisi parantamisen varaa)
-
Hyvä vinkki tuo Matkalla Beethlehemiin (korjasin, olikin kahdella e:llä). Varasin sen lähikirjastosta DVD:nä.
Toisena jouluelokuvana perinteinen Ihmeellinen on elämä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmeellinen_on_el%C3%A4m%C3%A4) esitetään Yle Teemalla 25.12.2024 klo 12. Ehkä tulee Areenaankin.
-
Uutinen, jossa kerrotaan, että näyttelijä Denzel Washington kastettiin ja sai "minister's licencen", mikä sitten onkaan (https://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-14220121/denzel-washington-baptized-minister-license-nyc-church-birthday.html). Hän kommentoi myös uskoa ja Hollywoodia, jotka eivät ilmeisesti ole aina hyvissä väleissä.
Washington, joka voitti parhaan miespääosan Oscarin elokuvasta Training Day vuonna 2002 ja parhaan miessivuosan Oscarin elokuvasta Glory vuonna 1990, sanoi, että Hollywood pyrkii yleisesti ottaen tukahduttamaan uskonnollisen puheen.
Kun puhutaan pelosta, ei voi puhua siitä ja voittaa Oscareita, Washington sanoi. 'Ei voi puhua niin ja juhlia. Sitä ei voi sanoa tässä kaupungissa.
Olen nyt vapaa. Siitä ei puhuta tässä kaupungissa. Siitä ei puhuta. Siitä ei puhuta. Se ei ole muotia. Se ei ole seksikästä. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö ihmiset Hollywoodissa uskoisi.
(Suom. DeepL.com.)
Muitakin uskovia näyttelijöitä on (https://www.womansday.com/life/g27512910/christian-celebrities/). Tuolta löytyi listattuna esim. Tom Hanks, Mark Wahlberg, Hugh Jackman, Dennis Quaid, Dwayne "The Rock" Johnson, Matthew McConaughey, Chuck Norris, Mr. T, Jennifer Garner ja Ben Affleck. Aika paljon tunnettujakin.
Myös Mel Gibson ja Jim Caviezel tulevat mieleen. Suomessa Hannu-Pekka Björkman on lukenut Kirkossa ja kaupungissa eri juttuja.
-
En tiennyt mitaan Denzel Washingtonista ennenkuin juuri asken tsekkasin netista. Hanhan on jo iakas, luulin paljon nuoremmaksi. Olen hyvin sivistymaton elokuvien ja nayttelijoiden suhteen.
Taalla toissa tyokaverini joka on tuntenut minut todella kauan joskus mainitsee jonkin nayttelijan nimen ja/tai elokuvan ja kysyy, etta tiedanko se. Yleensa aina vastaukseni on "en".
Se on hanesta todella huvittavaa ja saa naurut minun tietamattomyydestani. ;D
Amerikkalaisilla on ikaankuin tapa "puhua elokuvin", eli siis ilmaista jonkun idean mainitsemalla, etta "just niinkuin siina elokuvassa". Olen taysin "kielitaidoton" siina. Ja se on selva merkki siita, etta en ole taman kulttuurin piirissa kasvanut.
-
Olen nähnyt muutamia Denzel Washingtonin elokuvia, niitä tulee välillä telkkaristakin (muistan jonkun Equalizer-pätkän katsoneeni). Tutut kasvot. Hän on ollut harras kristitty ilmeisesti pitkään ja isänsä oli pastori, joten en oikein tiedä mihin tuo kastaminen edellisessä uutisessa liittyy (ehkä jotenkin tuohon uuteen "lisenssiin?"). Wikipediassa kerrottiin, että hän lukee Raamattua päivittäin.
Tunnen näköjään Hollywood-näyttelijöitä kohtuullisen hyvin, vaikka mikään julkkisasiantuntija olekaan. Mieluummin olisin kyllä hengellisesti lukeneempi kuin viihde-elokuvien muistaja.
-
Kummallista kylla olen alkanut huomioida joitakin hyvin nayttelijoita Korean tv sarjoissa.
On kuin tapaisi tutun, kun samat kasvot tupsahtavat esille eri sarjoissa. Mutta en tieda ovatko kristittyja. Kerraoin siita naisnayttelijasta, joka on jo 68. Arvelen, etta han voisi olla uskossa, ehka harras katolinen.
-
Arvelen, etta han voisi olla uskossa, ehka harras katolinen.
Eipä näyttelijän roolisuorituksista luultavasti voi päätellä, onko hän kristitty vai ei. Täytyisi tietää yksityselämästä enemmän.
Tuossa edellä Denzel Washington myös kertoi, ettei ole olemassa "uskovien Hollywood-näyttelijöiden kerhoa" tai kokoontumista. Ja jos usko ei näy selkeästi muuten niissä ympyröissä, niin vaikea tietää. Jos ei esim. pidä ristiä kaulassa.
-
Juu ei varmaan näyttelijäsuorituksen perusteella voi arvioida, onko joku uskossa. Ajattelin vain, että joskus näyttelijän persoona tulee esiin tai paremminkin roolisuorituksen läpi
-
Sain katsottua Ihmeellinen on elämä -elokuvan (Yle Areenassa). Ei hassumpi jouluelokuva: enkeleitä, rukous (kiinnitin huomiota), yhteistä joulumieltä, iloinen loppu. Ehkä alku oli vähän hidastempoinen, mutta loppupuoli oli hyvä.
-
Uutinen, jossa kerrotaan, että näyttelijä Denzel Washington kastettiin ja sai "minister's licencen", mikä sitten onkaan
Kotimaan uutisotsikossa (koko uutinen vain tilaajille) on näköjään käännetty tuo Denzel Washingtonin minister's licence helluntaisaarnaajan lupakirjaksi (https://www.kotimaa.fi/denzel-washington-kastettiin-ja-sai-helluntaisaarnaajan-lupakirjan/).
-
Sain katsottua Ihmeellinen on elämä -elokuvan (Yle Areenassa). Ei hassumpi jouluelokuva: enkeleitä, rukous (kiinnitin huomiota), yhteistä joulumieltä, iloinen loppu. Ehkä alku oli vähän hidastempoinen, mutta loppupuoli oli hyvä.
Onko tuo sama kuin It is A Wonderful Life?
-
Sain katsottua Ihmeellinen on elämä -elokuvan (Yle Areenassa).
Onko tuo sama kuin It is A Wonderful Life?
Sepä se. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmeellinen_on_el%C3%A4m%C3%A4
-
Katselin Matkalla Beethlehemiin -elokuvan (Nativity Story, https://fi.wikipedia.org/wiki/Matkalla_Beetlehemiin). Se kertoo tutun kertomuksen aivan evankelimin alusta, joka päättyy suurin piirtein Jeesuksen syntymään. Seurataan tahoillaan poliittista johtoa, kolmea viisasta miestä ja Johannes Kastajan ja Jeesuksen perhettä. Enkeli-ilmestykset ja unet ovat mukana.
Elokuva on toteutettu hyvillä tuotantoarvoilla ja näyttää uskottavalta. Maisemat ovat komeita ja talot ja ihmisten puvut erilaisia nykymaailmaan verrattuna. Erilainen oli maailmanaika, maanviljelystä ja lammaspaimenia.
Se muistutti, että Raamatun ihmiset olivat todellisia ihmisiä toismaailmallisten tapahtumien keskipisteessä. Minulla ei ole suurta visuaalista mielikuvitusta, joten elokuva toi omalla tavallaan Raamatun henkilöitä ja tarinaa konkreettisemmaksi. Kovin syvälle pohdintoihin tai henkilöiden sisäisiin maailmoihin ei mennä, eikä lisätä juurikaan juonielementtejä, vaan pysytään Raamatun tekstissä.
Hyvinkin katsottava filmi, suositeltavakin, eikä ainakaan ylipitkä. Hyvä jouluelokuva.
-
Löydätpä sinä kristillisiä elokuvia. :)
En ole oikein koskaan osannut edes etsiä sellaisia.
Joskus olen jäänyt katsomaan, jos katolisesta TV kanavasta sattuu tulemaan sellainen. En todellakaan seuraa sitä kanavaakaan kuin sattumalta.
-
Onhan tässä katsomista kristillisissä filmeissä arkea piristämään. Olen listannut itselleni lähikirjaston valikoimia ja suoratoistopalveluista katsottavissa olevia. Klassikko Ben Hur on hankittuna, siinä on pituus peräti 3,7 tuntia.
-
Ben Hur'in katsoin 13-vuotiaana elokuvateatterissa ystäväni kanssa joka on hieman vanhempi kuin minä.
Sitä ennen olin käynyt elokuvissa kerran, kun vanhempieni ystävä oli töissä Volkswagenilla ja firma antoi ilmaisia lippuja Kupla elokuvaa katsomaan. :)
Olin ollut ystäväni luona ennen kuin lähdimme talsimaan vajaa 3 km Mikkelissä elokuviin. Ystävälläni oli kuivashampoota ja halusin kokeilla sitä. Muistan kun hän sitten yhtäkkiä alkoi kesken matkaa nauraa katketakseen. Hän huomautti minulle on kuivashampoota päässäni. Muistan kun hän yritti ravistella sitä pois hiuksistani samalla kuin nauroimme maha kippurassa. ;D
-
Ben Hur löytyy piirrosversiona Amazon Primesta (suoratoistopalvelu). Tuolta löytyi myös Jeesuksen vertaukset 5 minuutin piirrettyinä jaksoina. Muutama muukin kristillinen ohjelma, lähinnä dokumentteja, on tullut huomattua, kuten dokumentti isä Michael McGivneystä ja Guadalupe: The Miracle and the Message (ilmeisen katolinen neitsyt Maria -tapaus). Tarjontaa on jonkin verran.
Kuivashampoo, en tiennyt edes sellaisen olemassaolosta. Kaikkea ne keksii. :)
-
C. S. Lewisin Narnia-kirjojen uusista filmatisoinnista juttua, jossa todetaan lopuksi (https://www.warkaudenlehti.fi/uutissuomalainen/8240609):
"Lewisin tulkitsemisessa ei 2020-luvulla haastetta ole ainoastaan tarinassa vaan asenteissa: Narnia-kirjoissa on kristillisiä ja arvokonservatiivisia piirteitä, joita Netflixin kaltaisen modernin viihdejätin elokuvaan tuskin halutaan mukaan. Tähänkin Gerwigiltä odotetaan omaperäisiä ratkaisuja."
Kristillisyyttä ja arvokonservatiivisuutta, kamalaa! Pois se uusista tulkinnoista, spekuloidaan tuossa jutussa. Kertoo ehkä jotain myös viihdejättien arvopohjasta noin yleensä (tai yhden toimittajan käsityksestä).
-
Voi voi, ei kuulosta hyvältä. Tarinan muutetaan "woke'ksi"
-
Koko Lewisin kirjasarja tai siihen perustuvat elokuvat eivät ole minulle tuttuja, mutta kertoohan tuo uutisjuttu jotain tästä ajasta. Enkä ole nähnyt tuota Barbie-elokuvaakaan.
