Puimatanner
Puimatanner => Raamattupiiri => Aiheen aloitti: sandia - 23.08.25 - klo:17:52
-
Yritän seuraavaksi lukea Tuomarien kirjan.
Luin pari ensimmäistä lukua. Kun Joosus oli kuollut, aluksi kansa kysyi Herralta neuvoa, mitä tehdä, ja asiat luistivat hyvin.
Sitten taas kerran alkoi hommat lipsua ja israelilaiset alkoivat tehdä myönnytyksiä muiden kansojen puoleen, ja kuten Jumala oli varoittanut, siitä tuli heille ansa ja he eksyivät yhä enemmän Herran luota.
Tuli mieleen noista myönnytyksistä. Mm. ev. lut. kirkko on aikojen kuluessa tehnyt myönnytyksiä, nyt sitten ollaan siinä missä ollaan. :(
Joskus mietin, että kun kirjoitan uskovien tai israelilaisten kapinallisuudesta, annan kuvan, että Jumala olisi hylännyt heidän sen takia.
Mutta näinhän ei ole!! Herra kautta koko Raamatun aina kutsui Israelia takaisin luokseen ja sitten paransi heidän mustelmansa kun olivat olleet omilla teillään.
-
Luvussa 4 oli jännä ikäänkuin fiba (tosin en oikein tiedä mitä fiba merkitsee, mutta käytän sitä silloin kun tulee mieleen)
Debora, naisprofeetta oli Israelin tuomarina ja Jumala oli Deboran kautta antanyt määräyksen osalle israelilaisista mennä tiettyyn paikkaan, missä Kanaanin kuninkaan sotapäällikkö oli ja Jumala oli sanonut, että hän antaa tämän sotapäällikön Israelin.
Jumala oli nimittäin sallinut kanaanilaisten sortaa israelilaisia 20 vuotta. Huh se on pitkä aika, kun nyt ajattelen.
Kun lukee näitä kertomuksia, luulee, että ne tapahtui päivien tai viikkojen aikana, ei kymmenien vuosien jaksoittainkin!
Mies nimeltä Baarak oli Jumalan asettama johtaja tälle operaatiolle.Baarak sanoi Deboralle, että hän suostuisi lähtemään vain jos Debora lähtisi heidän mukaansa. Debora suostui, mutta sanoi Baarakille: "Minä lähden sinun kanssasi; mutta kunnia siitä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, vaan Herra on myyvä Siiseran naisen käsiin"
Tuosta saa mielikuvan, että Debora puhui itsestään.
Mutta tämä sotapäällikkö saatiin kiinni paikallisen naisen, Jaaelin kautta, jolta tämä kanaanilainen sotapäällikö oli pyytänyt turvapaikkaa.
Jaael ikäänkuin auttoi sotapäällikköä, mutta sitten menikin ja löi sotapäällikköä vasaralla päähä tämän nukkuessa ja sitten meni kertomaan Baarakille mistä tämä löytäisi sotapäällikön.
Mietin, että tiesiköhän Debora,että Jumala ei ollut tarkoittanut häntä, vaan toista naista.
Minä luulin, että Debora viittasi itseensä.
-
Olen hiljalleen tavaillut Tuomarien kirjan 4. luku Gideonin kutsumisesta. Huomion kiinnittyi yhteen lauseeseen minkä Jumalan lähettämä profeetta sanoi kaiken muun lisäksi: "Mutta te ette kuulleet minun ääntäni"
Siis niin, että israelilaiset eivät kuulleen Jumalan ääntä.
Ei ilmeisestikään ollut kyse siitä, että jollain tapaa hei olivat kuulovammaisia, vaan sitten, että he eivät ottaneet vakavasti mitä Jumala puhui heille kerta toisensa jälkeen.
Hirveän helppoa ohittaa Jumalan sana ja olla niinkuin ei sitä olisi kuullutkaan. ???
Tulee mieleen äitini kommentti, minkä ilmeisesti joku oli sanonut jossain yhteydessä ja äitiäni oli huvittanut se:
" Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?" Lieneekö äiti käyttänyt yrittäessään sanoa minulle jotain. ::)
Jotenkin hassu, mutta hyvin realistinen.
