Katselin videota
Three GREAT Christian Films (That Aren't Actually Christian), jonka alussa mielenkiintoisesti kerrottiin, että puhuja ei yleensä pidä "kristillisistä elokuvista."
Hän perustelee tätä sillä, että ne eivät näytä ihmisiä raadollisina, pahoina, heikkoina syntisinä. Sen sijaan monet sekulaarit elokuvat onnistuvat tässä paremmin. Ne ovat siis realistisempia.
Mielenkiintoinen ajatus ja saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Amerikassa ainakin taidetaan tehtailla kiiltokuvamaisia "kristittyjä elokuvia", joissa on selvä tai jopa päälleliimattu hengellinen opetus tai pointti. "Elämä on ihanaa ja ihmiset kivoja. Hups, tulikin pieni synti eteen, nyt täytyy vähän kamppailla." Ehkä tämä viittaa tällaiseen elokuvamaailmaan ja kerrontaan?
Katsoin esim. eilen Clint Eastwoodin toimintaelokuvaa Luotikuja, jossa oli tosiaan kristillisessä mielessä kaikkea epäilyttävää. Kuten päähenkilöinä alkoholisti ja prostituoitu. Vaikka maailman mielessä realismia. Karua dialogia, rikollisia ja esim. raiskauskohtaus. Ei siis kaikki ollut hyvää ja kaunista, mutta ehkä joiltain osin epätäydellisen realistista?
Tuolta videolta löytyi yksi "ei-kristillinen mutta kristillinen" elokuvavinkki, Lannistumaton Luke (kohdassa 4:56 - Cool Hand Luke, 1967). Kyseessä on vankilaelokuva, jossa päähenkilö päätyy vankilaan ja hänet yritetään murtaa. Puhuu rohkeuden puolesta ja ettei kuolemaakaan tulisi pelätä, sanotaan videolla. Löytyi lähikirjastostakin, täytyy lainata ja katsoa. Lopussa käsitellään Yksi lensi yli käenpesän -elokuvaa, joka tuli televisiosta äsken.