-
Tänään tv:stä tulleessa Clint Eastwoodin länkkärissä Pale Rider (Kalpea ratsastaja) oli kristillisiä teemoja ja repliikkejä Raamatusta. Päähenkilön tulo oli rukousvastaus ja hän esiteltiin saarnaajaksi (preacher), joskin myös osaava pyssymies ja toimintasankari. Muuten aika perinteinen länkkäri, jossa hyvä sankari auttaa pulaan joutuneita kullankaivajia.
Elokuvassa ollut isokokoinen Richard Kiel (tuttu Bondien Jaws-hahmosta) oli näemmä myös kristitty:
"Kiel was also a born-again Christian. His website states his religious conversion helped him to overcome alcoholism." (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Richard_Kiel)
Lisäys: tässä arvostelussa oli hyvin avattu Kalpean ratsastajan uskonnollisia teemoja: https://forgottenclassicsofyesteryear.blogspot.com/2011/01/pale-rider.html. Läheskään kaikkia tuossa mainittuja asioita en huomannut elokuvaa katsoessani.
"Tässä Eastwoodin ehkä hengellisimmässä ja uskonnollisimmassa elokuvassa hänestä tulee jumalallisen rangaistuksen ja pyhän koston avatar."
-
Kuuntelin Radio Deistä Kansanlähetyksen Pieni ihminen suuressa mukana -ohjelmaa, jonka tuoreimmassa jaksossa käsitellään One Life -elokuvaa. Näin sen elokuvateatterissa viime vuonna ja ihan suositeltava ja koskettava elokuva, jossa on todellakin autettu konkreettisesti ihmisten elämiä. Päähenkilö ei ollut kristitty, vaan juutalainen, mutta yleismaailmallinen hyvä viesti kyseessä.
One life -elokuva (https://podcasts.apple.com/us/podcast/one-life-elokuva/id1665127249?i=1000689758444) (30 min.):
Tässä jaksossa keskustelua viime vuonna 2024 julkaistusta Anthony Hopkinsin tähdittämästä elokuvasta nimeltä -One life. Elokuvassa pörssimeklari pelastaa 669 lasta Tsekkoslovakian pakolaisleiriltä juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä. Jakso sisältää juonipaljastuksia.
Vähän saman aiheinen kristityn elokuvaohjaajan suomalainen elokuva Ei koskaan yksin pyörii teattereissa vielä.
-
Löysin tällaisen listan joidenkin ihmisten suosittelemista katolisista/kristillisistä elokuvista. "Sata elokuvaa, jotka pitäisi nähdä." Näyttää olevan vähän laidasta laitaan tunnetusta Hollywoodista harvinaisempaan taide-elokuvaan. Elokuvista on pidemmät esittelyt/kirjoitukset, joissa pohditaan teemoja.
The Official List of 100 Movies Every Catholic Should See: https://100catholicmovies.substack.com/p/the-official-list-of-100-movies-every
-
Tänään tulee telkkarista elokuva Marian paratiisi (TV1, klo 21, myös Areenassa). "Teini-ikäinen Salome on karismaattisen saarnaajan Maria Åkerblomin omistautuneimpia seuraajia, mutta tulee tuntemaan Marian rakkauden vaarallisuuden."
Tämä kultti tuli vastaan jossakin lukemassani kirjassa (taisi olla Harhaanjohtajat, Miettinen & Pelli).
Wikipediasta Maria Åkerblomista: "Hän sai epävakaissa oloissa huomattavan seuraajakunnan, joka luotti häneen lähes sokeasti. Hänen saarnaamislahjojaan pidettiin poikkeuksellisina, joskin unissasaarnaamista harjoittivat tuohon aikaan monet muutkin. Häntä seurannutta aatesuuntaa ja liikehdintää sanotaan åkerblomilaisuudeksi. Åkerblomilaisuutta sekä korpelalaisuutta pidetään suomalaisina kristillisperäisinä lahkoina, jotka lienevät lähinnä tuhoisaa kristillistä kulttia." (https://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_%C3%85kerblom)
-
Katselin mustavalkoisen klassikkofilmin, Andrei Rublev (Wikipedia (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Andrei_Rublev_(elokuva)), DVD kirjastosta). Hämmästyttävän paljon Raamattu-lainauksia saatu mukaan, vaikka kyseessähän on munkin ja ikonimaalarin vaiheita 1400-luvulla seuraava kuvaus. Uskonkysymyksiä ja rukouksia on esillä. Ihmeltävää, että tällainen on Neuvostoliitossa saatu tehtyä. Kriitikoiden suuresti arvostama ja olihan siinä monia kiehtovia ja realistisiakin kohtia. Elämänmenoa keskiajalla ja nykyihmiselle verkkaista kerrontaa. Katsomisen arvoinen, vaikka varmastikaan en tavoittanut kaikkia ulottuvuuksia.
Tuolla edellä linkitetyssä 100 elokuvaa -sivustossa on laajempaa pohdintaa: https://100catholicmovies.substack.com/p/100-movies-every-catholic-should-c95?r=1ilag0&utm_campaign=post&utm_medium=web&triedRedirect=true olo
-
Uusi TV-sarja kuningas Daavidin elämästä nimeltä House of David on käynnissä Amazon Prime -suoratoistopalvelussa. Ensimmäisestä kaudesta on ilmestynyt viisi jaksoa (kahdeksasta). Tämän jutun perusteella se on kristittyjen tekemä ja perustuu Raamattuun: https://www.christianpost.com/news/house-of-david-review-spiritually-rich-series-hits-big-screen.html. En ole vielä katsonut yhtään jaksoa, vasta huomasin.
From the beginning, it’s clear that Gunn and Erwin approached the biblical story with respect and care; they love the subject matter. Both are professing Christians who understand the massive responsibility — and potential criticism — that comes with bringing the Bible to the big screen. The duo paid close attention to Scripture, from the set design and historical details (like the fact that Samuel was a Nazarite and thus forbidden to cut his hair) and theological themes.
-
Taas on tulossa jonkin sortin kristillistä elokuvaa, nyt elokuvateattereihin saapuu Valitut. Ilmeisesti tässä käsiteltävässä korpelalaisuudessa on samaa kulttimaisuutta kuin muutama viesti sitten käsitellyssä Marian paratiisi -filmissä. Draamaahan tästä ympäristöstä saa aikaan.
1930-luvun Tornionjokilaaksoon sijoittuva historiallinen draama Valitut on tositapahtumien innoittama tarina yhdestä lähihistoriamme merkittävimmästä uskonlahkosta ja ihmisistä, jotka se ajoi joukkohurmoksen kautta tuhon partaalle.
Elokuvassa kiehtovan Korpela-liikkeen huumaama Teodor (Jakob Öhrman) alkaa saada näkyjä jumalalta, ja vaikka Teodorin puoliso Rakel (Jessica Grabowsky) on vankka kristitty itsekin, ei hänen uskonsa taivu aivan yhtä pitkälle. Kun kyläyhteisö Rakelin ympärillä vakuuttuu Teodorin näyistä ja tämä ottaa liikkeen johtajan aseman, on Rakelin valittava puolensa. Mitä uhrauksia Rakel on valmis tekemään perheensä hyväksi, ja miten välttää kohtalokkaat seuraukset vallan sumentaessa lopullisesti Teodorin mielen?
Wikipediassa on juttua korpelalaisuudesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpelalaisuus . Hurjaa menoa ollut aikoinaan.
-
Tänä perjantaina ensi-iltaan saapuu Bonhoeffer: Pastor. Spy. Assassin.
Lukemani arvostelun perusteella ei mikään kokonaisvaltainen Dietrich Bonhoeffer -elämäkerta. Joskus on minulle sivistymättömällekin vilkkunut Bonhoefferin nimi joissakin yhteyksissä. Ilmeisen tunnettu teologi ja tunnettu virrestä "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan."
Maailman horjuessa tuhon partaalla Dietrich Bonhoeffer joutuu keskelle vaarallista juonta, jonka tarkoituksena on murhata Hitler. Uskonsa ja kohtalonsa ollessa vaakalaudalla Bonhoefferin on valittava moraalisten periaatteidensa puolustamisen ja riskin ottamisen välillä pelastaakseen miljoonia juutalaisia kansanmurhalta. Muuttaako hänen siirtymänsä rauhan saarnaamisesta murhan juonitteluun historian kulkua vai menettääkö hän kaiken?
-
Lainasin kirjastosta taas erään kristillisen elokuvan, tällä kertaa kyseessä Risen (Wikipedia (https://en.wikipedia.org/wiki/Risen_(2016_film))). Se käsittelee Jeesuksen ristiinnaulitsemista roomalaisen sotilaan näkökulmasta, joka ensin ottaa skeptisesti selvää asioista. Mitä todella haudalla tapahtui? Erityisen mielenkiintoinen oli tämä alkupuoli, joka muistutti rikospaikka- tai etsiväjuonta.
Koko elokuva herätti ajatuksia, miten "tajunnan räjäyttävä" evankeliumin kertomus todella onkaan. Ja minkälaisia reaktioita ja vastineita se herätti aikoinaan noissa tavallisissa ihmisissä, jotka sitä todistivat. Monia Raamatusta tuttuja kohtia on mukana. Sama Jumala oli silloin ja on tänään: tässä mielessä vaikuttava kristillinen filmi tämäkin.
-
Jostain syystä en ole innostunut kristillisista elokuvista, mutta tuo mitä olit huomannut elokuvasta, on totta.
Satuin juuri äsken lukemaan Luukaan evankeliumin 24. luvun jakeita missä oli siitä, miten hän ilmestyi ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsilleen, jotka eivät tunnistaneet häntä ja sen sijaan ihmettelivät, että oliko Jeesus ainoa, joka ei tiennyt mitä niinä päivinä oli tapahtunut.
Jeesus sitten ilmaisi heille, että "se olen minä".
Sitten kerrotaan, että hän opetti opetuslapsia itsestään Vanhan Testamentin perusteella.
27. Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
-
Olihan tuossakin Risen-elokuvassa ikään kuin pasmat sekaisin monellakin ihmisellä, kun esim. kuollut Jeesus ilmestyy takaisin elävien kirjoihin. Ihmeellistä on Raamattu, vaikka tavallaan siihen hiljalleen tottuu, eikä osaa enää aina nähdä niin maailmaa mullistavana (omaa maailmaa tai koko maailmaa). Vaikka onhan se. Täytyy välillä löytää "sense of wonder" eli ihmeen tuntu uudelleen.
-
Juu opetuslapseillakin näytti olevan pasmat sekaisin. ::)
-
Oli tuossa elokuvassa aika hyvin näytelty, että aikalaisille ja silminnäkijöille eli opetuslapsille ja muille ylösnousemus oli varmasti hyvin hämmästyttävä tapahtuma. Eikä kaikki todellakaan ollut mitenkään selvää, vaan ylösnousemus muutti kaiken. Päässä on varmasti pyörinyt kaikenlaista. Jumala toimii, ihmiset ihmettelevät.