Kokeilen Malakian tekstinväritystä. :D
-
Olen lukenut Gideonin vaiheista kun Herra kutsui hänet vapauttamaan Israelin niistä sortajista, joiden Jumala oli sallinut sortaa Israelia vuosikausia siitä syystä Raamatun mukaan, että he olivat taas kerran unohtaneet Herran ja tehneet omiaan.
Hyvin Gideon Jumalan voimassa toteutti vapauttamisen.
Mutta hänkin lipsahteli "maailman" puolelle. Hän halusi kaikki kaikki kultaiset nenärenkaat, jotka israelilaiset olivat ryöstäneet heitä sortaneelta kansalta. Gideonilla oli myös heiltä saatua hienoa kangasta yms. ja teetti siitä kaikesta hienon viitan.
Ei kerrottu pitikö hän sitä, mutta Raamatun mukaan hän ja israelilaiset alkoivat seurata ja kai jotenkin "kunnioittaa " sitten tätä hienoa viittaa.
Raamatussa on, että tämä tuli Gideonin suvulle kompastuskiveksi.
Gideon oli myös oikea naisten mies. Hänellä oli 70 poikaa, koska hänellä oli paljon sivuvaimoja. Näin kerrottiin myös Raamatussa.
Israelilaiset pyysivät, että hänestä ja hänen jälkeläisistään tulisi Israelin hallitsija.
Gideon osasi vastata viisaasti, Jumalan sanan mukaan, että ei heillä tule olla hallitsijaa, koska Jumala on heidän auttajansa.
Tosin sitten se viitta kai vähän kallistui sinnepäin, että aika urhea kansanjohtaja olen. Tämä on oma tulkintani.
Gidenonin kuoleman jälkeen kansa taas unohti Herran ja alkoi tehdä mitä kukin lystäsi.
Seuraavaksi on määrä lukea siitä, miten hänen yksi jälkeläisistään sitten kuitenkin halusi kuninkaaksi. Hänen nimensä oli Abimelek. En tiedä siitä vielä tämän enempää.
-
Mukava lukea näitä selkeitä kommentaareja VT:stä. Aika vierasta ja välillä vaikeaa luettavaa on Raamatun tämä osa, kun esim. nimet ovat melko tuntemattomia, eikä ole muodostunut selkeitä mielikuvia. Ei ole aina auennut hyvin.
-
Joo näin on.
Yritän lukea Raamatun lukuja hyvin yksinkertaisesti. Se on mielestäni paras tapa. Lukea niin kuin se on kirjoitettu.
On helppo alkaa yrittää tehdä jotain hienoja tulkintoja, mutta ajattelen, että Jumalan sana kertoo tilanteen juuri niinkuin ne meni kuten yllä. Ja juuri siinä kaikessa Jumala oli mukana.
Eli voisi kai tehdä sen johtopäätöksen, että Herra tietää meidän olosuhteet, ajatukset, tunteet, motiivit juuri niinkuin ne ovat ja silti haluaa olla elämässämme. :)
-
Minulla on ollut Tuomarien kirjan luku jäänyt hieman unholaan. :-\
Mutta tänään jatkoin lukemista. Pohdin Gideonin vaiheita.
Jumala ilmestyi hänelle ihmeellisesti , enkeli tuli puhuttelemaan häntä ja sanoi, että hän oli Jumalan valitsema henkilö, jonka kautta Jumala pelastaisi israelilaiset midinianilaisten käsistä. He olivat kärsineet paljon 7 vuotta midianilaisten tehdessä heidän elämänsä lähes mahdottomaksi tuhoamalla heidän viljelyksensä, mikä aiheutti vakavan ruoan puutteen.
Ilmeisestikään Jumala ei tukeutunut Gideonin inhimillisiin kykyihin ja asemaan ympäristössään.
Gideonin ja Jumalan keskustelu asiasta.
Luku 6:15-16
15. Hän vastasi hänelle: "Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä."
16. Herra sanoi hänelle: "Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niinkuin yhden ainoan miehen".
Jumala sitten lupauksensa mukaan toteutti sen, että midianilaisten sorto loppui Gideonin kautta.
