Yleinen raamatunlukuketju

[sandia]

Luin lukioikäisenä UudenTien kustantaman kirjan Uskosta uskoon. Se on Roomalaiskirjeen selitysteos.
Tulee mieleen nimi Öivid Andersen, tai Anderson, siis kirjan kirjoittaja.
Siinä selitettiin tämä, mutta olen unohtanut miten se menee.

Minulla on se kirja täällä, mutta siitä on muistaakseni osa kadonnut Uusi Tie ei oikein situnut sivuja kovin hyvin.
Kaikkineen hyvä kirja.

https://www.finlandiakirja.fi/fi/oivind-andersen-uskosta-uskoon-fcc992?srsltid=AfmBOopUHrcmVvg1RoAsVx6j34B57R23dnQQLdGLbGG_CUvnEB0mRs59

[Paulus]

Minulla on jossakin tuo kirja, mutta en tiedä, missä. Olen sen joskus lukenut, mutta mitään muistikuvia ei enää ole. Kirjoittajan nimi muistaakseni Öivind Andersen.

[HelenaM]

Kuukkeli etsi tällaisen katkelman Savonlinnan seurakunnan sivulta tuosta uskosta uskoon:

"En ole varma, mutta tulkitsen sen näin: Kun ihminen uskoo evankeliumin vaikutuksesta Jeesukseen,
Jumala lukee hänet vanhurskaaksi Jeesuksen tähden. Siihen liittyy tietysti syntien anteeksianto. Sen
tajuaminen tyynnyttää ihmisen omantunnon ja antaa rauhan ja turvallisen jumalasuhteen. Näin
uskosta tullut vanhurskaus saa aikaan lisää uskoa; eletään uskosta uskoon."

[Olli]

Lutherin kootut teokset osa 2 ja Roomalaiskirjeen selitys on kyllä hyvä lukea tosin sen ymmärtäminen vaati minulta pari kertaa läpi lukua ja vaikeimmat kohdat piti käydä kyllä läpi useammankin kerran ennen sen kunnolla ymmärtämistä. Sitten se sisältö lopulta avautui minulle.

[sandia]

Olen itse hyvin vähän lukenut Lutherin tekstejä. Kerran aloitin tosin lukemaan hänen Matteuksen evankeliumin selitystä ja totesin, että hänen tekstinsä oli hyvin evankelista, ja lähes karismaattista siinä mielessä hän suoraan puhui siitä mitä ihmiselle tapahtuu, kun Pyhä Henki uudestisynnyttää hänet.

Olisi varmaan mielenkiintoista lukea enemmänkin.

[sandia]

Roomalaiskirjeestä puheenollen.
Luin sen alkulukuja parina viime päivinä ja totesin, että se sisältää todella paljon tietoa ihmisen sielunliikkeistä ja Jumala ajatuksista ihmisen ajatteluun ja käyttäytymiseen.

Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 1. luvussa: "minä en häpeä evankeliumia, koska se on Jumalan voima..."

Ja siitä alkaa hänen opetuksensa ihmisen olemuksesta ja miksi evankeliumi on meille ainoa pelastus.
Tämä lähtökohta on myös siinä Öivind Andersenin kirjassa, mikä mainittiin yllä.

Eli Paavalin tekstiä:
16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".
18. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

Tuo jae 18 aloittaa selvityksen siitä mikä on ihmisen asema Jumalan edessä tavallaan "ilman evankeliumia".
Ei hyvä.

Sitä on mieelstäni mielenkiintoista lukea, koska se kuvaa niin seikkaperäisestä ihmisen ajattelumaailman kun hän elää epäukossa.

[sandia]

Tuota mietin eilen illalla:

"...vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt."

Eli tuon luvun mukaan Jumala on tehyt luomistyössään täysin selväksi että Hän on.
Ihminen itsessäään torjuu tämän informaation ja sen seurauksena hän "ajatuksensa turhistuvat ja hänen "sydämensä on pimentynyt"

Eli ajattelutapa,mikä kieltää Jumalan selvän ilmoituksen itsestään johtaa ajatuksien turhistumiseen.
Eli koko ajattelutapa on ikäänkuin epätotta ja se on yhteydessä sydämen "pimentymiseen"

Tuo sitten johtaa kenellä mihin tahansa tapaan tulkita itseään, toisia ihmisiä ja maailmaa.

Luvun jatke sitten kuvaa erilaisia lähestymistapoja Jumalan olemassaolon kieltävän ihmisen elämässä.

[Soltero]

Luen useimmiten aamulla Fredrik Wisløffin kirjaa ”Levähtäkää vähän”.  Siinä on Sana joka päivälle, hyvin evankelinen ja parantava.
Tänään lukee mm. ”Älä ajattele, että elämäsi jo olisi melkein menetetty, että siitä olisi
vain pirstaleet jäljellä.
Turvaa Jumalaan; sinulla on vielä elämäsi paras osa edessäsi.
Hän tahtoo antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon.”