-
Minua puhuttelee se, että Jeesus viittasi Vanhaan Testamenttiin siten, että hän uskoi se olevan Jumalan sana ja tuossa jakeessa 27 kerrotaan, että hän opetti opetuslapsilleen mitä Mooseksen kirjoissa ja profeettakirjoissa kerrotaan Kristuksesta.
-
Toki olisihan vähän noloa jos itse Jumala eli Jeesus opettaisi ja silti ei tajuaisi asiaa. Nykyään olen kuunnellut Norvantoa ja valitettavan vähän jää itselle mieleen. Tai ei ainakaan kaikki. Mutta välillä jotain onneksi.
-
Jostain syystä en ole innostunut kristillisista elokuvista, mutta tuo mitä olit huomannut elokuvasta, on totta.
Onhan kristillisiä elokuvia monenlaisia. Eikä sitä tarvitse tuntea mitenkään houkuttelevaksi taidemuodoksi.
Tuossa Risen-filmissä näyteltiin myös Jeesusta, enkä ole ihan varma tykkäänkö tästä. Hän on kuitenkin niin keskeinen hahmo. Voi mennä mielikuvat sekaisin oikean Jeesuksen ja fiktion kanssa? Ei hyvä.
Vähän sama juttu voi olla se ilmiö, jossa on lukenut kirjan ja muodostanut mielikuvia, ja sitten elokuvaversio voi olla pettymys. Raamatun sisällön "kuvittaminen" on vähän riskialtista, koska sen ottaa tärkeänä. Toisaalta elokuva- tai TV-muoto voi myös elävöittää ja tuoda mieleen sen että Raamatun hahmot olivat ihan oikeita ihmisiä. Eivät vain tekstiä, vaan lihaa ja verta, kuten näyttelijä. Joilla oli oikeita reaktioita ja tunnetiloja, heikkouksia jne.
Lisäksi Jeesus-filmien lisäksi on muiden uskovien hahmojen kuvauksia (esim. tuo Bonhoeffer tai Valitut tai Andrei Rublev) tai jotka sisältävät vain kristillisiä teemoja (Pale Rider).
En ole muistaakseni katsonut yhtään suoraa evankeliumikuvausta, kuten Gibsonin Passion of the Christia (Kristuksen kärsimyskertomus). Vaatinee oikeanlaista neutraalia suhtautumista elokuvaan "itsenäisenä taidemuotona", enkä tiedä olenko niin hyvä siinä. Vaikka onhan kristillistä taidetta paljon muutakin kirkkotaiteesta alkaen.
-
Katsoin äiti Teresan elämästä kertovan elokuvan Letters from Mother Teresa (Wikipedia-sivu (https://en.wikipedia.org/wiki/The_Letters_(2014_film))]. Se kertoi ja näytti hänen työtään ensin nunnana ja opettajana ja sitten Kalkutan slummeissa, joka johti erilaisiin konflikteihin. Melko hidastemponen elokuva alussa, mutta en pitkästynyt. Näki kuvattuna intialaisia maisemia ja ihmisiä.
Arvokasta työtä Intian köyhien parissa. Nimessä esiintyvät kirjeet toivat esille hänen henkilökohtaisia sisäisiä hengellisiä kamppailuitaan, kun hän koki Jumalan hylänneen hänet. Katsomisen arvoinen ja sympaattinen henkilökuvaus hänen toiminnastaan, vaikka en paljon äiti Teresasta tiennyt ennen tätä - paitsi lähinnä nimen. Innoittava esimerkki käytännön hyväntekemisestä.
-
Seurakuntalainen.fi:ssä juttu jatko-osasta: "The Passion of the Christin jatko-osan tekeminen pelottaa Jeesusta näyttelevää Jim Caviezeliä – loukkaantui pahasti ensimmäisen elokuvan kuvauksissa (https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/the-passion-of-the-christin-jatko-osan-tekeminen-pelottaa-jeesusta-nayttelevaa-jim-caviezelia-loukkaantui-pahasti-ensimmaisen-elokuvan-kuvauksissa/))".
Jutussa mainittu myös tuleva "eeppinen raamatullinen draama" nimeltä Zero A.D., josta en myöskään ollut kuullut.
-
Eilen tuli telkkarista Bill Murrayn romanttinen komedia Päiväni murmelina. Se oli tuolla aiemmin mainitulla 100 katolista elokuvaa -listalla (100 Movies Every Catholic Should See #45: Groundhog Day (1993) (https://100catholicmovies.substack.com/p/100-movies-every-catholic-should-974?r=1ilag0&triedRedirect=true)). Jos joutuisin elämään samaa päivää yhä uudelleen, voisin rukoilla tai mennä kysymään papilta, mistä on kysymys. Tässä elokuvassa ei pohdittu syvällisiä tässä mielessä, mutta opetuksellinen ja lämmin sisältö oli katsomisen arvoinen. Hyvyyteen voi opetella.
Samana iltana tuli Ylen Iltahartaus-ohjelmassa asiaa vapaudesta. Ja onhan niin, että suhteessa tämän elokuvan samana toistuvaan päivään vapautta on rutkasti. Aika menee eteenpäin, voin matkustaa muualle, opetella uusia asioita. Kaikki ei toistu samanlaisena päivästä päivään, muutosta tapahtuu. Mahdollisuuksia on moneen, voi opetella parempaan ja hyvyyteen, kuten elokuvan päähenkilö.
-
Katselin kirjaston DVD-valikoimista Klaus Härön filmin Postia pappi Jaakobille (Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Postia_pappi_Jaakobille)). Kristitty ohjaaja ja nimessä vielä pappi-sana lupasivat jotakin hengellistä sisältöä, ja löytyihän sitä. Elokuva näyttää mitä armo ja anteeksianto voivat käytännössä olla ihmisten kesken. Näyttelijänsuoritukset olivat hyviä ja juonessa tapahtui hienovireisesti. Mukavan lyhyt, vain tunti ja 10 minuuttia.
-
Olen katsonut tuon aikoinaan teeveestä. Härö käsittelee vaikeita aiheita kristillispohjaisesti.
Lyhytelokuva Pelastussanoma- kanavan pitäjältä. Perintö. Itsekin voi siis tehdä, jos saa muita mukaan...
https://m.youtube.com/watch?v=sAqX07mbSCk&t=2339s&pp=2AGjEpACAQ%3D%3D
-
Olen katsonut kolme kertaa Postia pappi Jaakopille😄
-
En oikein tuntunut löytävän mitään tietoja tuosta Härkä-studion Perintö-lyhytelokuvasta. Paitsi että draamakomedia. Muita Perintö-otsikollisia elokuviakin on (Hitchcockin ja Wallander tuli hakutuloksissa vastaan).
Tuon Postia pappi Jaakobille voi hyvin katsoa kolme kertaa samassa ajassa kuin katsoo uusimman 3-tuntisen Mission Impossible -elokuvan. :)
-
Senhän voi tuosta linkistä katsoa. Filmin lopussa on näyttelijöiden tiedot. Ehkä heillä ei ole mitään taustayhtiötä, vain laitettu tuo härkä hienosti siihen, niinkuin isoillakin on tapana.
-
Senhän voi tuosta linkistä katsoa.
Juu, mutta tarkoitan tietoa juonesta tai muusta vastaavasta. Onko kristillistä sisältöä, teemaa tms.?
-
Se kaikki selviää katsomalla tuo lyhytelokuva. Hyvin siinä käy. Ei sisällä manipulointia!
-
Katselin videota Three GREAT Christian Films (That Aren't Actually Christian) (https://www.youtube.com/watch?v=ZCB4kKULRSA), jonka alussa mielenkiintoisesti kerrottiin, että puhuja ei yleensä pidä "kristillisistä elokuvista."
Hän perustelee tätä sillä, että ne eivät näytä ihmisiä raadollisina, pahoina, heikkoina syntisinä. Sen sijaan monet sekulaarit elokuvat onnistuvat tässä paremmin. Ne ovat siis realistisempia.
Mielenkiintoinen ajatus ja saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Amerikassa ainakin taidetaan tehtailla kiiltokuvamaisia "kristittyjä elokuvia", joissa on selvä tai jopa päälleliimattu hengellinen opetus tai pointti. "Elämä on ihanaa ja ihmiset kivoja. Hups, tulikin pieni synti eteen, nyt täytyy vähän kamppailla." Ehkä tämä viittaa tällaiseen elokuvamaailmaan ja kerrontaan?
Katsoin esim. eilen Clint Eastwoodin toimintaelokuvaa Luotikuja, jossa oli tosiaan kristillisessä mielessä kaikkea epäilyttävää. Kuten päähenkilöinä alkoholisti ja prostituoitu. Vaikka maailman mielessä realismia. Karua dialogia, rikollisia ja esim. raiskauskohtaus. Ei siis kaikki ollut hyvää ja kaunista, mutta ehkä joiltain osin epätäydellisen realistista?
Tuolta videolta löytyi yksi "ei-kristillinen mutta kristillinen" elokuvavinkki, Lannistumaton Luke (kohdassa 4:56 - Cool Hand Luke, 1967). Kyseessä on vankilaelokuva, jossa päähenkilö päätyy vankilaan ja hänet yritetään murtaa. Puhuu rohkeuden puolesta ja ettei kuolemaakaan tulisi pelätä, sanotaan videolla. Löytyi lähikirjastostakin, täytyy lainata ja katsoa. Lopussa käsitellään Yksi lensi yli käenpesän -elokuvaa, joka tuli televisiosta äsken.
-
Kristillinen taide tuppaa tosiaan usein olemaan siloiteltua. Kristilliset kustantamot eivät edes halua mitään kovin rosoista ja realistista. Ehkä taustalla on usein ulkokultainen ja keskiluokkainen seurakuntaelämä.
Raamattu taas on rosoinen ja täynnä elämää. Se näyttää ihmisyyden alastomana ja raadollisena, mutta tarjoaa kuitenkin armoa Kristuksessa. En usko, että kristilliset kustantamot julkaisisivat Raamattua, jos sitä niille "uutena" tekstinä tarjottaisiin.
-
Olen samoilla linjoilla kuin Kahvipapu. Poikkeuksia varmaan löytyy mutta jotenkin minua ei oikein kiinnosta. Mieluummin katson maailmallisia ohjelmia mitkä ovat "raadollisia" ja sellaisenaan jotkut niistä realistisia.
-
Hyviä pointteja Kahvipavun kommentissa! Vaikea tosin sanoa, onko joskus hyväkin suojautua maailman synniltä ja raadollisuudelta ja keskittyä hyvyyteen ja kauneuteen.
Vaikka tulee mieleen Simpsonit-piirretystä Ned Flanders (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ned_Flanders) ja hänen ylisuojellut lapsensa Rod ja Todd (https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_televisiosarjan_Simpsonit_hahmoista#Rod_ja_Todd_Flanders). Liika voi olla liikaa.
