Tuomarien kirja

[sandia]

Totta siinähän taisi  olla juuri nalkutuksesta kyse. Hyva huomio!

[Korpima]

Ei tainnut olla nalkutus-sanaa varsinaisesti käytetty, mutta tuli mieleen.

Tarkistin (Tuom. 16:16): "Ja kun Delila päivästä päivään ahdisti ja kiusasi Simsonia puheillaan, niin että mies oli kuollakseen tuskastunut, Simson lopulta paljasti hänelle salaisuutensa"

Voimallista on puhe fyysisyyttäkin vastaan.

[sandia]

Juu muistin tuon ja nalkutustahan tuo on.

[sandia]

Luin luvun 16 jakeen 20. Siis Tuomarien kirjasta:
Ja Delila sanoi: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Kun hän heräsi unestaan, niin hän ajatteli: "Kyllä minä selviydyn niinkuin aina ennenkin ja pudistan itseni vapaaksi". Eikä hän tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä.

Tuo toi mieleeni jotkut julkiset saarnaajat, jotka ovat vaihtaneet vaimoa ja silti ikäänkuin haluavat jatkaa samaan malliin ministryään.
En ajattele, että Jumalan näkökulmasta he ovat hengellisesti siinä asemassa, että hengellinen työ olisi hedelmistä.
En tiedä, mutta näin ajattelen.

[sandia]

Tuomarien kirjan 19 luvussa on myös kuvaus hurjasta seksuaalisesta ryhmaraiskauksesta.
Tekijät olivat ensin vaatineet joitain miehiä seksiakteihin, mutta suostuivat sitten, kun heille suostuttiin antamaan nainen.
Hyvin samanlainen tilanne kuin Sodoman ja Gomorra tilanteesta, en muista kummasta kaupungista oli kyse.

22. Ja kun he olivat ilahduttamassa sydäntänsä, niin katso, kaupungin miehet, kelvottomat miehet, piirittivät talon, kolkuttivat ovelle ja sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle, näin: "Tuo tänne se mies, joka tuli sinun taloosi, ryhtyäksemme häneen".
23. Mutta mies, talon isäntä, meni ulos heidän luokseen ja sanoi heille: "Älkää, veljeni, älkää tehkö niin pahoin! Kun kerran tämä mies on tullut minun talooni, älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa.
24. Katso, täällä on minun tyttäreni, joka on neitsyt, ja tämän miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät tänne; tehkää heille väkivaltaa, tehkää heille, mitä tahdotte, mutta tälle miehelle älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa."
25. Mutta miehet eivät tahtoneet häntä kuulla. Silloin mies tarttui sivuvaimoonsa ja vei hänet heidän luoksensa kadulle, ja he yhtyivät häneen ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamuun asti, ja vasta aamun sarastaessa he hänet päästivät.

[sandia]

Tässäkin on kaksi mielenkiintoista seikkaa. Luku 17

Efraimin vuoristossa oli mies, nimeltä Miika.

2. "Hän sanoi äidillensä: "Ne tuhat ja sata hopeasekeliä, jotka sinulta otettiin ja joiden tähden sinä lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, katso, ne rahat ovat minulla; minä ne otin". Silloin sanoi hänen äitinsä: "Herra siunatkoon sinua, poikani!"
3. Niin hän antoi takaisin äidilleen ne tuhat ja sata hopeasekeliä. Mutta hänen äitinsä sanoi: "Minä pyhitän nämä rahat Herralle ja luovutan ne pojalleni veistetyn ja valetun jumalankuvan teettämistä varten. Nyt minä annan ne sinulle takaisin."
4. Mutta hän antoi rahat takaisin äidilleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopeasekeliä ja antoi ne kultasepälle, joka niistä teki veistetyn ja valetun jumalankuvan. Se oli sitten Miikan talossa.
5. Sillä miehellä, Miikalla, oli siis jumalanhuone, ja hän teetti kasukan ja kotijumalien kuvia ja asetti yhden pojistaan itsellensä papiksi."

Tuossa nainen selväsi sekoitti Raamatun Jumalan ja sitten toisaalta inhimillisen mielikuvan tuottaman  jumalan, mikä tehtiin valamalla patsas. Tuli vähän mieleen ns. kristillinen jooga.

Seuraava jae, mikä toistuu Tuomarien kirjan viimeisen luvun lopussa, selittänee nämä ihmisten valinna homoseksualisuudesta, ihmisen luomaan jumalaan, mistä kuitenkin se nainen käytti sanaa Herra.

6. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.


