Kristinusko vastaan uhriutuminen

[sandia]

Tämä Uusi Tie lehden artikkeli oli minusta mielenkiintoinen. Siinä nuori rouva kertoo muutoksestaan "liberaalista" uskovaiseksi.

https://uusitie.com/avioliittokriisi-teki-liberaalista-miellyttajasta-kristusta-seuraavan-konservatiivin/

Hän kertoo siitä, miten uhriutuminen toimii ja miten hän älysi alkaa ottaa siitä etäisyyttä.

Siinä tulee myös kauniisti esille, miten hän aviokriisissä alkoi huutamaan Jumalan puoleen, kun näki että hänellä ei ollut kykyä ratkaista kriisiä. Ja miten hän sitten huomasi muutoksen itsessään ja puolisot pikkuhiljaa oppivat kuuntelemaan toinen toistaan.

Lainaus: "Itsensä tai toisten näkeminen olosuhteiden uhrina pumppaa liberaalit täyteen tunteita ja empatiaa."

[Korpima]

Hyvä juttu (näemmä luettavissa kaikille), tosin alun "ylpeä konservatiivi" -ilmaus vähän pisti miettimään. Mennäänkö ojasta johonkin toiseen paikkaan...

Tuli mieleen, että Charlton on kirjoittanut paljon modernista synnistä sanalla "resentment", joka on kai lähellä tuota uhriutumista.

Esim. tekstissä: https://charltonteaching.blogspot.com/2020/08/resentment-shun-it-gratitude-nurture-it.html. Kääntäjä kääntää resentment-sanan esimerkiksi kaunaksi, mielipahaksi ja paheksunnaksi:

Tämä johtuu siitä, että kaunan ensisijainen haitta kohdistuu sen sieluun, joka pahoittaa mielensä.

Vakaumus ”oikeutetusta” suuttumuksesta on merkittävä syy katumattoman synnin tekemiseen; nimenomaan siksi, että suuttuja pitää henkilöä, joka (hänen mielestään) on vahingoittanut häntä, ”syyllisenä” omaan suuttumukseensa.

Näemme kaikkialla ympärillämme äärimmäisiä esimerkkejä ”uhriryhmistä”, jotka ovat vajonneet kuohuvaan, kasvavaan, itsepuolustelevaan ja ilmeisesti pysyvään synnin tilaan, koska he ovat jatkuvasti syttyneet ja hautoneet vainojaan (todellisia tai kuviteltuja, sillä ei ole väliä).

Ja tietysti suuri osa nykymaailmasta on pitkäaikaisesti omistautunut luomaan itseään uhreiksi kutsuvien kaunaryhmiä.

[...] Sanoisin, että yleisesti ottaen kadotus edellyttää moraalin kääntämistä eli arvojen kääntämistä päinvastaisiksi, jolloin paha nähdään hyvänä ja päinvastoin. Joukkopaheksunta on keskeinen esimerkki arvojen kääntämisestä. Kuten myös se, että nykyaikainen moraali - ja niin suuressa määrin - perustuu vakaumukseen, jonka mukaan kaunan synti on itse asiassa hyve, ja se itse asiassa määrittelee hyveen. Aktiivisen kaunan määrittelemän uhriryhmän jäsenenä olemista pidetään nykyään varsinaisena moraalisena plussana!

(Suom. DeepL.com.)

Lopuksi Charlton on sitä mieltä, että lääke uhriutumiseen/paheksuntaan on kiitollisuus.

[sandia]

Hyvää analyysia kaunasta (resentment). Sitä on vaikea ymmärtää, kun kohtaa ihmisiä, jotka todella pitävät sitä hyveenä.
Mitähän siinä lopulta ajetaan takaa?

[Korpima]

Onhan tuo vähän outoa, että modernissa maailmassa on näin päässyt tapahtumaan, eli kauna nähdään hyveelliseksi. Sillä siis saa sosiaalista statusta ja sääliä (uhripisteitä), mutta ehkä jossain on selitetty miksi näin on tapahtunut? Jossain on muuttunut jotain joskus? "Ajan henki", jotain muuta?

Palaan vielä tuon alkuperäisen linkin kohtaan "Olenkin yhä enemmän sitä mieltä, että jos olet sydämeltäsi Kristuksen seuraaja, liberaalin arvomaailman pitäisi alkaa soittaa hälytyskellojasi."

Tämä varmaankin pitää paikkansa, mutta välttämättä vastapari konservatiivinenkaan arvomaailma ei ole raamatullinen tai hengellinen. Voisi ehkä nähdä, että raamatullinen näkökulma olisi toismaailmallinen, eikä siihen kannata etsiä tukea moderneista ideologioista? Varmaan jotkin maailman ideoista ovat silti lähempänä raamatullisuutta ja kristillisyyttä kuin toiset.

[sandia]

Juu ei kannata mennä ikäänkuin siihen ansaan, että ihmiset näkevät minun olevan "konservatiivinen", koska heidän määritelmänsä konservatiivisesta ei varmaan vastaa kristinusko sisältöä. Siks on kai hyvä yrittää välttää sitä termiä, koska siinä voi tulla määritellyksi tavalla, mitä ei koskaan tarkoittanut.

[Opo]

Minä käytän sanaa vanhanaikainen

[sandia]

Joo se hyvä. 
Paljon parempi kuin konservatiinen.
Minäkin alan käyttää sitä.

[Korpima]

Tulee mieleen gospel-laulu, jossa laulettiin jotain tyyliin "give me that old-time religion", vanhanaikaisesta uskonnosta puhuttiin siis.