Ned Flanders on harras kristitty, joka menee uskossaan usein äärimmäisyyksiin. Hän on myös poikkeuksellisen kiltti, pehmeäluonteinen ja hyväuskoinen mies, jota sarjan päähenkilö Homer Simpson sen vuoksi inhoaa. Ned Flandersin ääninäyttelijä on Harry Shearer
Ned Flanders on aina hyväntuulinen eikä koskaan pahantahtoinen tai ilkeä kenellekään, mutta erityisesti Homerin mielestä Flanders on todella ärsyttävä liioitellun hyveellisyytensä, ääriuskovaisuutensa ja omalaatuisen käytöksensä vuoksi. Flanders uskoo kristilliseen ohjeeseen ”lähimmäisensä rakastamisesta” niin täydellisesti, että sietää Homerilta törkeääkin käytöstä koskaan pahastumatta. Flandersilla on myös taipumus piinata pastori Lovejoyta pyytämällä jatkuvasti hengellisiä neuvoja tyhjänpäiväisiin moraalisiin ongelmiin.
Ned ja Maude ovat kasvattaneet pojistaan kilttejä ja uskonnollisia, joten he rukoilevat usein ja pitävät vain kristillisistä peleistä, leikeistä ja tv-ohjelmista. Äärimmäisen suojatun elämänsä vuoksi Rod ja Todd eivät useinkaan ymmärrä tai pysty kohtaamaan ympäröivän maailman ilmiöitä, vaan he ovat todella naiiveja ja arkoja. He kokevat jopa kiikkulaudan hurjana ja pelottavana. Varsinkin Todd on toisaalta myös vaikutteille altis ja oppii nopeasti kuulemansa rumat sanat, mikä kannustaa Nedin pitämään heidät entistäkin suojatumpina ulkomaailmalta. Rod ja Todd viettävät aikansa lähinnä keskenään eivätkä toisten lasten kanssa. Simpsonien lapset, erityisesti Bart, pitävät heitä säälittävinä hölmöinä.
-
Joskus toki on varmasti hyvä suojautua raadollisuudelta ja levätä. Eikä ole mitenkään väärin varttua turvallisissa oloissa. Ongelma tulee lähinnä siitä, kun pitäisi puhutella sitä suurta enemmistöä, joka on kahlannut mudassa, ilman osoittelua tai omahyväisyyttä. Itselläni on rikkinäinen tausta, ja sikäli ymmärrän kristillisen kulttuurin ja keskivertoihmisen pitkää välimatkaa. Eräs tuttu sanoi joskus sen suuntaisesti, että "eihän siitä mitään tule, kun uskovaiset nuoret lähtevät valkoisissa sukissaan julistamaan evankeliumia jonnekin kaduille". Tällä hän tarkoitti sitä kuilua, mikä eri elämänpiirien välillä vallitsee, ja joka ulottuu ymmärrykseen asti. Sama kuilu on läsnä kulttuurissa.
-
Tuleehan tuollainen kaksijakoisuus esille tosiaan kaikessa kulttuurissa. Raamatusta tulee mieleen se, kun Paavali jossain kehotti käyttämään sopivaa kieltä (ei kaksimielisyyksiä).
Tarkistin ja löysin, Kirje efesolaisille 5:3 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/EPH.5):
Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija.
Kyllähän varmasti tällainen kehotus vaikuttaa kristillisessä kulttuurissa ja "kulttuurituotteissa." Ja omassakin elämässä, jossa ei välttämättä ole tottunut noihin yo. ilmiöihin. Voi tulla järkytyksenä muu maailma ja muut ihmiset. Kaikki ei ole kaunista ja ylevää, vaan esim. kielenkäyttö voi olla maailmassa karua. Jotenkin sitten täytyy elää ja vaikuttaa, ja vielä siten ettei kaikki huono tartu.
Kristillisiin elokuviin liittyen voi olla vaikea löytää tasapainoa ikävän syntisen realismin ja "kristillisen idealismin" välillä. Tuo kiiltokuvamaisuus voi olla riskinä, vaikka oikeastihan kristitytkin ovat syntisiä (vaikka "ei pitäisi"). Toisaalta tuo Paavalin lainaus kertoo, miten pyhien "pitäisi olla." Konfliktia on vähän, jotta löytäisi jonkin hyvän tavan esittää kulttuuria, eikä kaikki ole vain tekopyhää farisealaisuutta, jossa esitetään parempaa kuin ollaan.
**
Etsiskelin aiheesta Paavalin kielenkäyttö ja tämä (https://esasarvenblogi.blogspot.com/2011/09/jeesuksen-arvet.html) oli mielenkiintoinen löytö: "Paavalin kirjoittama koinee-kreikka oli yleistä kansan puhekieltä. Eräs teologianopettajani sanoikin opiskeluvuosinani, että Paavali kielenkäyttö oli 'satamajätkien slangia'."
Samassa blogissa oli hyvin sanottu (https://esasarvenblogi.blogspot.com/2012/11/seurakunta-joka-menettaa-nakokyvyn-ja.html): "Eräs jo edesmennyt helluntaisaarnaaja Veikko Manninen omasi erittäin osuvan sanavaraston: 'Jumalalle oli suuri työ luoda ihminen, sittemmin hänelle oli suuri työ tehdä syntiin langeneesta eli Jumalan tahdosta tietoisesti luopuneesta ihmisestä uudelleen häneen uskova, mutta vielä suurempi työ Jumalalla näyttää olevan tehdä uskovasta jälleen ihminen'."
Ei voi elää liiaksi pää pilvissä, mutta toisaalta ei saa omaksua kaikkia maailman käytäntöjä ja kielenkäyttöä. Jotenkin pitää elää.
-
Entisaikaan myös Suomen koululaitos antoi hyvän kristillisen pohjan elämään. Kyllä kansa tiesi, ettei kirosanoja kuulu yhtenään suustaan suoltaa. Sääntöjä noudatettiin paremmin. Mutta myös silloin kotonaankin kristillisen kasvatuksen saaneet saattoivat yllättyä todellisen maailman menon kohdatessaan.
-
Kun katsoin Top Gear -auto-ohjelman "korvannutta" Grand Touria, niin pompahti että Jeesus Kristusta käytettiin nyt huoletta kirosanana Hollywood-tyyliin ("Jesus Christ!"). Samoin muukin alatyylisempi sisältö. Eli huonompaan mentiin. Ylelläkin on yleistynyt jopa alatyylin tai kirosanojen käyttö uutisotsikoissa ja tv-ohjelmien nimissä.
Ehkä tässä mielessä kristillisen maailman ja sekulaarin maailman erot muodostuvat suuremmiksi, kun tapainturmelus etenee. Kristillisillä taiteilijoilla ja viihteen tekijöillä on miettimistä, miten asioita esittää.
-
Joskus toki on varmasti hyvä suojautua raadollisuudelta ja levätä. Eikä ole mitenkään väärin varttua turvallisissa oloissa. Ongelma tulee lähinnä siitä, kun pitäisi puhutella sitä suurta enemmistöä, joka on kahlannut mudassa, ilman osoittelua tai omahyväisyyttä. Itselläni on rikkinäinen tausta, ja sikäli ymmärrän kristillisen kulttuurin ja keskivertoihmisen pitkää välimatkaa. Eräs tuttu sanoi joskus sen suuntaisesti, että "eihän siitä mitään tule, kun uskovaiset nuoret lähtevät valkoisissa sukissaan julistamaan evankeliumia jonnekin kaduille". Tällä hän tarkoitti sitä kuilua, mikä eri elämänpiirien välillä vallitsee, ja joka ulottuu ymmärrykseen asti. Sama kuilu on läsnä kulttuurissa.
Joo kuiluissa löytyy.
Omassa elämässäni minulla on ollut hyvä mahdollisuus kuroa näitä kuiluja umpeen työskennelläni seksuaalirikollisten parissa. He, varsinkin lasten hyväksikäyttäjät, ovat varmaan tämän yhteiskunnalla pohjalla ja siis heidät nähdään iljettävinä olioina.
Kun sitten työskentelen heidän parissaan, joudun toteamaan, että samaa porukkaa olemme. Olen oppinut itselleni rehellisyyttä siten, että olen työssäni joutunut laittamaan heitä edesvastuuseen elämästään ja olen nähnyt, että itse asiassa mitään eroa ei ole minun ja heidän välillään ihmisenä. Elämisen sotkut ovat vain hieman eri merkkiä. Mutta sotku mikä sotku.
Mutta raadollisuutta esittävistä elokuvista vielä.
Olen todennut, että en voi enkä halua katsoa sellaista ohjelmaa kuin tv-sarja Criminal Minds.
Jossain vaiheessa aloin katsomaan sitä, mutta sadistimainen kidutus ei millään tavalla olen rakentava katseltavaa. Huomasin stressaantuvat ja ahdistuvat sen katsomisesta, vaikka kuin tykkään rikosten ratkaisemisesta.
Korealaiset tv sarjat ovat kivoja katsottavaa, kun niihin ei ole tungettu seksiä. Minua ei ole koskaan kiinnostanut moisen katselu tai siis erotiikkaa. Jenkkielokuvat on täynnä sitä ja ovat mielestäni muutenkin jotenkin yliyksinkertaistettuja. Inhimillisyys tavallaan imaistu täysin pois. Korealaisissa sarjoissa tunteiden ilmaisu on paljon enemmän esillä ja sankarikin voi itkeä katkerasti ja kokea valtavaa heikkoutta.
Mutta sitten sen kulttuurin lieveilmiöitä on paljon heidän elokuvateollisuudessa. Näyttelivät tekevät melko usein itsemurhia, kauneusleikkaukset ovat hyvin yleisiä, kun vanhuutta ei tämän ajan nuorissa näyttelijöissä saa olla. Tai heidät halutaan pitää kiiltokuvamaisina niin kauan, että ihmisyys siinä sitten kuitenkin on täysin unohdettu.
Toisaalta heillä on myös iäkkäitä näyttelijöitä, jotka sitten ovatkin iäkkäiden roolissa ja juuri sukupolvien välinen dynamiikka on paljon esillä heidän elokuvissaan.
-
Kristillisissä elokuvaklassikoissa katsoin elokuvan The Robe (Näin hänen kuolevan (https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4in_h%C3%A4nen_kuolevan), 1953). Se on hieman samanlainen kuin muutama kuukausi sitten katsomani modernimpi Risen (http://puimatanner.net/index.php?topic=1578.msg69412#msg69412). Molemmissa on kyse sotilaasta, joka jotenkin liittyy Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Tässä elokuvassa hän on vastuussa itse teloituksesta, joka sitten aiheuttaa mielenterveyden järkkymistä ja Jeesuksen viitan jahtaamista.
Mukana myös romanssi, vähän toimintaa, oikeudenkäynti ja hyvin lavastettua roomalaista maisemaa ja ihmisiä. Kristinuskon tuomaa mielenmuutosta roomalaisten ja juutalaistenkin elämään tuodaan esille. Ei vain mahtailua ja hedonismia, vaan laupeaa lähimmäisenrakkautta, ikuista toivoa ja oikeutta.