Sen jälkeen israelilaiset halusivat Gideonista kuninkaan, mutta Gideon vastasi Jumalan sanan mukaisesti: Tuomarien kirja 8:22-23
22. Niin Israelin miehet sanoivat Gideonille: "Hallitse sinä meitä, sekä sinä itse että sinun poikasi ja poikasi poika; sillä sinä olet vapauttanut meidät Midianin käsistä".
23. Mutta Gideon vastasi heille: "En minä hallitse teitä, eikä minun poikani ole hallitseva teitä; Herra on teitä hallitseva".
Mutta, mutta. :(
Gideonilla oli oma idea, mikä ei myöskään ollut Jumalan tahdon mukainen .
Nimittäin hän pyysi että kansa antaisi hänelle kaikki kultaiset nenärenkaat, mitkä he olivat ottaneet midianilaisilta, joilla oli tapana pitää niitä.
Gideon sai siten ison kasan kultaa, hän teetti híenon kullalla koristetun viitan. :o
Hän laittoi sen sitten näytille johonkin kotikaupunkiinsa ja siitä tuli ihailun kohde kansalle.
Raamatun mukaan tämä valinta johti negatiiviseen tapahtumaketjuun hänen ja perheensä elämässä.
Voi miten me ihmiset olemme heikkoja. Onneksi Jumala tietään sen kaiken ja silti haluaa että kuulumme hänelle.
-
Otin härkää sarvista ja jatkoin Tuomarien kirjan lukua. :)
Taisin jo yllä mainita Gideonin, mutta hänessä todella kiinnosti se, että toisaalta halusi totella Jumalaa, mutta sitten kuitenkin vallan- ja kunnian himo veti toiseen suuntaa ja hän otti itselleen kultaa ja teki hienon viitan, mikä koristettiin kullalla yms.
Sitten samaisesa luvussa 8 kerrotaan mitä tapahtui israelilaisille Gideonin kuoltua:
"Gideonin kuoltua israelilaiset eivät pysyneet Herralle uskollisina, vaan antautuivat jälleen palvelemaan baaleja. He ottivat jumalakseen Baal- Beritin 34 eivätkä muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän ympärillään asuvien vihollisten käsistä. "
Gideon oli Jumalan kutsuma ja varustama vapauttamaan israelilaiset midianilaisista, jotke olivat pahasti sortaneet heitä useita vuosia.
Gideon itsekin oli selvästi hyvin vajavainen, kuten yllä oleva tapaus osoitti, mutta silti, Jumala kykeni käyttämään häntä.
Mutta kun kansalla ei ollut ketään johtajaa, auktoriteettia, he yksinkertaisesti unohtivat Herran ja kaiken sen hyvä mitä olivat häneltä saaneet ja alkoivat seurata ympäröivien kansoja tapoja.
Jotenkin uskon, että tuo kuvaa inhimillistä taipumusta yleisestikin.
-
Tuomarien Kirja puhutteli minua hyvin voimakkaasti tänä aamuna.
Olen ihmetellyt sitä, miten Israelin kansa johdonmukaisesti joka kerran unohti Jumalan kun asiat menivät hyvin.
Sitten kun Herra salli vaikeuksia, he heräsivät muistamaan Herran ja pyysivät apua Jumalalta siihen tilanteeseen mihin olivat ajatuneet.
Ja Jumala otti tilanteen hallintaansa ja antoi avun joka kerta.
-
Eilen katsomassani Uskomaton rakkaus -elokuvassa (ja Hoosean kirjassa) oli esillä tätä samaa tematiikkaa. Eli Hoosean vastustajat sanoivat, että heillä menee hyvin ja muut jumalat olivat siunanneet heitä. Materiaalisesti meni (vielä) hyvin. Kun taas Hoosea varoitti tulevasta tuomiosta.
