Juu, tuo on niinkuin epäloogista.
Jumala ei kuitenkaan ole epälooginen, joten en ymmärrä.

Tuossa yksi sellainen uutinen suomalaisen nuoren sekaantumisesta järjestäyneeseen rikollisuuteen.
Tuossa oli murhayritys, ei murha.
https://yle.fi/a/74-20214278

Tässä samasta tilanteesta. Tulee selväksi, että nuoret oltiin värvätty ulkomailta.
https://www.aamulehti.fi/rikos/art-2000011867610.html

Tuossa myös juttua
https://yle.fi/a/74-20214398

Minua on aina puhutellut, kuinka tarkat ohjeet Jumala antoi ilmestysmajalle. Heprealaiskirjeen mukaan se oli taivaallisen kuva.
5 Heidän palveluksensa on kuitenkin vain taivaallisen palveluksen kuva ja varjo. Sanottiinhan Moosekselle, kun hänen oli määrä valmistaa teltta: "Pidä huoli siitä, että teet kaiken sen esikuvan mukaan, jonka sait nähdä vuorella."

Eli sitä ei ideoinut kukaan ihminen. Mikäli muistan oikein, Salomo ei saanut vastaavanlaisia ohjeita. Juu, VTssa on kirjoja, mikä puhuu uuden temppelin rakentamisesta Babylonia pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Nehemia taisi olla yksi niistä.
Sillekään ei ilmeisesti saatu yksityiskohtaisia ohjeita Jumalalta.

Eli sitten on juuri tuo Hesekielin kirjan kuvattu temppeli mitä ei olla rakennettu.
Mielenkiintoista.

Olen kuunnellut useita Liisa Keltikangas-Järvisen puheita, joissa hän analysoi tämän ajan ihmisten mielenterveyttä ja ihmiskäsitystä.
Tässä yksi.
https://www.youtube.com/watch?v=YT2JBZirXk0

Eli miksi mielenterveysongelmat ovat tilastollisesti räjähdyksellisesti lisääntyneet aikakautena milloin materiaalinen hyvinvointi on huipussaan.

Ajattelin laittaa tämän ketjuun missä olisi kiitosaiheita, mutta en löytänyt, joten laitan nämä hyvät uutiset tähän Pauluksen aloittaman ketjun jatkeeksi.
Olen ollut ihmeissäni monessa käänteessä tämän talven aikana siitä miten moni asia on kääntynyt hyväksi. Tuntuu, että Jumala on ollut hurjan armollinen meille. Mutta se on tuntunut siltä, että Herra todella on näyttänyt hyvyyttään konkreettisesti.

Jotenkin arvelen, että se on yhteydessä siihen, että varsinkin alkutalven aikaan tein parannusta sydämeni pohjasta negatiivisuudestani puolisoani kohtaan. Näen, että se on todella pahaa Jumalan silmissä ja sydämeni pohjasta kaduin ja surin sitä mitä sydämestäni voi tulla esille. Koen, että olen tavallaan hengellisesti vastuussa puolisostani siten että jos osoitan hänelle omassa olemuksessani jotain muuta kuin rakkautta, häpäisen siinä ohessa Jumalaa, jota väitän rakastavani.

Luulen, että mies on tehnyt jotain samantapaista omassa elämässään ja olemme ottaneet askelia rauhaan yhdessä olossamme. Olemme käyneet paljon läpi vuosien kuluessa, mutta nyt Jumala odottaa satoa kaikesta siitä.
Ja koen sen ensisijaiseksi tehtäväkseni tässä elämäni vaiheessa.

ja onhan sen johtanut siihen, että meillä on yhdessä kivaa paljon helpommin.

Tosin mieheni on erittäin ärsyttävä tyyppi.      Se ei koskaan siivo jälkiänsä vaikka siitä on huomautettu  vuositolkulla.  >:(Mutta olen halunnut opetella sietokykyäkin siinä ohessa. On sanottava, että hän on alkanut ottaa palautetta paremmin vastaan. Se on auttanut, että toinen poikamme on asunut meillä, ja hän saanut samaa palautetta häneltä. Eli ei se ookaan mun syy.
Minä puolestani voin olla hyvin teräväkielinen.

No ei tästä tullut sitä mitä suunnittelin, mutta jos Hera suo, kerron niistä muistakin hyvistä uutisista...

Tekisi mieli sanoa, että nöyrtyminen avioliitossa on todella tärkeää varsinkin silloin kun molemmat ovat risaisia ihmisiä. Mutta ihmiset tuppaavat syyttämäään sitä toista risaista ihmistä ja eroavat.