-
Eilen TV:stä tuli Beverly Hills kyttä -filmi (Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Beverly_Hills_kytt%C3%A4)), jossa Eddie Murphy esittää sääntöjä vastaan menevää poliisia. Raamatullisesti tästä tuli mieleen Jeesuksen ja tiukkapipoisten fariseusten kiistat, kuten sapattina parantaminen ja seuraava (Matteus 23:23 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/MAT.23)):
»Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!
Elokuvassa lievästi anarkistinen mutta hyväntahtoinen detroitilainen poliisihahmo joutuu vastahankaan pomojen ja Beverly Hillsin poliisilaitoksen hyvin sääntöjenmukaisten, pikkutarkkojen toimintatapojen kanssa. Toisaalta lakiakin ja poliisiproseduureja rikotaan, mutta lopulta kriminaalit saadaan kiikkiin. Temaattisesti siis vähän samaa kuin näissä hengellisissä kiistoissa: mihin kiinnittää huomiota? Missä voi oikaista ja mikä on liikaa?
Oikeassa elämässä tosin elokuvan valehtelevat ja "oikaisevat" toimintatavat tuskin olisivat hurskaita. Poliisin ei pitäisi valehdella ja rikkoa sääntöjä, niille on syynsä. Mutta toimii humoristisessa elokuvassa, draamaa ja konfliktia syntyy.
Voi itse miettiä keskittyykö elämässään pikkuasioihin suurten periaatteiden sijaan. Onko sydän paikallaan vai nipottaako yksityiskohdista?
-
Paljon on tv-sarjasankareita jotka rikkovat sääntöjä poliisityössään. Vaikea tietää, kuinka paljon sitä tapahtuu oikeasti. Arvelisin, että tapahtuu tavalla tai toisella.
Hank Voight Chigago PD -sarjassa ja Andy Sipowicz NYPD Blue -sarjassa ovat tosi mielenkiintoisia kavereita.
Tässä esimerkki Sipowiczin luonteesta. Hän on siis tuo kaveri, joka istuu pöydän äärellä, kun pomonsa tuli töihin.
https://youtu.be/sggCmimvJbI?si=F6Zs8GQusobSuzr0
Kotiäitinä ollessani katsoin tuota sarjaa. Se loppui juuri kun menin takaisin töihin.Sipowicz muistuttaa hyvin paljon työkaveriani ja "mentoriani" Paulia. :D
-
Muistan katsoneeni joskus vuosia sitten NYPD Blueta, kun tuli ensiesityksenä (näköjään tullut 1993-2005). Valitettavasti en muista juuri mitään yksityiskohtia tai muita enää. Tuon Sipowiczin hahmon muistan ulkonäöltä. Papukaijat oppivat kaikenlaista. :)
-
Adoptoimme ensimmäisen vauvan vuonna 1993 heinäkuussa. Menin takaisin työelämään vuonna 2005. Siis juuri ne vuodet milloin NYPD blue tuli.
-
Paljon on tv-sarjasankareita jotka rikkovat sääntöjä poliisityössään. Vaikea tietää, kuinka paljon sitä tapahtuu oikeasti. Arvelisin, että tapahtuu tavalla tai toisella.
Katselin eilen telkkarista juuri tällaisen sääntöjen rikkomisesta ja poliisikorruptiosta vielä selvemmin kertovan elokuvan Training Day (https://fi.wikipedia.org/wiki/Training_Day) (Denzel Washington & Ethan Hawke.) Se kertoo uuden poliisikokelaan harjoittelupäivästä huumepoliisiveteraanin ohjauksessa. Tässä oli jo sen verran vakavista aiheista kyse, ettei mikään "oikaiseminen" mennyt enää huumorin ja veijarimaisuuden piikkiin, niin kuin Beverly Hills kyttä -filmissä.
Huomioin moraalisuusongelmia jotka kertoivat epäilyttävästä suhtautumisesta jo elokuvan alussa, mutta yhä huonompaan suuntaan mentiin. Positiivisena piirteenä kuitenkin sankari oli lopulta sankarillinen ja paha paha (samanlaista moraalista epämääräisyyttä oli Robert DeNiron Ronin-elokuvan alussa). Vaikka moraalisuuden suunnat olivat avoimena yhdessä vaiheessa; joutuuko aloittelija täysin mukaan korruptioon? Ei olla vielä kulttuurisesti siinä pisteessä että huono moraali nähdään ihailtavana.
Raamatullisesti elokuvassa käytettiin susi ja lammas -tematiikkaa. Vanhempi poliisi kertoi nuoremmalle, että suojellakseen lampaita susilta täytyy muuttua itse sudeksi.
Mielenkiintoista oli nähdä realistisia "huonoja naapurustoja" ja gangsteri/huume-meininkiä. Hyvin erilaista elämänmuotoa kuin Suomessa. Maailma ei ole kovin kaunis, vaikka kaikilla oli risti kaulassa: rikollisista jengiläisistä ja korruptoituneista poliiseista hyviin poliiseihin.
Yksi mieleen nouseva repliikki elokuvasta oli "You've Gotta Hide That Love Deep Inside, You Understand?" ("Sinun täytyy piilottaa se rakkaus syvälle sisimpääsi"). Siinä Washingtonin kovettunut hirviöhahmo ohjeistaa aloittelijaa, että kovilla kaduilla ei saa näyttää pehmeältä tai rakastavalta vaimoaan/perhettään kohtaan.
-
Yle Areenassa on lyhyt dokumentti nimeltä Synti (36min, https://areena.yle.fi/1-71677006, katsottavissa
1.10.2025 asti).
Dokumentti perustuu seitsemään kuolemansyntiin. Ihmiset ripittäytyvät kameralle rikospaikoilla: kodeissa, puutarhoissa ja työpaikoilla. Ohjaus Susanna Helke ja Virpi Suutari. T: Kinotar Oy (1996)
Suomalainen lakoninen ilmaisu. Kaikenlaisia arjen "pikkysyntejä" ja kovasydämisyyttä, rakkaudettomuutta. Ei sentään mitään erittäin pahoja, mutta sellaisia joihin voi helposti itse kukin syyllistyä ja joita varmasti esiintyy. En kyllä sanoisi kaikkea sisältöä synniksi, vaan ehkä enemmän tyhmyydeksi tai joksikin muuksi. Äänenvoimakkuus vähän matala. Lyhyt ja toi mieleen, että tällaistähän elämä joskus on - pikkumaista ja ikävää.
-
Sain katsottua Paul Newmanin Lannistumaton Luke -filmin, joka oli aiemmin mainittu "ei-kristillisenä kristillisenä" elokuvana. Jotain kristillistä tematiikkaa oli ilmeisesti sisällytetty Wikipedian mukaan. Tarinassa kuvataan vankilaan joutunutta miestä ja hänen edesottamuksiaan kiven sisässä.
Mutta itse näin tämän anti-establishment -teemaisuuden lähinnä kuuliaisuuden puutteena ja Vanhan testamentin tapaisena niskuroinnin ylistyksenä, jolla oli huonot seuraukset. Toki päähenkilö ei ollut kovin paha, vaikka yhdessä kohtaa rukoilee ja toteaa Jumalalle vaikean luonteensa. Jeesushan oli synnitön, mitä ei Newmanin hahmosta voi mitenkään sanoa. Lähinnä aiheuttaa ongelmia viranomaisille. En nähnyt erityisen sankarillisena.
Elokuvana silti ihan hyvä ja katsottava, vaikka hyviä hahmoja moraalisen puhtauden mielessä ei juuri löytynyt mistään suunnasta.
-
Tv:stä parhaillaan tulevassa Mission Impossible: Dead Reckoning Part One -filmissä (Tom Cruise) on ainakin jotain kristillistä symboliikkaa. On paha, suorastaan saatanalliselta vaikuttava "kaikkitietävä" tekoäly, jota voidaan hallita ristin muotoisella avaimella. Jonka perässä sitten mennään, hyvikset ja pahikset. Vauhdikasta ja jännittävää on toimintaelokuvan tyyliin. Vähän pitkä on mitaltaan ja jatkuu vielä toisessa osassa, jos tulee joskus nähtyä.
-
Äsken kirkossa pastori mainitsi elokuvan The Forge ja kutsui sitä kristilliseksi elokuvaksi.
Tässä tietoa, näyttäisi olevan Netflixissa
The Forge https://share.google/axds9VgV9H2xKgFeN
-
Äsken kirkossa pastori mainitsi elokuvan The Forge ja kutsui sitä kristilliseksi elokuvaksi.
Tässä tietoa, näyttäisi olevan Netflixissa
The Forge https://share.google/axds9VgV9H2xKgFeN
Olen myös kuullut joskus noista Kendrickin veljesten elokuvista, mutta en nähnyt yhtäkään.
***
Katsoin äsken eeppisen Raamattu-filmin Kymmenen käskyä (1956, The Ten Commandments, Wikipedia Suomi (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kymmenen_k%C3%A4sky%C3%A4_(vuoden_1956_elokuva)).) Tarkalleen ottaen katsoin kahtena päivänä, koska pituus oli nelisen tuntia. Mahtavat lavasteet ja joukkokohtaukset, suuri budjetti näkyy. Myös erikoistehosteet olivat ajalleen hyviä, eivät aiheuttaneet nolostumista, vaan toimivat aika hyvin tänäkin päivänä. Blu-ray-levyn restauroitu kuvanlaatu oli hyvä ja tarkka 70 vuoden takaa.
Mooseksen tarinaan ja joihinkin kohtiin oli otettu vapauksia etenkin alkupuoliskolla Egyptin hovissa, kuten romanssikuvausta ja draamaa, mutta pääpiirteissään uskollinen Raamatulle. Kertoo Mooseksen alkuvaiheista Egyptissä, johdatuksesta pois Egyptistä ja konfliktista faaraon kanssa ja aavikkovaelluksen alusta. Ei hassumpi eeppinen ja näyttävä kuvaus, spektaakkelia. Vapaus on teemana ja sitä tuodaan esille hahmojen dialogissa, joskin modernilla otteella.
-
Kymmenen käskyä tulee täällä joka pääsiäinen telkkarista.
-
Äsken kirkossa pastori mainitsi elokuvan The Forge ja kutsui sitä kristilliseksi elokuvaksi.
Tässä tietoa, näyttäisi olevan Netflixissa
The Forge https://share.google/axds9VgV9H2xKgFeN
Kiitos vinkistä. Katsoin vaimoni ja tyttäreni kanssa elokuvan. Oli suureksi siunaukseksi. Elokuvan myötä keskustelimme elokuvan teemoista mm anteeksiantamisesta ja opetuslapseudesta. Ei ole Netflixiä minulla, mutta vuokrasin Elisalta.
https://elisaviihde.fi/elokuvat/50714/the-forge
-
Kymmenen käskyä tulee täällä joka pääsiäinen telkkarista.
Hyvä pääsiäiselokuva kyllä, siitä kerrotaan. :) En tiedä, tulisiko katsottua vuosittain kumminkaan.