Jännästi tuossa elokuvassa sanottiin, että eteläinen maa seurasi Jumalaa ja pohjoinen ei. Tuli mieleen DDR ja Länsi-Saksa tai Pohjois- ja Etelä-Korea (tai Amerikassa punaiset ja siniset osavaltiot vähän kuin). Hyvin voi olla erilaista ja jakautunutta elämä tai jumalanpalvelus, vaikka periaatteessa lähtötilanne oli samanlainen. Historian kulku ja ihmisten päätökset voivat johtaa hyvin eri suuntiin.
Mitkä tekijät sitten vaikuttavat tähän miksi ja milloin mitäkin tapahtuu?
-
Mihin eteläisellä ja pohjoisella maalla viitattiin?
Tuo elokuva, Uskomaton Rakkaus kuulostaa mielenkiintoiselta. Itse en ole vaikuttunut kristillisistä elokuvista, ehkä en ole katsonut niitä, että minulle olisi selvä kuva siitä minkälaisia ovat.
-
Käytin juuri noita laveita termejä maista, kun en muista miten ne menivät... :D Olivatkohan Israel ja Juuda siis Hosean aikoina, en tiedä. No, jotain. Hmm.
En nyt tiedä suosittelisinko Uskomatonta rakkautta kaikille elokuvana (ei mikään elokuvataiteen merkkiteos varmaankaan), mutta toihan se Raamattua visuaaliseksi kuvakerronnaksi. Tuskin mitään ihmeellistä, jos tajuaa Hoosean kirjan vähän syvällisemmin (en voi sanoa omalla kohdalla).
-
Joo siis se viittasi jakautuneeseen Israeliin.
Niin, kyllähän USA on myös todella jakautunut, vaikka ei maantieteellisesti.
-
Simsonilla oli todella erikoinen elämä.
FBssä oli hyvä kommentti, mutta en kykene kopioimaan sitä tänne, joten kirjoitan.
Remember, the strongest man in the Bible was taken by lust.
Not by swords,
not by an army, not by war.
But by his lack of self control.
Muista, vahvin mies Raamatussa tuli vihollisten voittamaksi himon kautta.
Ei miekoilla, ei armeijan avulla, ei sodassa.
Butta itsekontrollin puutteella.
Erässä kommentissa oltiin tuohon lisätty näin.
Viisain mies ja vahvin mies Raamatussa tulivat voitetuiksi himon kautta.
Vähän kömpelö suomennos. Ei tullut mieleen oikein hyvää sanontaa.
-
Tuli lukiessa mieleen, että vahvinkin mies eli Simson kaatuu, kun nainen nalkuttaa tarpeeksi. Hänhän viimein antautui nalkutuksen edessä ja kertoi salaisuutensa. (Joskus taisi olla keskustelua tämän käyttäytymistä muokkaavasta vaikutuksesta parisuhteessa.)
-
Totta siinähän taisi olla juuri nalkutuksesta kyse. Hyva huomio!
-
Ei tainnut olla nalkutus-sanaa varsinaisesti käytetty, mutta tuli mieleen.
Tarkistin (Tuom. 16:16 (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JDG.16)): "Ja kun Delila päivästä päivään ahdisti ja kiusasi Simsonia puheillaan, niin että mies oli kuollakseen tuskastunut, Simson lopulta paljasti hänelle salaisuutensa"
Voimallista on puhe fyysisyyttäkin vastaan.
-
Juu muistin tuon ja nalkutustahan tuo on.
-
Luin luvun 16 jakeen 20. Siis Tuomarien kirjasta:
Ja Delila sanoi: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Kun hän heräsi unestaan, niin hän ajatteli: "Kyllä minä selviydyn niinkuin aina ennenkin ja pudistan itseni vapaaksi". Eikä hän tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä.
Tuo toi mieleeni jotkut julkiset saarnaajat, jotka ovat vaihtaneet vaimoa ja silti ikäänkuin haluavat jatkaa samaan malliin ministryään.
En ajattele, että Jumalan näkökulmasta he ovat hengellisesti siinä asemassa, että hengellinen työ olisi hedelmistä.
En tiedä, mutta näin ajattelen.
-
Tuomarien kirjan 19 luvussa on myös kuvaus hurjasta seksuaalisesta ryhmaraiskauksesta.