Ohhoh, näyttää ihan Malakian printiltä. Matkin siis Malakiaa. Ajattelin pyytää anteeksi, mutta siinä ei ole järkeä koska en aikonut muutta tekstiä.

[Malakia]

Tässäkin on kaksi mielenkiintoista seikkaa. Luku 17

Efraimin vuoristossa oli mies, nimeltä Miika.

2. "Hän sanoi äidillensä: "Ne tuhat ja sata hopeasekeliä, jotka sinulta otettiin ja joiden tähden sinä lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, katso, ne rahat ovat minulla; minä ne otin". Silloin sanoi hänen äitinsä: "Herra siunatkoon sinua, poikani!"
3. Niin hän antoi takaisin äidilleen ne tuhat ja sata hopeasekeliä. Mutta hänen äitinsä sanoi: "Minä pyhitän nämä rahat Herralle ja luovutan ne pojalleni veistetyn ja valetun jumalankuvan teettämistä varten. Nyt minä annan ne sinulle takaisin."
4. Mutta hän antoi rahat takaisin äidilleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopeasekeliä ja antoi ne kultasepälle, joka niistä teki veistetyn ja valetun jumalankuvan. Se oli sitten Miikan talossa.
5. Sillä miehellä, Miikalla, oli siis jumalanhuone, ja hän teetti kasukan ja kotijumalien kuvia ja asetti yhden pojistaan itsellensä papiksi."

Tuossa nainen selväsi sekoitti Raamatun Jumalan ja sitten toisaalta inhimillisen mielikuvan tuottaman  jumalan, mikä tehtiin valamalla patsas. Tuli vähän mieleen ns. kristillinen jooga.

Seuraava jae, mikä toistuu Tuomarien kirjan viimeisen luvun lopussa, selittänee nämä ihmisten valinna homoseksualisuudesta, ihmisen luomaan jumalaan, mistä kuitenkin se nainen käytti sanaa Herra.

6. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.


Ohhoh, näyttää ihan Malakian printiltä. Matkin siis Malakiaa. Ajattelin pyytää anteeksi, mutta siinä ei ole järkeä koska en aikonut muutta tekstiä.

  anna palaa vaan, hyvä että on väriä foorumilla  

[sandia]

 

[sandia]

Jatkoin tänään Tuomarien kirjan lukemista. Luin Simsonista luvuista 14-16.
Se oli ihmeellinen juttu, kun Herra laittoi Simsonin tappamasta leijonasta vuotamaan hunajaa.

Kiinnitin huomion siihen, että Simson ei kertonut kyvystään tappaa leijona eikä hunajasta mitään vanhemmilleen.

Tuli mieleen omastakin elämästä, että joissain tilanteissa Herra ikäänkuin hyvin selvästi näyttää ihmeellisiä asioita ja sillä tavalla valaa hyvin konkreettista uskoa.

Olen sillä tavalla kokenut myös mitkä mielestäni selvästi osoittavat, että ne ovat Herralta.
Mutta kerronko niistä noin yleisesti? En kerro. Tai jos kerron jollekin hyvin luotettavalle uskovalle.
On paljon juttuja mitä kerron, mutta sellainen ikäänkuin Herra antama merkki minulle on hieman eri asia. Olen hiljaa sellaisesta ja tavallaan itsekseni arvioin ja ihmettelen asiaa Herran edessä.

Siis Simsonkaan ei aluksi kertonut mitään, mutta sitten tule kai hänen teki mieli kehua siitä, mutta teksi sen ikäänkuin hyvin epäsuorasti antamalla porukalle arvoituksen. " Ei ne kuitenkaan arvaa, joten asia pysyy salassa, kunhan vain vähän vihjailen.   

Mutta sitten porukka laittoi Simsonin morsiammen asioille ja tämä sai Simsonin paljastamaan asian.

Simsonillahan oli jo ollut elämän alusta asti ikäänkuin salaisuus hänen ja Herran välillä, hänen hiuksistaan. Tavallaan sopimus Jumalan ja hänen välillään merkkinä hänen uskostaan.
Kun Simson ei sitten saanut tätä filistelaista naista vaimokseen kaiken draaman jälkeen, hän myöhemmin rakastui Delilaan.
Sama tapahtui silloinkin. Filistelaiset halusivat tietää hänen voimansa salaisuuden ja lähettivät Delilan urkkimaan Simsonilta.
Simson aluksi taas leikitteli vastauksillaan ja kertoi satuja, kunnes vihdoin murtui ja kertoi salaisuuden minkä Herra oli uskonut hänelle ja siitä alkoi hänen lopullinen tuhonsa.

Ajattelen, joskus on hyvä olla hiljaa ja  varovainen kenelle mitä itsestään kertoo uskovanakin.