Vielä elokuvasta: Jumalan kuvaus on tietenkin vähän vaikeaa, esim. käskyt kivipaaseihin kirjoitti jonkinlainen pyörre, samoin egyptiläisten joukkoja esti samantyylinen "energia". Mutta ei nyt kamalaakaan, varmaankaan. Lisäksi loppu vähän töksähti, siihen olisi ehkä voinut kuluttaa enemmän aikaa.
Kiitos vinkistä. Katsoin vaimoni ja tyttäreni kanssa elokuvan. Oli suureksi siunaukseksi. Elokuvan myötä keskustelimme elokuvan teemoista mm anteeksiantamisesta ja opetuslapseudesta. Ei ole Netflixiä minulla, mutta vuokrasin Elisalta.
Hyvä, jos elokuvat voivat herättää ajatuksia! Itse olen vuorannut elämässäni vain yhden elokuvan rahalla suoratoistopalveluista, Oppenheimerin, jota en välttämättä suosittelisi.
-
10 käskyä vuosittain katsellessamme huomio kiinnittyi Mooseksen parran kasvamisnopeuteen. :D
-
Tosiaan Mooses myös harmaantui hetkessä. Charlton Heston näytti eri karvoituksella ihan erilaiselta. Mooses 1.0 ja Mooses 2.0.
-
Äsken kirkossa pastori mainitsi elokuvan The Forge ja kutsui sitä kristilliseksi elokuvaksi.
Tässä tietoa, näyttäisi olevan Netflixissa
The Forge https://share.google/axds9VgV9H2xKgFeN
Kiitos vinkistä. Katsoin vaimoni ja tyttäreni kanssa elokuvan. Oli suureksi siunaukseksi. Elokuvan myötä keskustelimme elokuvan teemoista mm anteeksiantamisesta ja opetuslapseudesta. Ei ole Netflixiä minulla, mutta vuokrasin Elisalta.
https://elisaviihde.fi/elokuvat/50714/the-forge
Kiva kuulla. Minä en ole katsonut.
Olen hyvin tympääntynyt mihinkään usalaiseen elokuvatuotantoon ja tv sarjoihin.
Itse asiassa en ole katsonyt usalaisia elokuvia tai tv:tä varmaankaan joulukuusta 2020 lähtien.
Elän tätä amerikkalaisuutta joka päivä reaalimaailmassa, joten haluan tehdä jotain aivan muuta kun haluan tehdä jotain rentouttavaa.
Olen huomannut, että usalaiset tv sarjat ja elokuvatkin on tehty paljonlla rahalla, jotenkin huolimattomasti ja aina samaan tyyliin.
Mm. en muista yhtäkään tilannetta missä tv sarjan tai elokuvan päähenkilöt tai ketkään toisetkaan olisi itkeneet.
Eikä muitakaan tunteita tulee esille ollenkaan.
Korealaisissa vastaavissa suru on keskeisesti esillä, kun tilanne on sellainen.
Päähenkilö voi kokea heikkutta, surua, hämmennystä, masennusta ja silti olla "sankari".
Tässä pieni esimerkki kulttuurien erilaisuudesta.
Ja näytteleminen kaikkineen on siellä tehty erittäin hyvin, taiteellisesti ja näyttelijän kyvyt tulevat esille.
-
Tuossa The Forge elokuvassa itkettiin. Välillä oltiin myös vihaisia (inhimillinen syy) - en paljasta kuitenkaan juonta.
Olen katsonut aiemmin myös War Room elokuvan samoilta tekijöiltä. Hyvä on sekin.
-
Taytyy varmaan katsoa se, niin naen, miten pielessa analyysini on
;D
-
Aloin katsomaan The Forge elokuvaa eilen illalla, kun piti vielä olla crosstrainerilla 10 minuuttia.
Alussa esittäytyi ylempää keskiluokkaa oleva musta perhe. Poika pelasi liikaa videopelejä eikä ole hankkinut kunnon duunia koulun jälkeen.
-
Elokuva on kyllä aika iso aikainvestointi, joskus liiankin pitkä (ei aina jaksa katsoa 3 tuntia pitkää). 10 minuuttia voisi olla lyhytelokuvan mitta. Nykyihmisen lyhyt keskittymiskyky. :)
-
:D
Minulta loppui korealainen tv sarja, minkä olen jo katsonut 3 kertaa, joten vaihdoin tuohon elokuvaan kuntoilun ajaksi.
Kuntoilin tosin kaikkiaan 30 minuuttia! Se on uusi ennätykseni, olen tehnyt sen jo kaksi kertaa. 8)
Mutta siis aikomus on katsoa The Forge kokonaan.
-
Minusta se on enemmänkin live esitys uskoontulosta ja miten Herra koskettaa omiaan.
En oikein näe sitä elokuvana.
Työni kautta teema on hyvin tuttu. Siis poika jonka isä ei ole läsnä pojalle ja se johtaa kasvavaan suruun ja vihaan pojassa.
Kas siellä on yksi "token white" henkilökin.
-
Tuli mieleeni etsiskellä kristillisiä tietokonepelejä ja niitä löytyi listattuna hieman (Gaming and God: Faith-Based Video Games & Creators (https://gamingandgod.com/christian-video-games/)). Ei tuossa ollut valtaisia määriä, muttei nollaakaan.
En ole pelannut yhtäkään tällaista, mutta esim. tuo tuleva Gate Zero vaikuttaa ainakin, että siihen on selvästi panostettu (https://gatezero.game/). Voisihan Raamatun maailmasta oppia jotain tietokonepelin kautta. Viime aikoina en ole juurikaan tietokonepelejä harrastanut, mutta välillä voi tulla kausia. Jotkin voivat olla rentouttavaa pelattavaa.
Lueskelin arvostelua (https://www.geeksundergrace.com/gaming/review-five-guardians-david-pc/#:~:text=A%20great%20entry%20in%20the,full%20of%20action%20and%20depth.) vanhemmasta pelistä Guardians of David, jossa seikkaillaan kuningas Daavidin armeijassa. Saisi ostettua alle 8 eurolla.
-
Kaikkea sitä. Kristillisiä videopelejä. ::) Enpä ole ennen kuullut!
-
Kaikkea sitä. Kristillisiä videopelejä. ::) Enpä ole ennen kuullut!
Ovathan digipelit suuri kulttuurin- ja teollisuuden ala. Siihen nähden kristillistä tarjontaa on jopa aika vähän. Itsekin olen sitä ikäluokkaa, joka on kasvanut niiden parissa.
Mielenkiintoinen tai "mielenkiintoinen" peli oli tuossa listassa mainittu tuleva julkaisu I Am Jesus Christ (https://store.steampowered.com/app/1198970/I_Am_Jesus_Christ/). Siinä voi ilmeisesti pelata itsensä Jeesuksen Kristuksen hahmossa! Fox Newsin uutinen "'I am Jesus Christ' video game causes stir (http://ttps://www.foxnews.com/tech/i-am-jesus-christ-video-game-causes-stir)" kuvaa vähän omaa reaktiotani: onko tämä sopivaa ja kunnioittavaa? Syntinen pelaamassa synnitöntä ja täydellistä?
Tärkeimmät ominaisuudet:
- Elä uudelleen Jeesus Kristuksen elämä syntymästä ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen
- Vieraile uskollisesti rekonstruoiduissa paikoissa Pyhässä maassa, kuten Jerusalemissa ja Galileassa
- Suorita yli 30 voimakasta ihmettä, kuten 5 000 ihmisen ruokkiminen ja kävely veden päällä
- Anna Pyhän Hengen ohjata sinua ja vahvista hengellistä yhteyttäsi rukouksen kautta
- Tapaa yli 60 tarinavetoista hahmoa, mukaan lukien Kristuksen opetuslapset. Elä uudelleen tärkeät hetket, kuten viimeinen ehtoollinen
En ole ihan heti hankkimassa.
-
Peleistä takaisin elokuviin... Kirjaston hyllystä tarttui sattumalta mukaan Brother Sun, Sister Moon (Veli Aurinko, sisar Kuu, 1972, Wikipedia (https://en.wikipedia.org/wiki/Brother_Sun,_Sister_Moon)), joka kertoo Franciscus Assisisilaisen nuoruusvuosista "aloittelijana".
Sisältää laulettua musiikkia, kauniita italialaisia maisemia. Teemoina luomakunnan ihmeet linnuista lampaisiin, perhoset, kukkaset, joita Franciscus herää ihailemaan. Niityillä ja pelloilla kirmaillaan. Sota, ristiretket ja bisnes vastaan hengellisyys, kerjäläisyys ja vapaus. Tavarat heitetään ikkunasta, mutta kuritusta tulee eri suunnilta. Hulluutta vai uhka järjestykselle? Kysellään raadannasta vailla rakkautta, on materialismin ja kirkon prameuden ja "järjestelmän" kritiikkiä.
Tykkäsin, rauhallinen ja kysymyksiä elämänmenosta herättävä elokuva.
-
Vielä vähän noista kristillisistä videopeleistä. Onkohan niitä ennen ollut kristillisiä lautapelejä? ::)
Tulee mieleen Chutes and Ladders lasten peli. Siitä voisi saada mallia.
Tai laittaa John Bunyanin kirja Kristityn vaellus lautapelimuotoon.
-
Kristillisistä lautapeleistä en ole kuullut. En ole pelannut pitkään aikaan mitään sellaisia.
***
Yllättävä elokuvauutinen Mel Gibsonin tulevasta jatko-osasta: Jaakko Ohtonen näyttelee Jeesusta Mel Gibsonin uudessa elokuvassa (https://yle.fi/a/74-20188376):
Suomalainen näyttelijä Jaakko Ohtonen näyttelee Jeesuksen roolin kansainvälisessä The Resurrection of the Christ -elokuvassa.
Elokuvan ohjaa Hollywood-tähti Mel Gibson. Elokuvaroolista uutisoi Variety-lehti.
Eipä ole itselleni tuttu näyttelijä.
-
Taas lisää kristillistä elokuvaa. Tällä kertaa Paul, apostle of Christ (Wikipedia (https://en.wikipedia.org/wiki/Paul,_Apostle_of_Christ)). Kertoo Paavalin elämästä ja etenkin loppuvaiheen vangitsemisesta. En yhtään osaa sanoa kuinka realistinen tarina kokonaisuudessaan on, mutta tuttuja Paavalin sanoja ja tekoja lainataan. Kaikkea ei ole Raamatussa sanottu, mitä elokuvassa näytetään. Luukas ja Paavali ovat päähenkilöitä, joiden keskusteluun perustuu aika paljon. Draamaa ja jännitettä oli saatu jonkin verran mukaan, mutta jotenkin ei temmannut mukaansa kovin hyvin. Ajankuvaa saatu mukaan silti. Ei ylipitkä ja hyvin katsottava elokuva melko tutuista aiheista.
-
Tätä elokuvaa ei mainosteta kristillisenä elokuvana, mutta kun seuraa päähenkilön elämää ja hänen kokemuksiaan, sekä joitain muitakin henkilöitä,kuten hänen kälynsä, käy ilmi, että päähenkilöiden suuret elämänvallinat ovat selvästi evankeliumin mukaisia. Se siis tulee esille siten, että henkilöt tunnustautuvat kristityiksi.