Tekijät olivat ensin vaatineet joitain miehiä seksiakteihin, mutta suostuivat sitten, kun heille suostuttiin antamaan nainen.
Hyvin samanlainen tilanne kuin Sodoman ja Gomorra tilanteesta, en muista kummasta kaupungista oli kyse.
22. Ja kun he olivat ilahduttamassa sydäntänsä, niin katso, kaupungin miehet, kelvottomat miehet, piirittivät talon, kolkuttivat ovelle ja sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle, näin: "Tuo tänne se mies, joka tuli sinun taloosi, ryhtyäksemme häneen".
23. Mutta mies, talon isäntä, meni ulos heidän luokseen ja sanoi heille: "Älkää, veljeni, älkää tehkö niin pahoin! Kun kerran tämä mies on tullut minun talooni, älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa.
24. Katso, täällä on minun tyttäreni, joka on neitsyt, ja tämän miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät tänne; tehkää heille väkivaltaa, tehkää heille, mitä tahdotte, mutta tälle miehelle älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa."
25. Mutta miehet eivät tahtoneet häntä kuulla. Silloin mies tarttui sivuvaimoonsa ja vei hänet heidän luoksensa kadulle, ja he yhtyivät häneen ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamuun asti, ja vasta aamun sarastaessa he hänet päästivät.
-
Tässäkin on kaksi mielenkiintoista seikkaa. Luku 17
Efraimin vuoristossa oli mies, nimeltä Miika.
2. "Hän sanoi äidillensä: "Ne tuhat ja sata hopeasekeliä, jotka sinulta otettiin ja joiden tähden sinä lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, katso, ne rahat ovat minulla; minä ne otin". Silloin sanoi hänen äitinsä: "Herra siunatkoon sinua, poikani!"
3. Niin hän antoi takaisin äidilleen ne tuhat ja sata hopeasekeliä. Mutta hänen äitinsä sanoi: "Minä pyhitän nämä rahat Herralle ja luovutan ne pojalleni veistetyn ja valetun jumalankuvan teettämistä varten. Nyt minä annan ne sinulle takaisin."
4. Mutta hän antoi rahat takaisin äidilleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopeasekeliä ja antoi ne kultasepälle, joka niistä teki veistetyn ja valetun jumalankuvan. Se oli sitten Miikan talossa.
5. Sillä miehellä, Miikalla, oli siis jumalanhuone, ja hän teetti kasukan ja kotijumalien kuvia ja asetti yhden pojistaan itsellensä papiksi."
Tuossa nainen selväsi sekoitti Raamatun Jumalan ja sitten toisaalta inhimillisen mielikuvan tuottaman jumalan, mikä tehtiin valamalla patsas. Tuli vähän mieleen ns. kristillinen jooga.
Seuraava jae, mikä toistuu Tuomarien kirjan viimeisen luvun lopussa, selittänee nämä ihmisten valinna homoseksualisuudesta, ihmisen luomaan jumalaan, mistä kuitenkin se nainen käytti sanaa Herra.
6. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.
Ohhoh, näyttää ihan Malakian printiltä. Matkin siis Malakiaa. Ajattelin pyytää anteeksi, mutta siinä ei ole järkeä koska en aikonut muutta tekstiä. ::)
-
Tässäkin on kaksi mielenkiintoista seikkaa. Luku 17
Efraimin vuoristossa oli mies, nimeltä Miika.
2. "Hän sanoi äidillensä: "Ne tuhat ja sata hopeasekeliä, jotka sinulta otettiin ja joiden tähden sinä lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, katso, ne rahat ovat minulla; minä ne otin". Silloin sanoi hänen äitinsä: "Herra siunatkoon sinua, poikani!"
3. Niin hän antoi takaisin äidilleen ne tuhat ja sata hopeasekeliä. Mutta hänen äitinsä sanoi: "Minä pyhitän nämä rahat Herralle ja luovutan ne pojalleni veistetyn ja valetun jumalankuvan teettämistä varten. Nyt minä annan ne sinulle takaisin."