[Opo]

Tässä on viisaus. Suomalaista on siunattu vaitonaisuudella, sillä pärjää hienosti hölösuidenkin seurassa. Vanhemmiten kommunikoi avoimemmin joten pitää olla huolellisempi.

[sandia]

Juu. Kun lukee kokonaisuudessaan Simsonin tapahtumista, näyttäisi siltä, että Jumala kuitenkin käytti häntä vapauttamaan israelilaiset filistealaisista. Näyttäisi kuitenkin siltä, että hänen elämänsä olisi ehkä ollut vähemman dramaattista, jos hän olisi ollut maltillisempi yksityiselämässään.

[sandia]

Mainitsin jo jossain muussa ketjussa, mutta laitan tähänkin vähän laajemmin.
Simsonin jälkeisia tapahtumia. Jostain syystä Daanin heimolle oltiin unohdettu antaa alue, missä he voisiva elää Israelissa.
Pitäisi tarkistaa Raamatusta, koska Jumala mielestäni antoi selvät ohjeet siitä mihin kukin heimo asettuu.
Mitä lie tapahtunut,kun daanilaiset olivat vielä ilman omaa aluetta.
Tuomarien kirjassa sitten kerrotaan, miten he alkoivat korjata asiaa. En ole lukenut sitä vielä tarkemmin.

Mutta tuo mistä kerroini jotenkin avasi ymmärrystäni siitä, että kokonaisuudessaankin israelilaiset olivat aluksi "ilman maata" ennenkuin saapuivat Luvattuun maahan ja missä sitten heitä uhattiin monelta taholta. Tuo daanilaisten kohtalon jotenkin toi juuri tämän laajemmankin todellisuuden esille.

Siis Jumala valitsi kansan tässä maailmassa ja alkoi johdattaa sitä, ja missä olivatkin se aiheutti närää muissa.
Sehän näyttää jatkuvat tänäkin päivänä.

Minusta se tuo mieleen senkin, että uskova ei ole tästä maailmasta, kuten Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa.

[sandia]

Nyt minulle alkaa avautua, mistä Tuomarien kirjassa on kyse. Jäin pohtimaan, että miksi daanilaiset eivät saaneet sitä maa-aluetta mikä oltiin heille merkattu. Ensimmäisessä luvussa kerrotaan, että Israelin heimot menivät kukin omalle alueelleen, mutta he eivät tehneet sitä mitä Herra oli neuvonut tehdä. He eivät tehneet selvää pesäeroa muiden kansojen kautta. He hyötyivät heistä siten, että määräsivät paikallisillie asukkaille työveroa. Jotenkin sitten amorilaiset kykenivät työntämään daanilaisia syrjään vuoristoon, joten heidän asuinsijansa ei ollut mikä heille oltiin määrätty.

Luvussa kaksi Jumala toruu heitä siitä, että he eivät mm. kukistaneet eri kansojen alttareita ja vaan alkoivat palvoa niiden kansojen jumalia.
Kun he sitten kuulivat Jumalan toruvan heitä, luvussa 2. kerrotaan miten rupesivät itkemään ääneen ja antoivat joitain uhreja Jumalalle.
Mutta näyttää, että heidän katumuksensa oli todella pinnallista.

Sitten kasvoi uusi sukupolvi, josta sanotaan, että he eivät tunteneet Herraa.
Ilmeisesti sen takia, että kukaan ei ollut opettanut heitä. 

Luvussa 17 kerrotaan Miika-nimisestä miehestä, joka kehitti tavallaan oman uskonnon. Hän teetti epäjumalien kuvia, teki huoneen ikäänkuin temppeliksi. Hän teetti kasukan ja päätti tehdä yhden poikansa papiksi ja antoi sen kasukan tälle.
Miika sattui sitten tapaamaan yhden leeviläisen miehen ja pyysi, että hänestä tulisi pappi Miikan tekemään temppeliin. Leeviläinen suostui siihen. Miikasta oli hienoa, että hänellä oli leeviläinen pappi.

Siis aivan omavaltaista touhua.
Miika 17: 6 sanoo: 'jokainen teki sitä mikä hänen mielestän oli oikein"

Ikäänkuin individualismia.

Kun sitten ajattelee Simsonin elämän draamaa naisten suhteen ja miten se sekaantui Jumalan antamaan tehtävään, saa selvän kuvan, miten paljon kaikki muu oli tärkeätä heille ja Jumalan sana oli sitten jotenkin siinä sivussa mukana, mutta vain siten mikä sopi ihmisille.

Jotenkin tuttua.