Se tuntuu hyvin aidolta. Tai se on tv sarja missä on 16 jaksoa.
Ilmeisesti amerikkalainen elokuva lopultakin, vaikka siinä puhutaan suureksi osaksi koreaa ja japania.
Siinä näkyy myös korealaisten elokuvien korkea taso.
Pachinko
https://youtu.be/O1r5XXJOYNA?si=PSSlmyvxk9Ij7ijA
Vau, en ole nähnyt tätä ennen. Tässä linkissä elokuvapätkien ohessa elokuvan teema kerrotaan yksityiskohtaisesti. ???
https://www.youtube.com/watch?v=_w7Qeg7mhoo
-
Tuo Pachinko-sarja näyttää olevan kriitikoiden tykkäämä ja näkyvillä Apple TV -suoratoistopalvelussa. https://www.justwatch.com/fi/sarja/pachinko
-
Joo tykkäsin siitä, katsoin tavallaan uudelleen kun kävin tuon referaating koko elokuvasta.
Se sijoittuu suureksi osaksi aikaan 1910-1945, joka oli se aika jolloin Japani oli miehittänyt Korean ja toisaalta kehitti sitä yhteiskuntaa, mutta paljon oli korealaisten sortoa. Elokuvassa köyhyydessä eläviä ihmisiä muutta Japaniin paremman elatuksen toivossa, mutta joutuivat silläkin sorretuksi.
-
Lisää kristillistä elokuvaa. Luin äskettäin Hoosean kirjaa ja lainasin kirjastosta DVD:n Uskomaton rakkaus (Amazing Love, 2012, kotelossa myös Usko rakkauteen, IMDb (https://www.imdb.com/title/tt2081167/)), joka käsittelee samaa kirjaa. Muinaista tarinaa kehystetään nykynuorison seurakuntamatkalla metsään, jossa tapahtuu tarinankerrontaa nuotiolla ja ihmissuhteita. Elävöitti tätä pettämisanalogiaa hyvin. Hoosealla ei ollut helppoa tilanteessaan vaimon kanssa - ja Jumalalla oli vaikeaa pettävän kansan kanssa myös. Vaikka kieltämättä nuo historialliset tilanteet ja paikat osaan huonosti. Aika lyhyt filmi (tunti ja 17 minuuttia), ja toteutus onnistunut kahdella aikatasolla. Varmasti voi auttaa Hoosean kirjan sanoman muistamisessa. Ja nykyihminenkin voi oppia jotain nykyajassa.
-
Elokuvateattereihin tulleesta Nämä pienet asiat -elokuvasta arvio: https://www.kotimaa.fi/elokuva-arvio-nama-pienet-asiat-muistuttavat-historian-kauheuksista/
Ehkä käyn katsomassa, jos pyörii sopivasti.
Elokuva muistuttaa siitä, että kirkoilla ja yhteisöillä on varjonsa, joita todella tulee käsitellä. Tällä kertaa kamera kohdistuu Irlannissa katolisen kirkon alla toimineisiin Magdalena-pesuloihin, joihin joutui 1900-luvun aikana tuhansia naisia. Pyykinpesuun, ankaraan työhön ja katumuksentekoon keskittyvät laitokset ottivat huostaansa ”sopimattomasta käytöksestä” syytettyjä, kuten esimerkiksi aviottomasti raskaaksi tulleita nuoria naisia.
-
Kävin katsomassa tuon em. Nämä pienet asiat -elokuvan teatterissa. Ei huono elokuva elokuvana, vaikka Magdalena-pesuloiden rooli jäi aika hämäräksi ja samoin nunnien hyvyys tai pahuus. Erilaiset "totaaliset instituutiot" nyt ovat aina vähän riski, kaikkea voi sattua kontrolloidussa mankelissa (armeija, vankila, luostari jne.) Hidastempoinen ja tunnelmallinen, viitteellinen.
Uutisesta: "Yksi kymmenestä Magdalena-pesulaan joutuneista naisista kuoli. Naisten elinoloja pesuloissa on kuvailtu epäinhimillisiksi ja tarkoituksellisen nöyryyttäviksi. Työmäärä oli kohtuuttoman raskas, ja tyttöjä ja naisia hallittiin kovalla uskonnollisella kurilla ja pelottelulla." Yle: Irlannin pääministeri pyysi anteeksi Magdalena-nunnien uhreilta (https://yle.fi/a/3-6503643).
-
Katsoin Matkalla Beethlehemiin -filmin taas, viimeksi tammikuussa (http://puimatanner.net/index.php?topic=1578.msg68631#msg68631). Jouluelokuvana toimii hyvin: Jeesus on syntymässä maailmaan. 11 kuukautta katselukertojen välillä ei tullut liian äkkiä. En muistanut elokuvaa vielä ulkoa.
-
Pitkä juttu Kotimaassa 50 kristillisestä filmistä, en vielä ehtinyt lukea koko juttua:
Epäilijöitä ja etsijöitä — Kotimaa listasi 50 katsomisen arvoista uskontoaiheista elokuvaa 2000-luvulta, https://www.kotimaa.fi/epailijoita-ja-etsijoita-kotimaa-listasi-50-katsomisen-arvoista-uskontoaiheista-elokuvaa-2000-luvulta/
Paljon täysin tuntematonta.
Siinä linkitetään Suomen kuvalehden juttuun samasta aiheesta: Ihme elokuvia, https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/suomalaisen-tahdittama-jeesus-elokuva-on-osa-uskonnollisten-elokuvien-buumia-yhdysvalloissa/
-
Elokuvateattereihin on tullut uskonnollinen musikaali The Testament of Ann Lee (Wikipedia-sivu (https://en.wikipedia.org/wiki/The_Testament_of_Ann_Lee)). Arvostelussa kehuttiin kovasti ja sai viisi tähteä. Kertoo shakereiden johtohahmosta ja että "uskonto on kaunis asia ja täynnä ainutlaatuista voimaa". "Palattuaan hän nousee uuden liikkeen johtajaksi, äidiksi, joka opettaa selibaatin olevan tie Jumalan luo." "Fyysinen liike on tapa palvoa ja rukoilla sekä menetelmä syntien puhdistamiseen."
Tankkasin Wikipediasta vähän mistä shakereista on kyse: https://fi.wikipedia.org/wiki/Shakerit_(uskonlahko) (https://fi.wikipedia.org/wiki/Shakerit_(uskonlahko))
Liikkeen hengellinen johtaja oli "äiti" Ann Lee, joka nautti liikkeen sisällä lähestulkoon palvontaa. Äiti Ann Leen katsottiin olevan suorassa yhteydessä Jumalaan, minkä johdosta hän oli shakereiden liikkeen kiistaton johtaja.
Shakerit edellyttivät jäseniltään tiukkaa selibaattia, jota piti noudattaa myös avioliitossa. Shakereiden yhteisöissä jopa vierailevat aviopuolisot sijoitettiin erillisiin huoneisiin.
Liput tosin kalliita, yli 17 euroa. Täytyy harkita tarkkaan.
-
Hän taisi olla alunperin Englannista. Taisin muistaakseni Yleistä Höpötystä ketjussa mainita, että USAhan on historian aikana pesiytynyt erilaisia melko kummallisia uskonnollisia lahkoja. Jehovan todistajat ja Mormonit taisin mainita, tosin hehän ovat levittäytyneet ympäri maailmaa.
Shakerit on myös yksi tämän ilmiön esimerkki, hyvä sellainen.
Canterbury, New Hampshiressä on yksi historiallinen Shaker Village. Se on täältä meiltä puolentoista tunnin ajomatkan päässä.
https://www.shakers.org/
Lienee enää vain museo. Kun kävimme siellä 90 luvun puolivälissä, siellä oli vielä muutama lahkon jäsen elossa. Tosi mielenkiintoista oli tutustua heidän elämäntapaansa. Korostivat kaikessa yksinkertaisuutta tavalla mikä oli hyvin fiksu. Jäi mieleen se, että kun tuolia ei enää käytetty, se ripustettiin seinälle. :)
Olivat kehittäneet paljon hyvää arkipäivän teknologiaa töihinsä.
Jotenkin tuli mieleen, että olikohan heillä kylän ensimmäinen auto. ???
Tuolloin 90 luvulla kun vierailimme siellä, koin, että Jumala puhui minulle paljon juuri yksinkertaisuudesta. Sydämen yksinkertaisuudesta. Minulla oli oman elämäni suhteen paljon ahdistusta ja hämmennystä, ja shakerien elämäntapa oli yksi mitä Jumala käytti minut selville vesille elämässäni.
He loivat huonekalutyylinkin: Shaker Style. Meillä on sen mukaan tehtyjä tuoleja (tosin emme ripusta niitä seinille ;D ) ja myös makuuhuoneen kalusto.
Mutta se tiukka selibaattivaatimus on kummallinen, jopa avioliitossa piti olla selibaatissa. Ja sitten heidän kokouksissa harrastettu tanssi oli kummallinen.
Tämä heidän laulunsa on myös hyvin suosittu.
https://www.youtube.com/watch?v=4RPUjuraS5U&list=RD4RPUjuraS5U&start_radio=1
Voisikohan Jumala kutsua Suomessa ihmisiä sydämen yksinkertaisuuteen elokuvan kautta.
-
Hän taisi olla alunperin Englannista. Taisin muistaakseni Yleistä Höpötystä ketjussa mainita, että USAhan on historian aikana pesiytynyt erilaisia melko kummallisia uskonnollisia lahkoja. Jehovan todistajat ja Mormonit taisin mainita, tosin hehän ovat levittäytyneet ympäri maailmaa.
Shakerit on myös yksi tämän ilmiön esimerkki, hyvä sellainen.
[...]
Voisikohan Jumala kutsua Suomessa ihmisiä sydämen yksinkertaisuuteen elokuvan kautta.
Onhan kaikenlaisia ryhmiä ollut olemassa. Jossain Wikipediassa taisi olla, että shakereita olisi enää ollut öbäut 3 ihmistä jäljellä. Ei paljoa siis. Opin myös, että tuota Ann Leetä pidettiin Jeesuksen toisena tulemisena, peräti naispuolisena Jumalana siis. Melkoista oppia, ei menisi läpi peruskristillisyydessä. Mutta varmasti hyviäkin vaikutuksia ja puolia, kuten nuo huonekalut ja yksinkertaisuus. Enpä ole minimalismia tai muuta harjoittanut - tai sydämenkään versiota.
En saanut oikein laulun sanoista selvää tällä englannin ymmärryksellä, mutta musisointia.
-
No, ne laulun sanatkin ovat hieman kummalliset. Osaksi viitannee heidän tanssiinsa mikä on/oli osa heidän jumalanpalvelustaan. En minäkään pysy kärryilla, mutta osa laulua on kaunis.
-
Katselin äskettäin edesmenneen itsepuolustusekspertin Chuck Norrisin elokuvan ja selailin Wikipediaa (https://en.wikipedia.org/wiki/Chuck_Norris).