4. Mutta hän antoi rahat takaisin äidilleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopeasekeliä ja antoi ne kultasepälle, joka niistä teki veistetyn ja valetun jumalankuvan. Se oli sitten Miikan talossa.
5. Sillä miehellä, Miikalla, oli siis jumalanhuone, ja hän teetti kasukan ja kotijumalien kuvia ja asetti yhden pojistaan itsellensä papiksi."
Tuossa nainen selväsi sekoitti Raamatun Jumalan ja sitten toisaalta inhimillisen mielikuvan tuottaman jumalan, mikä tehtiin valamalla patsas. Tuli vähän mieleen ns. kristillinen jooga.
Seuraava jae, mikä toistuu Tuomarien kirjan viimeisen luvun lopussa, selittänee nämä ihmisten valinna homoseksualisuudesta, ihmisen luomaan jumalaan, mistä kuitenkin se nainen käytti sanaa Herra.
6. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.
Ohhoh, näyttää ihan Malakian printiltä. Matkin siis Malakiaa. Ajattelin pyytää anteeksi, mutta siinä ei ole järkeä koska en aikonut muutta tekstiä. ::)
:) :) :) :) anna palaa vaan, hyvä että on väriä foorumilla :) :) :)
-
;D
-
Jatkoin tänään Tuomarien kirjan lukemista. Luin Simsonista luvuista 14-16.
Se oli ihmeellinen juttu, kun Herra laittoi Simsonin tappamasta leijonasta vuotamaan hunajaa.
Kiinnitin huomion siihen, että Simson ei kertonut kyvystään tappaa leijona eikä hunajasta mitään vanhemmilleen.
Tuli mieleen omastakin elämästä, että joissain tilanteissa Herra ikäänkuin hyvin selvästi näyttää ihmeellisiä asioita ja sillä tavalla valaa hyvin konkreettista uskoa.
Olen sillä tavalla kokenut myös mitkä mielestäni selvästi osoittavat, että ne ovat Herralta.
Mutta kerronko niistä noin yleisesti? En kerro. Tai jos kerron jollekin hyvin luotettavalle uskovalle.
On paljon juttuja mitä kerron, mutta sellainen ikäänkuin Herra antama merkki minulle on hieman eri asia. Olen hiljaa sellaisesta ja tavallaan itsekseni arvioin ja ihmettelen asiaa Herran edessä.
Siis Simsonkaan ei aluksi kertonut mitään, mutta sitten tule kai hänen teki mieli kehua siitä, mutta teksi sen ikäänkuin hyvin epäsuorasti antamalla porukalle arvoituksen. " Ei ne kuitenkaan arvaa, joten asia pysyy salassa, kunhan vain vähän vihjailen. 8)
Mutta sitten porukka laittoi Simsonin morsiammen asioille ja tämä sai Simsonin paljastamaan asian.
Simsonillahan oli jo ollut elämän alusta asti ikäänkuin salaisuus hänen ja Herran välillä, hänen hiuksistaan. Tavallaan sopimus Jumalan ja hänen välillään merkkinä hänen uskostaan.
Kun Simson ei sitten saanut tätä filistelaista naista vaimokseen kaiken draaman jälkeen, hän myöhemmin rakastui Delilaan.
Sama tapahtui silloinkin. Filistelaiset halusivat tietää hänen voimansa salaisuuden ja lähettivät Delilan urkkimaan Simsonilta.
Simson aluksi taas leikitteli vastauksillaan ja kertoi satuja, kunnes vihdoin murtui ja kertoi salaisuuden minkä Herra oli uskonut hänelle ja siitä alkoi hänen lopullinen tuhonsa.
Ajattelen, joskus on hyvä olla hiljaa ja varovainen kenelle mitä itsestään kertoo uskovanakin.
-
Tässä on viisaus. Suomalaista on siunattu vaitonaisuudella, sillä pärjää hienosti hölösuidenkin seurassa. Vanhemmiten kommunikoi avoimemmin joten pitää olla huolellisempi.
