Joku aika sitten katsoin jotain korealaista sarjaa ja sen viimeisessä jaksossa pääosan esittäjä, poliisi, tapasi entisen työkaverin usean vuoden jälkeen. Kaveri kysyi tältä pääosan esittäjältä : "oletko okei?"
Tämä vastasi hymyillen ystävällisesti: " En. Kuinka voisin olla okei sen jälkeen mitä kävin läpi. Mutta silti elän elmääni joka päivä."
Hänestä annettiin kuva, että hän on päättänyt elää kaikesta siitä huolimatta mitä oli kohdannut.
Hänen perheensä oltiin kai tapettu jonkun rikostutkimuksen yhteydessä tai sinne päin.
Se tuntui hyvin positiiviselta omalla tavallaan.
Tuli mieleen, että Jeesuksella oli ylösnousemuksen jälkeenkin arvet ristiinnaulitsemisesta. Ei hänen tietoisuudestaan ollut hävinnyt hänen pahat kokemuksensa. Siellä ne oli muistissa. Eivät ne kokemukset ja muistonsa kokemastaan kuitenkaan hallineet hänen elämäänsä.