Hän oli kristitty ja hyviä elämänohjeita:
- Kehitän itseäni kaikin tavoin täyteen potentiaaliini asti.
- Unohdan menneisyyden virheet ja pyrin kohti suurempia saavutuksia.
- Työskentelen jatkuvasti rakkauden, onnellisuuden ja lojaalisuuden edistämiseksi perheessäni.
- Etsin kaikista ihmisistä hyvää ja annan heille tunteen, että he ovat arvokkaita.
- Jos minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa jostakusta, en sano mitään.
- Olen aina yhtä innostunut muiden menestyksestä kuin omastani.
- Pidän mieleni avoimena.
- Kunnioitan auktoriteetteja ja osoitan tätä kunnioitusta aina.
- Pysyn aina uskollisena Jumalalle, maalleni, perheelleni ja ystävilleni.
- Pysyn koko elämäni ajan vahvasti tavoitteellisena, sillä tämä myönteinen asenne auttaa perhettäni, maatani ja minua itseäni.
Paljon saavutuksia ja osaamista noissa eri lajeissa. Montaa elokuvaa häneltä en ole nähnyt, mutta nyt yhden toimintaelokuvan (Vaikenemisen laki). Aitoa 80-lukua.
-
A Hidden Life (https://fi.wikipedia.org/wiki/A_Hidden_Life) -filmi (ohj. Terrence Malick, 2019) tuli katseltua. Kertoo itävaltalaisesta miehistä, joka joutuu natsien, sodan ja omien vakaumustensa puristukseen. Ajatuksia herättävä kohta elokuvassa, että menneinä aikoina useimmat ihmiset olisivat myös olleet niitä profeettojen tappajia, eivätkä niitä muita. Samoin kuin natsi-Saksassa kirkko ymmärtääkseni lähinnä taipui.
Päähenkilöä ja hänen perhettään pidetään petturina, kun hän ei suostu vannomaan valaa Hitlerille. He herättävät halveksuntaa kylässä, konfliktia on. Pitkät pätkät kertovat miehestä vankilassa ja naisesta maatilalla. Tyyliltään kerronta on hidastempoista, ei sovi oikein nopeatempoiselle puhelimen orjalle, maisemat kovin kauniita. Mielenkiintoinen ratkaisu yhdistellä englantia ja saksaa hahmojen puheessa, kaikesta ei saa selvää (jos ei osaa saksaa).
Hengelliset aiheet (Hän, Herra, rukous) ja vakaumus olivat selvästi esillä, joskaan ei mitään teologista vyörytystä. Hyvin tehty elokuva ja herätti ajatuksia miten itse toimisi tällaisessa paineessa, joskin ehkä turhankin hidastempoinen minulle. Myönnän vilkuilleeni kerran ajan kulumista. Katsomisen arvoinen filmi omastatunnosta ja periaatteista, hengellisestä perspektiivistä.
-
No, ne laulun sanatkin ovat hieman kummalliset. Osaksi viitannee heidän tanssiinsa mikä on/oli osa heidän jumalanpalvelustaan. En minäkään pysy kärryilla, mutta osa laulua on kaunis.
Kävin katsomassa elokuvateatterissa tuon The Testament of Ann Lee -elokuvan. Tosiaan, kyseessä oli musikaali, jossa laulua ja näyttäviä, kuvauksellisia tanssinumeroita. Uskolla ja shaker-uskonnolla oli iso osa. Hauskan konkreettinen johdatuskohtaus oli, kun "käsi vei" ja löytyi paikka uskoville. Enkelit auttoivat laivamatkalla.
Opillisesti tosin mietin, miten paljon kyse oli uskosta tähän äitihahmoon ja miten paljon taas Kristukseen. Ja miten Jumala näkisi nämä palvojat - ihan metsässä fataalisti vai vain pieniä kauneusvirheitä? Mielenkiintoista myös pohtia, miten omat elämänkokemukset ja persoonalliset näkemykset näkyvät ihmisten hengellisyydessä ja säännöissä, Raamatun tulkinnoissa ynnä muussa. Onko oma uskonnollisuuteni oman itseni heijastusta, tai missä se näkyy?
Paljas pinta ja sellainen vähän häiritsi, toisaalta tärkeä osa päähahmon ajatuksia ja kehitystä (ei voi tämän takia suositella kaikille). Kokonaisuudessaan Ann Lee ei vaikuttanut pahalta hahmolta elokuvassa, eikä ryhmä kai esim. syyllistynyt rikoksiin tms., kuten jotkut muut ryhmittymät.
Tuoli oli tosiaan kätevästi seinällä. Näkemisen arvoinen elokuva, musikaalius toi voimaa ja liikettä. Ihan syystä monen kriitikon vuoden parhaat -listoilla. Laulut olivat sopivia, uusia elokuvaa varten, mutta osin perustuvat oikeisiin shaker-lauluihin.
Voisikohan Jumala kutsua Suomessa ihmisiä sydämen yksinkertaisuuteen elokuvan kautta.
Elokuvassa ei minusta tuo sydämen yksinkertaisuus oikein näkynyt. Mutta hengellisyys ja usko kyllä, hyvä elokuva tässä mielessä.
-
Kiitos raportista! Mielenkiintoista, että ovat hänestä tehneet elokuvan/musikaalin.
Juu paljon heillä on kummallisia käytäntöjä ja tämän Ann Leen persoona todella lienee kovasti mukana kaikessa.
Jos ymmärsin oikein, hän oli jotenkin seksuaalisesti traumatisoitunut, ja wikilinkin luettuani sain kuvan, että hänen oppinsa oli pitkälti ikäänkuin reaktio siihen...?
Eli tietty tuollainen suuntautuminen opillisesti jää melko kummalliseksi.
-
Kiitos raportista! Mielenkiintoista, että ovat hänestä tehneet elokuvan/musikaalin.
Onhan se suht' yllättävää ja harvinaista. Jossain arvostelussa taisi tulla esille, että tämä elokuva saattaisi olla jonkinlainen "työtapaturma" tuotantoyhtiölle (oliko Disney?). Siis se, että lopputulos oli myönteinen suhteessa uskoon ja hengellisyyteen.
Juu paljon heillä on kummallisia käytäntöjä ja tämän Ann Leen persoona todella lienee kovasti mukana kaikessa.
Jos ymmärsin oikein, hän oli jotenkin seksuaalisesti traumatisoitunut, ja wikilinkin luettuani sain kuvan, että hänen oppinsa oli pitkälti ikäänkuin reaktio siihen...?
Eli tietty tuollainen suuntautuminen opillisesti jää melko kummalliseksi.
Kai se oli jonkinlainen Ann Leen persoonallisuuslahko (suurelta) osaltaan, jossa hän oli Kristuksen toinen tuleminen naisen muodossa. Siis itse Jumala lihassa. Elokuvan mukaan tosiaan hänen omat kielteiset tulkintansa seksuaalisuudesta ja kokemukset aviomiehen kanssa (ja taisi olla näky) sitten johtivat kaikkien shakerien seksuaalikielteisyyteen. Hän menetti myös neljä lastaan alle vuoden ikäisinä, joka epäilemättä vaikutti myös.
En juuri mitään tiedä Ann Leestä muuta kuin elokuvasta, voi olla että jotain on muutettu tai dramatisoitu.
Elokuvan mukaan hän ei osannut lukea/kirjoittaa, jolloin raamatullisuus voi olla vaikeampaa kuin nykyihmisille. Voimme tarkistaa, mitä sanotaan.
-
Ylellä juttu, jossa vähän tuosta Ann Lee -elokuvasta. Asiaa myös muista yhteisöistä ja teoretisointia. En ollut kuullutkaan noista skoptseista eli kuohilaista. Menivät vielä shakereita pidemmälle, eli sukuelimet poistettiin. Huh huh. Suomessakin oli.
https://yle.fi/a/74-20222555
Skoptsit uskoivat shakersien tapaan, että syntiinlankeemus näkyi ja tuntui ihmisessä. Skoptsien käsityksen mukaan naisille oli sen merkiksi kasvanut rinnat ja miehelle ulkoiset sukuelimet. Tosiuskovaisilta nämä tunnusmerkit poistettiin.
Naisilta poistettiin rinnat. Miehille tehtiin joko pienempi tai suurempi ”uskon sinetti”. Pienemmässä poistettiin vain kivekset, suuremmassa myös penis. Tällä tavalla käsitellyt miehet virtsasivat lehmänsarven avulla.
Paavali taisi kehottaa tähän kuohitsemiseen jossain yhteydessä, mutta tuskin ihan vakavissaan...
-
Yle Teemalta tulee parhaillaan ja Areenasta varmaan löytyy Women Talking.
Elokuva eristyneestä uskonnollisesta yhteisöstä, jossa paljastuu naisiin kohdistunut hyväksikäyttö ja väkivalta.
Wikipediassa on lisää itse tositapauksesta, jossa yhteisön naisia massahuumattiin ja raiskattiin tiedottomina. Tapaus kesti ainakin neljän vuoden ajan. https://en.wikipedia.org/wiki/Bolivian_Mennonite_gas-facilitated_rapes
Elokuva tosin perustuu fiktiiviseen kirjaan.
Bolivialaisia mennoniitteja, liittyy anabaptisteihin. Eipä ole tuttua.
-
Tulipa katsottua tuo Women Talking. Eipä iloinen aihe, mutta hyvää keskustelua ja pohdintaa vaikeassa tilanteessa. Kristinuskon näkökulmatkin sisältyivät osaltaan dialogiin ja virret.
Areenassa katsottavissa elokuva: https://areena.yle.fi/1-67403347
Kirjan kirjoittajalla Miriam Towsilla (jonka teokseen käsikirjoitus perustuu), on samaa uskonnollista taustaa eli mennoniitteja:
Kasvaessaan uskonnollisessa mennoniittikaupungissa Kleine Gemeinde -seurakunnan jäsenenä hän näki omin silmin, miten fundamentalismi vahingoittaa ihmisiä, etenkin aidosti uskovia. Romaania kirjoittaessaan hän kertoo, että ”siinä sekoittuivat raivo ja sydänsuru uskon tunteisiin” ja että tarina sisälsi kaikki kysymykset, joita hänellä oli omasta mennoniittiyhteisöstään: "Kun tulin teini-ikäiseksi, aloin ymmärtää syvällistä tekopyhyyttä, hurskastelua, autoritaarisuutta, tätä valvonnan ja sääntöjen kulttuuria sekä rangaistuksia – kaikkia näitä asioita, jotka tuntuivat minusta olevan niin kaukana, kaukana Jumalan läsnäolosta. Juuri tuo ristiriita on raivostuttanut minua niin monien vuosien ajan." https://en.wikipedia.org/wiki/Women_Talking_(novel) (https://en.wikipedia.org/wiki/Women_Talking_(novel))
Täällä oli kokemus lestadiolaisvisiitistä ja keskustelua siitä, joka viittasi varmaan vähän samanlaiseen ongelmallisuuteen tällaisissa uskonyhteisöissä.