-
Juu. Kun lukee kokonaisuudessaan Simsonin tapahtumista, näyttäisi siltä, että Jumala kuitenkin käytti häntä vapauttamaan israelilaiset filistealaisista. Näyttäisi kuitenkin siltä, että hänen elämänsä olisi ehkä ollut vähemman dramaattista, jos hän olisi ollut maltillisempi yksityiselämässään.
-
Mainitsin jo jossain muussa ketjussa, mutta laitan tähänkin vähän laajemmin.
Simsonin jälkeisia tapahtumia. Jostain syystä Daanin heimolle oltiin unohdettu antaa alue, missä he voisiva elää Israelissa.
Pitäisi tarkistaa Raamatusta, koska Jumala mielestäni antoi selvät ohjeet siitä mihin kukin heimo asettuu.
Mitä lie tapahtunut,kun daanilaiset olivat vielä ilman omaa aluetta.
Tuomarien kirjassa sitten kerrotaan, miten he alkoivat korjata asiaa. En ole lukenut sitä vielä tarkemmin.
Mutta tuo mistä kerroini jotenkin avasi ymmärrystäni siitä, että kokonaisuudessaankin israelilaiset olivat aluksi "ilman maata" ennenkuin saapuivat Luvattuun maahan ja missä sitten heitä uhattiin monelta taholta. Tuo daanilaisten kohtalon jotenkin toi juuri tämän laajemmankin todellisuuden esille.
Siis Jumala valitsi kansan tässä maailmassa ja alkoi johdattaa sitä, ja missä olivatkin se aiheutti närää muissa.
Sehän näyttää jatkuvat tänäkin päivänä.
Minusta se tuo mieleen senkin, että uskova ei ole tästä maailmasta, kuten Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa.
-
Nyt minulle alkaa avautua, mistä Tuomarien kirjassa on kyse. Jäin pohtimaan, että miksi daanilaiset eivät saaneet sitä maa-aluetta mikä oltiin heille merkattu. Ensimmäisessä luvussa kerrotaan, että Israelin heimot menivät kukin omalle alueelleen, mutta he eivät tehneet sitä mitä Herra oli neuvonut tehdä. He eivät tehneet selvää pesäeroa muiden kansojen kautta. He hyötyivät heistä siten, että määräsivät paikallisillie asukkaille työveroa. Jotenkin sitten amorilaiset kykenivät työntämään daanilaisia syrjään vuoristoon, joten heidän asuinsijansa ei ollut mikä heille oltiin määrätty.
Luvussa kaksi Jumala toruu heitä siitä, että he eivät mm. kukistaneet eri kansojen alttareita ja vaan alkoivat palvoa niiden kansojen jumalia.
Kun he sitten kuulivat Jumalan toruvan heitä, luvussa 2. kerrotaan miten rupesivät itkemään ääneen ja antoivat joitain uhreja Jumalalle.
Mutta näyttää, että heidän katumuksensa oli todella pinnallista.
Sitten kasvoi uusi sukupolvi, josta sanotaan, että he eivät tunteneet Herraa.
Ilmeisesti sen takia, että kukaan ei ollut opettanut heitä. ::)
Luvussa 17 kerrotaan Miika-nimisestä miehestä, joka kehitti tavallaan oman uskonnon. Hän teetti epäjumalien kuvia, teki huoneen ikäänkuin temppeliksi. Hän teetti kasukan ja päätti tehdä yhden poikansa papiksi ja antoi sen kasukan tälle.
Miika sattui sitten tapaamaan yhden leeviläisen miehen ja pyysi, että hänestä tulisi pappi Miikan tekemään temppeliin. Leeviläinen suostui siihen. Miikasta oli hienoa, että hänellä oli leeviläinen pappi.
Siis aivan omavaltaista touhua.
Miika 17: 6 sanoo: 'jokainen teki sitä mikä hänen mielestän oli oikein"
Ikäänkuin individualismia. ???
Kun sitten ajattelee Simsonin elämän draamaa naisten suhteen ja miten se sekaantui Jumalan antamaan tehtävään, saa selvän kuvan, miten paljon kaikki muu oli tärkeätä heille ja Jumalan sana oli sitten jotenkin siinä sivussa mukana, mutta vain siten mikä sopi ihmisille.
Jotenkin tuttua. ???