Yleinen raamatunlukuketju

[Korpima]

Olen tulkinnut Raamatun siten, että epäjumalanpalvonta on sitä, että ihminen kehittää omassa ajattelussaan jotain minkä laittaa elämässään Jumalan edelle tai hänen sijalleen. Paavali kirjoittaa jossain kirjeessään, että himo on epäjumalanpalvelua.
Siltä kannaltakin kun katsoo maailmamme lienee pullollaan epäjumalia.

Tämä on hyvä näkökulma ja muistutus. Täytyy sanoa, että en ole vielä oikein omaksunut tätä ideaa tai osaa soveltaa omassa arjessa. Synti on syntiä ja tuttu juttu, mutta mitä on epäjumalanpalvelus siihen verrattuna?

Ei tämän ajan länsimainen ihminen alkaisi kehittää buddhalaisuuden tapaista uskontoa missä on tiukkoja itsekuriin liittyviä sääntöjä. Säännöt tuppaava olevan höllempiä uusissa uskonnontapaisissa ajattelurakennelmissa, kun New Age.

Nykyään tosiaan kirkon uhka taitaa olla enemmänkin maallistuminen (ei uskontoa) kuin muut uskonnot niinkään.

Siis kaikki uskonnot ovat siis ihmisen ajattelun tuloksia, eli ihminen itse tekee itselleen jumalan.

Muistaakseni Michael Heiser tulkitsee Raamattua jotenkin siten, että Jumala antoi kyllä muille kansoille jumalat (pienellä J:llä) eli jonkinlaisen hengellisen... miten nyt sanoisi... "paimenen?" (Divine council.) En nyt oikein tiedä, miten näiden muiden jumalien tai henkiolentojen tai henkivaltojen näkemykset vaikuttivat näihin muihin uskontoihin. Eli oliko jotain vuorovaikutusta/viestintää, toisin sanoen vaikuttivatko nämä henkiolennot muiden kansojen uskontoihin tai antoivat ohjeita tms.

En siis itse välttämättä sanoisi, etteikö joidenkin muiden uskontojen takana olisi henkivaltoja. Jolloin ne eivät olisi pelkkää ihmisajattelua, vaan hengellinen osa olisi olemassa. Mutta enpä tiedä tai osaa sanoa tarkemmin. Olen lukenut lähetyskentillä kristittyjen rukoustaisteluista muiden uskontojen henkiolentoja vastaan, jolloin tämä ei olisi vain ihmisten itse luotua ajattelua.

[sandia]

Tuosta en todellakaan ole samaa mieltä Mikael Heiserin kanssa. En ole selvillä, kuka tämä henkilö on.
Raamatussa Jumala antaa selvän kuvan siitä, mitä eri "jumalat" ovat.
Kymmenessä käskyssä tämä jo käy ilmi.
2. käsky: 4. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
5. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä

Tässä on Jesaja 44stä ote, hyvä kommentti Jumalalta epäjumalien luonteesta

Patsaiden tekijät ovat harhan vallassa, heidän ihanat työnsä eivät ketään auta. Niiden palvojat eivät mitään näe, eivät mitään ymmärrä, he joutuvat häpeään. [44:9-20: Ps. 115:4-8+]
10 Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan, tekee hyödyttömän teon.
11 Huonosti käy sen, joka niitä palvoo. Eiväthän sepät ole ihmistä kummempia! Kokoontukoot vain kaikki, astukoot yhdessä minun eteeni, pelon valtaan he joutuvat, kaikki yhdessä häpeään!
12 Metalliseppä teroittaa talttansa. Hän työskentelee ahjon ääressä, vasaroilla hän muovaa kuvan, muotoilee sen kättensä voimalla. Mutta nälkä hänenkin tulee, ja silloin hänen voimansa ehtyvät. Hän uupuu, jos ei saa vettä janoonsa.
13 Puuseppä mittailee nuorallaan ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon, vuolee sen esiin kovertimilla ja tarkistaa sitä harpilla, hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi, antaa sille ihmisen kauniin muodon, ja se saa asua omassa pyhäkössään.
14 Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi. Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa.
15 Näin hän saa polttopuuta. Sitä hän hakee lämmitelläkseen, siitä tekee valkean tulisijaan paistaakseen leipää. Siitä hän myös valmistaa jumalan, jonka eteen heittäytyy, siitä hän tekee patsaan, jota sitten kumartaa.
16 Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: "Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!"
17 Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: -- Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!
18 Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe, heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.
19 Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: -- Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?

[Korpima]

Lueskelen parhaillaan pikkuhiljaa eteenpäin Johanneksen evankeliumia ja luin myös blogitekstin "Jeesus ei ehkä tiennyt olevansa Jumala" (Timo Pöyhönen). "'Piispa' Wille Riekkisen mukaan Jeesus ei ajatellut olevansa Jumala. Väite saattaa pitää paikkansa."