[sandia]

Minullakin on täällä Wislöffin kirja Levähtäkää vähän.
Luen myös sitä joskus. Rauhoittavaa tekstiä illalla ennen nukkumaan menoa.
Kirja on todella vanha, siis tämä minun painokseni. Äitini nuoruudesta. Karjalasta Viipurin alueelta ehtinyt USAhan.

[sandia]

Laitan tähän ketjuun, vaikka siellä taitaa olla psalmiketju erikseen, mutta ajan säästämiseksi..

Luin illalla psalmia 19 ja se puhutteli paljon.

Ensinnäkin ihan alusta:
2. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
3. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
4. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.
5. Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.

Tuo toi elävästi mieleen jatkuvat ihmetykseni uudessa talossamme, kun voi nähdä niin kauas horisonttiin ja laajalti osassa tontiamme.
Se on todella kaunista. Illat, yöt ja aamut ovat tosi kaunista katseltavaa ja ihmeteltävää.
Siis yöt kun on kuutamoa, kuten näinä päivinä on ollut.
Koen sen valtavaksi lahjaksi ja todella ikäänkuin todisteeksi Jumalan olemassaolosta.

Ja sitten tämä jae, tai oikeastaan vain yksi ajatus:

8. Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun.

Jumalan sana voi virvoittaa ihmisen sielun.
Tuo jo sisältää niin paljon!

[sandia]

Olen aina lukenut Apostolien tekoja hieman huolimattomasti, siltä minusta tuntuu.
Kirkossa viime sunnuntaina käytiin läpi Apt. luvusta 21 eteenpäin. Se on kerrontaa Paavalin kiinniottamisesta ja miten häntä vietiin eri valtaapitävien eteen tutkittavaksi/syytettäväksi.
Tätä kautta hän kykeni itse kertomaan Jeesuksesta näillä tahoille.

Luvun 21 loppu on mielenkiintoinen ja omalla tavallaan huvittava.

Hänet oltii juuri otettu kiinni ja häntä vietiin johonkin kuulusteluun.
Paavali siinä tilanteessa itse asiassa otti ohjat käsiinsä vaikka oli pidätetty. Se meni näin:

37 Kun Paavalia jo oltiin viemässä sisälle kasarmiin, hän kysyi komentajalta: "Saanko sanoa sinulle pari sanaa?" "Puhutko sinä kreikkaa!" ihmetteli komentaja. 38 "Etkö siis olekaan se egyptiläinen, joka jonkin aikaa sitten nousi kapinaan neljäntuhannen murhamiehen kanssa ja vei heidät autiomaahan?" 39 Paavali vastasi: "Minä olen juutalainen, kotoisin Kilikian Tarsoksesta, jonka kaikki varmaankin tuntevat. Pyydän sinua, salli minun puhua kansalle." 40 Komentaja suostui tähän. Paavali asettui portaille seisomaan ja viittasi kädellään, ja kaikki vaikenivat.

Jotenkin tilanne oli sinänsä hassu, kun se armeijan komentaja oli luullut, että Paavali jo joku egyptiläinen, joka oli ryhtynyt kapinaan neljän tuhannen väkivaltarikollisen kanssa.   

Joskus on ihan hyvä alkaa puhua puolestaan. Hän joutui vastaavalla tavalla seuraavissa luvuissa puhumaan omasta puolestaan useissa käänteissä. Asiat olisivat menneet melko hullusti, ellei hän arvioinut tilanteita ja reagoinut niihin järkevällä tavalla.
Siinä samassa hän aina sitten käytti tilanteita hyödykseen opettaakseen Jeesuksesta.

[Soltero]

Luen Jesajan kirjaa.  Jokaisella lukukerralla löytyy jotakin uutta.
Se on tietenkin historiallinen teos Israelin kohtaloista ennen, nyt ja tulevaisuudessa.
Mitta siinä on paljon hyvin vahvaa Jumalan ylistystä, esim. luku 12.
Yhtä vaikuttavia kuin kiitostekstit ovat myös Jumalan ankarat tuomiot viholliskansoille.

[sandia]

Juu, ja se kertoo paljon siitä miten Jumala on kaikesta huolimatta kontrollissa siitä, mitä Israelille tapahtuu.
Hän tuomitsee synnin ja Jumalasta etääntymisen heissä, mutta sitten taas pelastaa heidät armossaan.
Samoin kaikki pakanakansat ovat täysin hänen hallinnassaan riippumatta siitä, kuinka mahtaviksi itsensä näkevät.