Ehkä sitä ei ala pohtia, ellei joudu kasvotusten sen asia kanssa. Menin täällä yhteen seurakuntaan 90 luvun puolivälissä ja sain siellä hyvää Raamatun opetusta ja Jumala käytti siellä kuulemaani opetusta tavallaan korjaaman minut "mentyäni rikki". Oli surullinen, vihainen, jopa epätoivoinen ja olin alkanut kyseenalaistaa sitä, oliko Jumalalla hyvä tahto minua kohtaan"..
Luin itse paljon Raamattua, varsinkin Jeremian kirjaa, mikä puhutteli minua valtavasti ja sitten siellä käytiin Raamattua läpi ja se kaikki ravitsi minua ja johti oikeaan.
Mutta sitten totesin, että siellä täällä vilautetaan joitain sanoja, ja jotenkin totesin, että miksiköhän tuollaista termiä käyttävät, se kuulostaa niinkuin oikealta, mutta miksi siitä on jotenkin tehty sellainen kiinnekohta tai jotain.
Ne olivat juuri näitä 5 pisteen kalvinismiin termejä. Total depravity, unconditial election, nuo ensin.
Mutta sitten tuli myös tää 'limited atonement" ja myös "perservarance"
Mikä I olikaan siitä TULIP lyhenteestä. Oliko se "irresistable grace". Muistan kun pastori ensimmäistä kertaa mainitsi, että kun valittu kuulee Jumalan kutsun, se kokee olevan vastustamaton. Ja olihan se minulle, se kuulosti niin hyvältä että aloin ojentua sen suuntaan.
Mutta tää ei todista, että kalvinismi on Raamatun mukainen.
Se siis ei ole,mutta ajattelen, että ellei hoksaa jossain vaiheessa tuota mitä garibaldi ilmaisi, sen suhteen aina jää sellainen, että onkohan se sittenkin totta, se jotenkin vaikuttaa oikealta...
Eli minulle syötetään jotain oppia ja olen tavallaan puolustuskyvytön, kun en näe missä se homma menee.
Muistan yön vuonna 95 kesällä, kun olin jopa ahdistunut asiasta. Oli kuuma yö, ja meillä oli juuri toinen vauva tullut kotiin ja minä voihkin tuskasta kalvinismin suhteen.
Silloin rukoilin, että Herra auta minua. Ja juuri tuo tuli heti mieleen: mistä tiedän, että olen valittu.
Se selvitti koko asian.
Sen kohteeksi joutuminen on hieman kuin aivopesua, siltä se tuntui.
Ihan kuin joku olisi sanonut minulle, että luovu kaikesta mitä olen tähän asti oppinut uskosta ja kuuntelee tätä äärikalvinistia.
Koin niinkuin painostusta silloin yölläkin, että luovu kaikesta mitä olen oppinut uskosta.
Keneltäköhän tuo on lähtöisin??
Eli siinä oli mielestäni kyse hengellisestä taistelusta. Olisin mennyt ihan pöhheikköön jos olisi tuon nielaissut.
Ja sitten yhtäkkiä se seurakunta hävisi maisemista, vaikka olivat juuri hankkineet uuden hienon kyltin. Kyltti vain jäi heistä. Tää tapahtui muutaman kuukauden sisällä siitä, kun oli saanut selvyyden asiasta.