Täytyy sanoa, että kun mietti Johanneksen evankeliumia lukiessaan tuota kysymystä. Siis että minkälainen Jeesuksen itseymmärrys oli, niin ei jäänyt minulle mitään epäselvyyttä sen suhteen, että Jeesus selvästi tiesi olevansa Jumala. Niin monessa kohtaa ja niin selvästi asia tuli ilmi.

[sandia]

Selvästi ilmaistu kanta tuosta kirjasta. 
Kommentoin asiaa Mauno Mattilan facebook sivulla, koska oli ottanut kirjan siellä esille. Sanoin, että Jeesuksella ei ollut identiteettihämmennystä tai kriisiä. Sanoin myös, että se, että Jeesus alistui Isälle, ei tarkoita Raamatun mukaan sitä, että hän olisi "vähemmän Jumala" vaan sitä, että nöyryys on yksi Jumalan piirre.

Minusta on "hauska" Johanneksen evankeliumista, miten suoraan ja selvästi Jeesus vastasi Johanneksen kirjeessä fariseuksille. Sitten fariseukset  pöyristyivät ja raivostuivat.

[sandia]

Tämä jae , 2 Kor. 1:12 puhutteli

Me ylpeilemme siitä, että kaikkialla maailmassa ja varsinkin teidän keskuudessanne olemme noudattaneet Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä. Tämä on omantuntommekin todistus. Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus.

Tuo yksinkertaisuus ja vilpittömmys. Siis sydämen tasolla.Paavali jatkaa: "meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus"

Huvittavaa hieman on se sitten, että Paavali tuon kohdan alussa sanoaa ylpeilevänsä siitä.

Kai jotenkin pitänyt esillä. Mutta siinä tulee selvästi ilmi, että uskova voi ikäänkuin vaihtaa sydämen yksinkertaisuuteen Jumalan edessä tai sitten mennä omalla viisaudellaan.

Olen kertonut miten tuo aihe puhutteli minua kovasti joskus 90 luvulla kun olin pienten lasten äiti, ja rankassa henkilökohtaisessa ja kriisissä enkä tiennyt miten suunnistaa elämässä.

Sitten Jumala antoi tuon minulle,mitä tuossa jakeessa on, ja se osoitti minulle suunnan elämässäni. Se oli iso asia.

Kerran miehen ja pikkuvauvan kanssa ajaessamme jossain huokasin Herralle, että annatko jonkun merkin, että tuohon suuntaan on oikein alkaa mennä.
Automme oli pysähtyneenä jossain paikassa, mies asioilla. Katsoin ison koppakuoren kamppailua kun se yritti kääntyä takaisin oikein päin, koska oli avuttomasti selällälän melko kuumalla ajopellin päällä. Tuli mieleen, että pitää auttaa sitä. Hyppäsin autosta ja tönäisin sen alas konepelliltä ja ajattelin, että tuo oli tehty. Mutta sitten tuli mieleen, että mistä tiedän, että se laskeutui maahan oikein päin. Kömmin takaisin autosta tsekkaamaan missä se oli. Ja siellä se oli onnellisesti taas jaloillaan. Mutta sen vieressä oli 50 dollarin seteli!!! Paikalla ei ollut ketään toisia ihmisiä, joten sen omistajaa ei ollut tiedossa.

Otin rahan ja vein perheen syömään sillä.
Ehkä se oli merkki Herralta, koskapa olin sitä pyytänyt. Minua se ainakin vahvisti.  Minulla ei ollut mitään inhimillistä silloin mihin olisin voinut nojata elämässä, Jumala oli ainoa.

Ja tuohon on oikea asenne aina. Siis ei turvata inhimilliseen vaan Jumalaan. Oli jotenkin eksynyt siitä pois, ja opettelin sitä noina aikoina uudestaan.

2. Kor, 1. luvun loppupuolella Paavali jatkaa: Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: 22 hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.

Eli Jumala itse luo meihin uskoa Pyhän Hengen kautta. Se ei ole meistä itsestämme.

[Soltero]

Olen päässyt taas Vanhan Testamentin loppuun.  Luen aina Raamatun alusta loppuun ja taas uudelleen.
Aikaa meni tällä kertaa aika tarkkaan 8 kuukautta, siis Vanhaan Testamenttiin.
Joskus olen vähän nopeampi, joskus hitaampi.  Kiirettä ei ole.

Nyt olen siirtynyt uudelle puolelle ja Matteuksen evankeliumiin.
Tässä Aikamedian Kommentaariraamatussa on ennen Uutta Testamenttia lukukappale nimeltä Vanhan ja Uuden Testamentin välinen aika.  Siinä on aika mielenkiintoisia asioita.
Kun Vanhan T:n viimeinen profeetta, Malakia, oli vaikuttanut pakkosiirtolaisuudesta palanneiden keskuudessa,
kului n. 400 vuotta ennen kuin ilmestyi seuraava profeetta eli Johannes Kastaja.  Tuona aikana siirryttiin persialaiselta, hellenistiseltä ja makkabealaiselta aikakaudelta Rooman valtakunnan aikaan. 
Silloinhan Messiaskin tuli maan päälle.