Kolme viikkoa sitten olin kirkossa ja pastori puhui itsekontrollista osana hengenhedelmää galatalaiskirjeen perustella. Hän melko suureksi osaksi käsitteli vihaa ja vihan kontrollintia ja kuvasi tilanteen missä riitaisuus saa vallan. Jotenkin kun sitä kuuntelin, minulle tuli vahvasti mieleen median lietsoma viha USAn vaalien alla ja itse asiassa jo jostain 2016 lähtien.
Ehkä sitä ennenkin, mutta en ollut vain tietoinen siitä.
Jotenkin näin, miten sielunvihollinen on sen takana ja miten se saa aina uusia riidanaiheita aikaan. Minulle tuli rukouksessa ikäänkuin kova huoli siitä enkä tiennyt mitä tehdä, mutta tiedostin tuon vain hyvin vahvasti.
Samalla hetkellä joku tuli pastorin luo pieni paperilappunen kädessä ja kertoi hiljaa pastorille, että naapurit olivat vihaisia kun seurakuntalaiset olivat parkkeeranneet pari autoa johonkin tiettyyn kohtaan ja se kuulumma olisi estänyt sillä viikolla olevat jotkut kummat esivaalit, tai "early voting". Ei kai ne autot siellä olisi ollut enää tiistaina kun olivat parkkeeranneet sinne sunnuntaikokouksen ajaksi.
Tuntui kummalliselta, kun se vaaliviha, josta juuri olin kantanut huolta, tuli sillä hetkellä seurakunnan tilaisuuteen. 
Se tuntui hyvin tahalliselta häirinnältä ja äimistyin vieläkin enemmän, koska ikäänkuin se vihan lietsominen mistä olin tullut juuri rukouksessa tietoiseksi, tuli seurakuntakokoukseen kesken saarnan mikä käsitteli vihaa.
Mietin pitkään mistä oli kyse.
Ilmeisesti pastorikin tiedosti jotenkin sen negatiivisesti ja sen lisäksi, että pari kolme henkilöä menivät siirtämään autonsa, kuulin kun pastori hiljaa ikäänkuin puhui itsekseen, että " kesken jumalanpalveluksen....."...
Hän sanoi, että rukoillaan ja pyysi että seurakunnan jäsenet vuorollaan pitäisi lyhyitä rukouksia sen sijaan, että hän yksin rukoilisi.
Sillä tavalla hän ohitti tilanteen.
Hän hieman viittasi siihen, että asiasta oltiin käyty aikaisemmin jotain keskustelua ja hän koki tilanteen tahalliseksi häirinnäksi, mutta väisti oman inhimillisen reaktionsa mikä oli ärtyminen...kesken saarnan!!
Se oli minullekin melko vahva kokemus ja näin, miten kansaa yllytetään. Kannattaa uskovana tajuta mistä on kyse.
En kuunnellut väittelyä, koska se oli minusta niin odotettavissa oleva, että en halunnut altistaa itseäni siihen.
Nukuin hyvin levottomasti ja pyysin Herralta apua että hän näyttäisi mitä minun pitäisi ajatella.
Tuli mieleen Jeesuksen sanat: "antakaa keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle mikä Jumalan on".
Se riittää "keisarille".
