Hiljattain luin Jobin kirjan. Jotenkin elin Jobin tuntoja. Lopputulos Jobilla oli hyvä. Jumala sanoi Jobista, että hän puhui Minusta oikein toisin kuin Jobin ystävät. Jumala ei vihastunut Jobiin, mutta hän oppi tuntemaan syvemmin Jumalan kun Hän puhui Jobille asioita, jotka avarsivat miehen käsittämään Hänen suuruuttaan.
Viime kuukaudet, ehkä pari vuottakin olen toistanut itselleni tuota lepo asiaa Jeesuksen kutsulla: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut niin minä annan teille levon."
Mitä Jeesus lupaa pitää paikkansa. Uskon, että näin on joka kerran, kun "tulen" Jeesuksen luokse.
Eritoten nukkumaan käydessäni olen näiden Jeesuksen sanojen edessä, ja tulen.
Ei se vaikuta olevan sitä, lepoa. Mutta olen päättänyt uskoa, en katsella myrskyä/olosuhteita. Tämä on minusta katsomista Jeesukseen. Puhun Hänelle ne mahdottomat asiat, ja uskon Hänen lupaamaansa lepoon.
Jeesukseen katsominen ja Hänen ajattelemisensa ovat olleet teemana nämä parisen vuotta. Olen etsinyt Raamatusta niitä kohtia, jossa kehotetaan suuntautumaan Jeesukseen.
Esimerkiksi Kol. 3:1-4 ja Hepr. 12: 1.3 ja Fil. 2:5-11. Muitakin löytyy.
Minä opettelen, ainakin tahdon. Astelen näissä ja luotan että saan mennä Jeesukseen katsomisessa eteenpäin. Raamatun sanaa käytän paljon. Lukiessani Raamattua pysähtelen, lukemani muuttuu rukoukseksi. Olen niin tarvitseva, en selviä muuten oman arkielämäni mahdomuuksissa.
Huomaan, että tämä kantaa ja on tuonut rauhan, luottamuksen, myös levon, jotka eivät ole tunnetasolla, vaan syvemmällä olevaa. Se on tullut pysyväksi.